Luottamuspuladiskurssi

Aamulehden Vuores-aiheisissa mielipidejutuissa esiintyi koko tutkimusajan erittäin voimakas luottamuspuladiskurssi, jossa epäiltiin Vuores-prosessin toimijoiden asian-tuntemusta, luotettavuutta, objektiivisuutta ja ammattitaitoa sekä kyseenalaistettiin Vuoreksen suunnitteluprosessin lainmukaisuus, avoimuus, vuorovaikutteisuus ja kan-salaisosallistumisen todellinen merkitys. Luottamuspuladiskurssin voimakkaaseen esiintymiseen tutkimusaikana Aamulehden mielipidejutuissa on osaltaan vaikuttanut Vuores-prosessin puutteellinen tiedottaminen⁴⁶ ja suunnitteluprosessin läpinäkymättö-myys, osallistujien ja suunnittelijoiden eriävät näkemykset osallistumisen vaikuttavuu-desta ja Vuores-prosessin keskeisten toimijoiden myrskyisä yhteistyöhistoria kaupun-kisuunnittelun kentällä. Luottamuspuladiskurssin voimakkaaseen esiintymiseen mie-lipidejutuissa on lisäksi saattanut vaikuttaa yhteiskunnassa yleisesti vallitseva epäluot-tamus instituutioihin, joiden tehtävänä on vastata ympäristömuutosten hallinnasta (ks.

Macnaghten ja Urry 1998, 246).

Kuten edellä esitellyn ympäristöhuolidiskurssin, myös luottamuspuladiskurssin esiin-tyminen Vuoresta käsittelevissä mielipidejutuissa painottui Vuoreksen alueen kaavoi-tustyöskentelyn perusteiden selvittämisvuosille 1998 ja 1999, jonka jälkeen luottamus-puladiskurssin esiintyminen mielipidejutuissa hieman väheni osayleiskaavoitusprosessin edetessä. Tutkimusajan kuluessa luottamuspuladiskurssi muuttui sisäisesti siten, että sanomalehtitarkastelujakson alussa diskurssia hallitsivat Vuores-prosessin toimijoiden luotettavuuden ja objektiivisuuden epäileminen — mikä väheni osayleiskaavoituspro-sessin edetessä antaen tämän diskurssin sisällä enemmän tilaa suunnitteluproosayleiskaavoituspro-sessin vuorovaikutteisuuden ja osallistumisen vaikuttavuuden kyseenalaistamiselle.

Luottamuspuladiskurssin mukaista argumentaatiota käyttivät hyväkseen Vuores-pro-sessissa ei-institutionaalista valtaa omaavat toimijat (yksittäiset kansalaiset, yhdistykset, Vuoreksen alueen maanomistajat ja asukkaat) ja Vuores-prosessissa institutionaalista

46 Tampereen kaupunki ja Lempäälän kunta pitivät ensimmäisen Vuoreksen alueen kaavoitusta koskevan tiedotustilaisuuden 24.3.1998. Seuraavana päivänä Aamulehti ja Helsingin Sanomat julkaisivat Vuorek-sen alueen kaavoitusta käsitelevät jutut, joista syntyi mielikuva suunnitelmien lopullisuudesta. Esimer-kiksi Anniston tilan isäntä Juha Suonpää sai tiedon Anniston kylän päälle suunnitellusta Vuoreksen alu-een palvelukeskuksesta vasta lukemalla asiasta sanomalehdestä, vaikka hän on kyseisen alualu-een maan-omistaja (Aamulehti 20.9.1998 (a), Takalo).

valtaa käyttävät toimijat (hankeryhmä, poliittiset toimijat, Tampereen kaupungin ja Lempäälän kunnan viranhaltijat, kuntien yhteinen toimielin, yhteistyöryhmään kuuluvat yhdistykset) (ks. kuvio 2).

Vuores-aiheisissa mielipidejutuissa määräävän aseman saavuttaneen luottamuspula-diskurssin rakentamisessa ja vakiinnuttamisessa käytettiin hyväksi konsensukseen vetoamista kyseenalaistamalla Vuores-prosessin toimijoiden asiantuntemus tai objek-tiivisuus. Tämä johtuu osittain siitä, että mediat pyrkivät tekemään yhteiskunnallisista ongelmista kiinnostavia rakentamalla niistä dramaattisia kiistoja, joissa ongelmia kos-kevat tulkinnat henkilöidään ja toimijat asetetaan toisiaan vastaan (ks. luku 4.2.). Seu-raavissa aineisto-otteissa näkyy, miten luottamuspuladiskurssissa kiistettiin toimijoiden asiantuntemus:

”Lasse Eskonen on tätä nykyä ympäristötoimesta vastaava kaupunginjohtaja. Miehellä ei ole mitään alan koulutusta tai tietotaitoa. Sitä kautta onkin helppo tehdä ratkaisuja, kun ei ymmärrä niiden vaikutusta.” (Aamulehti 15.5.1998, Suomen luonnonsuojeluliiton aluesihteeri Harri Helin.)

”Aamulehden palstoilla on viime päivinä käsitelty useaan otteeseen Vuoreksen alueen suunnittelua. Kritiikki näyttää kuitenkin perustuvan yhä edelleen enemmän olettamuksiin ja ennakkoluuloihin kuin tosiasioihin, vaikka suunnittelun esivaihekin on ollut poikkeuk-sellisen avoin.” (Aamulehti 1.7.1998, Tampereen ja Lempäälän alueyhteistyön hanke-ryhmän jäsen, Tampereen apulaiskaupunginjohtaja Lasse Eskonen.)

”Tiedän, että Eskonen ja Laaksonen ovat mitanneet matkat eri tavoin, mutta Anniston kohdalta mitattuna on 13 km moottoritietä, 12 km Hervannan kautta ja 11 km kuvitellun sillan kautta linja-autoasemalle. Virkamiehet ovat mitanneet jostain Ruskon ja kenties Kangasalan kautta ja suorimman reitin mitanneet viivaimella kartalta, mutta eiväthän linnut siltaa tarvitse.” (Aamulehti 19.10.1998, Koivistonkylän asukas Seppo Juortamo.) Luottamuspuladiskurssin mukaista argumentaatiota käyttäneet toimijat pyrkivät kiis-tämään Vuores-prosessin toimijoiden asiantuntemuksen epäilemällä heidän objektiivi-suuttaan. Asiantuntijuuden on oltava puolueetonta ollakseen yhteiskunnassa yleisesti hyväksyttyä. Virkansa puolesta Vuoreksen suunnittelun alkuvaiheessa mukana ollut Lempäälän kunnan tekninen johtaja Hannu Heikkilä joutui ryöpytykseen sen takia, että hänen vaimonsa omistaa Vuoreksen Lempäälän puoleisella suunnittelualueella noin 50 hehtaaria maata. Anniston tilan isäntä Juha Suonpää teki oikeuskanslerille kantelun, jossa hän epäili Heikkilän puolueettomuutta Vuores-prosessin valmistelussa. Lempäälän kunnanhallitus kuitenkin totesi, ettei Heikkilän mukanaololla Tampereen ja Lempäälän alueyhteistyöhankkeen valmistelussa ollut vaikutusta Vuoreksen suunnitteluprosessin sisältöön (Aamulehti 8.9.1998, Kairesalo). Heikkilän jääviyskeskustelu rauhoittui

Lempäälän kunnanhallituksen päätöksen jälkeen. Oikeuskanslerin ratkaisun mukaan Heikkilä ei toiminut jäävissä asemassa.

Vuoreksen alueen maanomistusolosuhteiden takia myös Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piirisihteeri Harri Helinin asiantuntemusta pyrittiin kiistämään epäilemällä hänen objektiivisuuttaan Vuores-prosessissa. Tämä jääviyskeskustelu rauhoittui het-kellisen voimakkaan esillä olemisen ja Helinin Aamulehden mielipideosastolle kirjoit-tamien vastineiden jälkeen. Seuraavat aineisto-otteet havainnollistavat Helinin objek-tiivisuutta käsittelevää keskustelua, jota käytiin Aamulehden mielipideosastoissa tut-kimusaikana:

”Mutta eikö jonkinlainen ”jääviys” tai ainakin moraalinen esteellisyys kosketa myös maanomistaja Heliniä, saimmehan juuri lukea (AL 12.9.), että hän omistaa jopa muuta-man tilan kyseisellä Vuoresalueella. Mikähän lienee valtiontilintarkastajien kanta moi-seen pyyteettömyyteen, missä luonnonsuojelun varjolla ja valtion varoilla ajetaan vain omaa subjektiivista etua.” (Aamulehti 20.9.1998 (b), Tampereen kaupunginvaltuutettu (kok), insinööri, toimitusjohtaja Matti J. Mäkelä.)

”Matti J. Mäkelä yritti jäävätä maanomistajia (AL 20.9.). Ehdotus on paitsi outo, kaik-kien nykylakaik-kien ja tulevien vastainen… En ole missään nimessä jäävi osallistumaan Vuo-res-keskusteluun ja hankkeen arvosteluun. Sen sijaan olen maanomistajana asianosainen, halusivat Mäkelä ja Valkoisen talon väki sitä tai eivät… Itse asiasta eli Vuoreksen alueen suunnittelusta: hankeryhmällä on melkoinen uskottavuusongelma. Jos talot sijoittuvat julkisuudessa puhutuille paikoille, niin oliko pöytä todellakin 22.9. tyhjä, kun hanke vi-rallisesti käynnistyi?” (Aamulehti 27.9.1998 (a), maanomistaja & (Suomen luonnonsuo-jeluliiton) aluepäällikkö Harri Helin.)

Vuores-aiheisissa mielipidejutuissa määräävän aseman saavuttaneen luottamuspula-diskurssin rakentamisessa, vakiinnuttamisessa ja uusintamisessa vedottiin ympäristö-vaikutusten arviointilakiin, maankäyttö- ja rakennuslakiin ja ympäristödirektiiveihin.

Lainsäädäntöön vetoaminen on tulkittavissa sisältyväksi Jokisen ym. (1993, 89 – 97) tarkoittamaan diskurssien hegemonisoitumisstrategiaan, jossa vedotaan asioiden ylei-seen hyväksyttävyyteen. Luottamuspuladiskurssin mukaista argumentaatiota käyttävät toimijat kyseenalaistivat Vuoreksen suunnitteluprosessin lainmukaisuuden tutkimusai-kana Aamulehdessä julkaistuissa mielipidejutuissa muun muassa seuraavasti:

”Nykyisellään yhdistysten lausunnoilla, selvityksillä ja ilmaisella työllä ei ole vessapape-rin virkaa. Jos niistä maksettaisiin, niitä varmaan luettaisiinkin eri tavalla. Saavathan kaiken maailman konsulentitkin satoja tuhansia nollaselvityksistään. Vuoreksen alueesta on nyt pyydetty konsulteilta tarjouspyyntöjä. Ja kun konsulttityö valmistuu, voin ennusta-jaeukkona todeta Tampereen kaupunginhallituksen vision voittavan tunnelit, seutukaavat, o-vaihtoehdot ja muut. Talot ovat ja pysyvät kerran piirretyillä paikoilla. Vuoreksen hanke on aloitettu valitsemalla vaihtoehto, jota ”yvataan” (ympäristövaikutukset arvioi-daan). Laki ympäristövaikutusten arvioinnista lähtee päinvastaisesta järjestyksestä.

Ensin pitäisi arvioida vaikutuksia ja sitten valita vähiten haitallinen vaihtoehto. Näin

muualla Suomessa, muttei Tampereella.” (Aamulehti 14.8.1998, Suomen luonnonsuoje-luliiton aluepäällikkö Harri Helin.)

Luottamuspuladiskurssin mukaisen argumentaation käyttäminen on mielestäni ylläpi-tänyt Vuores-prosessin toimijoiden välistä epäluottamusta ja vaikeuttanut siten osallis-tumisprosessin kulkua ja osallisten sitoutumista suunnitteluprosessiin. Toimijoiden välinen luottamus on välttämätön edellytys avoimelle, vuorovaikutteiselle ja kommu-nikatiiviselle osallistumisprosessille. Ilman luottamusta vain hyvin yksinkertaiset yh-teistoiminnan muodot ovat mahdollisia (Hyyryläinen 1992, 27).