MIELENKIINTOISUUS
OVET
Ovien näkökulmasta keskeisimpiä ominai-suuksia ovat turvallisuus sekä toimivuus. Es-teettömyysmääräysten (RakMK G1 2005) myötä asuinrakentamisessa ei saisi olla yli 20mm korkeita kynnyksiä. Mitä korkeampi kynnys ovesta löytyy, sitä herkemmin pieni lapsi kompastuu siihen. Ovia suunniteltaessa tulisi välttää turhia kynnyksiä ja sijoittaa niitä vain tiloihin, joissa niitä oikeasti tarvitaan.
Normaalisti saranaovissa kahvan korkeus si-joittuu noin metrin korkeudelle, johon pieni lapsi ei yletä. Lapsen ollessa hyvin pieni, oven kahvan korkeus on sopivaakin sijoittaa lapsen ulottumattomiin. Asunnoissa huoneiden väli-siä ovia pidetään usein auki, joten haluttujen tilojen välinen yhteys pystytään säilyttämään.
Jo kolme vuotiaana lapsi ylettää avaamaan sa-ranaoven. Lapsen itsenäinen liikkuminen ja toimiminen on tässä vaiheessa kehittynyt sille tasolle, että lapsen on syytä pystyä kulkemaan itsenäisesti tilasta toiseen.
Saranaovien ongelmana on niiden aukeamis-suunta. Pieni lapsi saattaa helposti jäädä avat-tavan oven taakse, jos ovien suuntia ei ole mie-titty tarkasti. Saranaovien aukeamissuunnissa tulisi huomioida, että ne aukeaisivat simman vähän kulkureittien tielle ja mahdolli-suuksien mukaan seinää vasten. Pienen lapsen näkökulmasta ovi on helpompi työntää auki kuin vetää itseensä päin.
Liukuovista ulos liukuvan oven ongelmana on se, että pienet lapset herkästi roikkuvat ovissa tai työntävät niitä, jolloin ulkoliukuovi saattaa vääntyä. Käytöltään se on saranaovea helpom-pi lapselle. Lisäksi lapset tuntuvat helpom-pitävän liu-kuovien käytöstä. Sisään menevä liukuovi on
tavaa pinta-alaa ja lapsi oppii käyttämään sitä nopeasti. Liukuovien etuna on se, että lapsi ei pysty paiskomaan niitä. Ne kuitenkin pitävät saranaovia enemmän ääntä. Hiljaisuutta halut-taessa saranaovi on liukuovea parempi vaihto-ehto.
Asunnon ulko-ovessa sekä parvekeovessa on hyvä olla turvalukko tai lukittava kahva, mikä estää pieniä lapsia menemästä omatoimises-ti ulos. Terassin ovissa on mielekästä käyttää ikkunoita, jolloin sisätiloista on parempi nä-köyhteys ulos. Rakennuksen sisäänkäynnin ulko-ovet ovat usein muita ovia raskaampia, joten niissä olisi hyvä käyttää sähköistä avaus-mekanismia. Sähköinen avauspainike helpot-taa oven käyttöä lapsen näkökulmasta.
Ovissa ei ole mielekästä huomioida lapsen mit-takaavaa kahvojen tai ovien korkeuksia suun-niteltaessa, sillä kaikkien ovien tulee soveltua myös aikuisille. Lisäksi aikuisen mittakaavaan mitoitettu ovi opettaa lapselle, kuinka ovea tu-lee käyttää. Liian leveät ovet ovat hankalia ja kömpelöitä käyttää sekä aikuisille että lapsille.
PARVEKKEET
Parvekkeet ovat usein kerrostaloasuntojen ai-noita omia ulkotiloja. Parvekkeet on kuitenkin usein mitoitettu siten, että niiden toiminnalli-nen hyödyntämitoiminnalli-nen on hankalaa. Lisäksi par-vekkeet mielletään usein vaarallisiksi lasten kannalta. Paremmalla mitoittamisella sekä lasten turvallisuusnäkökulmat huomioon otta-malla parvekkeesta saadaan lisätilaa asunnon toiminnoille.
Lasten turvallisuuteen liittyy pelko lasten puto-amisesta parvekkeelta. Parvekelasitusten avul-la parvekkeesta saadaan turvallisempi paikka lapsille. Parvekelasituksia käyttäessä tulee kuitenkin huomioida, ettei lapsi pääse omatoi-misesti avaamaan lasitusta. Lasitus tekee par-vekkeesta myös käyttöystävällisemmän sekä mahdollistaa parvekkeen paremman käytön ympärivuotisesti.
Parvekkeiden toiminnallisuuteen ei juurikaan kiinnitetä huomiota. Parvekkeen koko on mer-kittävin parvekkeen toiminnallisuuteen vai-kuttava asia. Nykyrakentamisessa parvekkeet ovat usein hyvin pieniä sekä kapeita, minkä takia niiden kalustaminen sekä käyttäminen on hankalaa. Koon lisäksi parvekkeen toiminnal-lisuutta voidaan parantaa pienillä asioilla. Esi-merkiksi seinäkoukuilla riippumattoa varten tai vaatekuivauksen suunnittelulla voidaan vai-kuttaa paljon parvekkeen käyttöasteeseen. Toi-nen parvekkeen toiminnallisuuteen vaikuttava tekijä on parveketilan jakaminen pienempiin kokonaisuuksiin. Jakavana elementtinä voi-daan käyttää esimerkiksi istutuslaatikkoa, joka samalla elävöittää parvekkeen ilmettä.
Parvekekaiteen suojaava osa on usein määräys-ten mukaan 700mm tai 900mm, mikä osuu juuri pienen lapsen silmän korkeudelle. Jos
parvek-keella käytetään umpikaidetta, ei lapsi juuri-kaan näe pihalle. Tämä on yksi turvallisuusris-keistä, sillä lapsi haluaa kiivetä tällöin kaiteen yli nähdäkseen toiselle puolelle. Läpinäkyvillä kaiteilla luodaan lapselle katseyhteys pihalle.
Korkealla asuttaessa lapselle saattaa muodos-tua turvattomuuden tunnetta, jos parvekkeen kaide on lattiapinnasta asti läpinäkyvä. Yhtenä hyvänä keinona on käyttää sekä läpinäkyvää, että umpinaista osaa kaiteessa. Näin pystytään luomaan suojaisa nurkka lapsen oleskelulle ja samalla avataan näkymiä pihalle.
Suojaisa nurkka toimii myös oivallisena paik-kana nukuttaa pieniä lapsia. Miettimällä par-vekkeen suuntaa aurinkoon nähden voidaan varmistaa, että suojaisa nurkka on myös au-ringolta suojassa. Sisäänvetämällä parveketta pystytään luomaan vastaavanlainen suojaisa tila parvekkeelle.
HUONEKORKEUS
Kerrostaloasumisessa huonekorkeus määrittyy usein rakennuksen kerroskorkeuden mukaan ja erilaisia variaatioita asunnon sisällä ei juuri-kaan esiinny. Huonekorkeus perustuu aikuisen mittakaavaan. Lapsen näkökulmasta huone-korkeus on usein liian korkea, erityisesti lapsen omien tilojen kohdalla. Kerrostaloissa huone-korkeuden muokattavuus on tiukasti liitoksissa kerroskorkeuteen. Tyypillinen 3000mm ker-roskorkeus rajoittaa huonekorkeuden muun-neltavuutta. Kerroskorkeutta kasvattamalla pystytään suunnittelemaan vaihtelevampaa asuinympäristöä.
Tyypillinen huonekorkeus kerrostaloasunnossa on 2600mm. Tämä kerroskorkeus toimii usein asuntosuunnittelun lähtökohtana, mutta ei vas-taa parhaalla mahdollisella tavalla kaikkien ti-lojen käyttötarkoituksiin.
Alaslaskemalla kattoa saadaan tilasta luotua intiimimpi. Kattopintaa voidaan tuoda alaspäin monella eri keinolla. Yksinkertaisimmillaan yläkaappeja pystytään hyödyntämään huone-tilan madaltamisessa. Yläkaappien alapuolelle voidaan sijoittaa esimerkiksi lapsen makuutila tai työpiste, jolloin lapsi kokee tilan turvalli-semmaksi. Yläkaapit toimivat samalla varas-tointitilana tavaroille, joihin lapsilla ei ole tar-vetta päästä käsiksi.
Huonetilan korkeutta voidaan muuttaa myös lattiatasoa nostamalla. Korotettu osa toimii myös oivallisena paikkana säilytystilalle.
Maantasossa oleva säilytystilaa lapsikin pys-tyy käyttämään ja soveltuu näin ollen hyvin
lapsen leluille. Vedettävällä porrastasolla sääs-tetään tilaa ja saadaan hyödynnettyä korotettua lattiatasoa. Korotettu osa jakaa lapsen tilan luontevasti kahdeksi erilliselle toiminnolle tar-koitetuksi tilaksi.
Huonetila voidaan myös jakaa kahtia parvi-maisesti, jolloin pienelle lapselle jää parven alle leikkipaikka tai lepotila. Kiipeilyn mah-dollistaminen sekä tasoerojen vaihtelut luovat lapselle mielenkiintoista tilaa. Kevytraken-teisena rakennettuna tasoero voidaan helposti purkaa lasten kasvettua vanhemmiksi.
Kerroskorkeutta nostamalla pystytään tilaa jakamaan monipuolisemmin erikorkuisiksi ti-loiksi. Neljän metrin kerroskorkeus soveltuu yhteistiloihin, mutta lapsen kannalta kaipaa tilan jakamista. Neljän metrin kerroskorkeus mahdollistaa yhden tilan käyttämistä sekä ai-kuisen että lapsen mittakaavassa. Parviratkai-suilla luodaan mielenkiintoista tilaa lapsille, joita myöhemmin pystytään hyödyntämään myös aikuisten lepotilana. Samaan tilaan on mahdollista luoda hyvin eri mittakaavaisia ti-loja, joiden koko viittaa niiden toimintaan.
Kerroskorkeuden lisäksi asunnon kaksikerrok-sisuus mahdollistaa asunnon monipuolisem-mat tilavaihtelut. Asunnossa voidaan käyttää korkeaa tilaa sekä oman elementtinsä luo asun-non sisäinen porras, jonka alapuolista tilaa on mielekästä hyödyntää lapsen tilana. Portaan alle muodostuu luontevasti lasten mittakaa-vainen tila. Porrasta voidaan hyödyntää myös porrastasanteen kohdalla luomaan vaihtelevia tilaratkaisuja.
PINNAT
Pinnoilla kuvataan seinä, lattia sekä kattopin-toja. Pintojen korkeuserot, materiaalit sekä au-kotus vaikuttavat tilan toiminnallisuuteen sekä luonteeseen.
Pinnoista erityisesti lattiapinnat ovat tärkeitä lasten kannalta. Pienenä lapset viettävät valta-osan valveillaoloajastaan lattialla, joten lattian materiaalivalinnan vaikutus lapseen on merkit-tävä. Paikoissa, joissa lapsi viettää paljon ai-kaa, lattian tulisi olla hyvin kulutusta kestävää.
Lasten leikit altistavat lattian kolhuille sekä naarmuille. Lisäksi lapset ovat kovia sotke-maan, joten materiaalien olisi syytä olla mah-dollisimman helppohoitoisia. Lasten leikki-paikkojen lattiamateriaali ei saisi olla liian liukas turvallisuuden takaamiseksi. Sileä lat-tiamateriaali toimii hyvänä alustana lasten lei-keille. (kts. 4.2.3 Tilan ominaisuudet, 32) Kylpyhuoneiden osalta lattiapinnoissa tulee huomioida kaatojen suunnat. Esimerkiksi suih-kun sijainti suhteessa saunan kulkuaukkoon tulisi suunnitella siten, että kaato ei ala suoraan oven kohdalta. Jos kaato alkaa oven läheisyy-destä on lapsella suurempi riski liukastua sau-nasta ulos tullessaan.
Turvallisuuteen liittyy myös lattian korkoero-jen materiaalivalinnat. Yksinkertaisimmillaan kynnyksen värityksellä voidaan estää kompas-tumisriski. Maalaamalla kynnys lattiasta poik-keavalla värillä lapsi havainnoi sen yksimateri-aalisuutta paremmin.
Erilaisia lattiamateriaaleja käyttämällä voidaan myös erottaa yhtenäisessä tilassa eri toimintoja luontevasti toisistaan. Avokeittiön alue voidaan erottaa erilaisella lattiamateriaalilla, jolloin
lapsi tiedostaa paremmin tilan merkityksen.
Seinäpintojen värityksellä ja materiaalivalin-noilla voidaan vaikuttaa myös eri toimintojen erottamiseen samassa tilassa. Värityksen ja materiaalien lisäksi huomiota tulee kiinnittää seinien aukotukseen sekä korkeuteen. Esimer-kiksi erottamalla ruokailutila oleskelutiloista matalalla seinäkkeellä pystytään säilyttämään tilojen välinen yhteys samalla erottaen tilojen toiminnot toisistaan. Seinäkkeiden korkeu-della pystytään säätämään lapsen ja aikuisen näköyhteyttää tilasta toiseen. Sopivalla sei-näkkeen korkeudella, esimerkiksi 1200mm, estetään lapsen näkyvyys tilasta toiseen sa-malla säilyttäen aikuisen näköyhteys. Seinien aukotuksella voidaan parantaa tilojen välisiä yhteyksiä, mutta silloin tulee huomioida tilojen ääniolosuhteet.
Kattopinnoista tärkein huomio kiinnittyy alas-laskuihin ja kattopintojen välisiin eroihin.
Kattopintojen vaihteluilla vaikutetaan tilan luonteeseen. Alaslaskuilla pystytään luomaan tilasta intiimimpi. Lasten tiloissa matalam-pi huonekorkeus luo lapselle turvallisemman olon. Vinot kattopinnat esimerkiksi portaiden tai ylimmän kerroksen kattopintojen myötä luovat vastaavasti mielenkiintoista ympäristöä lapselle.
Sisäkattojen väritykset ovat lähes poikkeuk-setta valkoisia. Tummat värit pienentävät tilaa.
Kattopintojen väritystä vauvaikäisten lasten vuoteiden sijoituspaikassa olisi hyvä miet-tiä. Lapsi makaa suuren osan ensimmäisestä vuodestaan, joten sisäkattopintojen merkitys korostuu erityisesti pinnasängylle osoitetussa paikassa.