Tutkimukseni on laadullinen tutkimus, jonka tieteenfilosofinen viitekehys on fenomenologis-hermeneuttinen. Laadullisen tutkimuksen kautta pyritään ymmärtämään ihmisten käyttäytymistä ja tutkimustiedon avulla selittämään merkityksiä, joita ihmiset antavat toiminnalleen (Guba & Lincoln 1994, 106). Laadullisen tutkimuksen keinoin ei pyritä luomaan tilastollisia yleistyksiä, vaan kuvai-lemaan valittua ilmiötä, ymmärtämään tiettyä toimintaa tai antamaan teoreettinen tulkinta jollekin ilmiölle (Tuomi & Sarajärvi 2018, 98). Fenomenologis-hermeneuttisen tutkimuksen tavoitteena on käsitteellistää tutkittava ilmiö eli kokemuksen merkitys. Kyseisen tutkimusorientaation avulla on mahdollista nostaa näkyväksi se, minkä tottumus on häivyttänyt huomaamattomaksi tai mikä on koettu, mutta ei vielä tietoisesti ajateltu. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 41.)
Ihmisen mieli muodostuu subjektiivisista merkityksenannoista ja merkityssuhteista. Mieli merki-tysmaailmana pitää sisällään kokemuksia, jotka koostuvat havainnoista, tunne-elämyksistä, mieli-kuvista, kuvitelmista, käsityksistä ja ajatuksista. Subjektiivisena merkitysmaailmana mieltä ei voi tutkia aistihavainnoin, vaan ainoastaan mikäli tutkittava henkilö kertoo tai muulla tavoin ilmaisee tutkijalle omia kokemuksiaan. Mielen tapahtumia voidaan tavoittaa vain niiden ilmausten merkitys-sisältöjen ymmärtämisen kautta. (Latomaa 2005, 17.) Päädyin tutkimuksessani fenomenologis-hermeneuttiseen tutkimusorientaatioon, sillä kyseessä on kokemuksen ja merkitysten tutkimus. Tut-kielma tarkastelee yksilöiden kokemuksia sekä sitä, mitä merkityksiä haastateltavat antavat sosiaali-sen tuen eri ulottuvuuksille raskaudenaikaisosiaali-sen päihteidenkäytön vähentämisosiaali-sen prosessissa. Haasta-teltavien tarinat ovat omanlaisiaan ja jokainen heistä kokee maailman oman henkilökohtaisen ko-kemuksensa kautta. Kuitenkin kaikkia haastateltavia yhdistävä tekijä on raskaudenaikainen päih-teidenkäyttö ja kyseisen ajanjakson aikana sosiaalisen tuen saamisen tai puuttumisen kokemus.
Lehtomaa (2005, 166) kuvaileekin kokemuksen olevan suhdekäsite, oman elämäntilanteen tajuavaa ymmärtämistä. Myös Juha Perttula (2005, 116 ̶ 117) tuo esiin fenomenologisen erityistieteen mää-rittelevän ihmisen kokemusta suhteena. Määritelmän mukaan kokemus pitää sisällään tajuavan sub-jektin ja hänen tajunnallisen toimintansa sekä kohteen, johon kyseinen toiminta kohdistuu. Koke-muksen rakenne liittää subjektin ja objektin yhdeksi kokonaisuudeksi, jolloin on luonnollista kutsua kokemusta merkityssuhteeksi. Kokemuksen rakenne on tämä kyseinen suhde, jossa subjekti ja ob-jekti liittyvät yhdeksi kokonaisuudeksi. Tuomi ja Sarajärvi (2018, 40) kirjoittavat hermeneuttisen ulottuvuuden tulevan osaltaan mukaan fenomenologiseen tutkimukseen tulkinnan tarpeen myötä.
Hermeneuttinen ymmärrys voidaan käsittää ilmiöiden merkityksen oivaltamisena. Heidän mukaan-sa ymmärrys on aina tulkintaa ja kaiken ymmärtämisen pohjana on aiemmin jo ymmärretty, esiym-märrys asiasta tai ilmiöstä. Ymesiym-märrys etenee kehämäisenä liikkeenä muodostaen niin sanotun her-meneuttisen kehän.
Fenomenologisen tutkimusorientaation myötä tutkijan keskeinen tavoite on ymmärtää kokemuksel-linen ilmiö sellaisena kuin se on ja kuvailla sitä niin, että se säilyttää oman merkitysyhteytensä muuttumatta tutkijan merkitysyhteydeksi. Tämä vaatii tutkijalta tietoista pidättäytymistä ennakko-oletuksista tai teoreettisesta tutkimusasenteesta. Oman luonnollisen asenteen reflektointia ja mielen sisäistä syrjään siirtämistä kutsutaan sulkeistamiseksi. Tällöin tutkija tekee ennen aineistonkeruuta työskentelyä sen suhteen, että hän tulee tietoiseksi omasta spontaanista kokemustavastaan kyseiseen tutkittavaan ilmiöön liittyen. (Lehtomaa 2005, 163 ̶ 165.) Ennakko-odotuksista ja -ajatuksista pois pyrkiminen oli tutkimusta tehdessä asia, johon minun tuli tietoisesti kiinnittää huomiota. Omaan työhistoriaani kiinnittyy vahvasti päihteidenkäytön problematiikka lastensuojelun kontekstissa, jo-ten itselleni on muodostunut ammatillinen näkemys sosiaalisen tuen merkityksestä raskaudenaikai-sessa päihdetyössä.
Tutkimuksen tekemisen ajan, minun tuli tarkkaan tiedostaa oma ajatteluni ja pyrkiä sulkeistamaan ajatteluni ennakkoajatuksista ja omista tulkinnoista, joita tutkimusasetelmaan liittyi. Tutkijana kes-kityin tarkasti kuulemaan haastateltavien omakohtaisia kokemuksia ja ymmärtämään heidän asioille antamiaan merkityksiä. Tämä tarkoitti itsekriittistä ajattelutyötä läpi tutkimusprosessin. Kuten Leh-tomaa (2005, 164 ̶ 166) määrittelee, sulkeistamisessa on kyse ennen kaikkea tutkimusasenteesta.
Hän kuvaileekin fenomenologisen tutkimuksen tutkija-asetelmaa vertaamalla sitä pienen lapsen kokemukseen hänen tutkiessaan uutta maailmaansa. Ihmisen tapa ymmärtää toisia ihmisiä ja maa-ilmaa perustuu omiin kokemuksiin ja omaan ymmärrykseen. Tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta kyseinen luontainen kokemustapa kuitenkin estää tutkimuskohteen ymmärtämistä. Lehtomaan mu-kaan tästä syystä fenomenologista tutkimusta tehtäessä tutkijan tulee välttää hänelle luontaista tapaa ymmärtää asioita etukäteisen ymmärryksen mukaan ja korvaamaan se tieteellisellä fenomenologi-sella tutkimusasenteella.
5.2 Tutkimusongelma
Tutkimustehtäväni on selvittää äitien kokemuksia raskaudenaikaisen päihteidenkäytön vähentämi-seen tarjotusta sosiaalisesta tuesta ja tuen vaikuttavuudesta. Äitien kokemuksia on tarkoitus jaotella teemoitellen sosiaalisen tuen eri ilmenemismuotojen kautta, jotka ovat nähtävissä kuviossa 3 (sivul-la 32). Tarkoitukseni on ymmärtää äitien kokemuksia siitä, mitkä sosiaalisen tuen tekijät ja muodot ovat olleet heille raskausaikana merkityksellisiä ja tukeneet päihteidenkäytön vähentämistä. Lisäksi selvitän sitä, millaista sosiaalista tukea äidit kokivat raskausaikana saaneensa sekä millaista sosiaa-lista tukea he olisivat raskausaikana kaivanneet enemmän.
Rajaan tutkimuksen koskemaan vain raskaudenaikaista päihteidenkäyttöä, josta huomioin alkoholin, huumeet tai sekakäytön. Pelkästään tupakka- ja nikotiinituotteita käyttävät odottavat äidit jäävät tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkimukseeni valituilla äideillä on ollut päihteidenkäyttöä ennen ras-kaaksi tulemista sekä raskauden aikana. Haastateltavia valitessa valintakriteereinäni olivat, että henkilö on ollut raskaana viiden vuoden sisällä ja kyseisenä raskausaikana hän on käyttänyt päihtei-tä. Valintakriteerinä oli tutkimuseettisestä näkökulmasta lisäksi se, että valitut äidit eivät olleet mi-nulle työn tai henkilökohtaisen elämän kautta ennalta tuttuja, joten haastattelutilaisuus oli ensim-mäinen kohtaamisemme.
Tutkimuskysymykseni on:
Mitkä raskaudenaikaiset sosiaalisen tuen tekijät ja muodot äidit ovat kokeneet merkityksellisinä päihteidenkäytön vähentämisessä?
Tutkimuskysymyksen alakysymysten kautta on tarkoitus selvittää äideille raskausaikana tarjottua sosiaalista tukea sekä ymmärtää sosiaalisen tuen eri ulottuvuuksien merkitystä päihteidenkäytön vähentämiseen. Tarjotun tuen lisäksi on tarkoitus selvittää niitä sosiaalisen tuen muotoja, joita äidit olisivat kokeneet hyödyllisinä päihteiden käytön vähentämisen kannalta.
Tutkimuskysymystä tarkentavia alakysymyksiä ovat:
Millaista sosiaalista tukea äidit ovat saaneet päihteidenkäytön vähentämiseen raskausaikana?
Millaista sosiaalista tukea äidit olisivat toivoneet raskaudenaikaisen päihteidenkäytön vähentämi-seen raskausaikana?
5.3 Aineistonkeruu ja tutkimusaineisto
Keräsin tutkimusaineiston haastatteluilla. Haastattelun lähtökohtainen ajatus on se, että niin sanonut tavalliset ihmiset ovat tiedon kohteita sekä tiedon lähteitä (Alastalo 2005, 57). Haastattelussa tutkija on suorassa kielellisessä vuorovaikutuksessa haastateltavan kanssa, joten se on siinä suhteessa ai-nutlaatuinen aineistonkeruumenetelmä (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009, 205). Päädyin tutki-muksen aineistonkeruumenetelmänä haastatteluun, koska se on tiedonkeruumenetelmänä joustava ja haastattelutilanteessa on mahdollista esittää tarkentavia kysymyksiä sekä syventää näin ollen saa-tavaa tietoa. Tutkimusaiheeni on sensitiivinen, joten myös siitä syystä halusin kohdata haastatelta-vat kasvokkain ja olla heidän kanssaan vuorovaikutuksessa. Haastattelun aikana haastateltava oli tutkimustilanteessa subjektina, jolloin hänellä oli mahdollisuus tuoda esille itseään koskevia asioita vapaasti ja olla merkityksiä luova ja aktiivinen osapuoli. (Hirsjärvi ym. 2009, 205.) Fenomenologi-seen tutkimukFenomenologi-seen haastateltaviksi tulee valikoida henkilöitä, joilla on omakohtaisia ja eläviä ko-kemuksia tutkittavasta ilmiöstä (Lehtomaa 2005, 167).
Toteutin tutkimushaastattelut teemahaastatteluina, sillä se on menetelmänä vapaamuotoinen ja jous-tava suhteessa strukturoituun haastatteluun. Teemahaastattelussa on etukäteen pohditut aihepiirit (sosiaalisen tuen ulottuvuudet), mutta haastattelija voi soveltaa vapaasti kysymysten esittämisjärjes-tystä ja kysymysmuotoja. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2015, 208.) Fenomenologisessa tutkimuk-sessa suositaan usein avointa haastattelua, mutta koska olen suhteellisen kokematon haastattelija, päädyin keräämään aineiston teemahaastatteluilla. Minun tuli haastatteluun valmistautuessa olla huolellinen, etten rajannut haastattelun teemoja etukäteen liikaa, sillä kyseessä on kokemuksen tut-kimus, jolloin keskustelu voi olla avointa. Itselleni oli kuitenkin tärkeää haastattelun sujuvuuden ja tiedonkeruun kannalta, että minulla oli tutkimuksen kannalta oleelliset teemat ja tietyt kysymykset haastattelun tukena. (Lehtomaa 2005, 170.) Haastattelutilanteissa käsittelin kaikkien haastateltavien kanssa samoja teemoja ja pääsääntöisesti etenin haastattelurungon mukaisesti. Haastattelurungosta huolimatta, keskustelu jokaisen haastateltavan kanssa oli omanlaistaan ja esittämäni tarkentavat kysymykset vaihtelivat haastateltavan kertoman mukaan. Joustavuus onkin teemahaastattelun etu, sillä haastattelun aikana tutkija voi tarkentaa tai syventää kysymyksiä haastateltavan kertomaan perustuen (Tuomi & Sarajärvi 2018, 88).
Haastattelin tutkimukseeni kolmea kymenlaaksolaista äitiä, joilla on ollut raskaudenaikaista päih-teidenkäyttöä. Raskaudenaikainen päihteidenkäyttö kyseisillä äideillä on ollut pääasiallisesti alko-holin, amfetamiinin ja opiaattivalmisteiden käyttöä. Haastateltaviksi valikoituneet äidit olivat kaikki jo synnyttäneitä, joten haastattelussa he reflektoivat raskausaikaa. Tutkimushaastattelu itsessään voi
olla haastateltavan elämässä tietynlainen pysähdys, jolloin on mahdollisuus pohtia kokemiaan arka-luontoisia asioita. Haastattelu voi saada haastateltavan pohtimaan elämäntilannettaan uudella tavalla haastattelun jälkeen. (Hämäläinen, Pirskanen & Rautio 2014, 63.) Tutkimukseen valitut äidit ovat synnyttäneet lapsensa vuosien 2016-2019 välisenä ajanjaksona. Kaksi äideistä reflektoi haastatte-lussa viimeisintä raskauttaan ja yhdellä äideistä oli kaksi peräkkäistä raskautta, jolloin hän reflektoi näitä molempia.
Tutkimukseen haastateltavat äidit tavoitin Ensi- ja turvakotiliiton avohoitoyksikkö Nupun sekä Kymsoten lastensuojelun ja sijaishuollon kautta. Sain joulukuussa 2019 tutkimusluvan Kymenlaak-son Ensi- ja turvakotiliiton avohoitoyksikkö Nuppuun. Alkuperäinen tarkoitukseni oli tavoittaa kaikki haastateltavat äidit Nupun kautta. Sovin Nupun henkilökunnan kanssa, että työntekijät selvit-tivät heillä asiakkuudessa olevien äitien halukkuutta osallistua tutkimushaastatteluun ja henkilökun-ta on sen jälkeen minuun yhteydessä. Nupun kauthenkilökun-ta henkilökun-tavoitin yhden äidin, joka oli halukas haashenkilökun-tatel- haastatel-tavaksi. Hänen kanssaan sovin haastatteluajankohdan Nupun työntekijän välityksellä. Haastattelu toteutui suunnitellusti Nupun tiloissa helmikuun 2020 aikana. Enempää haastateltavia äitejä ei Nu-pun kautta löytynyt, joten tässä vaiheessa tutkimuksen tekemistä jouduin pohtimaan aineistonkeruu-ta uudesaineistonkeruu-taan ja miettimään eri vaihtoehtoja tutkimuksen jatkamiselle. Koen, että tämä kyseinen vai-he oli tutkimuksen tekemisen kannalta haastavin, sillä koin painetta haastateltavien löytämisen sekä tutkimusaikataulussa pysymisen suhteen.
Mietinnän jälkeen päädyin hakemaan tutkimuslupaa Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymältä (Kymsote). Tutkimuslupahakemukseni kohdistin Kymsoten päivystys- ja arvioin-tiimiin, lastensuojeluun ja sijaishuoltoon. Tutkimuslupa Kymsotelta myönnettiin nopeasti, jo helmi-kuussa 2020. Kartoitin tutkimukseni kohderyhmään sopivia, ja mahdollisesti halukkaita, äitejä yh-dessä päivystys- ja arviointitiimin, lastensuojelun ja sijaishuollon sosiaalityöntekijöiden kanssa.
Kartoituksen perusteella valikoitui kolme äitiä, jotka olivat sopivia tutkimuskehykseeni ja sosiaali-työntekijöiden arvion perusteella mahdollisesti halukkaita haastateltaviksi. Sovimme, että lasten asioista vastaavat sosiaalityöntekijät ovat puhelimitse yhteydessä kyseisiin äiteihin ja selvittävät heidän halukkuuttansa osallistua tutkimukseen. Tähän toimintatapaan päädyimme, koska koimme, että ensikontaktin äitiin on hyvä tulla tutun ihmisen kautta, johon luottamussuhdetta on jo syntynyt.
Omat sosiaalityöntekijät olivat puhelimitse yhteydessä äiteihin ja kertoivat heille tutkimuksesta te-kemäni tutkimustiedotteen avulla. Tämän lähestymistavan kautta kaikki kolme äitiä olivat suostu-vaisia haastateltaviksi ja sain heidän yhteystietonsa sosiaalityöntekijöiltä. Sovin puhelimitse heidän kanssaan haastatteluajankohdan ja -paikan. Yksi äideistä kuitenkin perui myöhemmin sovitun
haas-tattelun, eikä hän vastannut enää yhteydenottoihini. Kaksi haastatteluista toteutui sovitusti helmi-kuun 2020 loppupuolella ja näin ollen tutkimusaineistoni koostuu kolmesta haastattelusta.
Jari Eskola, Johanna Lätti ja Jaana Vastamäki (2018, 33) kirjoittavat haastattelupaikan valinnan olevan merkityksellistä haastattelun onnistumisen kannalta, sillä kyse on moninaisten sosiaalisten tekijöiden määrittämästä vuorovaikutustilanteesta. Haastattelutilan kannalta olennaista on valita paikka, jossa haastateltava ei koe oloaan epävarmaksi. Tutkimusaiheen sensitiivisyyden vuoksi olin pohtinut, että haastatteluympäristön tulee olla haastateltavalle turvallinen, jotta hänen ei tarvitse jännittää haastattelutilaa ja hän kokee, että voi vapaasti kertoa omasta kokemuksestaan. Ensimmäi-sen haastattelun toteutin avokuntoutusyksikkö Nupun tiloissa, joka oli haastateltavalle entuudestaan tuttu ympäristö. Kaksi muuta haastattelua toteutui haastateltavien omissa kodeissa. Eskola kumppa-neineen (2018, 33) tuovat esiin, että kutsu haastateltavan henkilön kotiin kuvastaa tutkimukseen sitoutumista sekä luottamusta tutkijaa kohtaan. Koen, että haastattelupaikat valikoituivat oikein ja ne rohkaisivat äitejä kertomaan avoimesti omaa tarinaansa.
Nauhoitin kaikki haastattelutilanteet, jotta minun oli mahdollista palata käytyyn keskusteluun uu-delleen. Tutkimushaastattelun nauhoittaminen mahdollistaa sen, että pystyin tarkastelemaan ja ana-lysoimaan haastatteluvuorovaikutuksen kulkua. (Tiittula & Ruusuvuori 2005, 14 ̶ 15.) En käyttänyt nauhoittamiseen älypuhelimen nauhurisovellusta sen mahdollisten tietoturvariskien vuoksi, vaan nauhoitin kaikki haastattelut ääninauhurilla. Haastatteluaineistoa kertyi yhteensä 3 tuntia ja 28 mi-nuuttia. Aineiston analysointia varten minun oli muutettava nauhoitetut aineistot kirjoitettuun muo-toon eli litteroitava aineisto (Tiittula & Ruusuvuori 2005, 16). Litteroinnin tein sanatarkasti, mutta en kokenut tarpeellisena aineiston analyysin kannalta litteroida esimerkiksi haastateltavan äänen-painoja tai puheen taukoja. Litteroitua aineistoa haastatteluista tuli yhteensä 55 sivua rivivälin olles-sa 1,5 ja fontin koon 12. Litteroinnin yhteydessä häivytin haastateltavien nimet sekä muut haastatel-tavan tunnistamista mahdollistaneet tiedot. Litteroin haastattelut niin, ettei kukaan ulkopuolinen päässyt kuulemaan nauhoitettua aineistoa ja säilytin litteroidut aineistot asianmukaisesti. Tutkimuk-sen valmistuttua, tuhosin niin äänitteet nauhurista kuin litteroidun aineiston paperiversiot sekä pois-tin litterointi- ja äänitiedostot tietokoneelta.
5.4 Tutkimusaineiston analyysin toteuttaminen
Olen käyttänyt tutkimuksen aineiston analyysimenetelmänä teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Pää-dyin kyseiseen analyysimenetelmään, koska halusin tutkia raskaudenaikaisen päihteidenkäytön vä-hentämiseen tarjottua sosiaalisen tuen kokemusta osittain teoreettiseen viitekehykseen pohjaten.
Halusin lisäksi selvittää myös kokemustietoon pohjautuvan aineiston kautta näyttäytyviä muita so-siaaliseen tukeen kiinnittyviä ilmiötä tai merkityksiä, joita äitien kertomuksissa ilmeni. Jouni Tuo-men ja Anneli Sarajärven (2018, 109, 117) mukaan tutkimuksen aineisto kuvaa ilmiötä, jota on ha-luttu tutkia ja analyysin tarkoitus on tuottaa sanallinen, selkeä kuvaus tutkittavasta ilmiöstä. Sisäl-lönanalyysillä muodostetaan aineisto tiiviiseen ja selkeään muotoon kadottamatta aineiston sisältä-mää informaatiota. Sisällönanalyysin avulla hajanaisesta aineistosta luodaan mielekästä ja yhtenäis-tä uutta tietoa. Teoriaohjaavassa sisällönanalyysissa teoria toimii apuna ja aiempi tieto osaltaan vai-kuttaa analyysiin, mutta analyysi ei pohjaudu suoraan teoriaan.
Tuomi & Sarajärvi (2018, 133) kuvailevat teoriaohjaavan sisällönanalyysin eroa suhteessa aineisto-lähtöiseen olevan siinä, kuinka empiirinen aineisto liitetään teoreettisiin käsitteisiin. Teoriaohjaa-vassa sisällönanalyysissa teoreettiset käsitteet tuodaan valmiina kuvattavasta ilmiöstä ”valmiiksi tiedettyinä”. Tuloskappaleen yläkäsitteet on muodostettu ”valmiina tiedettynä”, mutta alakäsitteet ovat muotoutuneet aineiston perusteella. Hyödynnän tutkimuksen tulososiossa myös kyseisiä ylä- ja alakäsitteitä tutkimustulosten esittelyssä. Tuloksissa yläkäsitteet ovat omia alalukujaan ja alakäsit-teet jäsentävät alaluvun tekstiä. Alla olevassa kuviossa selviää ylä- ja alaluokkien muodostuminen.
Teoreettinen viitekehys Yläkäsitteet (teemat)
Emotionaalinen sosiaalinen tuki Aineellinen sosiaalinen tuki Tiedollinen sosiaalinen tuki
-Läheisilta saatu tuki -Taloudellinen, konkreettinen apu -Läheisilta saatu tuki -Yhteisöilta saatu tuki ja vertaistuki -Päihdehoidon tarjoama tuki -Viranomaisilta saatu tuki -Viranomaisilta saatu tuki
Aineisto Alakäsitteet
KUVIO 4. Ylä- ja alakäsitteiden muodostuminen.
Kuviossa 4 on nähtävissä tutkimusaineiston ylä- ja alaluokat sekä niiden muodostuminen teorian ja aineiston perusteella. Teoreettiseen viitekehykseen pohjaten olin tutkimushaastattelurunkoon tee-moitellut alustavasti sosiaalisen tuen keskeisiä ulottuvuuksia. Olin valikoinut kolme sosiaalisen tuen ulottuvuutta, emotionaalinen, aineellinen ja tiedollinen, joiden alle jo haastattelurungossa sovittelin kysymyksiä. Haastattelutilanteissa etenimme osaltaan haastattelurungon mukaisesti, mutta myös siitä joustavasti poiketen haastateltavan tarinan ehdoilla. Litteroituani haastattelut, tutustuin aineis-toon lukemalla sitä muodostaakseni kokonaiskäsityksen aineiston sisällöstä.
Kokonaiskäsityksen muodostamisen jälkeen tein aineistoon merkintöjä, omia huomioita sekä koo-dasin aineisto-otteita korostusväreillä alkuperäiseen teemoitteluun liittyen ja etsin aineistosta alakä-sitteitä, joiden avulla pystyin jäsentämään aineistoa. Tällöin etsin aineistosta tutkimukseeni sopivia alkuperäisilmauksia, joista muodostin pelkistettyjä ilmauksia Tuomen ja Sarajärven (2018, 132) prosessin mukaisesti. Pelkistettyjä ilmauksia liitin alakäsitteisiin sekä yläkäsitteisiin, joista yläkäsit-teet olivat alkuperäisiä teemojani sosiaalisen tuen ulottuvuuksista teoreettisen viitekehyksen mukai-sesti. Alakäsitteet muodostuivat teemojen alle pelkistettyjen ilmausten kautta ja ne olivat jokaisen teeman alla omanlaisensa ja aineistosta lähtöisin. Yläkäsitteen ”emotionaalinen sosiaalinen tuki”
alakäsitteiksi muodostuivat ”läheisiltä saatu tuki”, ”yhteisöiltä saatu tuki ja vertaistuki” sekä ”viran-omaisilta saatu tuki”. Yläkäsite ”aineellinen sosiaalinen tuki” sai alleen alakäsitteet ”taloudellinen, konkreettinen apu” sekä ”päihdehoidon tarjoama tuki”. Viimeinen yläkäsite ”tiedollinen sosiaalinen tuki” sisälsi alakäsitteet ”läheisiltä saatu tuki” sekä ”viranomaisilta saatu tuki”. Nämä on havainnol-listettu kuviossa 4 (sivulla 43).
Alla olevassa taulukossa 2 on nähtävissä esimerkki siitä, kuinka toteutin sisällönanalyysin tutki-musaineistosta. Taulukossa on nähtävissä sisällönanalyysin prosessi, kuinka alkuperäisilmaus on muutettu pelkistettyyn muotoon ja liitetty ylä- ja alaluokkaan.
TAULUKKO 2. Esimerkki teoriaohjaavan sisällönanalyysin toteuttamisesta Tuomi & Sarajärvi (2018, 132) mukaillen.
”Ja sit se
Taulukosta 2 on nähtävissä tapa, jolla toteutin teoriaohjaavan sisällönanalyysin oman tutkimusai-neistoni pohjalta mukaillen Tuomen ja Sarajärven (2018, 132 ̶ 133) prosessimallia.
Kyseisen analyysikehyksen kautta sain vastaukset tarkentaviin tutkimuskysymyksiini, joissa selvi-tettiin, millaista sosiaalista tukea äidit ovat saaneet päihteidenkäytön vähentämiseen raskausaikana sekä millaista sosiaalista tukea he olisivat toivoneet. Tämän tiedon pohjalta tein aineistosta fenome-nologis-hermeneuttiseen tutkimusorientaatioon liittyviä tulkintoja ja etsin äitien asioille antamia merkityksiä. Tuomi ja Sarajärvi (2018, 40) kuvailevat ilmiöiden merkityksen oivaltamisen olevan oleellinen osa fenomenologis-hermeneuttista tutkimusmenetelmää, jolloin merkityssuhteita tulki-taan ja halutulki-taan ymmärtää. Tekemieni havaintojen ja tulkintojen perusteella muodostin vastauksen tutkimuskysymykseeni, jonka tehtävä oli selvittää äitien kokemusta saadun sosiaalisen tuen merki-tyksestä päihteidenkäytön vähentämiseen raskausaikana.
5.5 Tutkimuseettiset kysymykset
Tutkimuksen uskottavuus ja tutkijan eettiset ratkaisut ovat toisiinsa nähden samassa linjassa, ja tut-kimuksen uskottavuus perustuu vahvasti siihen, että tutkija noudattaa hyvää tieteellistä käytäntöä tutkimusta tehdessään. Hyvään tieteelliseen käytäntöön sisältyvät muun muassa yleinen huolellisuus ja tarkkuus tutkimustyössä, eettisesti kestävä tiedonhankinta, avoimuus sekä suunnitelmallisuus.
(Tuomi & Sarajärvi 2009, 132 ̶ 133.) Tutkimuseettisestä näkökulmasta huomioin tutkimusta tehdes-säni hyvät tieteelliset käytännöt ja toteutin tutkimusta huolellisesti sekä suunnitelmallisesti. Koska kyseessä on fenomenologis-hermeneuttinen tutkimus, vaati tutkimusasetelma omanlaisensa tutki-musasenteen. Tällöin kiinnitin erityisesti huomiota omiin ennakkoajatuksiin ja -oletuksiin suhteessa tutkimuskysymykseen ja pysähdyin aika ajoin reflektoimaan itsekriittisesti tutkimusanalyysiä.
Tutkimuksen eettiset kysymykset liittyvät hyvien tieteellisten käytäntöjen lisäksi haastattelijan ja haastateltavan väliseen suhteeseen, luottamuksellisuuteen sekä tutkimuslupa-asioihin. Haastattelijan on kerrottava totuudenmukaisesti haastattelun tarkoituksesta ja säilytettävä hankkimiaan tietoja luottamuksellisesti sekä suojaamaan haastateltavien tunnistettavuutta. (Tiittula & Ruusuvuori 2005, 17.) Haastateltavien äitien tavoittamiseksi järjestin tutkimuslupa-asiat asianmukaisesti ja hain tut-kimusluvat Ensi- ja turvakotiliitolta sekä Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhty-mä Kymsotelta. Ihmisten kokemuksia tutkittaessa tulee erityisesti kunnioittaa haastateltavien va-paaehtoisuutta sekä heidän tunnistettavuutensa suojaamista. Tutkijan on kerrottava haastateltaville rehellisesti ja avoimesti siitä, mistä haastattelussa on kysymys (Lehtomaa 2005, 169). Kerroin tut-kimushaastateltaville tutkimuksen pääkohdista ennen haastattelun aloittamista ja he olivat saaneet tutkimustiedotteen kautta siitä jo etukäteen tietoa. Toin haastateltaville esiin, että olen kiinnostunut
heidän henkilökohtaisista kokemuksistaan raskaudenaikaiseen päihteidenkäyttöön kohdistetun sosi-aalisen tuen merkityksestä. Ennen haastattelun alkua haastateltavat saivat tutustua tutkimuksen tie-tosuojaselosteeseen ja he allekirjoittivat kirjallisen suostumuksen tutkimukseen osallistumisesta.
Tutkimustiedotteen kautta haastateltaville jäi yhteystietoni ja ohjasin heitä olemaan minuun yhtey-dessä, mikäli heillä herää kysymyksiä tutkimukseen liittyen.
Koen haastateltavien tunnistettavuuden suojaamisen yhtenä tutkimuksen tärkeimmistä eettisistä kysymyksistä. Tutkimusaihe on hyvin sensitiivinen ja henkilökohtainen. Haastateltavien yksityi-syyden suojaamiseksi olen käsitellyt haastatteluaineistoa asianmukaisella huolellisuudella ja muut-tanut haastateltavien mahdollisia tunnistetietoja litteroinnin yhteydessä. Koska haastatteluaineisto koostuu vain kolmen äidin haastatteluista ja tutkimuksen aihe on sensitiivinen, olen tehnyt tutkijana ratkaisun, että en erottele haastateltavien aineisto-otteita toisistaan tutkimustuloksia esitellessäni.
Tästä syystä aineisto-otteissa käytän ainoastaan käsitteitä ”haastateltava” =H ja ”tutkija” =T. Tut-kimusta kirjoittaessa pohdin myös, kuinka tuon esiin maantieteellisen alueen, jolta haastateltavat on valikoitu, jotta heitä ei tämän perusteella voitaisi tunnistaa. Tästä syystä en ole määritellyt haastatel-tavien aluetasoa tarkemmin, vaan tutkimuksessa puhun kymenlaaksolaisista äideistä.
6 ÄITIEN KOKEMUKSIA RASKAUDENAIKAISESTA SOSIAALISESTA TUESTA