Työssä käytetyn tutkimusaineiston listaus on liitteenä.
Tutkimuksen rajaukset ja rajoitukset
Tutkimuksen merkittävä sisällöllinen ja samalla tuloksiin liittyvä rajoitus on tarkastel-la varallisuuden kolmatta ulottuvuutta eli vahingonkorvausta lähinnä sopimusvastuun kautta55. Vahingonkorvaustapaukset ovat melko harvinaisia tutkimuksen kontekstissa
daan tutkimusaineistona Luvussa 5, eli mainitut tarkastelut ovat väitöskirjassa peräkkäin. ICT-oikeuden kehittymisen tarkastelu oli alunperin sijoitettu kokonaan Lukuun 1, jossa siitä on nyt vain lyhyempi taustoittava katsaus. Laajempi tarkastelu otettiin liittyvien tutkimusten yhteyteen, koska niissä ICT-oikeuden näkökulma ei ole mukana, vaikka ne liittyvätkin ICT-alaan. Miksi ei ole, on hyvä kysymys.
55. Vahingonkorvauksen kolme perusulottuvuutta ovat vastuuperuste, syy-yhteys ja vahinko. Vahin-gonkorvausoikeus on yksityisoikeuden osa, joka jakautuu sopimusperusteiseen ja sopimuksenul-koiseen vastuuseen. Vahingonkorvausoikeus on vahvasti yhteydessä rikosoikeuteen, ennen vuotta 1974 vahingonkorvauksesta säädettiin rikoslaissa. Vahingonkorvauslain 2. luvun 1 §:ssä todetaan, että ”joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.” Lakia sovelletaan delikti- eli sopimuk-senulkoiseen vastuuseen. Arkipäivän esimerkiksi sopii taloyhtiön vastuu jalankulkijan liukastuessa huonosti hiekoitetulla piha-alueella.
ja kohdeympäristössä, erimielisyydet on ratkaistu osapuolten kesken sen sijaan usein sopimukseen sisällytetyn vastuun kautta esimerkiksi projektissa virheiden korjaami-seksi tehtynä lisätyönä. Tätä kuvastavat alan sopimuskäytännöt ja -mallit, samoin kuin yksittäiset projektit. Sopimusvastuu on silti laajemmin suorituksia ja tuloksia koskeva, kuten onko tietty muutos aiheellinen vai aiheeton56. Se ilmenee myös innovaatiovas-tuuna, jota voi ajatuksellisesti verrata vastuuseen ympäristöstä (ekologistuminen) ja hyvinvoinnista (sosiaalistuminen)57.
Ehkä vähäisempi mutta silti maininnan arvoinen rajaus on, ettei tutkimus sisällä oikeustaloustieteellistä katsantoa (Heimonen ja Määttä 1997). Toisin sanoen varan-to-oikeuksien sääntelyn tehokkuutta ei tarkastella taloudellisin perustein. Kyseessä on tutkijan valinta osin siksi, että T&K-yhteishankkeissa ei vielä useinkaan tehdä näkyväksi varantojen arvoa varallisuusarvoisina etuuksina, mikä taas olisi sääntelyn käypyyden kannalta tärkeä kehityskohde. Yksi rajaus on sisällöllisten ja reaalisten lähteiden painotus auktoriteettilähteisiin nähden, ongelmakeskeinen tutkimus ei ole mahdollista ilman ensin mainittuja. Viranomaislähteinä käytetään lähinnä rahoitta-jien aineistoja, joista EU-lähteet on pääosin rajattu pois, koska tutkimusaineisto on lähes kokonaan kotimaista58. Pohjoismaista näkökulmaa ei korosteta varallisuusoi-keudellisesti, ICT-oikeuden kautta sen on näkyvissä. Tutkimusaineiston kotimai-suus ja angloamerikkalaisten liittyvien tutkimusten rajaaminen pois lienevät toisaalta kaikista merkityksellisimpiä rajauksia tutkimuksen sisällön kannalta. Niiden perus-teluna on pohjimmiltaan valittu fokus eli kotimaiset, varsinkin Tekesin rahoittamat T&K-yhteisprojektit.
Tutkijan tausta ja lähtökohdat
Eräänlaisena rajoituksena voi nähdä myös tutkijan taustan ja sen kautta ilmenevän otteen työhön ainakin, jos hyväksyy ajatuksen, että tutkimustyö riippuu aina myös tekijästään. Tämän tutkimuksen tapauksessa riippuvuus on melko ilmeistä siksikin, että tutkimusote on laadullinen ja empiirinen, mitä tutkimusaineistossa näkyvät ja
56. Samalla korostuvat sekä luottamus- että vahinkotilanneperusteiset näkökulmat. (Pöyhönen 2003, s. 6)
57. Anon. (2006) toteaakin, että olisi ”kehitettävä yrityksen innovaatiovastuu -käsite ja siihen kan-nustava palkitseminen” (s. 26), viemättä ajatusta kuitenkaan pidemmälle eli mitä se tarkoittai-si käytännössä. Tässä tutkimuksessa vastuu liittyy paljon informatisoitumiseen (Turunen 2005), mutta se koskee myös vahingonkorvauksen suojaa yhteistyössä. Pöyhönen (2009) tarkasteleekin liikevahinkoja, joille ei ole vakiintunutta oikeudellista merkitystä tai määritelmää, mutta jotka hänestä tulee ”ymmärtää syntymekanismiensa kautta” eli ”seurausvahinkoina, jotka aiheutuvat va-hingonkärsijän harjoittaman liiketoiminnan häiriintymisestä.” (s. 554)
58. Kyse on myös tutkimusotteesta ja yleisemmin tutkijan näkökulmasta kohteeseensa. Tämä tulee näkyviin eri tavoin, kuten myöhemmin ilmenee. Tässä yhteydessä voi viitata Ervastin (2011) jul-kaisuun ”Oikeuden saamisen monet kasvot.” (erityisesti s. 357)
analysoidut esimerkkiprojektien tilanteet ja tapahtumat eli toiminta tuotoksineen havainnollistavat.
Lisäksi tutkija itse ja se organisaatio, missä hän on työskennellyt, on ollut aineis-tona analysoiduissa projekteissa (Liite 1) tavalla tai toisella mukana. Tietty vaiku-tus tutkimuksessa on varmasti myös sillä, että tutkijalla on T&K-projektitoiminnan ohella varsin pitkäaikainen kokemus työskentelystä liike-elämässä juuri ICT-alalla59.
Väitöskirjan lopussa on epilogi tutkimuksen tekemisen kokemuksista, joka valottanee osaltaan tutkijan taustasta kumpuavia seikkoja tutkimuksessa – sekä mahdollisuuksia että rajoituksia.
Silti niistä kannattaa todeta jo tässä, että esimerkiksi tietyt näkemykset ICT-alan kehittymisestä ja siihen oleellisesti vaikuttavista tekijöistä perustuvat osin myös tut-kijan omakohtaiseen T&K-työhön, samoin kuin varsin huomattavaan määrään eli ainakin useisiin kymmeniin erilaisiin suunniteltuihin, johdettuihin ja toteutettuihin projekteihin VTT:n, yliopiston ja yritysten palveluksessa. Voinee sanoa, että tutkija on ollut ICT-alan T&K-ammattilainen, jolla on suhteellisen paljon projektitoimin-nan ja erityisesti juuri yhteishankkeiden ja yhteistyöverkostojen kokemusta. Tämä näkyy ehkä siinäkin, että hänen ammattitutkijan ja kehittäjän profiilissaan on painot-tunut enemmän laaja-alaisuus kuin spesifisiin ongelmiin pitkiksi ajoiksi uppoupainot-tunut tutkimustyö. Tähän liittyy myös kokemusta muun muassa sopimus- ja immateriaali-oikeuden kannalta katsottuna60.
1.6 Yhteenveto
Tässä luvussa esitettiin tutkimuksen lähtökohdat sekä aiheen valintaa koskevana mo-tivaationa että siihen tarttumisen eri näkökohtina. Tutkimuksen kohteeksi valittu on-gelma määriteltiin tutkimuskysymysten avulla. Onon-gelmaan ja sen ratkaisuun otettu
59. Kts. http://www.linkedin.com/profile/view?id=101544&trk=tab_pro (Viitattu 19.1.2013) 60. Tutkimuksen yhteydessä laadittu työraportti Seppänen (2011a) kokoaa näitä kokemuksia yhteen,
joskaan ei teoreettisesti vaan enemmänkin näkymänä erityisesti IPR-strategioihin ja niiden to-teuttamiseen ICT-alan yrityksessä. Periaatteessa tällaisen kokemusperäisen aineiston olisi voi-nut ottaa osaksi tutkimusaineistoa, mutta sitä ei tehty lähinnä kahdesta syystä. Tutkimuksessa ei haluttu ottaa yhden yrityksen katsantoa varanto-oikeuksiin eikä siinä painotu oikeuksien hyö-dyntäminen vaan tuottaminen. Silti tutkijan oma monivuotinen kokemus sopimusperustaisesta ICT-alan liiketoiminnasta, jonka yhteydessä selvitetään, hyödynnetään ja tuotetaankin immate-riaalioikeuksia, osoittaa T&K- ja liiketoiminnan välillä olevan oikeuksien tuottamisen ja käyt-tämisen suhteen kuilun, jota pitäisi kaventaa. Tästä tutkimuksesta käyttäminen on rajattu pois, mikä on selvästi tutkimuksen rajoitus. Luvussa 4 tarkastellut immateriaali- ja kilpailuoikeuden rajapintaa erittelevät liittyvät tutkimukset osoittavat, että oikeuksien hyödyntäminen on erittäin relevantti kysymys ICT-alalla, koskien muun muassa oikeuksien pirstoutumisen hallintaa, mutta myös eri tahojen yhteistyötä.
katsanto on varallisuusoikeudellinen, mutta aineeton varallisuus nähdään tutkimuk-sessa dynaamisena ja ajan myötä muuttuvana ilmiönä eikä vain staattisiin oikeuksien omistamisen ja vaihdannan käsitteisiin nojaavana. Tätä on kutsuttu yleisesti tilanne-herkäksi tai kontekstilähtöiseksi katsannoksi ja erityisesti ns. uudeksi varallisuusoi-keudeksi, jonka Pöyhönen (2003) on terminä lanseerannut ja jota hän on tarkastellut eri näkökulmista.
Mainitun valinnan perusteena on yhtäältä silkka mielenkiinto: jos tutkijalla on mahdollisuus valita kiinnostuksensa kohde ja sen tutkimisen tapa, sitä kannattaa käyttää hyväkseen. Toisaalta valintaa perusteltiin sillä, että uuden varallisuusoikeuden keskeistä tai ehkä keskeisintä seikkaa eli varallisuuden dynaamista muotoutumista yhteisprojektin puitteessa ei ole juuri aiemmissa tutkimuksissa avattu. Toisena tut-kimuskohdetta ja siihen otettua katsantoa perustelevana tekijänä tuotiin esiin tutki-muksen kohdeympäristö eli ICT-alan esikilpailullinen T&K-toiminta. Se toteutuu paljolti juuri eri tahojen yhteistyönä toteutetuissa hankkeissa, joissa tuotettu varal-lisuus on pääosin aineetonta: myös fyysisten tuotteiden taustalla ovat aineettomat suunnitteluratkaisut.
Tässä tutkimuksessa otettiin käyttöön varanto-termi, joka korostaa tulevaisuuden tuotto-odotuksia koskien varallisuusarvoista etuutta. ICT-alan varantoihin todettiin liittyvän hyvin läheisesti oikeusinformatiikan ja erityisesti ICT-oikeuden kysymys-ten, mikä muodostaa varallisuusoikeuden rinnalle toisen pääjuonteen tutkimuksessa.
Sitä avattiin tässä vaiheessa etenkin informaatio-oikeudellisten mikro- ja makro-tekijöiden kautta.
Uuden ja ns. perinteisen varallisuusoikeuden välistä jännitettä tarkasteltiin ly-hyesti, lähinnä todeten sen olemassa olo ja millaisia tekijöitä sen voi nähdä koske-van. Samoin käytiin läpi projektitoimintaa ja T&K-työtä tutkimuksen kontekstina ja varanto-oikeuksien jäsentämisen puitteena. Käsitteellisesti se jäsentyy etenkin toi-mintaympäristön, kokonaisjärjestelyn ja intressitahon rakenne-elementtien ympärille, mutta nojaa myös oikeudellisiin periaatteisiin. Toisaalta tuotiin esiin, ettei kyse ole vain tietyistä juridisista käsitteistä tietyssä kohdeympäristössä, vaan tutkimuksessa tehdyt valinnat heijastuvat siihen eri tavoin, mukaan lukien tutkimusote ja -prosessi sekä rajaukset, tutkimuksen rakenne ja tuloksetkin.
2. Tutkimuksen kohdeympäristö ja konteksti
Luvussa tarkastellaan tieto- ja viestintäalan liiketoimintaa ja sen tuottamia ja tarjo-amia informaatiohyödykkeitä tutkimuksen kohdeympäristönä. Varantoja informaa-tiohyödykkeiden ja siten ICT-liiketoiminnan aineksina jäsennetään empiirisesti lii-ketoimintaverkostojen ja -logiikoiden kannalta, samoin kuin projektitoimintaa sekä T&K-työtä tutkimuksen kontekstina.
Luvun rakenne on seuraava:
• johdatus empiiriseen kohdeympäristöön luvun taustana,
• tieto- ja viestintäala pähkinänkuoressa, mukaan lukien toimialan erityispiirteet, rakenne sekä tärkeimmät teolliset segmentit,
• liiketoimintaverkostot ja -logiikat sekä varannot empiirisesti ja
• yhteenveto projektitoiminnasta sekä T&K-työstä.
2.1 Tausta
Seuraavassa tehdään tutkimuksen kannalta välttämätön yhteenveto kohdeympäris-töstä eli ICT-alasta painottuen verkottuneeseen liiketoimintaan ja sen ajalliseen ke-hittymiseen. Pyrkimyksenä on hahmottaa kohdeympäristöä ja kontekstia muutok-sineen, mutta tehdä jälkimmäisen eli projektimuotoisen T&K-yhteistyön juridinen jäsennys vasta tutkimusaineiston analyysin yhteydessä. Tässä tehty yhteenveto on sen sijaan empiirinen61.
Luvun perustana oleva työ toteutettiin melko varhaisessa vaiheessa eli pääosin jo keväällä 2009, käyttäen keskeisiksi katsottuja valikoituja katsauksia ja selvityksiä, mutta myös joitakin empiirisiä aineksia sisältäviä tutkimusjulkaisuja. Siinä käytiin pääpiirteittäin läpi mm. kaikki ETLA:n 2000-luvun julkaisut, yhteensä 1080 kap-paletta (22.4.2009 tilanne), valikoiden niistä erilaisia ICT-alaa koskevia
raportte-61. Yhteenvedon olisi voinut sijoittaa myös liitteeksi, mikä oli pitkään vaihtoehto siksikin, että se tehtiin tutkimuksen yhteydessä ensin erillisenä työraporttina. Koska kohdeympäristö ja konteksti ovat kuitenkin tutkimuksessa oleellisia, niiden esittely päätettiin sijoittaa lyhyeksi luvuksi heti johdannon jälkeen, mitä perustelee osaltaan myös tutkimuksen laadullinen ote.
ja lähemmin tutkittavaksi. Samoin käytiin läpi VTT:n po. alan julkaisujen luettelo, tuolloin yhteensä 294 dokumenttia vuodesta 1980 alkaen62. Lisäksi tutkittiin Tekesin julkaisut ICT-alalta (elektroniikka, tietoliikenne, tietotekniikka, ohjelmistot), joita oli tuolloin useita kymmeniä aina 1990-luvun lopusta lähtien63. Aineistosta sai tälle tut-kimukselle varsin riittävän kuvan alasta ja sen kehityksestä.
Aineistoa täydennettiin silti vielä myöhemmin muutamilla viimeaikaisilla julkai-suilla (esim. Ruuska ym. 2010)64. Aineiston tarkastelu lähtee liikkeelle koko ICT-alasta ja sen kehittymisestä, mukaan lukien toimialan segmentit eli teollisuuden alat liiketoiminnan rakenteina. Toimialatasolta päädytään liiketoimintaverkostojen ja -logiikoiden pohdintaan, painottaen arvoa luovien liiketoiminta- eli arvoverkostojen päätekijöiden dynamiikkaa. Tältä tasolta muodostuu yhteys varantoihin ja niitä kos-keviin varanto-oikeuksiin.
Laajemmin liiketoiminnan dynamiikan voi silti nähdä ja se kannattaakin nähdä kohdealan sekä muiden ICT-teknologioita hyödyntävien alojen muutoksena viimeis-ten vuosikymmenviimeis-ten aikana: teknisen kehityksen, erilaisviimeis-ten teollisviimeis-ten ja loppukäyttä-jien markkinoiden muodostumisen sekä niille tuotettujen ratkaisujen käytön synty-misen ja muuttusynty-misen puitteena.
Yksittäisen yrityksen tai liiketoiminnan harjoittamisen kannalta tällaista kut-sutaan usein ulkoiseksi liiketoimintapuitteeksi. Se on sekä lähtökohta liiketoiminnan strategiselle suunnittelulle että samalla ympäristö, jossa liiketoimintaa harjoitetaan, mukaan lukien esikilpailullinen vaihe. Sisäinen liiketoimintapuite taas rajaa
liiketoi-62. http://www.etla.fi/julkaisut/ (Viitattu 29.10.2011).
63. http://tekes.episerverhosting.com/tekes/tietopankki/ (Viitattu 29.10.2011).
64. Vaikka kontekstia koskeva aineisto on lähes kokonaan empiiristä, sitä ei analysoida samalla ta-valla kuin Liitteessä 1 lueteltuja projektiaineistoja, jotka ovat erityisiä instansseja kontekstia kos-kevasta informaatiosta. Kontekstia koskeva kuvaileva aineisto ja varsinainen analysoitu tutkimus-aineisto ovat tässä suhteessa erilaisia, mutta tutkimuksessa ei haluttu pitäytyä vain jälkimmäiseen.
Yhtenä ilmeisenä perusteena on uuden varallisuusoikeuden hyödyntäminen varanto-oikeuksien analyysissä: sekä toimintaympäristö että kokonaisjärjestely halutaan tuoda esille. Toisena joskin ehkä vähäisempänä syynä on ICT-oikeudellinen näkökulma. Jo Seipel (1977) osoittaa konteks-tin ja oikeudellisten seikkojen yhteen nivomisen merkityksen, mitä myöhempi oikeusinforma-tiikan tutkimus on jatkanut. Samaa ilmentävät myös Warsta (2001), Råman (2006) ja Pitkänen (2006), vaikka ne eivät olekaan oikeusinformatiikan tutkimuksia. Vaihtoehtona olisi ollut lähin-nä Zhangin (2012) tavoin lähin-nähdä koko toimialan kehitys valitun tutkimusaiheen eli aineettoman varallisuuden läpi (vrt. standardointi ja patenttilisenssit ICT-alalla, ss. 64–123) sen lisäksi, että siitä eriteltäisiin vielä esimerkiksi teknologisia juonteita varsinaisen tutkimuskohteen näkökul-masta eli T&K-yhteishankkeissa kehitettyjä varantoja koskevien oikeuksien historiaa Suomessa (vrt. ICT-alan patenttipoolien tarkastelu teknologioittain, ss. 128–133). Tähän ei päädytty, vaan sen sijaan toimialaa laajemmin hahmottavaan katsaukseen, jota täydentävät tutkijan aiemmin julkaisemat alan selvitykset mm. vuosina 1996, 2001, 2004, 2005, 2008: http://scholar.google.
fi/citations?user =CKeKdLQAAAAJ&hl=fi&oi=ao, Viitattu 13.10.2013). Kontekstiin otettiin siis ulkoinen toimintaympäristön näkökulma eikä sisäinen T&K-yhteishankkeissa tuotetun va-rallisuuden näkökulma, joka ilmenee sen sijaan yksityiskohtaisesti varanto-oikeuksien analyysin yhteydessä.
minnan eri muotoja, periaatteita ja malleja, kuten tuote- tai palvelutoimittajan roo-lissa toimivan yrityksen tarjoamat ja ansaintalogiikan tavat. Juuri tässä puitteessa on erityisen relevanttia, miten yritys luo kilpailukykyä käytössään olevien resurssien avulla. Paitsi että resurssien tuottaminen tai hankinta ja käyttö realisoivat liiketoi-mintaa tietyillä ajanhetkillä, ne myös muodostavat tulevan liiketoiminnan edellytyk-siä ja rajoituksia. Siksi esikilpailullisen resursseja tuottavan T&K-työn voi nähdä yri-tyksen strategian toteuttamisena.
Liiketaloudellisesti tämä kysymys on oleellinen silloin, kun yritys investoi liike-suhteeseensa tuottamalla tai muovaamalla resurssejaan asiakaskohtaisesti. Jos asiakas rajoittaa toimittajansa resurssien käyttöä muissa asiakassuhteissa, investointi saattaa estää merkittävästi toimittajan tulevaa liiketoimintaa. Yrityksen ja sen asiakkaan tai yleisemmin liiketoimintaverkoston osapuolten kesken onkin tärkeää, miten ne jakavat liikesuhteissa tehdyt resurssi-investoinnit. Tilanne ei ole silti myöskään asiakkaiden kannalta selväpiirteinen. Jos tietyn tärkeän resurssin kehittämiskustannukset hajaan-tuisivat laajalle toimittajakunnalle, myös sen hankintahinta hyvin todennäköisesti las-kisi kilpailun takia. Toisaalta taas asiakkaan saama kilpailuetu resurssin luonnin etu-matkasta ja räätälöinnistä vähenisi ja saattaisi ajan myötä hävitä.
Paija (2003) tarkasteleekin juuri tätä seikkaa liiketoiminnan resursseja koskevien oikeuksien näkökulmasta esittämällä joukon hypoteeseja, kuten että mitä suurempi määrä yrityksellä on kriittisiä ja erikoisia resursseja, sitä paremmat edellytykset sillä on saada niitä koskevia oikeuksia; mitä vakiomuotoisempi tarjoama yrityksellä on, sitä todennäköisempää on, että se voi pitää itsellään tarjoamaan liittyvät oikeudet; mitä merkittävämpi yrityksen resurssien osuus määrällisesti ja laadullisesti on tarjoamasta, sitä suuremmat edellytykset sillä on varmistaa itselleen tarjoamaan liittyviä oikeuksia;
sekä mitä suurempaan määrään yrityksellä on sopimuksen kautta pääsy tilaajan omista-mista erityisistä resursseista, sitä heikommat mahdollisuudet sillä on neuvotella itsel-leen oikeuksia tarjoamaansa.
2.2 Tieto- ja viestintäala pähkinänkuoressa
Tieto- ja viestintäalan hahmottaminen ei ole mitenkään itsestään selvää, vaikka ky-seessä onkin moneen muuhun verrattuna vielä varsin nuori toimiala. Yhtenä syynä on, että sekä alan avainsegmentit ja -teknologiat että niiden soveltamiskohteet ovat kehittyneet hyvin nopeasti ja samalla laajentuneet huomattavasti. Teknologioita tuot-tavien ja hyödyntävien alojen rajapintojen kietoutuminen yhteen on vaikuttanut eri-tyisen suuresti liiketoimintaan.
Yksi näkyvistä seurauksista on ollut ICT-tuotteita ja -palveluja tarvitsevien lop-pukäyttäjien roolin muuttuminen, puhutaan tietotekniikan kuluttajien ja tuottajien
roolien yhdentymisestä eli prosumerismista65. Tämä on yhtäältä luonut alalle epävar-muutta, mutta toisaalta saanut aikaan paljon uusia mahdollisuuksia. Kehityksen seu-rauksia ovat olleet muun muassa, että tieto- ja viestintäteknologiat sulautuvat muihin teknologioihin ja että liike- ja muun toiminnan resurssit sekoittuvat sekä informaa-tiohyödykkeiden tuottamisen ja käyttämisen erot vähenevät – eli toisin sanoen inno-vaatiot uudistuvat paitsi käytön, myös käyttäjien itsensä toimesta.
Tässä luvussa ei silti tarkastella niinkään tieto- ja viestintäalan tulevaisuuden lii-ketoiminnan skenaarioita, vaan sen sijaan paremminkin tämän päivän tai aivan viime vuosien aikaa. Ne avaavat kuitenkin tutkimus- ja kehitystoiminnan kautta näkymän alan tulevaisuuteen, jota voi pohtia myös Seipelin (1977) tutkimuksen lähihistoriallis-ta ICT-maisemaa vasten.
2.2.1 Toimialan piirteitä
Aikaisemmin tieto- ja viestintäteollisuuden tuotteet valmistettiin paljolti eri paikassa kuin missä ne kulutettiin, mikä johti luonnostaan eri maiden ja alueiden toiminnalli-seen erikoistumitoiminnalli-seen. Tämä ensimmäinen eriytyminen (first unbundling) jatkuu Ali-Yrkön ja Martikaisen (2008) mukaan yhä. Seuraava eli toinen eriytyminen (second unbundling) taas ei ole erikoistumista vain toimiala- ja yritystasolla, vaan paljon hie-nojakoisemmalla eli yksittäisten toimintojen tasolla, jotka voidaan siirtää eri tahoil-la tehtäviksi. Kyse ei kuitenkaan ole välttämättä pelkästään matatahoil-lan koulutustason rutiinitehtävistä, vaan erikoistuminen voi nimenomaan koskea erittäin korkean kou-lutustason ja tuottavuuden toimintoja. Päätösten perustana on silti yhä alueellisten tuottavuuksien suhde verrattuna alueellisten palkkatasojen suhteeseen, mutta nyt sitä arvioidaan yksittäisten toimintojen ja tehtävien tasolla. Tieto- ja viestintäalan itsensä tuottamien ratkaisujen myötä syntyneet reaaliaikaiset ja halvat informaation välitys-mekanismit ovat olleet tässä hyvin tärkeä mahdollistaja. Tietoverkkojen avulla välitet-ty digitaalinen informaatio saadaan nopeasti lähes mihin tahansa paikkaan, minkä ta-kia juuri eri toimintoja voidaan tarvittaessa siirtää melkein minne tahansa tehtäväksi.
Tämä tekee hienojakoisemmasta eli tehtävätason erikoistumisesta varsin arvaamatto-man ja vaikeasti ennustettavan. Koska toimintojen ja tehtävien siirtäminen on paljon helpompaa kuin kokonaisten tuotantolaitosten, sitä harjoitetaan erittäin paljon myös yksittäisten projektien yhteydessä.
Tällaisen hienojakoisen, tapauskohtaisen ja tehtävätason erikoistumisen seurauk-sena ja samalla alan itsensä tuottamien ratkaisujen mahdollistamana ICT-alan jalos-tusketjut ovat pilkkoutuneet huomattavasti. Tietotekniikka ja tiedonsiirtoyhteydet hajottavat aiempia vertikaalisia ja keskitetysti johdettuja tuotantoketjuja monen eri
65. Esim. http://www.activityblog.fi/2012/04/bisnesta-pilvessa-vai-pilvesta/ (Viitattu 1.1.2013), eli miten ns. pilvipalveluiden ennakoidaan ”vapauttavan kuluttajat” osallistumaan itse eri tavoin liiketoimintaan.
tahon muodostamiin verkostoihin ja yhdessä hoitamiin tehtäviin. Yksittäisten yri-tysten lomassa tai asemesta markkinoilla kilpailee verkostoalliansseja, jotka perustavat ja toteuttavat projekteja valituista kohteista tiettyjen osallistujien kesken. Allianssit voivat koostua osapuolista, jotka ovat hajautuneet maantieteellisesti, mutta ovat kui-tenkin tietyn liiketoimintaintressin, roolin tai tehtävän suhteen samanlaisia, ovatpa ne yksityisiä tai julkisia toimijoita. Olisi silti liian yksinkertaista ajatella, etteivät tieto- ja viestintäalan yhteistyöallianssit ja toimintojen jako olisi toisen eriytymisen seurauk-sena enää lainkaan yhtenäisiä. Koko alan kehittymisen taustalla on sähkömekaaninen teollisuus, jonka juuret ovat laajat ja syvällä teollisessa historiassa. Monitekniset tuo-te- ja palveluliiketoiminnan yhdistelmät ja tarjoamat ovat alalla yhä yleisiä ja liiketoi-minnan harjoittaminen edellyttää taitoa suunnitella, johtaa ja toteuttaa eri toimintoja.
Kilpailutilanne johtaa erittäin helposti keskittymiseen kärkiyritysten ympärille, joiden rooli verkostoissa on vahva, kuten tässä tutkimuksessa tehty analyysikin osoittaa.
Toimialan kehittyminen Suomessa ja muualla
Yksi ICT- alan liiketoiminnan kehittymiseen vaikuttanut tekijä on ollut, mikä seg-mentti on kulloinkin toiminut koko alan veturina, sillä on ollut suuri merkitys sekä teknologisen kehityksen että liiketoiminnan volyymin kannalta. Tietoteknisiin rat-kaisuihin perustuvien tuotteiden ja palvelujen historia ulottuu varsin pitkälle, mutta ICT- ala kehittyi merkittävästi markkinoiden kannalta vasta ensin tietokoneiden ja sittemmin tiedonsiirto- ja tietoliikennejärjestelmien myötä.
Tapahtunutta kehitystä voi hahmottaa tietokoneiden määrän, hinnan ja tyypillis-ten käyttökohteiden muutoksena niin, että yksinkertaistaen laitteiden määrä kasvaa äärettömäksi ja hinta lähestyy nollaa tai tulee alittamaan sen. Toisen maailmansodan jälkeiset ensimmäiset vuosikymmenet olivat paitsi sotilassovellusten, myös hallinnon tietotekniikan aikakautta. Varsinainen tietokonelaiteteollisuus kehittyi 1960-luvulla ja saman vuosikymmenen lopulla esitetään useimmiten ohjelmistoteollisuuden alka-neen. Myös joukkoviestinnän välineiden, erityisesti television ja sen ohjelmien voi-makas kehitys osuu tähän aikaan. Finanssiala oli hallinnon ohella yksi ensimmäisistä tietoteknisistä asiakastoimialoista, mutta pitkään ilman sitä varten erityisesti suunni-teltuja tuotteita ja palveluja. Sen on silti hallinnon ohella paitsi varhaisimpia, myös yhä suurimpia tietotekniikan hyödyntäjiä. Yleisemmin, tyypilliset sovellukset olivat ensin laskentajärjestelmiä, myöhemmin taas erilaisia tietojen hallinnan ja käsittelyn järjestelmiä. Tiedonsiirtojärjestelmät ja -ohjelmistot kehittyivät paljolti juuri hajau-tettujen laskentasovellusten ja tiedon hallintatarpeiden takia.
1970-luvulla alkanut kehittyneiden maiden teollisen tuotannon automatisointi johti uuden segmentin eli automaatioteollisuuden nousemiseen ICT-alan veturiksi, mikä taas vaikutti uudentyyppisten tietokonelaitteiden, ohjelmistojen, sovellusten ja tiedonsiirtoratkaisujen kehittämiseen ja kaupallistumiseen. Suomessa metsä-, pa-peri- ja metalliteollisuuden automaatiojärjestelmät sekä tuotannon suunnittelun ja
tuotteiden myynnin ja ylläpidon järjestelmät tulivat hallinnon ja finanssialan tieto-järjestelmien ohella erittäin keskeisiksi 1970-luvulla. Järjestelmiä tarvinneet yritykset toimivat osin niiden ensimmäisinä kehittäjinä ja myyjinä, kuten mm. Nokian historia hyvin osoittaa66.
1980-luvun taitteessa tapahtui uusi teknologiamurros, osin puolijohdetekniikan yleisen kehittymisen takia. Toisaalta ja erityisesti sen syynä oli kuitenkin mikropro-sessoriteknologia. Yhdessä ne molemmat aiheuttivat mullistuksen, jonka vaikutukset näkyvät yhä. Automaatiojärjestelmien aikakaudesta siirryttiin nopeasti elektroniikan ja samalla elektronisesti ohjattujen ja ohjelmoitavien tuotteiden aikakauteen, kun ai-emmat alan päätuotteet olivat laajempia ohjausjärjestelmiä ja niihin liitettyjä yleis-käyttöisiä tietokoneita sekä spesifisiä sovelluksia ja tietojärjestelmiä. Elektroniikka-aikakauden ensimmäisiä toimijoita olivat Suomessa tosin juuri automaatioyritykset.
Ne alkoivat kehittää yksittäisiä instrumentteja ja muita tuotannon hallinnassa tarvit-tavia laitteita. Niiden rinnalle tuli kuitenkin nopeasti kokonaan uusia tahoja, lähinnä
Ne alkoivat kehittää yksittäisiä instrumentteja ja muita tuotannon hallinnassa tarvit-tavia laitteita. Niiden rinnalle tuli kuitenkin nopeasti kokonaan uusia tahoja, lähinnä