45 palauttaessa asumisen väliaikaismääräyksellä takaisin alkuperäiselle paikkakunnalle.
Tapausesimerkki osoittaa myös hyvin sen, kuinka muutokset ketjuuntuvat ja tihentyvät.
Vanhemman yksipuolinen päätös muuttaa toiselle paikkakunnalle käynnisti tässä tapauksessa koko perhettä koskettavan monien muutosteen vyyhdin.
Aineisto toi ilmi muuttojen ja muutosten moninaisen luonteen pitkittyneen huoltoriidan aikana.
Hyvin usein nimenomaisesti huoltoriita liitti muuttoihin ja muutoksiin ongelmallisia piirteitä, kuten ennakoimattomuus, päätöksiin sitoutumattomuus tai muutosten moninaisuus. Tärkeää on kuitenkin toisaalta huomata se, että kaikki muuttaminen ei suinkaan ole lapsen näkökulmasta ongelmallista. Aineistosta on tunnistettavissa muuttoja ja muutoksia, joskus suuriakin, joihin lapsi on sopeutunut hyvin.
Yleensä muutto toiselle paikkakunnalle on lapselle iso muutos, jota täytyy valmistella. Lapselle muutto toiselle paikkakunnalle tuli nopeasti…Lapsi on kuitenkin sopeutunut uuteen kouluun ja asumiseen uudella paikkakunnalla. (t11) Esimerkki osoittaa hyvin sen, että vaikka asumisliikkuvuuden näkökulmasta muutos voi näyttää isolta, ei se välttämättä lopulta olekaan kohtuuton, kun näkökulmana onkin asianosaisen eli lapsen näkökulma.
Muuttojen ja muutosten tarkastelu aikajanalla osoitti kuinka erilaisia pitkittyneet huoltoriidat voivat lapsen asumisliikkuvuuden näkökulmasta olla. Erityisesti tilanteissa, joissa muutos on jatkuvasti läsnä, ei lapsi saa aikaa sopeutua muutoksiin ja niistä seuraaviin tilanteisiin.
Tällaisissa tapauksissa lapsen arki on jatkuvaa muutosta. Lisäksi tieto siitä, että riita tulee jatkumaan, jos vanhempi ei saa haluamaansa päätöstä, aiheuttaa lapselle kuormitusta ja on selkeä riski lapsen hyvinvoinnin kannalta.
46 monimutkaistuu ja asioista päättävien tahojen piiri laajenee. Tämän tutkimusaineiston valossa lapsen asumisliikkuvuuteen päätöksillään ja kannanotoillaan vaikuttivat seuraavat toimijat:
vanhemmat yhdessä, toinen vanhempi yksipuolisella päätöksellään, lapsi itse sekä viranomainen. Seuraavassa käsittelen näiden toimijoiden päätöksentekoa ja niitä erityspiirteitä, joita päätöksentekoon aineiston valossa liittyy.
Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta säädetyn lain mukainen tavoite on huoltajien yhteinen päätöksenteko lasta koskevissa asioissa (Aaltonen 2014, 25). Huoltoriidassa tämä yhteisen päätöksenteon ihanne harvoin kuitenkaan toteutuu. Aineiston tapauksissa vanhempien yhteinen päätöksenteko painottui pitkälti eron jälkeiseen aikaan ja riidan edetessä yhteisiä päätöksiä ei juuri syntynyt. Myös oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvityksessä on todettu sovinnollisten ratkaisujen epätodennäköisyys huoltoriitojen pitkittyessä (Valkama & Lasola 2008, 25).
Pääsääntöisesti vanhempien tekemät ratkaisut lapsen asumista koskien olivat yksipuolisia vanhempien puuttuvan yhteistyökyvyn vuoksi.
Vanhemman keskeinen peruste asumishakemukselleen oli toisen vanhemman muutto lapsen kanssa toiselle paikkakunnalle ilman hänen suostumustaan. (t11) Vanhempi painottaa, että ei ole antanut suostumustaan muuttoon eikä toinen vanhemmista ole ilmoittanut hänelle mitään muuttosuunnitelmistaan. (t9)
Vanhempien yksipuolisissa ratkaisuissa korostui edellä jo esiin tullut yllätyksellisyyden elementti erityisesti suhteessa toiseen vanhempaan. Vanhemmat perustelivat yksipuolisia asumisliikkuvuutta luovia ratkaisujaan muun muassa lapsen hyvinvoinnilla tai toisen vanhemman henkilökohtaisilla ongelmilla.
Vanhempi kertoo, että he ovat muuttaneet toiselle paikkakunnalle, koska hän haluaa turvata lapselle rauhallisen koulunkäynnin. (t4)
Lähivanhemman lapsen ja etävanhemman tapaamista rajoittava käyttäytyminen on perustunut huoleen lapsen hyvinvoinnista. (t2)
Vastaavanlaiset syyt ovat tulleet ilmi myös australialaisessa tutkimuksessa koskien korkean konfliktin riitoja, joissa riidanalaisena kysymyksenä olivat lapsen tapaamisjärjestelyt (Cashmore & Parkinson 2011). Vaikean huoltoriidan yhteydessä vanhempien voi olla vaikea pitää omia ja lasten tunteita erillään. Toisinaan tämä johtaa siihen, että vanhempi tulkitsee lapsen tunteita omien tunteidensa kautta ja lapsen tunteista tehdyt väärät johtopäätökset toimivat vanhemman omia negatiivisia tunteita vahvistaen. Vanhempi voi ryhtyä toimiin
47 hätäisesti lapsen yksittäisen tunteenpurkauksen johdosta. (Karttunen 2010, 82,150.) Myös tästä aineistosta on tunnistettavissa vanhempien voimakasta reagointia lapsen käytökseen tai lapsen esiin tuomiin seikkoihin perustuen. Osassa tapauksia nimenomaisesti lapsen mielipiteeseen vetoaminen toimi vanhempien yksipuolisten päätösten perusteina.
Toisena keskeisenä toimijaryhmänä erottuvat lapset. Myös he tekivät asumiseensa ja tapaamisjärjestelyihin vaikuttavia päätöksiä. Lapset tekivät konkreettisia asumiseen vaikuttavia ratkaisuja kieltäytymällä menemästä toisen vanhemman luokse tai muuttivat päätöksillään tapaamisista sovittuja järjestelyjä. Huomionarvoista on, että tyypillisesti vanhempi, jonka luokse lapsi jäi, tuki lapsen ratkaisua. Vanhempien yhteistyökyvyttömyyden vuoksi asioita ei kyetty käsittelemään perheen kesken, kuten seuraava ote sosiaalityöntekijöiden johtopäätöksistä tuo ilmi.
Lapsi on siirtynyt toisen vanhemman luokse asumaan ja on valitettavaa, että tämä ei ole perustunut vanhempien yhteiseen päätökseen ja että vanhemmat eivät ole pyrkineet keskustelemaan asiasta keskenään. (t3)
Lapset vaikuttivat asumisliikkuvuutensa myös heidän kuulemisessaan tuottaman tiedon kautta.
Tutkimuksen aineisto on rikas lapsen kuulemista koskien, sillä lähes kaikissa tapauksissa vähintään toisen olosuhdeselvityksen yhteydessä on kuultu lasta. Ainostaan yhdessä selvitysparissa lasta ei kuultu lapsen ollessa alle kouluikäinen molempien olosuhdeselvitysten aikaan. Suurin osa lapsista oli valmiita tulemaan kuulemiseen ja myös ottamaan kantaa asiassa tehtävään ratkaisuun. Aineistoon sisältyy yksi tapaus, jossa lapsi ei ollut kuulemistilaisuuden yhteydessä yhteistyöhaluinen. Sosiaalityöntekijät ovat kirjoittaneet kuulemisesta seuraavasti:
Tavatessamme lasta selvitystyön aikana hän ei kyennyt kertomaan näkemyksiään meille. Arvelemme tilanteen olevan lapselle hyvin kuormittava, ja hänen on vaikea ilmaista ajatuksiaan ollessaan niistä itsekin epävarma. (t3)
Lisäksi aineistoon sisältyy yksi tapaus, jossa lapsi ei jälkimmäisen olosuhdeselvityksen yhteydessä halunnut osallistua kuulemiseen. Sosiaalityöntekijät ovat liittäneet kieltäytymisen mahdolliseen lojaliteettiristiriitaan kuvaten tilannetta seuraavasti:
Pidämme mahdollisena, että lapsen kieltäytyminen tapaamisistamme liittyy hänen kokemaansa lojaliteettiristiriitaan ja suojellakseen itseään vanhempien välisiltä riidoilta hän yrittää jättäytyä kiistojen ulkopuolelle. (t5)
48 Edeltävät esimerkit kuvaavat lapsen vaikeaa asemaa ja lapsen mahdollista reagointia asemaansa vanhempien välillä. Vaikka lapsen oikeus tulla kuulluksi on keskeinen lapsioikeuden läpäisevä periaate, on tunnistettava myös se, että aina kuuleminen ei ole lapsen edun mukaista (Aaltonen 2014, 261). Lapsen hankala asema riitaisten vanhempien välissä johti myös osassa tapauksia siihen, että tilanteen katsottiin vaikuttavan lapsen mielipiteen muodostumiseen eikä lapsen mielipiteelle annettu asiassa suurta painoarvoa. Tästä esimerkkinä seuraava sosiaalityöntekijöiden näkemys:
Lapsi ei pysty arvioimaan oma etuaan riittävän kypsästi, koska hän on elänyt pitkään erittäin vaikeassa ristiriitatilanteessa. (t12)
Lasten mielipide tuli huomioiduksi osana selvitystyöntekijöiden johtopäätöksiä ja erityisesti vanhempien lasten kohdalla sitä pidettiin pääsääntöisesti yhtenä merkittävänä ratkaisuperusteena. Myös lapsen mielipiteen muodostumista arvioitiin johtopäätöksissä monipuolisesti.
Lapsi on toistuvasti sanonut, että haluaa asua lähivanhemman luona ja kohta 13-vuotiaan lapsen mielipiteelle tulee antaa asiaa ratkaistaessa painoarvoa…Lapsi osaa perustella mielipiteensä ikätasonsa mukaisesti. (t9)
Aineistosta tuli esiin myös tilanteita, joissa lapsen mielipiteen katsottiin olevan ristiriidassa esimerkiksi selvitystyöntekijöiden kotikäynnillä tekemien havaintojen kanssa ja lapsen mielipiteen aitous kyseenalaistettiin.
Lapsen kertoma oli ristiriidassa suhteessa kotikäynnillä tekemiimme havaintoihin lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksesta sekä siitä, kuinka innokkaasti lapsi oli mukana yhteisissä tekemisissä vanhemman luona…Käsityksemme mukaan lähivanhemman suhtautuminen sekä puheet ovat vaikuttaneet lapsen ajatuksiin etävanhemmasta ja hänen tapaamisistaan. (t1)
Edeltävä aineistoesimerkki osoittaa myös vanhempien vaikeuden pitää itsellään toista vanhempaa kohtaan tuntemansa negatiiviset tunteet ja joskus avoimenkin toisen vanhemman mustamaalaamisen lapselle. Yksi lapsen mielipidettä arvioitaessa keskeinen seikka on mielipiteen riippumattomuus (Aaltonen 2014, 250-251). Myös tätä arvioitiin selvitystyöntekijöiden johtopäätöksissä, kuten seuraava aineisto-ote ilmentää.
49 Lasten kuulemisen jälkeen saimme tietää, että toinen vanhemmista oli puhuttanut lapsia ennen näiden kuulemista. Jäimme miettimään, kuinka vapaasti lapset pystyivät kertomaan mielipiteistään tavatessamme heitä. (t5)
Vanhempien on havaittu kohdistavan huoltoriidoissa lapsia kohtaan erilaista vaatimus- ja uhkapuhetta, joskus hyvin voimakastakin. Tällaisessa tilanteessa kuuleminen muodostuu lapselle erityisen raskaaksi ja aidon mielipiteen muodostaminen ja ilmaiseminen on vaikeaa.
(Väyrynen 2008, 58.)
Aineistosta ilmenee hyvin niin vanhempien kuin lastenkin käsitys 12 vuotta täyttäneen lapsen oikeudesta päättää asumisestaan ja tapaamisjärjestelyistä.
Vanhemman mukaan lapsi on tiennyt jo pitkään, että täyttäessään 12 vuotta hän saa kertoa mielipiteensä. (t6)
Lapsi lisäsi, että 12-vuotiaana hän saa periaatteessa päättää asuinpaikastaan.
(9)
12-vuotiaalla lapsella ei kuitenkaan ole tosiasiallista määräämisvaltaa asumis- ja tapaamisasiassaan. Laajalti vallitseva virheellinen käsitys perustuu täytäntöönpanolain säännökseen, jonka mukaan huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanoon ei saa ryhtyä 12 vuotta täyttäneen lapsen sitä vastustaessa. Lapsen mielipiteelle ei ole kuitenkaan annettu lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa laissa yhtä suurta painoarvoa, vaan mielipide otetaan huomioon lapsen etua koskevassa kokonaisharkinnassa.
Joissakin tapauksissa lapsen mielipide voi olla toinen kuin lapsen etu asiassa tehtävän kokonaisharkinnan valossa. (Aaltonen 2014, 242.)
Osassa tapauksia ilmeni myös vanhempien halu luovuttaa päätösvalta asiassa lapselle.
Vanhempien on todettu kohdistavan huoltoriidoissa voimakasta painetta erityisesti vanhempien lasten mielipiteisiin (Aaltonen 2014, 247). Myös tästä aineistosta ilmeni vanhempien valmius luovuttaa vastuuta lapselle, joissakin tapauksissa hyvin nuorillekin.
Lähivanhempi on ollut sitä mieltä, että alle kouluikäinen lapsi saa itse päättää haluaako tavata etävanhempaansa. (t1)
Pitkittyneen huoltoriidan aikana lasta saatetaan kuulla monen eri tahon toimesta. Jos oikeudenkäyntejä on jatkuvasti, saattaa lapsi joutua kuulemistilanteisiin useasti ja kohdata monia eri viranomaisia. Vaikeille huoltoriidoille on tyypillistä erilaisten rinnakkaisten prosessien läsnäolo ja lasta saatetaan kuulla samasta asiasta usean eri viranomaisen toimesta.
50 Monet kuulemiset voivat saattaa lapsen hämmentävään tilanteeseen. Toiset lapset jaksavat näitä kuulemisia paremmin kuin toiset. Onnistunut kuuleminen voi olla lapsen kannalta hyvinkin merkityksellinen kokemus ja tukea lasta vaikeassa tilanteessa (Karttunen 2010, 16). Toisaalta jatkuva kuuleminen voi muodostua lapsen kannalta erittäin raskaaksi. Myös tämä aineisto ilmensi rinnakkaisten prosessien ja monien kuulemisten yleisyyttä vaikeissa huoltoriidoissa.
Yhdessä selvitystekstissä sosiaalityöntekijät nostivat nimenomaisesti esiin sen, että lasta on kuultu monen eri tahon toimesta ja lapsen asema on muodostunut tämän seurauksena vaikeaksi.
Vanhempien ja lasten lisäksi omaksi päätöksentekijäryhmäkseen erittelin viranomaiset. Koska huoltoriita on edennyt tuomioistuimen ratkaistavaksi, on luonnollista, että tuomioistuin on yksi keskeisimmistä asumisliikkuvuutta päätöksillään luovista viranomaisista. Tuomioistuimet vaikuttivat lapsen asumiseen paitsi asiassa annettujen varsinaisten ratkaisujen kautta, myös asian käsittelyn aloittamisen jälkeen annettavien väliaikaismääräysten kautta.
Väliaikaismääräyksillä tehtiin suuriakin muutoksia lapsen asumiseen, kuten lapsen asumisen siirtäminen toisella paikkakunnalla asuvan vanhemman luokse tai tapaamisten aloittaminen pitkän tapaamistauon jälkeen. Monessa tapauksessa vanhemmat kävivät jatkuvia oikeudenkäyntejä keskenään ja nämä tapaukset osoittivat hyvin sen, että läheskään kaikki oikeusprosessit eivät tuoneet merkittävää muutosta tilanteeseen.
Myös selvitystyöntekijät olivat osaltaan vaikuttamassa päätöksentekoon selvitystä kirjoittaessaan tekemiensä valintojen ja selvitysten johtopäätöksissä tekemiensä kannanottojen kautta. Selvitystyöntekijöiden kannanotoissa asumisliikkuvuutta koskien argumentoitiin olosuhteiden pysyvyydellä ja toistuvien suurten muutosten välttämisellä. Seuraava aineisto-ote on sosiaalityöntekijöiden johtopäätöksistä, joissa edeltävästi on tuotu esiin etävanhemman runsas muuttaminen. Tässä tapauksessa etävanhempi haki lapsen asumista luokseen ja myös lapsi toivoi tätä.
Etävanhempi on selvitystyössä antamansa tiedon mukaan sitoutunut asumaan nykyisellä paikkakunnalla lapsen täysi-ikäisyyteen saakka. Näemme lapsen edun mukaisena, että jos asuminen siirtyy etävanhemman luokse, olosuhteisiin ei tulisi muutoksia enää paikkakunnan vaihdoksen vuoksi ja toivomme vanhemman sitoutumisen nykyiselle paikkakunnalle pysyvän. (t6)
Kuten edellä tuli esiin lapsen mielipide huomioitiin ja arvioitiin sosiaalityöntekijöiden kannanotoissa ja etenkin vanhemman lapsen mielipiteelle annettiin arvoa johtopäätöksissä,
51 mikäli mielipiteen katsottiin syntyneen ilman epäasiallista vaikuttamista ja lapsen asema nähtiin sellaiseksi, että hän kykeni vapaaseen mielipiteen muodostukseen.
Vaikka tämän tutkimuksen aineistoon eivät sisältyneetkään olosuhdeselvitysten mahdolliset liitteet, kävi selvitysteksteistä ilmi myös muiden viranomaisten, kuten lastensuojelun, perheneuvolan ja terveydenhuollon kannanottojen merkitys päätöksenteolle. Aineistosta erottui tapauksia, jossa lastensuojelun työntekijät nimenomaisesti kieltäytyivät ottamasta kantaa asumisasiaan. Selvitysteksteistä ei ilmennyt mihin kieltäytyminen perustui. Yksi mahdollinen tulkinta on nähdä kieltäytyminen osoituksena lastensuojelullisten ja perheoikeudellisten asioiden välisestä rajanvedosta.
Aineistosta kävi ilmi myös lastensuojelun kautta toteutettuja muuttoja, joiden syyt eivät liittyneet huoltoriitaan vaan vanhempien henkilökohtaisiin ongelmiin. Lastensuojelu saattoi olla myös määrittämässä esimerkiksi tapaamisjärjestelyjä tai järjestää lapselle tukiperheen, jossa lapsi vieraili säännöllisesti. Seuraava esimerkki kuvaa huoltoriitaan liittyvien ja lastensuojelullisten muuttojen vuorottelua lapsen asumispolulla.
Lapsi asuu eron jälkeen äidin luona. Lapsen asuminen siirtyy isän luokse äidin henkilökohtaisista ongelmista johtuen vanhempien sopimuksella. Lapsi tapaa äitiä epäsäännöllisesti. Oikeus vahvistaa asumisen vallitsevan järjestelyn mukaisesti. Lapsi sijoitetaan kiireellisesti sijaisperheeseen lapsen kotona kriisiytyneen tilanteen vuoksi. Lapsi siirtyy asumaan äidin luokse vanhempien sopimuksella. Lapsen ja isän tapaamiset määritellään lastensuojelun kautta. (t8) Lastensuojelun yleisyys vaikeissa huoltoriidoissa on todettu useissa tutkimuksissa (Hannuniemi 2015, 74; Jevne 2017). Myös tässä aineistossa lastensuojelun merkitys tuli esiin useassa eri muodossa. Aineistoon sisältyy tapauksia, joissa vanhemmat tekivät toisistaan ilmoituksia lastensuojeluun eivätkä ilmoitukset johtaneet selvittämisvaihetta pidemmälle.
Toisen ryhmän muodostavat muut kuin huoltoriitaliitännäiset lastensuojeluasiakkuudet, joissa lastensuojelu oli perheen tukena vanhempien tai lapsen muiden kuin huoltoriitakytkentäisten ongelmien takia. Kolmas ryhmä oli selkeästi huoltoriitakytkentäiset lastensuojeluasiakkuudet, joiden perustana oli esimerkiksi lapsen vakava oireilu vanhempien välissä. Huoltoriidan pitkittymisen negatiiviset vaikutukset perheen tilanteeseen tulivat esiin tapauksissa, joissa lastensuojelu oli alkujaan perheen tukena muusta kuin huoltoriidasta johtuen ja huoltoriidan pitkittyessä myös huoltoriidasta tuli lastensuojelullinen huoli. Myös osa
52 olosuhdeselvitystyöskentelystä johti lastensuojeluilmoituksen tekoon johtuen nimenomaisesti lapsen vaikeasta asemasta vanhempien välissä.
Edellä kuvattu toimijanäkökulmasta tehty tarkastelu osoittaa, että lapsen asumisliikkuvuuteen päätöksillään vaikuttavien tahojen joukko pitkittyneen huoltoriidan aikana on hyvin moninainen. Lapsen kannalta katsottuna lapsen omia päätöksiä lukuun ottamatta päätöksenteko tapahtuu ulkoapäin. Huoltoriitojen kontekstissa lapsen kuulemiseen ja mielipiteen ilmaisuun liittyy monia ongelmallisia piirteitä. Lapsen vaikea asema vanhempien välissä heijastuu myös lapsen kuulemiseen. Myös vanhempien näkökulmasta katsottuna huoltoriitoihin liittyy paljon heidän vaikutuspiirinsä ulottumattomissa olevaa päätöksentekoa. Ulkoapäin tapahtuvaan päätöksentekoon liittyy keskeisesti päätöksiin sitoutumisen kysymys. Tuomioistuimen päätöksentekoon on liitetty ajatus auktoriteetista, mutta vaikeissa huoltoriidoissa tuomioistuimen päätöksillä ei ole perheen tilannetta vakauttavaa vaikutusta.
53 6 LAPSEN SOSIAALISTEN SUHTEIDEN LUONNE PITKITTYNEEN HUOLTORIIDAN KESKELLÄ
Toisena tarkastelukulmana lapsen arkeen pitkittyneessä huoltoriidassa tässä tutkimuksessa ovat lapsen sosiaaliset suhteet. Asumisliikkuvuus ja sosiaaliset suhteet kietoutuvat toisiinsa tiivisti ja monella tapaa. Usein sosiaalisissa suhteissa tapahtuvat muutokset aiheuttavat asumisliikkuvuutta, mutta vastaavasti asumisliikkuvuus muovaa sosiaalisia suhteita.
Olosuhdeselvityksiin sisältyvä tieto lapsen sosiaalisia suhteita koskien keskittyi pitkälti lapsen läheissuhteisiin ja näin ollen tässä tutkimuksessa esiin on nostettu erityisesti muutokset lapsi-vanhempi-suhteessa sekä muutokset sisarussuhteissa. Aineistosta on tunnistettavissa kolme erilaista suhteiden tyyppiä: säilyvät suhteet, heikkenevät suhteet sekä vahvistuvat suhteet.