Tapaustutkimuksen tavoitteena on saada yksityiskohtaista tietoa jostain rajatusta il-miöstä (Hirsjärvi ym. 2000, 130). Tämä tapaustutkimus keskittyy Vuoreksen asuin-alueen suunnitteluprosessiin vuosina 1997 – 2003. Vuoreksen suunnitteluprosessin tekee ainutlaatuiseksi sen pioneeriasema: Vuoreksen osayleiskaava on Suomessa ensimmäinen kuntien alueyhteistyössä laatima osayleiskaava.
Tutkimusaineisto koostuu sanomalehtiartikkeleista, Internet-lähteistä, Tampereen kau-pungin ja Lempäälän kunnan sekä prosessin virallisten toimintaryhmien kokouspöytä-kirjoista, suunnitteluasiakirjoista sekä havainnoinneista Tampereen ja Lempäälän alueyhteistyön järjestämissä yleisötilaisuuksissa. Sanomalehtiaineisto on rajattu ajan-jaksolle 25.3.1998 – 31.5.2003. Vuoreksen maankäytön yleissuunnitelman ja maise-maselvityksen valmistuttua Tampereen kaupunki ja Lempäälän kunta pitivät ensim-mäisen alueen kaavoitusta koskevan tiedotustilaisuuden 24.3.1998, jonka jälkeen Vuores-aiheinen kirjoittelu Aamulehdessä käynnistyi aktiivisesti ja saavutti suuren yleisön huomion. Tätä ennen mainittua aihetta saatettiin käsitellä Aamulehdessä esi-merkiksi yleiskaavoituksesta kertovan jutun yhteydessä vähäisenä sivuaiheena (ks.
esimerkiksi Aamulehti 13.3.1998, Saari). Sanomalehtiaineisto päättyy toukokuussa 2003, jolloin Vuoreksen osayleiskaavoitusprosessi on siirtynyt asemakaavoituksen valmisteluvaiheeseen.
Sanomalehtianalyysi keskittyy tutkimuskohteen paikallisuuden vuoksi Aamulehteen.
Vuonna 2002 seitsemänä päivänä viikossa ilmestyvän Aamulehden kokonaislevikki oli 136 028 kappaletta ja arvioitu lukijamäärä 328 000 kappaletta (Aamulehti 30.6.2003).
Tutkimusaineistoon kuuluvat kaikki Vuores-aiheiset toimitukselliset sanomalehtijutut, joissa käsitellään Vuoreksen osayleiskaavoitusalueen suunnittelua20 tai Vuores-prosessia yleensä. Aineistoon eivät siten kuulu esimerkiksi jutut, joissa käsitellään vain yleisellä tasolla kaavoitusta, osallistumista tai Tampereen kaupungin kestävän kehityksen strategioita ja joissa Vuoresta ei mainita lainkaan. Tutkimusaineistossa on 449 Vuores-aiheista juttua.
20 Vuoreksen osayleiskaavoitusalue on laajentunut Vuores-prosessin edetessä sisältämään myös Lah-desjärven länsipuolen ja Särkijärven pohjoispuolen ranta-alueen (Vuoreksen osayleiskaavaluonnos 29.4.2002). Esimerkiksi Lahdesjärven alueella pesivistä liito-oravista kertova juttu sisältyy tutkimus-aineistoon sen jälkeen, kun alue on liitetty Vuoreksen osayleiskaavoitusalueeseen. Tutkimustutkimus-aineistoon eivät kuulu mainokset, tiedotukset tai kuulutukset.
Tutkimuskysymykset ovat seuraavat:
• Millaisia Vuores-aiheisia juttuja Aamulehdessä julkaistiin tutkimusaikana?
• Millaisia Vuores-aiheisia väittämiä Aamulehdessä esiintyi tutkimusaikana?
• Miten Vuores-aiheisten väittämien esiintyminen Aamulehdessä vaihteli vuosittain tutkimusaikana?
• Ketkä esittivät Vuores-aiheisia väittämiä Aamulehdessä tutkimusaikana?
• Minkälaisia diskursseja Vuores-prosessissa esiintyy tutkimusaineistossa? Esiintyykö tutkimusaineistossa valta-asemassa olevia hegemonisia tai muuten voimakkaita dis-kursseja?
• Miten Vuores-prosessissa mahdollisesti ilmenevät hegemoniset ja voimakkaat dis-kurssit ovat muodostuneet ja miten niitä ylläpidetään?
• Miten Vuores-prosessin diskurssit ovat muuttuneet Vuores-prosessin edetessä?
• Mitä vaikutuksia diskursseilla on ollut Vuores-prosessin suunnitteluun?
Tässä tutkimuksessa käytetään sekä määrällisiä että laadullisia tutkimusmenetelmiä.
Määrällisten tutkimusmenetelmien avulla on mahdollista kuvata tutkittavan ilmiön rakennetta eli sitä, minkälaisista osista se koostuu, minkälaisia yhteyksiä osien välillä on ja minkälaisia muutoksia tutkittavassa ilmiössä tapahtuu (Alkula ym. 1999, 22). Mää-rällisen sisällönerittelyn avulla voidaan analysoida sitä, mitä tai miten jostakin asiasta on kirjoitettu tai puhuttu mediassa (Eskola ja Suoranta 1998, 186). Pertti Suhonen (1994) käytti määrällistä sisällönerittelyä Helsingin Sanomien ympäristöjournalismin kehittymistä kuvaavassa tutkimuksessaan sanomalehtiaineiston luokitteluun ja tekstien sisällön tutkimiseen. Esa Väliverronen (1996) puolestaan täydensi Lapin metsätuhoja käsitelleessä väitöskirjassaan sisällönerittelyä kehysanalyysin avulla (ks. myös Väli-verronen 1998). Markus Laine ja Lasse Peltonen (2003) puolestaan ryhmittelivät sisäl-lönerittelyn avulla sanomalehtiaineiston laadullisen analyysin kohteeksi ympäristön politisoitumista Tampereella käsittelevässä väitöskirjassaan.
Tämän tutkimuksen sanomalehtiaineisto on luokiteltu juttutyypin, koon, sijainnin, mielipidejutun kirjoittajan ja Vuores-aiheen osuuden suhteen. Lisäksi sanomalehtiai-neistosta on koodattu jutun otsikko, jutun ilmestymiskuukausi, jutussa olevien kuvien lukumäärä ja jutussa ilmenevät väittämät esittäjineen (ks. liite 3). Väittämät ja toimija-ryhmät on laadittu perehtymällä tutkimusaineistoon ja hyödyntämällä osa-aineistosta aiemmin tehtyä diskurssianalyyttistä tutkimusta (Sahrakorpi 2000). Sanomalehtiaineis-ton koodausrungon laadinnassa on hyödynnetty soveltuvin osin ydinjätteen loppusijoi-tusta koskevan sanomalehti- ja televisiokeskustelun analysoinnissa käytettyä määrällistä
sisällönerittelyn koodausrunkoa (ks. Raittila ja Vehmas 2001). Määrällisen sisällönerit-telyn tilastolliset analyysit on tehty SPSS 10.1. for Windows -ohjelmalla.
Laadullisessa tutkimuksessa ei pyritä tilastollisiin yleistyksiin, vaan pyritään kuvaamaan jotakin tapahtumaa, ymmärtämään tiettyä toimintaa tai antamaan teoreettisesti mielekäs tulkinta jostakin ilmiöstä (Eskola ja Suoranta 1998, 61). Tärkeintä laadullisessa tutki-muksessa on paikallinen selittäminen (Alasuutari 1994, 215). Tutkimusaineiston laa-dullinen analyysi tukeutuu diskurssianalyysiin, joka on väljä teoreettinen viitekehys, ei tarkka tutkimusmenetelmä. Diskurssianalyysin perusolettamuksena on, että diskurssit rakentavat sosiaalista todellisuutta. Analyysin painopiste on valta-aseman saavutta-neissa diskursseissa. Diskurssianalyysin lähtökohdat on esitelty tarkemmin tämän työn luvussa 4.3.
Helena Leino (1999, 2000) on tutkinut Vuores-prosessia kansalaisosallistumisen näkö-kulmasta ja selvittänyt, ketkä suunnitteluun ovat osallistuneet, miten osallistumisjärjes-telyt ovat soveltuneet käytännössä eri ryhmille, millainen osallistumisen suhde on ollut varsinaiseen suunnitteluprosessiin, onko osallistumisprosessilla ollut yhteyttä viralliseen päätöksentekoon ja onko suunnitteluprosessi ollut avoin. Leinon (2000, 53 – 60) mu-kaan Vuores-prosessin ensimmäisessä vaiheessa vuoropuhelu kuntalaisten kanssa on jäänyt paikoilleen, suunnitelmista tiedottaminen on ollut puutteellista, kuntalaiset ovat kokeneet vaikuttamismahdollisuutensa vähäisiksi ja päättäjien tietoisuus erilaisista mielipiteistä on kasvanut tapauksen saaman julkisuuden vuoksi.
Leino (2001) on lisäksi tarkastellut, miten Vuoreksen suunnitteluun osallistuvat tahot ovat käyttäneet valtaa eri tilanteissa. Virkamiesten vallankäyttö näkyi suunnittelutiedon rajatulla jakamisella yleisötilaisuuksissa, yhteistyöryhmään mukaan otettujen osallisten valitsemisena, läheisenä luottamussuhteena kaavasta lopullisesti päättäviin kaupungin- ja kunnanvaltuustojen puolueisiin sekä osallistumattomuutena sanomalehtien mielipi-depalstoilla käytyyn keskusteluun. Paikallisten asukkaiden ja yhdistysten vallankäyttö kohdistui tiedotusvälineiden hyödyntämiseen oman näkökulman esille tuonnissa. Vähi-ten valtaa Vuores-suunnitteluprosessissa näytti olevan yksittäisillä kansalaisilla, joilla ei ollut virallista osallistumisryhmää ja joita yhteistyöryhmässä jaettu ajankohtainen suunnittelutieto ei tavoittanut. Vuoreksen suunnitteluprosessissa vallankäytön voi-daankin tulkita tiivistyneen nimenomaan suunnittelutiedon saavutettavuuteen. (Leino 2001, 56 – 66.)
Maarit Vimpelin (1999) Vuoreksen suunnitteluprosessia ajanjaksolla maaliskuusta 1998 helmikuuhun 1999 käsitelleen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaista kansalais-ten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuskuvaa lehdistö luo ympäristöön vaikuttavan Vuores-hankkeen suhteen. Vimpelin mielestä suurimman huomion lehdistössä saivat Vuoreksen rakentaminen yleensä, Särkijärven siltahanke ja kansalaisten osallistumis-mahdollisuudet. Näistä aiheista kirjoitettiin joko negatiiviseen tai informoivaan sävyyn.
Hän päättelee kansalaistahon oppineen, ettei vuorovaikutukseen uskominen ole turhaa, koska lehdistön palstoilla luotu paine päättäjiä kohtaan oli varmastikin suurin suunnit-telun kulkua muuttanut syy. (Vimpeli 1999, 63 – 66, 89 – 90.)
Kati Koivu (2001) puolestaan tutki, miltä Vuores näyttää lehtikirjoittelun tulkitsemana ja minkälaisia perusteluja alueen rakentamisen puolesta tai vastaan esitetään kestävän kehityksen nimissä. Koivu toteaa, että kestävän kehityksen argumentteja käytettiin pe-rusteluna sekä rakentamisen puolesta että sitä vastaan. Koivun mielestä yksityisautoilua suosivan uuden lähiön rakentaminen Vuorekseen ei ole kestävän kehityksen mukaista.
Jos alueelle kuitenkin rakennetaan asuinalueyksikkö, pitäisi kiinnittää huomiota jouk-koliikenteen toimivuuteen. (Koivu 2001, 95 – 96.)