”Historiaa voi ymmärtää vain siinä määrin kuin ihminen voi toista ihmistä ymmärtää.”1
Teologian tohtori, pastori Sigfrid Sireniuksen (1877–1961) nimi tulee vastaan monessa yhteydessä tarkasteltaessa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon historiaa 1900-luvulla. Sirenius oli näkyvästi esillä niin kirkollisessa kuin yhteiskunnallises-sakin elämässä. Hän oli kirkollinen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, kosmopoliitti ja ekumeenikko sekä karismaattinen hengellinen johtaja puolen vuosisadan ajan.
Sirenius tunnetaan Suomen setlementtiliikkeen uranuurtajana ja kristillis-yhteis-kunnallisten aatteiden pioneerina. Hän oli teologi, käytännön organisoija, tutkija, kirjailija, puhuja ja näkijä, jonka kuningasajatuksena oli toivo maanpäällisen Ju-malan valtakunnan toteutumisesta kaikilla inhimillisen elämän alueilla.2
Sigfrid Sirenius vihittiin papiksi 1901, minkä jälkeen hän toimi lyhyehkön ajan pappina Kokemäellä ja Räisälässä. Hän työskenteli merimiespappina Antwerpe-nissa 1905–1908 ja Lontoossa 1908–1912. Kotimaahan palattuaan Sirenius siirtyi Suomen Lähetysseuran palvelukseen, kunnes tuli valituksi Teollisuusseutujen Evan-kelioimisseuran pääsihteeriksi 1918. Suomen ensimmäisen setlementin, Kalliolan, isäntänä ja johtajana hän vaikutti 1919–1936. Setlementtityön uuden järjestäytymi-sen yhteydessä 1941 perustettiin Kristillis-yhteiskunnallinen työkeskusliitto, jonka pääsihteerinä Sirenius oli eläkkeelle siirtymiseensä 1948 asti. Hänelle myönnettiin 1927 teologian kunniatohtorin arvo kirjallisista ansioista sekä merkityksestä kirkolle ja yhteiskunnalle. Tampereen piispanvaalissa 1945 Sirenius sai 3. ehdokassijan.3
Kipinän tutkimukselle antoi professori Pentti Laasosen Yhdysside -lehdessä 1985 julkaistu artikkeli Speneristä Sireniukseen. Siinä osoitetaan selvästi, miten saksalaisen pietismin alkuvaiheista tulee olennainen juonne württembergiläisen pietismin perillisten, Johann Christoph ja Christoph Blumhardtin välityksellä Sig-frid Sireniukseen ja Suomen setlementtiliikkeeseen. Laasosen artikkelin lähtö-kohtana oli saksalaisen Friedhelm Grothin pietismitutkimukset: Chiliasmus und apokatastasishoffnung in der Reich-Gottes-verkündikung der beiden Blumhardts (1983) ja Die ”Wiederbringung aller Dinge” im württembergischen Pietismus (1984).4
1 Hyrkkänen 2002, 11.
2 Lauha 1990 a, 56, 77; Ajo 2012, 321–328.
3 Suomen elämäkerrasto 1955, 688; Larkio 1978, 9–10, 242.
4 Laasonen 1985 b, 8–9.
Saksalaisen pietismin maaperä ei ole ainoa Sireniuksen Jumalan valtakunta -ajattelun reseptiokanava. Toinen vielä varhaisempi juonne tulee anglosaksisesta millenarismista: erityisesti pastori F. Herbert Steadilta ja kristillisen sosialismin värittämästä Englannin setlementtiliikkeestä.5
Jumalan valtakunta ja työväenliike liittyivät keskeisesti yhteen Sigfrid Sireniuk-sen teologis-aatteellisessa ajattelussa ja kristillis-yhteiskunnallisessa toiminnassa.
Ne kulkivat hänen mielessä ikään kuin käsi kädessä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää Sireniuksen Jumalan valtakuntaa ja työväenliikettä koskeneen ajattelun ja toiminnan taustaa, sisältöä, kehitystä ja merkitystä vuoteen 1924 asti. Aiheen perusjaottelu etenee pääsääntöisesti kronologisesti. Tutkimusnäkökulma on lähin-nä aatehistoriallinen, vaikka tutkimuksen sisällä kulkee myös biografinen juonne.
Aatehistoria tutkii asioiden, so. aatteet, olosuhteet, opit ja uskontunnustukset, käsittämistä tulkitsemalla asioille annettuja merkityksiä. Tältä osin aatehistorioit-sijan tehtävänä on keskittää huomionsa inhimillisen toiminnan ajatuksellisiin ulot-tuvuuksiin: käsittämiseen, kokemiseen, näkemiseen ja ymmärtämiseen. Keskeisen aatehistoriallisen opetuksen mukaan aatteet, olosuhteet, opit ja uskontunnustukset eivät sellaisenaan selitä ihmisten käsityksiä. Se sisältää samalla aatehistoriallisen ongelman: käsitykset on ensin selitettävä ja ymmärrettävä, jotta ihmisten toimintaa historiassa voitaisiin selittää ja ymmärtää. Käsitysten tutkiminen on tarpeellista, mutta vaikeaa. Käsitykset ja niiden aikaansaama toiminta luovat historiaa! Kaik-keen inhimilliseen toimintaan nivoutuu myös ajatuksellinen ulottuvuus. Siksi toi-minnan ymmärtäminen edellyttää toitoi-minnan sisältämän ajattelun ymmärtämistä.
Tämän vuoksi meidän on selvitettävä, miten ihmiset ovat kokeneet ja käsittäneet olosuhteensa, aatteensa, oppinsa ja uskonsa. Vaikuttavat olosuhteet ovat ajateltu-ja olosuhteita, mikä pätee myös aatteisiin, olosuhteisiin, oppeihin ajateltu-ja uskontoihin.
Tästä huolimatta niiden tuntemus on välttämätöntä, jotta niiden erilainen tulkinta tulisi ymmärretyksi.6
Pyrin tutkimuksessani lähestymään Sireniuksen Jumalan valtakuntaa ja työ-väenliikettä koskenutta ajattelua ja toimintaa ottamalla huomioon edellä mainitut aatehistorialliset näkökulmat. Sireniuksen käsitykset on siis ensin yritettävä selittää, jotta hänen toimintaansa voitaisiin ymmärtää. Sireniuksen kristillis-yhteiskunnal-lisen toiminnan ymmärtäminen vaatii siis hänen toimintaansa sisältyvän ajattelun ymmärtämistä sekä toisaalta sen ymmärtämistä, miten hän on käsittänyt aatteensa ja olosuhteensa. Viimeksi mainittu taas edellyttää, että tutkimusajankohdan val-litsevista olosuhteista on tiedettävä myös paljon. Käsityksillään asioista Sirenius loi toiminnalleen tarkoituksia ja perusteita. Tässä suhteessa aatehistoriallisen tutkimuksen mieli nojautuu vahvasti käsitykseen ajattelun ja toiminnan yhteydestä:
5 Tutkimuksessa käytetään johdonmukaisesti termiä millenarismi, joka tarkoittaa oppia 1000-vuotisesta val-takunnasta. Samasta asiasta käytetään toisinaan termiä millennialismi. Teinonen 1975, 170.
6 Hyrkkänen 2002, 9–10, 13, 57.
ensin tulee ajattelu ja sitten toiminta. Ajattelu siis ohjaa toimintaa! Kirjoittaminen oli Sireniukselle eräs yritys päästä paineen alta vapauttavaan toimintaan: ajattelun välityksellä hän etsi ratkaisua johonkin tiettyyn asiaan, joka puolestaan vapautui toimintana ulospäin. Toisaalta ajattelun ja toiminnan käsitteellisen yhteyden osoit-taminen on empiirisesti ongelmallista, koska yhteys ei välttämättä näy lähteissä.
Yhteys on siis usein päätelmä.7
Sirenius loi tiedostetusti ja tiedostamattaan toiminnalleen tarkoituksia, mer-kityksiä ja perusteita, joiden avulla yritän tutkijana ymmärtää hänen kristillis-yh-teiskunnallista toimintaansa 1900-luvun alun suomalaisessa teollistuvassa ja mo-dernisoituvassa yhteiskunnassa. Kristillis-yhteiskunnallisella toiminnalla tarkoitan sekä kristillisen vakaumuksen sävyttämää sosiaalista toimintaa, että evankeliumin sanoman yhteiskunnalliseen tulkintaan perustuvaa toimintaa. Jälkimmäinen pyr-kimys tähtäsi yhteiskunnan muuttamiseen sosiaalisia epäkohtia poistamalla ja sen välityksellä maanpäällisen Jumalan valtakunnan toteutumiseen kaikilla elämän alueilla. Tutkimus sijoittuu Suomen kirkkohistorian kannalta tärkeään poliittisen modernisaation murrosvaiheeseen.
Aatehistoriassa tutkitaan julkaistujen ajatusten ja käsitysten ohella myös in-himillisessä toiminnassa ilmeneviä käsityksiä. Tämä koskee myös käsillä olevaa tutkimusta, jossa selvitellään Jumalan valtakunta -ajattelun ja työväenliikkeen ilmenemistä Sireniuksen kristillis-yhteiskunnallisessa toiminnassa.8 Tutkimuksessa on niin ikään tärkeää huomata 1900-luvun alun suomalaista yhteiskuntaa kosket-taneet sosiaaliset ja yhteiskunnalliset muutokset ja miten ne reflektoivat Sireniuk-sen Jumalan valtakunta -ajattelun kanssa. Tältä osin tutkimusteemaa lähestytään jossain määrin sosiaalihistoriallisesta näkökulmasta.
Tutkimus sivuaa myös henkilöhistoriallista ja biografista tutkimusnäkökulmaa:
yhteen keskeiseen suomalaiseen kirkolliseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttajayksi-löön tutustumista hänen Jumalan valtakuntaan ja työväenliikkeeseen kytkeytyvän ajattelun osalta. Biografiseen tutkimukseen liittyy kuitenkin joitakin erityisongel-mia, joita tutkijan on kyettävä punnitsemaan ja ratkaisemaan. Tutkittaessa yksi-lön elämänvaiheita sekä siihen liittyvää ajattelua ja toimintaa muutoksineen, on tehtävä perusratkaisu kokonaiselämäkerran ja osaelämäkerran välillä. Erityisesti aineistokysymys ja toiminnan monipuolisuus ohjaavat osaltaan ratkaisua. Uusim-man ajan henkilöhistorialliset tutkimukset ovat usein osaelämänkertoja. Tässä suhteessa tutkijan on vielä tarkennettava tutkimusnäkökulmaansa joko poikit-tais- tai pitkittäisleikkaukseen.9 Tämän tutkimuksen tarkoituksena ei ole kirjoittaa mitään varsinaista Sirenius-biografiaa, vaan pikemminkin osaelämänkerta, jossa
7 Hyrkkänen 2002, 10–11, 21, 27, 57.
8 Hyrkkänen 2002, 11–12, 24, 57; Landgrén 2013, 132.
9 Henkilöhistoriallisesta näkökulmasta ks. esim. Yksilö ja yhteisö 1994, passim.
aluksi selvitellään tutkittavan elämäntaipaleelleen saamia lähtökohtia ja sen jälkeen tutkitaan niitä puitteita, jossa hän vietti nuoruutensa ja kävi opinahjonsa. Vastaavasti toimintataustaa kartoitetaan merimiespastoritoiminnan, lehtimiestyön, teollisuus-seutujen evankelioimistyön sekä poliittis-yhteiskunnallisen toiminnan osalta. Tässä viitekehyksessä selvitetään Sireniuksen Jumalan valtakuntaan ja työväenliikkeeseen liittyvää ajattelua ja toimintaa teologis-aatteellisten kehityslinjojen valossa.
Uusimman ajan henkilöhistorioiden kohdalla ongelmana on usein runsas tut-kimusaineisto ja lähteiden valintaan liittyvä ongelma. Tämä koskee myös Sireni-us-tutkimusta, jossa lähdeaineistoa on runsaasti. Tutkijan on yritettävä seuloa lu-kuisista yksityiskohdista ne asiat, jotka ovat tutkimusteeman kannalta tärkeitä ja tuovat esille keskeisimmät linjat tutkittavan elämästä. Historian tutkimuksessa on tältä osin valloitettava tietyt vuorenhuiput, joita tutkitaan yksityiskohtaisemmin.
Tässä tutkimuksessa se on merkinnyt Sireniuksen Jumalan valtakunta -ajattelun ja työväenliikkeen nostamista keskiöön. Tutkittavan henkilön toimintaa on vaikea ymmärtää, ellei ole tietoinen hänen taustasidonnaisuuksistaan. Tässä suhteessa on ratkaisevaa, miten paljon on selvitettävä yhteiskunnallista taustaa ja aikakauteen liittyviä tapahtumia, jotka taas selittävät tutkittavan vaiheita. Seikko Eskola näkee historiantutkimuksen tehtävänä nostaa esille kulloisessakin erillisessä tutkimusta-pauksessa ne vaikuttavat tekijät, joilla on keskinäistä merkitystä. Näitä ovat raken-ne- ja kollektiiviset tekijät sekä prosessiin osallistuneet yksilöt.10
Henkilöhistoriallinen ja biografinen tutkimus on myös yksilön ja hänen yhteisön-sä vuorovaikutuksen tutkimista. Sen on tältä osin selvitettävä tutkittavan aatteellisia, persoonallisia ja maailmankatsomuksellisia taustasidonnaisuuksia. Mahdollisuus huomata tutkittavan henkilön muutokset ja ristiriitaiset piirteet kuuluvat niin ikään tärkeänä osana biografiaan.11
Tässä yhteydessä viittaan uusimpiin Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian biografioihin ja niitä sivuaviin tutkimuksiin: Kalevi Toiviaisen Erkki Kaila. Yliopis-tomies ja kirkonjohtaja (2007), Jenni Krapun E. G. Gulinin ekumeeninen työ ja ajattelu (2009), Hannu Sunin Röyhkeä opettaja. Esa Paavo Kallion todellisuus-käsitykset, nälkävuodet ja maailmojen konfliktit 1867–1913 (2014) ja Juha Se-pon kaksiosaiseen Martti Simojoki -biografiaan, Kirkonmies ja muuttuva maailma (2013) sekä Arkkipiispan aika (2015).
Tutkimuksen pääotsikko, Punainen eskatologia, nousi Niko Huttusen tutki-muksesta: Raamatullinen sota. Raamatun käyttö ja vaikutusvuoden 1918 si-sällissodan tulkinnoissa (2010).12 Tekijän ystävällisellä luvalla allekirjoittaneella on ollut mahdollisuus käyttää kyseistä termiä tutkimuksen nimessä. Sireniuksen
10 Eskola 2006, 52; Auranen 2008, 11.
11 Pietiäinen 1986, 12; Salmesvuori 2013, 30.
12 Huttunen 2010, 57.
teologis-aatteellista ajattelua ja kristillis-yhteiskunnallista toimintaa kuvaa hyvin
”Punainen eskatologia”, jossa punainen viittaa sosialidemokraattiseen työväenliik-keeseen ja eskatologia, so. oppi viimeisistä tapahtumista, Jumalan valtakuntaan.
Sireniuksenkin teologis-aatteellisessa ajattelussa ja kristillis-yhteiskunnallisessa toiminnassa sosialidemokraattiselle työväenliikkeelle oli varattu keskeinen rooli maanpäällisen Jumalan valtakunnan rakentamisessa. Hänen mukaansa sosialide-mokraatit marssivat liput liehuen sen porteista ensimmäisenä joukkona sisälle.13 Sireniuksen teologis-aatteellisessa ajattelussa kristillinen ja sekulaari eskatologia sekoittuivat jossain määrin toisiinsa. Toisaalta Jeesuksen toinen tuleminen merkitsi Jumalan valtakunnan lopullista murtautumista tähän aikaan, toisaalta sosialidemo-kraattisen työväenliikkeen vallankumousajatukset sisälsivät toivon maanpäällisestä sosialistisesta onnelasta.14
Tutkimuksen alaotsikko, Jumalan valtakunta ja työväenliike Sigfrid Sireniuk-sen teologis-aatteellisessa ajattelussa ja toiminnassa vuoteen 1924 asti, muotoutui tutustuessani Silvia Herkenrathin Leonhard Ragazia käsittelevään tutkimukseen:
Politik und Gottesreich. Kommentare zu Weltpolitik der Jahre 1918–1945 von Leonhard Ragaz (1977). Sirenius sai Ragazilta voimakkaita teologisia vaikutteita.
Tutkimuksen aikarajaus ulottuu vuoteen 1924, jolloin Sirenius tutustui kan-sainvälisessä uskonnollisten sosialistien konferenssissa Barchemissa Hollannissa sveitsiläiseen professoriin ja uskonnolliseen sosialistiin Leonhard Ragaziin ja hänen württembergiläisen pietismin perillisiltä Johann Christoph ja Christoph Blumhard-tilta vaikutteita saaneeseen kiliastiseen Jumalan valtakunta -ajatteluun. Sireniuksen Jumalan valtakunta -ajattelu saavutti tässä kohtaan eräänlaisen lakipisteensä.15 Hänen teologis-aatteellisessa ajattelussaan se merkitsi ritschliläis-harnackilaisen eettisen Jumalan valtakunta -ajattelun vahvistumista Ragazilla ja Blumhardteil-la. Toisaalta aikarajaus on perusteltua myös Sireniukselle tärkeän kansainvälisen kristillis-sosiaalisen liikkeen näkökulmasta, missä Barchemin konferenssi muo-dostui hänelle käänteentekeväksi. Haaveet työväenliikkeen kristillistämisestä olivat hukkuneet ensimmäisen maailmansodan melskeisiin ja työntäneet ne taka-alalle kristillis-sosiaalisen liikkeen ydinalueilla Saksassa ja Englannissa. Tässä suhteessa Barchem merkitsi uuden alkua.
Eheän kokonaisuuden vuoksi tutkimuksessa ylitetään paikoitellen sille asetettu aikarajaus esimerkiksi viitattaessa joihinkin 1920-luvun jälkipuoliskon tapahtu-miin, jolloin Sireniuksen epäiltiin liittyneen Suomen sosialidemokraattisen puo-lueen (SDP) jäseneksi.
13 Eskatologiasta kristillisessä teologiassa ks. esim. Rahner & Vorgrimler 1976, 116–117 ja McGrath 1994, 465–477.
14 McGrath 1994, 469.
15 Sirenius 1955, 423–427; Tiililä 1943, 10.
1900-lukua on luonnehdittu kirkon taisteluksi sekularismia eli maallistumis-kehitystä vastaan. Monet kirkkohistorioitsijat ovatkin yksimielisesti tunnistaneet sekularisaation ja nationalismin 1800–1900-lukujen Länsi-Euroopan aate- ja kirkkohistorian erääksi keskeiseksi teemaksi. Kyseisen ilmiön laajuudesta, syistä ja ajoituksesta tutkijat ovat olleet kuitenkin eri mieltä. Tutkimuksessa olen myös yrittänyt etsiä vastausta kysymykseen, miten suomalaisen yhteiskunnan nopeaan teollistumiseen ja sosialidemokraattisen työväenliikkeen nousuun liittynyt sekula-risaatio oli Sireniuksen teologisen ajattelun ja kristillis-yhteiskunnallisen toimin-nan taustalla. Tässä suhteessa hänen yksi agendansa oli sekularisaation vastainen taistelu. Koska sekularisaatio on varsin moniselitteinen käsite ja vaikeasti tulkittava ilmiö, tutkimuksessa on ollut mahdollista vain rajallisesti avata kyseistä teemaa.16
Tutkimuksen toteutuminen käytännössä koostuu lähteiden keräämisestä, niiden lukemisesta, aikakauteen perehtymisestä sekä näiden kolmen dialogista.17 Tämän tutkimuksen päälähteitä ovat olleet Kansallisarkiston laaja Sirenius-aineisto, erityi-sesti Sigfrid Sireniuksen ja Kristillis-yhteiskunnallisen Työkeskusliiton arkistot sekä Sireniuksen laaja kirjallinen tuotanto ja lukuisat sanomalehtiartikkelit. Sireniuksen autobiografiat Ihmisiä, joilta sain. Muistelmia elämästäni vuosisadan vaihteen molemmin puolin (1953) ja Ihmiset kuuntelivat toisiaan. Ihmisten yhteyden läpi-murtoja kansamme myrskyssä ja tyvenessä (1955) ovat tahdittaneet tutkimusta lähdekritiikkiä kuitenkaan unohtamatta.18
Aikaisemmin ilmestyneitä merkittäviä Sirenius-tutkimuksia on Mauri Larkion kokonaisbiografia Ihmisyyttä etsimässä. Sigfrid Sireniuksen elämäntyö ja keskei-set ajatukkeskei-set (1978). Se oli Suomen Setlementtiliiton tilaustyö, jolla juhlistettiin Sireniuksen syntymän satavuotismuistoa. Ehkä tästä syystä siinä näkyy jossain määrin kiireen jälki ja sivumäärästään huolimatta se jää tutkimuksellisesti melko ohueksi. Larkio ei pureuduta kovin syvällisesti Sireniuksen teologis-aatteellisen ajattelun taustoihin, sisältöön ja kehitykseen, vaan tyytyy dokumentoimaan hä-nen keskeisiä ajatuksiaan ja elämänvaiheitaan. Populaaria Sirenius-kirjallisuutta puolestaan edustaa Sireniuksen vävyn, pastori Topi Tarkan kirjoittama Sigfrid Sirenius legenda jo eläessään (1974). Se on pikemminkin subjektiivinen näkemys Sireniuksen elämästä, kuin objektiivisuuteen pyrkivä tieteellinen tutkimus.
Sigfrid Sireniuksesta on tehty Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa yksi Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian alan lisensiaattityö: Martti Ajon Jonk’ eestä poistuu sorron yö. Jumalan valtakunta ja työväenliike Sigfrid Si-reniuksen ajattelussa ja toiminnassa vuoteen 1918 asti (2003). Sen lisäksi on ilmestynyt kahdeksan pro gradu -työtä.19
16 Suni 2005, 12–13; Huhta 2007, 41. Sekularisaatiosta ks. McLeod 2000.
17 Salmesvuori 2013, 44.
18 Sireniuksen laaja kirjallinen tuotanto käsittää 53 teosta ja julkaisua sekä 10 suomennosta.
19 Typpi 1957; Turtola 1964; Laine 1965; Toivola 1966; Kokko 1969; Lindfors 1975; Kuusiniemi 1980; Ajo 1989.
Vaikka Sireniuksesta on kirjoitettu jo aiemmin melko paljon, perusteellinen hänen vaikuttimiaan sekä ajattelunsa ja toimintansa välistä suhdetta selvittelevä tutkimus on toistaiseksi puuttunut. Punainen eskatologia. Jumalan valtakunta ja työväenliike Sigfrid Sireniuksen teologis-aatteellisessa ajattelussa ja kristillis-yhteiskunnallisessa toiminnassa vuoteen 1924 asti pyrkii täyttämään tätä tutkimus-aukkoa. Samalla se on ensimmäinen väitöskirjatason tutkimus Sigfrid Sireniukses-ta, jota on pidetty yhtenä 1900-luvun merkittävimpänä suomalaisena teologina ja kirkon muutoksen modernina pioneerina. Häntä on kutsuttu jopa ”Suomen kirkon profeetaksi”.20 Sireniuksen syntymästä tulee vuonna 2017 kuluneeksi tasan 140 vuotta ja Suomen itsenäistymisestä 100 vuotta. Vieläkin tärkeämpää on, että käsillä oleva tutkimus tuo arvokasta lisävalaistusta kirkon ja työväenliikkeen suhteisiin kriittisinä vuosina 1917–1918.
20 Toiviainen 2000, 224; Repo 2011, 232.