Kansalaisvaikuttamisdiskurssi

Kansalaisvaikuttamisdiskurssi esiintyi Aamulehden uutisluonteisissa jutuissa koko tutkimuksen kattaman ajanjakson 25.3.1998 – 31.5.2003 ajan, mutta sen esiintyminen oli kuitenkin vähäisempää kuin ympäristöhuolidiskurssin (ks. luku 6.3.1.). Kansalais-vaikuttamisdiskurssin ytimessä olivat Vuores-prosessin osallisten mahdollisuudet vai-kuttaa elinympäristönsä tai yhdistyksensä vaikutusalueen suunnitteluun.

Kansalaisvaikuttamisdiskurssi muuntui tutkimusaikana sisäisesti siten, että vuosina 1998 ja 1999 diskurssin mukaisessa argumentaatiossa painotettiin asianosaisten pe-rusoikeutta osallistua suunnitteluun ja kritisoitiin osallistumisjärjestelyitä. Vuoreksen osayleiskaavoitusprosessin virallisesti käynnistyttyä vuonna 2000 kansalaisvaikutta-misdiskurssin mukainen argumentaatio muuttui siten, että osallistumisen vähäistä vai-kuttavuutta suunnittelun kulkuun alettiin kritisoida.

Kansalaisvaikuttamisdiskurssin mukaista argumentaatiota käyttivät Aamulehden uutis-luonteisissa jutuissa tutkimusaikana ei-insititutionaalista valtaa Vuores-prosessissa omaavat toimijat (Hallila-seura, yksittäiset kansalaiset ja Vuoreksen alueen maanomis-tajat sekä asukkaat) ja institutionaalista valtaa Vuores-prosessissa omaavat toimijat (poliittiset toimijat ja yhteistyöryhmään kuuluvat yhdistykset, kuten Anniston kyläyh-distys, Tampereen hervantalaiset ry, Hervanta-Seura ry ja Särkijärven yhdistys ry).

Lisäksi kansalaisvaikuttamisdiskurssin mukaista argumentaatiota käyttivät uutisluon-teisissa jutuissa sosiaalipolitiikan professori Briitta Koskiaho ja vanhempi tutkija Ari Ylönen Tampereen yliopistosta. (Ks. kuvio 2.)

Vuonna 1998 kansalaisvaikuttamisdiskurssin mukaista argumentaatiota käyttäneiden toimijoiden kritiikin ytimessä oli Anniston tilan isännän Juha Suonpään oikeus osallis-tua Vuoreksen alueen maankäytön suunnitteluun. Vuoreksen asuinalueen suunnittelun puutteellisesta tiedottamisesta johtuen kaavoitusalueen maanomistajat saivat tiedon alueyhteistyön käynnistymistä sanomalehdestä ja osallisille syntyi kuva, että alueen rakentamisesta on jo päätetty (Leino 1999). Syksyllä 1998

kansalaisvaikuttamisdis-kurssin mukaista argumentaatiota käyttäneet toimijat arvostelivat asukasedustajien valintaa viralliseen seurantaryhmään, jonka tarkoituksena oli seurata Vuoreksen alueen maankäytön yleissuunnitelmaluonnoksesta tehtävää ympäristövaikutusten arviointia.

Vuoden 1998 Vuoresta käsittelevissä uutisluonteisissa jutuissa oli havaittavissa myös median itsensä pyrkimys rakentaa yhteiskunnallisista ongelmista yleisöä kiinnostavia voimakkaiden vastakkainasetteluiden avulla (ks. luku 4.2.). Kansalaisvaikuttamisdis-kurssin mukaista argumentaatiota käyttäneet toimijat vetosivat kansalaisten oikeuteen osallistua oman elinympäristönsä suunnitteluun muun muassa seuraavin sanoin:

”— Kun asiasta ei keskustella suunnitteluvaiheessa yksityisten kanssa, herääkin kysymys, suunnitteleeko kunta pakkolunastavansa kuntalaisten kodit kuulematta heitä, kysyvät Suonpäät.” (Aamulehti 31.3.1998, Mulari-Ikonen. Anniston tilan isäntä Juha Suonpää.)

”Kannanotossa vaaditaan myös, että paikalliset asukkaat otetaan mukaan suunnitteluun jo sen alkuvaiheessa. — Kaavasuunnittelussa ei saa loukata kansalaisten perusoikeuksia.

Maanomistajiin tulee ottaa yhteys ennen kuin heidän maitaan suunnitellaan kaavoitetta-vaksi. Paikallisten asukkaiden kodeille ja omaisuudelle ei saa aiheuttaa haittaa ja arvon laskua. Kunta ei saa ryhtyä yksityisten omistuksessa olevien maiden pakkolunastuksiin, sanotaan kannanotossa.” (Aamulehti 28.8.1998, Saari. Hervanta-seuran ja Anniston ky-lätoimikunnan kannanotto.)

Vuoreksen osayleiskaavoitusprosessin virallisesti alettua kansalaisvaikuttamisdiskurssin mukaista argumentaatiota käyttäneet toimijat jatkoivat Vuores-prosessin osallistumis-järjestelyiden kritisointia ja toivoivat osallisten mielipiteiden aiempaa parempaa huo-mioon ottamista. Kansalaisosallistumisen vaikutuksia Vuoreksen alueen suunnitteluun pidettiin vähäisinä ja itse osallistumisprosessia pidettiin näennäisenä. Tyytymättömyys Vuores-prosessin osallistumisjärjestelyihin ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksiin ilmaistiin Aamulehden uutisluonteisissa jutuissa muun muassa seuraavilla tavoilla:

”Juha Suonpää arvosteli myös Vuores-keskustelua näennäiseksi. ”Vaikka kuunnellaan, mitään ei ole velvollisuus ottaa huomioon”.” (Aamulehti 5.5.1999 (b). Lempääläläinen Juha Suonpää.)

”Anniston kyläyhdistyksen Arvo Saarnin mukaan asukkaita on kuultu mutta ei kuunneltu.

— Siltavaihtoehto on suunniteltu parhaaksi vaihtoehdoksi, jota tukien on tehty kaikki tut-kimus. Muut vaihtoehdot on tehty hylättäviksi, ja nollavaihtoehto ei koskaan vaihtoehto ollutkaan, kuvaili Saarni ”nyt jo tappiollisia” tuntojaan.” (Aamulehti 13.12.2000, Erola.

Anniston kyläyhdistyksen puheenjohtaja Arvo Saarni.)

”Vuoreksen osayleiskaavoituksen osalliset, Hervanta-seura, Tampereen Hervantalaiset – asukasyhdistys, Anniston kyläyhdistys ja Särkijärven yhdistys katsovat, että heidän mieli-piteensä ja lausuntonsa ovat jääneet huomioimatta Vuoreksen kaavoituksessa tehdyissä väliratkaisuissa… Hervanta-seuran puheenjohtaja Esko Vuoristo, kuinka paljon yhdis-tysten mielipide on vaikuttanut päätöksiin? — Mitättömästi. Käytännössä jo vaihtoeh-doista lähtien on lähdetty eri linjoille ja Vuoreksen isot tekijät, kuten Särkijärven silta, Suolijärven silta, nelikaistainen Ruskontie ja raskas 14 000 asukkaan kaupunginosa, poikkeavat yhdistysten esittämästä näkökannasta.” (Aamulehti 17.4.2002, Kairesalo.

Hervanta-seuran puheenjohtaja Esko Vuoristo.)

”— Prosessi on lähtenyt liikkeelle vanhan suunnitteluajattelun perusteella. Jotkut tahot tekevät päätöksen ja idea syötetään poliittiselle päätöksenteolle, virkakoneistolle ja kau-punkilaisyleisölle, Koskiaho sanoo. Briitta Koskiaho arvelee, että kansalaisjärjestöt tule-vat valittamaan Strasbourgin ihmisoikeustuomioistuimeen Vuoreksen suunnitteluun liitty-vistä asioista. — Kaupungin tulisi ottaa lusikka kauniiseen käteen ja ryhtyä ihan oikeasti neuvottelemaan asiassa kansalaisten kanssa. Ulkopuolisen välittäjän käyttö kiistan rat-kaisemisessa suotavaa.” (Aamulehti 17.2.2003, Kairesalo. Tampereen yliopiston sosiaa-lipolitiikan professori Briitta Koskiaho.)

Tällainen tyytymättömyys Vuores-prosessin osallistumisjärjestelyihin saattoi johtua siitä, että osallisilla on usein epärealistisia toivomuksia suunnittelun suhteen ja he voivat ajatella, että kaikki suunnittelijoille kerrotut toiveet myös toteutuvat (ks. Staffans 1996).

Suunnittelijoilla ja osallisilla voi myös olla erilaiset ”mittakaavat”, jolloin suunnittelija ei kiinnitä riittävästi huomiota osallisten julkituomiin pienempiin asioihin. Jos osallisten toiminnalla ei näytä olevan merkittävää vaikutusta suunnitelmiin, syntyy helposti kuva näennäisosallistumisesta, jossa osallisia käytetään vain suunnitelmien hyväksyttämi-seen.

Kansalaisvaikuttamisdiskurssia pyrkivät horjuttamaan omalla vasta-argumentoinnillaan Vuoreksen suunnittelua ohjaava hankeryhmä, muut Tampereen kaupungin ja Lempää-län kunnan viranomaiset (ei kaavoitustoimi), Suunnittelukeskus Oy ja Vuoreksen pro-jektijohtaja, joilla on institutionaalista valtaa Vuores-prosessissa. Näiden toimijoiden mielestä Vuoreksen suunnitteluprosessissa on ennakoitu ja noudatettu vuonna 2000 voimaan tullutta maankäyttö- ja rakennuslain uudistusta, jolla pyrittiin lisäämään suunnittelun avoimuutta ja vuorovaikutteisuutta. Nämä toimijat argumentoivat kansa-laisvaikuttamisdiskurssia vastaan Aamulehden uutisluonteisissa jutuissa tutkimusaikana muun muassa seuraavilla tavoilla:

”Vuoreksen kaavoitus lähtee nyt käyntiin ennen uutta maankäyttö- ja rakennuslakia.

Apulaiskaupunginjohtaja Lasse Eskonen (sd) kuitenkin lupaa, että suunnittelua jatketaan lain hengessä. Kaupunkilaisille taataan mahdollisuus osallistua kaavoitukseen.” (Aamu-lehti 9.9.1999, Torvinen. Tampereen kaupungin apulaiskaupunginjohtaja Lasse Eskonen (sd).)

”Tampereen apulaiskaupunginjohtaja Esa Kotilahti, ettekö ole ottaneet huomioon yhdis-tysten kannanottoja päätöksiä tehtäessä? — Yhdistykset ovat olleet koko prosessissa mu-kana. Heitä on kuunneltu ja mahdollisuuksien mukaan otettu huomioon. Se on sitten eri asia, olemmeko tehneet niin kuin he ovat halunneet.” (Aamulehti 17.4.2002, Kairesalo.

Tampereen apulaiskaupunginjohtaja Esa Kotilahti.)

”Vuorekseen liittyy lukuisia ennakkokäsityksiä, oikeita ja vääriä. Yleisesti esitettyihin väitteisiin vastasi Vuoreksen projektijohtaja Pertti Tamminen. Väite: Asukkaita ei ole kuultu tarpeeksi suunnittelussa. Vastaus: — On kuultu ja kuullaan vastakin, mutta kaikkia mielipiteitä ei voi ottaa huomioon. Tyytymättömyys johtuu ennen kaikkea Särkijärven sillasta, jota on vastustettu. Silta on niin tärkeä suunnittelun lähtökohta, että sitä ei voi jättää pois.” (Aamulehti 23.10.2002. Vuoreksen projektijohtaja Pertti Tamminen.)

Kansalaisvaikuttamisdiskurssin esiintyminen uutisluonteisissa jutuissa on osaltaan vai-kuttanut Anniston tilan päälle suunnitellun Vuoreksen alueen palvelukeskuksen sijoit-tamiseen suunnittelualueella toisaalle ja siihen, että seurantaryhmän kokoonpanoa täy-dennettiin Särkijärven yhdistys ry:n ja Tampereen hervantalaiset ry:n edustajilla (vrt.

Leino 1999, 16). Lisäksi kansalaisvaikuttamisdiskurssin esiintyminen uutisluonteisissa jutuissa on osaltaan vaikuttanut siihen, että Vuoreksen osayleiskaavoitusprosessin -virallisen osallistumisryhmän – yhteistyöryhmän – toiminnassa on jouduttu käyttämään resursseja luottamuksen saavuttamiseksi Vuores-prosessin osallisten kesken, jotka eivät enää usko omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa (havainnointi Tampereen kaupungin ja Lempäälän kunnan alueyhteistyön järjestämissä yleisötilaisuuksissa 22.9.1998 ja 16.3.2000; havainnointi Tampereen kaupungin ja Lempäälän kunnan alueyhteistyön järjestämässä Vuores-työpajassa 24.5.2003).