Tutkimusote- ja -prosessi

Oikeustieteellisen tutkimuksen eri näkökulmista on kirjoitettu melko paljon, osin ehkä siksi, että tieteenalana oikeustiede on muuttunut varsin maltillisesti: suuremmat paradigmaattiset kehitysaskeleet, tutkimusnäkökulmat ja niiden tärkeimmät edustajat ovat johdettavissa Suomessakin pitkälle taaksepäin (esim. Kangas 1998).

Tässä suhteessa kannattanee todeta, että oikeusteoria ja -filosofia muodostavat monella tapaa oikeustieteen perustan, mutta samalla oikeuden eri sektoreille kuten varallisuus-, esine- ja immateriaalioikeuden tai vaikkapa oikeusinformatiikan piiriin on kehittynyt paitsi omia erityisiä käsitteistöjä, myös omanlaisiaan metodeja, tutki-muskäytäntöjä ja -yhteisöjä. Oikeustieteen metodiset lähestymistavat ovat yleisesti ottaenkin varsin monitahoisia (Häyhä 1997), joskin oikeustiedettä on tieteenalana luonnehdittu sattuvasti tulkinnan tieteeksi.

Merkittävä ero moniin muihin analyyttistä ja tulkitsevaa otetta käyttäviin tietei-siin on kuitenkin, että tulkinnan kohteena ovat varsinkin tekstien merkitykset ja kei-noina eri menetelmät lingvistiikasta lähtien eikä vain oikeuden harjoittamisen ana-lyysi47. Vaikka onkin olemassa myös havainnoivaa ja empiiristä aineistoa kokoavaa, selittävää ja tulkitsevaa oikeudellista tutkimusta (vrt. niin sanottu amerikkalainen ja pohjoismainen oikeusrealismi48), sitä ei liene ainakaan Suomessa tehty läheskään sii-nä määrin kuin erilaisiin kirjallisiin lähteisiin aineistona perustuvaa tieteellistä tutki-mustyötä. Ennen muuta kohteena on ollut miten systematisoida ja sitä kautta ym-märtää ja tulkita oikeudellista tietoa ja oikeusjärjestelmää eli hieman yksinkertaistaen, harjoittaa teoreettista tai käytännöllistä lainoppia.

Hannu Tolonen kuvaa Tuorin ajatteluun nojaavaa käsitystään oikeuden ja oikeu-dellisten kysymysten rakenteesta ”Minun metodini” -kirjassa (Häyhä 1997, ss. 279–

47. Tarkemmin sanoen lainoppia on kuvattu tekstien tulkintatieteeksi: ”Sen kohteena ovat primaaristi tekstit, eivät normit. Ja siinä on asian ydin lainopin tutkimuskohdetta ajatellen.” (Aarnio 1993, s.

48. 699) Pohjoismaisen oikeusrealismin historiasta kts. Helinin (2009) kirjallisuusessee liittyen erityisesti kysymykseen, voidaanko puhua yhdestä pohjoismaisesta oikeusrealismista vai oliko niitä kaksi eli vanhempi tanskalais-norjalainen ja uudempi Uppsalan filosofiasta ponnistava, joille molemmille

”yhteistä oli lähinnä yhteinen vihollinen, konstruktiivinen juridiikka.” (s. 69) Tämä tutkimus ei ole empiirinen havainnoinnin mielessä, joskin se uppoutuu reaalisiin lähteisiin ja varsinkin T&K-yhteishankkeisiin tutkimusaineistona.

297) syvätasolta pintatasolle niin, että abstrakti oikeussysteemi jäsentää ja systematisoi (kohteena teoriat ja mallit) sekä moralisoi (kohteena oikeusperiaatteet ja niiden käyt-tö). Silti se myös soveltaa ja ratkaisee (kohteena säännöt ja niiden soveltaminen) eli sillä on liityntä oikeudellisten ratkaisujen käytänteisiin. Oikeusteoriat nähdään näissä oikeusperiaatteita korkeampana tai syvempänä paradigmaattisena tasona. Hän jäsen-tää oikeuden kolmeen päänäkökulmaan: normit (normatiivinen), faktat (empiirinen) ja arvot (yhteiskuntamoraalinen, luonnonoikeudellinen). Edellä lyhyesti käsitelty Aarnion (2002) kritiikki uudesta varallisuusoikeudesta kuvastanee havainnollisesti ensiksi ja viimeksi mainitun näkökulman periaatteellisia eli ontologisia eroja49. Tie-teenfilosofisesti voidaan vastaavasti puhua positivismista, joka tähtää objektiivisuu-teen (mitatut havainnot ja faktat ja niistä seuraavat teoriat, joita verifioidaan ja falsifi-oidaan); hermeneuttisesta filosofiasta (tutkimuksen osana on ymmärtäminen faktojen ja teorioiden lisäksi, asioiden merkitys ja tulkinta ovat olennaisia, vrt. ns. hermeneut-tinen kehä); sekä kriittisestä tutkimusfilosofiasta (vallitsevien järjestelmien kritiikki ja reflektio, tieto perustuu sosiaalisiin ja historiallisiin käytäntöihin, evidenssin keruu ja tulkinta ovat teoriasta riippuvia).

Tämän tutkimuksen mahdollinen hermeneuttisuus tai kriittisyys ponnistaa sen ongelmalähtöisyydestä, jonka pontimena on miten ymmärtää tutkimuksen toimin-taympäristöä ja kontekstia tekemällä tutkimus kokonaan oikeustieteen puitteessa, mutta ei kuitenkaan silti perustuen tutkijan empiirisiin havaintoihin. Valittujen eri oikeudenalojen käyttö jäsentämään ja erittelemään varanto-oikeuksia on tärkeää, vaikka se katsottaisiinkin positivistiseksi näkökulmaksi. Ilman sitä ei tietyssä mie-lessä kriittisempi uuden varallisuusoikeuden näkökulma olisi järkevä tai ehkä edes mahdollinen, tai ainakin sen merkityksen pohdinta olisi vaikeaa. Ajatellen tutkimuk-sen toteuttamisprosessia, minkä tahansa tutkimustyön voi periaatteessa hahmottaa analyysin, kehittämisen ja kokeilun tehtävinä, joiden voi helposti mieltää ilmentävän käsitteellis-teoreettista, konstruktiivista ja empiiristä näkemystä.

Tässä jäsennyksessä analyyttinen oikeustiede edustaa käsitteellis-teoreettista tut-kimusotetta, mutta silti myös kriittinen tutkimusote tarvitsee joko teoreettisen tai empiirisen analyysin lähtökohdaksi. Toisin sanoen olemassa olevat teoriat tai reaali-maailman ilmiöt tai molemmat otetaan kriittisesti tarkasteltaviksi. Tämän tutkimuk-sen metodinen ote ja samalla etenemitutkimuk-sen reitti tutkimuskysymyksiin vastaamiseksi on seuraava:

49. Kaisto (2011) kommentoi näkemystensä vertaamisesta Juha Karhun ja Tapani Määtän näkemyk-siin niin, että hän nojautuu tulkinnoissaan systemaattinäkemyk-siin ja käsitteellinäkemyk-siin perusteinäkemyk-siin ja mainitut kaksi taas perusoikeuksiin, lainsäädännön tavoitteisiin ja erilaisten tilanteiden ehtoihin: ”Kiinni-tän yleensä huomiota tietynlaisen ’sukulaisuussuhteen’ muodostumiseen ongelmatilanteiden muo-dostamaan kokonaisuuteen, mutta tätä Niemi tuskin on tarkoittanut systemaattisista perusteista puhuessaan.” (s. 7) Asiayhteyksien hahmottamiseen voidaan siis pyrkiä varsin erilaisilta perustoil-ta lähtien myös käsitteellisesti eikä vain empiirisesti.

1) Empiirisen kohdeympäristön ja kontekstin jäsennys

Varannot ICT-liiketoiminnassa: varantojen tuottaminen ja käyttäminen informaatio-hyödykkeissä projektimuotoisessa T&K-työssä.

2) Tutkimuskohteen hahmottaminen

Varanto-oikeudet tarkasteltuina varallisuutena eli aineettomana omaisuutena, mutta myös sopimus-, ICT- ja immateriaalioikeuden kautta katsottuna, tutkimuskohteen hahmottamiseksi ja tutkimusaukon avaamiseksi.

3) Tutkimusongelman analyysi ja sen ratkaisun synteesi

Varanto-oikeuksien analyysi ja siihen perustuva sääntelytarpeiden ja -keinojen hah-mottaminen T&K-yhteisprojektien kokonaisjärjestelyssä, ennen muuta innovaatio-vastuun toteuttamisen kannalta.

Tutkimusotetta voi hyvin luonnehtia empiiris-analyyttiseksi, mutta ilman ensisijaisten empiiristen havaintojen keräämistä. Sen asemesta toissijaista empiiristä tutkimusai-neistoa käytetään sekä ongelma-alueen kartoituksessa että analysoitaessa tutkimuson-gelmaa sen ratkaisemista varten. Kyse ei siis ole vain säädettyjen normien systemati-soinnista ja tulkinnasta.

Onko tällainen mahdollista, toisin sanoen käyttää toissijaista empiiristä ai-neistoa yhtäältä sekä kohdeympäristön että kontekstin analyysissä eli ICT-liike-toiminnan ja T&K-projektityön tarkastelussa, mutta samalla myös oikeudellisen ongelman ratkaisemisessa eli tutkimusaineistona? Liittyvänä tutkimuksena tarkas-tellun Råmanin (2006) väitöstyön perusteella se on varsin hyvin mahdollista sillä erotuksella, että yleisten kirjallisten lähteiden lisäksi, jollaisia hän pelkästään käyt-tää, voi ja kannattaa koota tietoja yhteisprojekteista erilaisissa tieto- ja viestintäalan T&K-yhteistyöverkostoissa50.

Vaikka tämä ei ole tutkimuksen ainoa aineistolähde, juuri sen tarkastelu tuottaa ongelmalähtöistä informaatiota ja tietoa. Se nimittäin paljastaa, miten projektimuo-toisessa T&K-yhteistyössä varantoja ja samalla myös varanto-oikeuksia luodaan ja hyödynnetään sekä mitkä ovat tässä yhteydessä olleet liiketoiminnan, yhteisprojektien ja oikeudelliselta kannalta tärkeitä seikkoja. Ne konkretisoituvat tutkimusaineiston

50. Tutkimus ei ole perinteistä lainoppia eli oikeusnormien tulkintaa käytännön lainopin kannalta tai systemointia teoreettisen lainopin (normit, niiden soveltaminen ja oikeuskirjallisuus) mieles-sä, vaan se rakentuu yhteisprojekteja koskevan aineiston jäsentelyyn uuden varallisuusoikeuden rakenne-elementtien ja periaatteiden avulla. Toiminnallisuus korostuu tässä yhteydessä sisällöl-lisesti, henkilöllisesti ja ajallisesti – esimerkiksi sopimusrakenteissa, yhteistyön ohjaamisessa ja varantojen tuottamisessa.

perusteella paitsi projektisopimuksissa ja -suunnitelmissa, myös monien julkisten ja yksityisten tahojen harjoittamien ohjaus- ja hallinnointikeinojen kautta51.