60
61 vanhempaan ja samaa mieltä asiassa oli tuomioistuin, joka omilla päätöksillään vahvisti lapsen ja etävanhemman suhdetta.
Molemmat tapaukset ilmentävät osaltaan vanhempien keskinäisen historian merkitystä riidalle.
Vaikeissa huoltoriidoissa on todettu olevan yleistä, että vanhemmilla on ollut hyvin lyhyt yhteiselämä ennen lapsen syntymää tai eroa. Monissa tapauksissa jo yhteiselämä näyttäytyy vanhempien puheissa hyvin riitaisena. (Bergman & Rejmer 2017a, 146.) Vanhempien yhteisellä historialla on merkitystä sen kannalta, onko lapselle muodostunut jo ennen eroa kiinteä suhde molempiin vanhempiin. Jos lapsi on ollut pieni eron aikaan ja tapaamisissa on ollut ongelmia, ei lapsi välttämättä ole muodostanut kunnollista suhdetta etävanhempaansa ja lähivanhemman kielteinen suhtautuminen toiseen vanhempaan saattaa estää suhteen rakentumisen. (Cashmore & Parkinson 2011, 193.) Tällaisessa tapauksessa lähivanhemman toiminta ja kyky ymmärtää toisen vanhemman merkitys lapselle on ensiarvoisen tärkeää, kuten seuraava ote sosiaalityöntekijöiden johtopäätöksistä tuo esiin.
Pieni lapsi tarvitsee lähivanhemman tukea sekä lähivanhemman luvan pitää toisesta vanhemmasta rakentaessa suhdetta toiseen vanhempaan. (t1)
Etenkään pieni lapsi ei kykene omilla toimillaan ylläpitämään suhdetta toiseen vanhempaansa ja viime kädessä etävanhemmalle ei välttämättä jää muuta mahdollisuutta kuin ajaa asiaansa oikeuden kautta.
Pidämme tärkeänä, että etävanhempi pitää kiinni oikeudestaan tavata lasta ja vie mahdollisen tapaamisoikeuden rikkomisen mahdollisimman pian eteenpäin käräjäoikeuden täytäntöönpanoprosessin kautta. (t1)
On kuitenkin muistettava, että oikeus ei voi päätöksellään luoda suhdetta vanhemman ja lapsen välille. Oikeuden päätös voi ainoastaan säilyttää tai luoda sellaiset olosuhteet, joissa suhteen luominen tai ylläpitäminen on mahdollista. (Cashmore & Parkinson 2011, 200.)
Edellä esitetyn valossa pitkittynyt huoltoriita on merkittävä riski lapsen läheissuhteille.
Erityisesti pieniä lapsia koskevat pitkittyneet huoltoriidat voivat olla kohtalokkaita lapsen ja toisen vanhemman suhteelle jo sitäkin kautta, ettei suhde pääse kehittymään alkuunsakaan. Kun riita vanhempien välillä kärjistyy, saattaa se johtaa tilanteeseen, joissa oikeudenkäynti on vanhemman ainoa keino saada vahvistettua asemaansa lapsen elämässä.
62 7 JOHTOPÄÄTÖKSET
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut tarkastella pitkittyneen huoltoriidan keskellä elävän lapsen arkea. Näkökulmina arkeen ovat lapsen asuminen ja siinä tapahtuvat muutokset sekä lapsen läheissuhteet. Pitkittyneet huoltoriidat on tunnistettu ongelmaksi niin yhteiskunta- ja oikeustieteellisessä tutkimuksessa kuin käytännön työssä, mutta niitä koskeva tutkimus on painottunut pitkälti riitojen syiden ja ominaispiirteiden tarkasteluun. Tämä on tärkeä näkökulma, jotta voidaan löytää keinoja riitojen ennaltaehkäisyyn ja tehokkaiden sovittelukeinojen kehittämiseen. Edellä kuvattu ongelmanasettelu johtaa kuitenkin helposti siihen, että pitkittyneet huoltoriidat määrittyvät monesti vanhempien tai vanhempien ja yhteiskunnan väliseksi asiaksi. On tärkeää kääntää tarkastelukulma myös huoltoriidan keskellä elävään lapseen. Tässä tutkimuksessa on pyritty valottamaan sitä sosiaalista todellisuutta, jota huoltoriidan keskellä elävä lapsi elää.
Asumisliikkuvuutta koskevat kysymykset liittyvät monipaikkaisen asumisen ilmiöön.
Tyypillisesti vanhempien ero jo itsessään tekee lapsen asumisesta monipaikkaista.
Monipaikkaisen asumisen riskejä lapsen hyvinvoinnin kannalta on tunnistettu, mutta toisaalta monipaikkainen asuminen on nähty myös toimivana asumisratkaisuna. Tutkimus koskien lasten asumista vanhempien eron jälkeen on keskittynyt pitkälti erilaisten asumisjärjestelyjen tarkasteluun, vuoroasumisen viedessä tutkijoiden suurimman mielenkiinnon.
Asumisliikkuvuutta on sivuttu näissä tutkimuksissa, mutta asumisliikkuvuuden keskiöön nostavalle tutkimukselle on tunnistettavissa paikkansa. Pitkittynyt huoltoriita on yksi näkökulma ja erityinen konteksti tutkia erolasten asumisliikkuvuutta. Tämä tutkimus osoittaa, että asumisliikkuvuuden ilmiö on tunnistettavissa tässä kontekstissa ja se voi olla hyvin monimuotoista. Tämä tutkimus tuo ilmi, kuinka kysymys monipaikkaisesta asumisesta ja asumisliikkuvuudesta monimutkaistuu, kun sitä toteutetaan riitaisten vanhempien välillä ja pitkäaikaisesti.
Yksi keskeinen havainto tässä tutkimuksessa oli se, kuinka moninaiset muutot ja muutokset liikuttivat lasta pitkittyneen huoltoriidan aikana. Kaikki muuttaminen ei suinkaan kytkeytynyt huoltoriitaan. Lasten muuttojen joukosta oli tunnistettavissa myös niin sanottuja normaaleja muuttoja sekä muuttoja, jotka liittyivät perheessä muutoin vallitsevaan vaikeaan tilanteeseen, kuten vanhempien henkilökohtaisiin ongelmiin. Huomionarvoista kuitenkin on, että huoltoriita teki myös niin sanotusta tavallisesta muuttamisesta usein ongelmallisempaa. Lapsen asioita koskevaa päätöksentekoa leimasivat yksipuolisuuden ja ennakoimattomuuden elementit.
63 Asumisliikkuvuuden näkökulmasta suuret päätökset toimivat monessa tapauksessa moottorina asian etenemiselle oikeuteen.
Tutkimusaineiston tapaukset olivat hyvin eri tyyppisiä niistä piirtyvän aikaikkunan valossa.
Osassa tapauksista olosuhdeselvitysten välillä oli kulunut suhteellisen lyhyt aika ja niistä piirtyvä kuvaus lapsen asumista koskien oli ajallisesti melko lyhyt. Toisaalta aineistoon kuului tapauksia, joissa olosuhdeselvitysten välissä meni useita vuosia ja asumisliikkuvuutta kuvaava aikaikkuna oli huomattavasti suurempi. Aikaikkunan pituudella ja asumisliikkuvuuden määrällä ei ollut yhteyttä monessakaan tapauksessa. Aineistoon kuului tapauksia, joissa lapsen asumisliikkuvuus oli hyvinkin suurta lyhyelläkin aikaikkunalla ja tapauksia, joissa monta vuotta kestävässä huoltoriidassa asumisliikkuvuus, ainakin huoltoriitaliitännäisten muuttojen näkökulmasta, saattoi olla hyvin pientä. Muutosten voitiin havaita tihentyvän monessa tapauksessa tiettyyn hetkeen, monesti oikeudenkäynnin ympärille. Näissä tapauksissa tyypillisesti yksi suurempi muutos aiheutti monien muutosten ketjun.
Pitkittyneissä huoltoriidoissa asumisliikkuvuutta tuottavia päätöksiä tehdään monesta suunnasta; vanhemmat, viranomaiset ja myös lapset itse osallistuivat asumista ja tapaamisia koskevaan päätöksentekoon. Leimaavaa päätöksenteolle lapsen näkökulmasta on usein sen pakottavuus ja päätösten syntyminen ulkoapäin. Myös vanhempien osalta päätöksenteko näyttäytyy monesti pakottavana. Tästä huolimatta tässä tutkimuksessa tulee esiin myös se, että tuomioituimen päätös ei kovinkaan usein tuo rauhaa perheiden tilanteisiin. Tämä ilmenee vanhempien sitoutumattomuutena tuomioistuimen päätöksiin, jatkuvina muutoksenhakuina ja uusintaprosesseina. Tapauksissa esiintyi paljon myös asianosaisten omavaltaisia ratkaisuja niin vanhempien kuin lastenkin tekeminä tuomioistuimen asiassa jo antamasta päätöksestä huolimatta. Tämä vahvistaa ajatusta oikeusjärjestelmän hampaattomuudesta pitkittyneiden huoltoriitojen edessä.
Lasten toimijuutta huoltoriidoissa on tutkittu verrattain vähän. Tämän tutkimuksen aineistossa lapsen asema päätöksentekijänä näyttäytyi ehkä hieman yllättävänkin vahvana. Pienten lasten kohdalla päätöksenteko paikantui vanhempien ja viranomaisten taholta tapahtuvaksi, mutta lasten kasvaessa lasten toimijuus vahvistui merkittävästi. Jo hieman vanhemmat lapset tekivät suuriakin itsenäisiä ratkaisuja, jotka vaikuttivat heidän ja heidän läheistensä asumiseen sekä keskeisiin läheissuhteisiin. Pitkittynyt huoltoriita teki kuitenkin lapsen päätöksenteon monella tapaa vaikeaksi. Lapsen vaikea asema erimielisten vanhempien välissä saattoi johtaa lapsen kokemaan lojaliteettikonfliktiin, joka vaikeuttaa mielipiteen muodostamista tai pahimmillaan
64 saattaa estää lasta käyttämästä ääntään. Lapsen mielipiteenmuodostamista varjosti myös vanhempien tuottama vaikuttamispuhe ja joissakin tapauksissa päätösvalta oltiin valmiit luovuttamaan lapselle. Aineistossa oli tunnistettavissa tapauksia, joissa lapsi teki suuria asumistaan koskevia muutosratkaisuja yksin. Tyypillistä oli, että toinen vanhemmista tuki lapsen ratkaisua, mutta asiaa ei kyetty perheenä käsittelemään. Se, että lapsi ottaa tai joutuu ottamaan päätöksentekijän aseman, on monelta kannalta arveluttavaa. Vaikka lapselle on kiistatta taattava oikeus mielipiteensä ilmaisuun ja mielipide on päätöksenteossa huomioitava, on viimekätinen päätäntävalta asiassa oltava aikuisilla.
Asumisessa ja tapaamisjärjestelyissä tapahtuvien muutosten tarkastelu toi esiin paikkojen ja sosiaalisten suhteiden tiiviin liitännän lapsen arjessa. Pääsääntöisesti muutokset asumisessa ja tapaamisissa aiheuttavat muutoksia myös lapsen sosiaalisiin suhteisiin. Tämän tutkimusaineiston valossa lapsen läheissuhteet pitkittyneissä huoltoriidoissa näyttäytyvät haavoittuvina ja hyvin alttiina muutoksille. Pitkittynyt huoltoriita muokkaa herkästi merkittävällä tavalla lapsen ja vanhemman suhdetta, ja äärimmäisessä tapauksessa johtaa jopa suhteen katkeamiseen. Aineistoon sisältyvissä tapauksissa oli nähtävillä lapsen ja vanhemman suhteen heikentyminen nimenomaisesti huoltoriidan pitkittyessä ja suhteen heikkenemisen syitä oli löydettävissä nimenomaisesti pitkittyneestä huoltoriidasta. Suhteen heikkenemisen syinä tässä aineistosta näyttäytyivät lapsen vaikea asema vanhempien välissä ja suhteen katkaiseminen ratkaisuyrityksenä voimakkaaseen lojaliteettikonfliktiin. Aineisto toi esiin myös sen, että toisinaan vanhempi saattaa upota riitaan niin katkerasti, että sillä on vaikutuksensa myös lapsen ja vanhemman suhteeseen. Vanhemman voi olla vaikea pitää lasta riitojen ulkopuolella ja hänen toimintansa lasta kohtaan saattaa näyttäytyä vaativana. Keskeiseksi havainnoksi tässä tutkimuksessa heikkenevien läheissuhteiden tilanteissa nousi lapsen toimijuuden korostuminen. Tässä tutkimusaineistossa kaikki suhteen heikkenemiseen johtaneet tapaukset perustuivat lapsen päätökseen vähentää tapaamisia tai päätökseen olla tapaamatta toista vanhempaansa. Nämä esimerkit ovat äärimmäisiä ja osoittavat mihin pitkittynyt huoltoriita pahimmillaan voi johtaa.
Vaikka vanhempien parisuhde eron myötä päättyy, on tärkeää, että vanhemmat ymmärtäisivät toisen vanhemman merkityksen lapsen elämässä. Kun vanhempien kesken vallitsee syvä erimielisyys, tämä harvoin toteutuu. Riita saattaa muuttua kilpailuksi lapsen ajasta ja vanhemman asemasta lapsen elämässä. Riidan pitkittyessä ja kärjistyessä toisen vanhemman arvostus voi laskea entisestään, mikä tuli esiin myös tässä tutkimuksessa. Pahimmillaan kärjistynyt tilanne vanhempien kesken saattaa johtaa siihen, että toisella vanhemmalla ei ole
65 muuta keinoa säilyttää asemansa lapsen elämässä kuin tehdä se tuomioistuimen kautta.
Havainto pitkittyneen huoltoriidan kuluessa vahvistuvasta vanhemman ja lapsen suhteesta liittyi nimenomaisesti tähän.
Kuten edellä on tullut ilmi, pitkittyneen huoltoriidan voidaan nähdä vaikuttavan lapsen asumiseen ja läheissuhteisiin ja tätä kautta lapsen arkeen huomattavalla tavalla. Asuminen ja kotiin kiinnittyvät ihmissuhteet ovat keskeisiä tekijöitä lapsen arjen kannalta. Arkeen on tyypillisesti liitetty vakauden ja ennakoitavuuden käsitteet. Myös asumisen ja ihmissuhteiden vakautta on pidetty keskeisinä lapsen hyvinvoinnin osatekijöinä. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että toisen vanhemman yksipuoliset päätökset, ennakoimattomat ja nopeat muutokset ja myös lapsen omat joskus isotkin ratkaisut tekivät lapsen arjesta pitkittyneen huoltoriidan keskellä kaikkea muuta kuin vakaata ja ennakoitavaa. Osassa tapauksia lapsen arki näyttäytyi jatkuvana muutoksena. Lapsen arjen alisteisuus vanhempiin nähden konkretisoituu pitkittyneen huoltoriidan kontekstissa. Vanhempien keskenään käymästä huoltoriidasta tulee lapsen arkea.
Tutkimuksessa käytetyn aineiston näkökulma perheen tilanteeseen on institutionaalinen, viranomaisnäkökulma. Olosuhdeselvitykset perustuvat sosiaalityöntekijöiden havaintoihin ja näkemyksiin perheen tilanteesta. Asumisliikkuvuuteen liittyvät kuvaukset olivat selvityksissä hajallaan, mutta tunnistettavissa. Johtopäätöksissään sosiaalityöntekijät argumentoivat olosuhteiden pysyvyydellä ja suurten muutosten välttämisellä ilman painavia perusteita.
Jatkotutkimuksen aiheeksi jää selvittää tarkemmin sosiaalityöntekijöiltä itseltään millaisia näkemyksiä heillä on aiheeseen ja kuinka he huomioivat esimerkiksi lapsen asumishistorian omassa päätöksenteossaan. Ongelmallisissa tilanteissa tehtyjen päätösten aiheuttama liike eri paikkojen välillä jää herkästi huomaamatta, niin ammattilaisilta kuin vanhemmilta. Vaikeisiin tilanteisiin voidaan etsiä nopeita ratkaisuja, joiden havaitaan nopeasti olevan toimimattomia ja päätyä uuteen muutokseen. Tuomioistuimen ratkaisuharkinta on voimakkaasti vallitsevien olosuhteiden valossa tapahtuvaa ja tulevaisuuteen suuntaavaa, jolloin menneisyyden tapahtumille ei välttämättä aina anneta riittävää painoarvoa. Vaarana on, että hahmottamatta jää kuinka paljon erilaisia muutoksia on jo ehtinyt tapahtua, ja mitä ne ovat merkinneet lapselle.
Tämä tutkimus haastaa huoltoriitojen kanssa työskenteleviä ammattilaisia katsomaan myös taaksepäin, pohtimaan lapsen tilanteessa tapahtuneita muutoksia ja niiden vaikutuksia lapsen elämään ja huomioimaan nämä omassa päätöksenteossaan.
Pitkittyneet huoltoriidat ovat tutkimusaiheena vaativa, sillä tapauksia on vaikea saavuttaa.
Tämä tutkimus on tuonut esiin olosuhdeselvitystekstien kautta piirtyvän kuvan pitkittyneen
66 huoltoriidan keskellä elävän lapsen arjesta tietyistä rajatuista näkökulmista. Kuva on karkea eikä missään nimessä täydellinen. Tämä tutkimus on kuitenkin osaltaan osoittanut ja vahvistanut käsitystä siitä, kuinka vaikeita tapauksia pitkittyneet huoltoriidat ovat. Vaikka kaikkein vaikeimpia tapauksia on määrällisesti vähän, ovat ne kuitenkin osa joidenkin lasten lapsuutta ja ääritilanteissa kehystävät lapsen koko lapsuuden. Näiden tapausten näkyväksi tekeminen on tärkeää. Vaikka korkean konfliktin riidat ovat huoltoriitojen äärimmäinen kärki, ovat samat teemat mukana myös lievemmissä riidoissa. Toistaiseksi kotimaista tutkimusta huoltoriidoista on vähän ja lisätutkimukselle on näin ollen tarve. Myös lasten omia ajatuksia ja kokemuksia aihepiiristä olisi tärkeää selvittää. Lapset ovat niitä, joita pitkittynyt huoltoriita konkreettisimmin koskettaa ja näin ollen heiltä saatu kokemustieto on erityisen arvokasta.
67 Lähteet
Aaltonen, Anna-Kaisa (2014) Lapsioikeus ja lapsen oikeus tuomioistuimissa. Helsinki: Edita.
Auvinen, Maija (2006) Huoltoriidat tuomioistuimissa: Sosiaalitoimi selvittäjänä, sovittelijana, asiantuntijana. Helsinki: Suomalainen lakimiesyhdistys.
Autonen-Vaaraniemi, Leena (2018) Vanhempien riidat vuoroasuvien lasten näkökulmasta.
Teoksessa Hannele Forsberg & Aino Ritala-Koskinen (toim.) Monen kodin lapset: lasten monipaikkainen asuminen ja sosiaalityö. Gaudeamus, 52-73.
Bergman, Ann-Sofie & Rejmer, Annika (2017a) Parents in child custody disputes: Why are they disputing? Journal of child custody 14 (2–3), 134–150.
Bergman, Ann-Sofie & Rejmer, Annika (2017b) “Det är klart att barnen blir lidande”: om barns mående när föräldrar är i vårnadstvist. Socialmedicinsk tidskrift 4/2017, 437-446.
Birnbaum, Rachel & Bala, Nicholas (2010) Toward the Differentiation of High conflict Families: An Analysis of Social Science Research and Canadian Law. Family Court Review 48(3), 403–416.
Booth Alan & Amato, Paul R. (2001) Parental predivorce relations and offspring postdivorce well-being. Journal of Marriage and Family, 63(1), 197-212.
Cashmore, Judith A. & Parkinson, Patrick N. (2011) Reasons for disputes in high conflict families. Journal of Family Studies 17, 186–203.
Castrén, Anna-Maija (2009a) Onko perhettä eron jälkeen? eroperhe, etäperhe, uusperhe.
Helsinki: Gaudeamus.
Castrén, Anna-Maija (2009b) Mitä erosta seuraa? Eron vaikutus perheen sosiaalisiin verkostoihin. Teoksessa Aino Kääriäinen, Juha Hämäläinen & Pirjo Pölkki (toim.) Ero, vanhemmuus ja tukeminen. Lastensuojelun keskusliitto / Neuvo-projekti, 18-35.
Castrén, Anna-Maija (2012) Kahden maailman välissä: nuoret ja perheen sosiaalinen verkosto eron jälkeen. Teoksessa Sinikka Aapola-Kari, Anniina Nivala & Tea Tonttila (toim.) Nuoren
68 tukeminen vanhempien erotessa -tutkimusnäkökulmia ja hyviä käytäntöjä. Helsinki: Suomen kasvatus- ja perheneuvontaliitto, 47-56.
Eskola, Jari & Suoranta, Juha (1998) Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere:
Vastapaino.
Felski Rita (2000) Doing Time: Feminist Theory and Postmodern Culture. New York: New York University Press.
Forsberg, Hannele & Ritala-Koskinen, Aino & Autonen-Vaaraniemi, Leena & Kauko, Outi (2014) Lasten monipaikkainen asuminen sosiaalisena ilmiönä ja hyvinvoinnin kysymyksenä.
Hyvinvointikatsaus 1/2014, 29–35.
Forsberg, Hannele & Ritala-Koskinen, Aino (2018) Johdatus lasten monipaikkaiseen asumiseen. Teoksessa Hannele Forsberg & Aino Ritala-Koskinen (toim.) Monen kodin lapset:
lasten monipaikkainen asuminen ja sosiaalityö. Gaudeamus, 7-19.
Forsberg, Hannele & Kääriäinen, Aino & Ritala-Koskinen, Aino (2019) Asumista koskeva sosiaalityön tieto olosuhdeselvityksissä. Yhteiskuntapolitiikka 84 (2019):3, 248-257.
Haavisto, Vaula & Bergman-Pyykkönen, Marina & Karvinen-Niinikoski, Synnöve (2014) Perheasioiden sovittelun uudet tuulet – havaintoja, mallinnuksia ja arvioita FASPER-hankkeen pohjalta. Suomen sovittelufoorumi Ry.
Hannuniemi, Anja (2015) Vanhempien mielenterveyshäiriöt ja vieraannuttaminen lapsen huoltoriidoissa: oikeussosiologinen tutkimus. Helsinki: Helsingin yliopistollinen tiedekunta.
Hautanen, Teija (2010) Väkivalta ja huoltoriidat. Tampere: Tampere University Press.
Haddad, Lisa & Phillips, Kenneth D & Bone, J Michael (2016) High-Conflict Divorce: A Review of the Literature. American journal of Family Law 29 (4), 243–258.
Hämäläinen, Juha (2012) Huoltoriidan kallis hinta -eroauttamisen rakenteet ja kustannukset.
Teoksessa Sinikka Aapola-Kari, Anniina Nivala & Tea Tonttila (toim.) Nuoren tukeminen vanhempien erossa -tutkimusnäkökulmia ja hyviä käytäntöjä. Helsinki: Suomen kasvatus- ja perheneuvontaliitto, 14–26.
69 Jack, Gordon (2010) Place matters: The significance of Place Attachment for Children`s Well-Being. British Journal of Social Work 40, 755-771.
Jevne, Kari Sjøhelle (2017) Negotiating client positions: parents with custodial disagreements talking about their experiences with child welfare workers. Nordic Social Work Research 7(3), 223-235.
Johnston, Janet R & Roseby, Vivienne & Kuehnle, Kathryn (2009) In the name of the child: a developmental approach to understanding and helping children of conflicted and violent divorce. New York: Springer Pub.
Jokinen, Eeva (2005) Aikuisten arki. Helsinki: Gaudeamus.
Karttunen, Risto (2010) Isän ja äidin välissä. Lapsen kuulemisen psykologinen kehys huolto- ja tapaamisriidoissa. Tampere: Tampere University Press.
Kosik, Karel (1978) Det konkretas dialektik. Göteborg: Röda bokförlaget.
Kuula, Arja (2011) Tutkimusetiikka. Aineiston käyttö, hankinta ja säilytys. Tampere:
Vastapaino.
Kuusisto-Niemi, Sirpa & Rissanen, Sari & Saranto, Kaija (2011) Asiakastiedon käyttö sosiaalityön tutkimuksessa -eettinen näkökulma. Teoksessa Aini Pehkonen & Marja Väänänen-Fomin (toim.). Sosiaalityön arvot ja etiikka. Jyväskylä: PS-kustannus, 257-273.
Kääriäinen, Aino (2006) Lapset sosiaalityön asiakasdokumenteissa. Teoksessa Hannele Forsberg, Aino Ritala-Koskinen & Maritta Törrönen (toim.) Lapset ja sosiaalityö. Jyväskylä:
PS-kustannus, 45-67.
Kääriäinen, Aino (2008) Ero haastaa vanhemmuuden. Lastensuojelun keskusliitto/Neuvo-Projekti.
Kääriäinen, Aino (2012) ”Mieti miten eroat”- Vanhemmuus eron jälkeen. Teoksessa Sinikka AapolaKari, Anniina Nivala & Tea Tonttila (toim.) Nuoren tukeminen vanhempien erossa -tutkimusnäkökulmia ja hyviä käytäntöjä. Helsinki: Suomen kasvatus- ja perheneuvontaliitto, 38–44.
70 Kääriäinen, Aino (2015) Sosiaalitoimen olosuhdeselvitykset teksteinä - johtopäätösten argumentointi ja puolella asettumisen tulkinnat. Oikeus 2015 (4), 379-403.
Lindfors, Eila (2011) Hyvä arki lasten ja nuorten arvioimana. Teoksessa Päivi Marjanen & Eila Lindfors (toim.) Lapsen ja nuoren hyvä arki. Laurea Julkaisut B41, Laurea-ammattikorkeakoulu. URN:NBN:fi:amk-2016070513524 Viitattu 20.11.2019
Linnanmäki, Kirsikka (2019) Lapsen etu huoltoriidan tuomioistuinsovittelussa. Helsinki: Alma Talent.
Poijula, Soili (2007) Lapsi ja kriisi: selviytymisen tukeminen. Helsinki: Kirjapaja.
Ritala-Koskinen, Aino & Forsberg, Hannele (2016) Pienet muutot ja monipaikkaisuus. Lasten asuminen lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden tapauskuvauksissa. Teoksessa Marja Peltola &
Antti Kivijärvi (toim.) Lapset ja nuoret muuttoliikkeessä. Nuorten elinolot -vuosikirja.
Helsinki: Nuorisotutkimusseura, 105-117.
Ritala-Koskinen, Aino (2018) Avohuollon asiakaslasten asumisliikkuvuus. Teoksessa Hannele Forsberg & Aino Ritala-Koskinen (toim.) Monen kodin lapset- lasten monipaikkainen asuminen ja sosiaalityö. Gaudeamus, 77-102.
Saaranen-Kauppinen, Anita & Puusniekka, Anna (2006) KvaliMOTV – Menetelmäopetuksen tietovaranto. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto.
https://www.fsd.tuni.fi/menetelmaopetus. Viitattu 28.3.2020.
Salmi, Minna (2004) Arkielämä kokoaa yhteen työn ja perheen. Teoksessa Minna Salmi &
Johanna Lammi-Taskula (toim.) Puhelin, mummo vai joustava työaika? Työn ja perheen yhteensovittamisen arkea. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus.
Salo, Sirpa (2011) Parisuhdeongelmat ja lasten psyykkinen hyvinvointi: kaksi tutkimusnäkökulmaa. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Sinkkonen, Jari (1998) Yhdessä isän kanssa. Porvoo: WSOY.
Smart, Carol & May, Vanessa (2004) Why Can’t They Agree? The Underlying Complexity of Contact and Residence Disputes. Journal of Social Welfare and Family Law 26 (4), 347–360.