Tutkimusmenetelmät

6.2.1 Ruoankäytön mittaaminen

Ruoankäyttöä tutkittiin neljän vuorokauden ruokapäiväkirjan avulla. Ruokapäiväkirjan avulla voi-daan saada yksityiskohtaista tietoa ruoankäytöstä (Shim ym. 2014). Ruokapäiväkirjan käytön me-netelmälliset haasteet ovat aliraportointi ja mahdollinen ruoankäytön muuttaminen tutkimuksen ajaksi. Lisäksi ruokapäiväkirjan täyttäminen vie aikaa, joten tutkittavien motivaatio voi vaikuttaa raportoinnin laatuun. Aliraportointi voi olla tiedostamatonta tai tietoista ruokatottumuksien kau-nistelua (Männistö 2012a). Tutkittavat saattavat myös yksinkertaistaa ruokavaliotaan, jotta ruo-kapäiväkirjan täyttäminen helpottuu (Männistö 2012b). Kaikkiin ruoankäytön arviointimenetel-miin liittyy omat haasteensa. Eroavaisuudet tutkimustulosten välillä voivat osaltaan selittyä myös erilaisten ruoankäytön mittaamismenetelmien kautta. Caetanon ym. (2009) tutkimuksessa ruo-ankäyttöä tutkittiin 24 tunnin ruoankäyttöhaastattelun avulla. Keskimääräisen ravinnonsaannin määrittäminen voi olla haastavaa vain 24 tunnin perusteella, kun taas neljän päivän ruokapäivä-kirjan avulla saadaan luonnollisesti kattavampi käsitys ravinnonsaannista. Hartmanin ym. (2016) tutkimuksessa ruoankäyttöä tutkittiin kolmen vuorokauden ruokapäiväkirjan avulla.

Tutkielmassa ruoankäytön tutkimisen osalta haasteet olivat eroavaisuudet ruoankäytön rapor-toinnin tarkkuudessa. Osa ruokapäiväkirjoista oli täytetty tarkasti kertoen syödyn ruoan määrän ja laadun, kun taas osassa ruokapäiväkirjoista tiedot olivat puutteellisia niin määrän kuin laadun-kin osalta. Suurin osa ruokapäiväkirjoista oli täytetty huoltajan toimesta ja syödyn ruoan määrän arviointi toisen puolesta voi olla haastavaa. Erityisesti kouluruokailun tai kodin ulkopuolella ta-pahtuvan ruokailun arviointi on epätarkkaa, mikäli huoltaja ei itse ole paikalla.

Ruokapäiväkirjat tarkasti ravitsemustieteen opiskelija tai ravitsemusterapeutti. Ruokapäiväkirjoja tarkastettiin eri tahojen osalta eri tavalla. Kuopiossa tarkastaminen tehtiin PANIC-tutkimuksessa käytettyjen ohjeiden mukaan. Tarkennukset annoskokojen suuruuden, rasvan laadun tai tuottei-den kuitupitoisuutuottei-den osalta puuttui osasta Tampereella tarkastetuista ruokapäiväkirjoista. Li-säksi tutkittavat eivät aina tarkastuksen yhteydessä muistaneet syötyjen ruokien laatua tai tark-kaa määrää, mikä lisää mahdollisten virhelähteiden määrää. Eroavaisuudet tietojen tarkastami-sen ja täydennyktarkastami-sen osalta voivat vaikuttaa tutkimustulosten luotettavuuteen.

Ruokapäiväkirjadatan tallennuksessa käytetyn ohjelman osalta haasteita toi sen käyttökelpoi-suus. MicroNutrica-ohjelmaan on mahdollista lisätä uusia ruoka-aineita ja tuotteita, mutta useista yrityksistä huolimatta tämä ei onnistunut. Tämän vuoksi joidenkin ruokien tallentami-sessa käytettiin ravitsemuksellisesti lähimpänä olevaa vaihtoehtoa esimerkiksi kasvijuomien -ja jogurttien osalta. Tämä voi osaltaan vääristää tuloksia.

6.3 Tulokset

Lastenreumaa tai tulehduksellista suolistosairautta sairastavien lasten ruoankäyttöä ja ravitse-musta on tutkittu vähän. Tulehduksellista suolistosairautta sairastavien osalta tehdyt tutkimuk-set painottuvat aikuisiin. Tämän vuoksi tulosten vertailu aikaisempaan tutkimusnäyttöön ai-heesta rajautuu yksittäisiin tutkimuksiin.

6.3.1 Tulokset – lastenreuma

Lastenreumaa sairastavien lasten ja nuorten ruoankäyttöä ja ravitsemusta on tutkittu vain vä-hän. Tämän vuoksi vertailu aikaisempiin tutkimuksiin rajoittuu ainoastaan Caetanon ym. (2009) brasilialaiseen tutkimukseen.

Lastenreumaa sairastavien energiansaanti jäi alle suositellun tason kaikissa ikäryhmissä. Caeta-non ym. (2009) tutkimuksessa taas havaittiin, että 41,7 % lastenreumaa sairastavista saivat ruo-kavaliostaan suositeltua vähemmän energiaa. Kalsiumin saanti oli suositellulla tasolla kaikissa

ikäryhmissä, kun taas vertailututkimuksessa 62,5 % sai suositeltua vähemmän kalsiumia ruoka-valiostaan. Lastenreumaa sairastavien tyydyttyneen rasvan saanti oli suositeltua suurempaa. 76

% tutkittavista käytti suositeltua enemmän öljyjä ja muita rasvan lähteitä. Runsaan rasvan saan-nin taustalla voi olla se, että 30 % tutkittavista käytti päivittäin rasvassa paistettuja ruokia, 16 % makkaroita ja 18 % täytekeksejä.

Keskimääräinen C-vitamiinin saanti oli suositellulla tasolla kaikissa ikäryhmissä, Caetanon ym.

(2009) tutkimuksessa 48 % tutkittavista sai ruokavaliostaan liian vähän C-vitamiinia. Ainoastaan 14–17-vuotiaat tytöt saivat suositeltua vähemmän E-vitamiinia ruokavaliostaan. Caetanon ym.

(2009) tutkimuksessa 90 % tutkittavista sai suositeltua vähemmän E-vitamiinia.

Verrattaessa tutkimuksia toisiinsa, näyttäisi siltä, että brasilialaisilla lastenreumaa sairastavilla lapsilla on heikompi ravitsemustila kuin tämän tutkielman aineiston lapsilla. Tutkimustulosten vertailukelpoisuutta vaikeuttaa tutkimukseen liittyvien erojen lisäksi ruokakulttuurien väliset eroavaisuudet. FinRavinto 2017-tutkimuksen mukaan maitovalmisteiden osuus suomalaisten energiansaannista on naisilla 16 % ja miehillä 14 % (Valsta ym. 2018). 6–8-vuotiaiden suomalais-ten lassuomalais-ten ravinnonsaantia ja ruoankäyttöä tutkittaessa on havaittu, että yli 60 % tytöistä ja po-jista käyttää rasvatonta maitoa (Eloranta ym. 2011). Jogurttien osalta 65 % tytöistä ja 71 % popo-jista syö vähintään 2 % rasvaa sisältäviä jogurtteja. Maitovalmisteet ovat suomalaisen ruokavalion tär-keimpiä tyydyttyneen rasvan lähteitä. Tämä voi osaltaan selittää eroavaisuuksia kalsiumin saan-nin suhteen ja olla suositeltua suuremman tyydyttyneen rasvan saansaan-nin taustalla.

Tutkimuksissa on havaittu näyttöä terveyttä edistävän pohjoismaisen ruokavalion edullisista vai-kutuksista tulehdustekijöiden pitoisuuksiin plasmassa (Lankinen ym. 2019). Terveelliseen poh-joismaiseen ruokavalioon kuuluu kasvisten, hedelmien ja marjojen runsas käyttö sekä täysjyvä-viljan, kalan ja rypsiöljyn suosiminen. Tyydyttyneen rasvan sekä punaisen ja prosessoidun lihan käyttöä pyritään rajoittamaan. Tutkielman tulokset viittaavat siihen, että lastenreumaa sairasta-vien ruokavalio ei täytä terveyttä edistävän pohjoismaisen ruokavalion kriteerejä. Suositeltua vä-häisempi folaatin ja kuidun saanti voi kertoa täysjyväviljatuotteiden, kasvisten, marjojen ja hedel-mien vähäisestä käytöstä. Lisäksi tutkittavilla oli käytössä suositeltua enemmän tyydyttyneen

rasvan lähteitä. Lastenreumaa sairastavien suositeltua pienempi D-vitamiinin saanti voi kertoa mm. niukasta kalan käytöstä.

6.3.2 Tulokset – IBD

Energiansaannin osalta ainoastaan 6–9-vuotiailla tulehduksellista suolistosairautta sairastavien saanti oli suositellulla tasolla. Muissa ikä– ja vertailuryhmissä saanti jäi alle suositellun. Hartma-nin ym. (2016) tutkimuksessa havaittiin, että IBD:tä sairastavien lasten energiansaanti on pie-nempää kuin terveillä vertailuhenkilöillä. 6–9-vuotiaat IBD:tä sairastavat saivat ruokavaliostaan merkitsevästi vähemmän hiilihydraatteja kuin terveet vertailuhenkilöt. Tämä havaittiin myös Hartmanin ym. (2016) tutkimuksessa. Hartmanin ym. (2016) tutkimuksessa tutkittavien (n = 68) keski-ikä oli 13,2 vuotta. Tutkimuksessa ruoankäyttöä selvitettiin kolmen päivän ruokapäiväkirjan avulla.

Suuri viikoittainen sokerin saanti virvoitusjuomien muodossa on havaittu olevan yhteydessä li-sääntyneeseen IBD-riskiin (Jakobsen ym. 2012). Tämän tutkielman tuloksissa havaittiin, että tu-lehduksellista suolistosairautta sairastavat tutkittavat saivat merkitsevästi vähemmän sakkaroo-sia ruokavaliostaan kuin terveet verrokit. Sakkaroosin saantisuositus ylittyi ainoastaan 14–17-vuotiailla pojilla. Tässä tutkielmassa ei selvitetty sakkaroosin saantia ennen sairastumista.

C-vitamiinin ja kalsiumin saanti oli suositellulla tasolla kaikissa ikäryhmissä. Hartmanin ym.

(2016) tutkimuksessa IBD:tä sairastavilla C-vitamiinin ja kalsiumin saanti oli merkitsevästi vähäi-sempää kuin verrokeilla. Myös kuidun saanti oli merkitsevästi vähäivähäi-sempää kuin verrokeilla. Ti-lastollisesti merkitsevää eroa ei havaittu tässä tutkielmassa, vaikkakin kuidun saanti oli suositel-tua vähäisempää kaikissa ryhmissä paitsi 6–9-vuotiailla IBD:tä sairastavilla tutkittavilla.

Tulehduksellista suolistosairautta sairastavien 10–13-vuotiaiden poikien ja 14–17-vuotiaiden tyt-töjen D-vitamiinin saanti oli suositeltua vähäisempää. Liian vähäinen D-vitamiinin saanti voi joh-taa kalsiumin ja fosfaatin heikkoon imeytymiseen ja sitä kautta mm. osteomalasiaan (Freese ym.

2021).

Ruoka-aineryhmien osalta 6–9-vuotiaat käyttivät vähemmän sokeroituja ja sokerittomia juomia kuin vertailuhenkilöt. Myös 10–13-vuotiaat tytöt käyttivät verrokkeja vähemmän sokerittomia juomia. Muiden ikäryhmien välillä eroja ei havaittu juomien käytössä. El Mouzanin ym. (2017) tut-kimuksessa puolestaan havaittiin, että tulehduksellista suolistosairautta sairastavat lapset joivat kontrolliryhmään verrattuna enemmän makeita hiilihapotettuja juomia.