Tutkimukseni tuo esiin kuinka yhteiskunnallinen todellisuus kuten eriarvoisuuden ja lapsiköyhyyden lisääntyminen perheiden elämässä välittyvät sosiaalityöhön asiakkaiden elämäntilanteiden kautta. Sosiaalityössä joudutaan kohtaamaan monenlaisten vaikeiden ongelmien kanssa eläviä lapsiperheitä. Perheiden tilanteiden ymmärtämisessä työnteki-jät kertoivat auttavan monien vuosien aikana kertyneiden työkokemusten köyhien ih-misten kohtaamisesta. Toisaalta työntekijät kertoivat taloudellisten ongelmien kosketta-van kaikkia ihmisiä samalla tavalla. Sosiaalityön ammattilaiset kuvasivat perheiden köyhyyden ilmenevän moniulotteisina elämässä selviytymistä heikentävinä tekijöinä ja vaikuttavan perheen elämisen ehtoihin, toimeentuloon, hyvinvointiin ja pärjäämiseen monella eri tavalla.
Sosiaalityöntekijä joutuu tarkastelemaan omia käsityksiään ja suhtautumistapojaan köy-hyyteen työskennellessään perheiden kanssa ja pystyäkseen tavoittamaan perheen elä-mäntodellisuutta. Tärkeää, on että sosiaalityöntekijä ei toimi köyhyyteen liittämiensä stereotypioiden ohjaamana, vaan että hän on avarakatseinen ja pystyy näkemään kunkin perheen yksilöllisyyden ja mitkä ovat juuri tämän perheen ongelmien taustalla vaikutta-vat tekijät. Toisaalta ongelmien rinnalla sosiaalityöntekijän tulee myös tarkastella voi-mavaratekijöitä, jotka auttavat perhettä arkipäivässä selviytymisessä. Tutkimukseni tuo esille millaisia puhetapoja sosiaalityön ammattilaisilla on köyhyydestä ja toimeentulo-vaikeuksissa olevista lapsiperheistä. Kategorisoinnin avulla tutkimuksessa tuodaan esiin
121 piiloon jääviä ja ehkä tiedostamattomiakin näkemyksiä ja käsityksiä, joita sosiaalityössä ja kulttuurissamme köyhyyteen liitetään. Tutkimuksen avulla haluan lukijan heräävän ajattelemaan omia suhtautumistapojaan ja käsityksiään köyhyyteen ja ihmisiin jotka elävät köyhyydessä.
Tutkimukseni osoitti, että sosiaalityössä on huomioitava miten monella tavalla köyhyys vaikuttaa lapsiperheiden ja lasten elämään. Tutkimukseen osallistuneet sosiaalityön ammattilaiset esittivät selontekojensa avulla, että perheiden mahdollisuudet päästä ulos köyhyydestä ja selviytyä elämässä olisivat paremmat, jos perheissä esiintyisi pelkästään taloudellisia ongelmia. Perheen huonoon taloudelliseen tilanteeseen liitetään perheen muuta sosiaalista huono-osaisuutta, kuten pitkäaikaista työttömyyttä, päihde- ja mielen-terveysongelmia, ihmissuhdevaikeuksia ja perheiden hajoaminen ja avioerot. Sosiaali-työn ammattilaiset yhdistävät perheen huonoon taloudelliseen tilanteeseen vanhempien voimavarojen puutteen, lapsen hoidon ja tarpeiden laiminlyömisen ja kodin turvatto-muuden. Sosiaalityön asiakasperheistä lähes kaikilla esiintyy monimutkaisia ja toisiinsa kietoutuneita ongelmia. Tutkimukseen osallistuneet sosiaalityön ammattilaiset toivat esiin, että köyhyys on usein se tekijä, joka monesti kärjistää ja pahentaa perheiden on-gelmia. Myös monien ongelmien kasaantumisen nähtiin olevan yksi niistä tekijöistä, joka heikentää perheiden jaksamista ja arjessa selviytymistä.
Tutkimukseni toi esiin kuinka tärkeää sosiaalityössä on huomioida lapsiperheiden koh-dalla myös taloudellisten vaikeuksien merkitystä perheiden kokonaistilanteen kannalta.
Perheiden selviämisen tukemisen ohella sosiaalityön tehtävänä on yrittää ennaltaehkäis-tä ja esennaltaehkäis-tää perheiden ja lasten syrjäytymisennaltaehkäis-tä ja eriarvoisuuden syvenemisennaltaehkäis-tä yhteiskun-nassa. Sosiaalityössä joudutaan vastaamaan perheiden monimutkaisiin ja ongelmallisiin elämäntilanteisiin. Sosiaalityössä taloudellisen tuen ohella korostuu neuvonnan, ohjauk-sen ja tuen merkitys. Sosiaalityön ammattilaiset kuvasivat keinojensa sosiaalityön kan-nalta olevan perheiden köyhyyden lievittämistä ja pahimpien taloudellisten ongelmien ylitsepääsemisessä tukemista. He toivat esiin myös tilanteita esimerkiksi ylivelkaantu-neiden perheiden kohdalla, joihin sosiaalityöstä ei löytynyt välineitä. Nykyaikana köy-hyys muuttaa koko ajan muotoaan ja se vaatii myös sosiaalityötä muuttumaan ja pysy-mään mukana, jotta se pystyisi vastaamaan perheiden erilaiseen avuntarpeeseen.
Sosiaalityön ammattilaisten selontekojen mukaan lapsiperheet hakeutuvat sosiaalityö-hön vasta sitten kun on pakko, eivätkä ne pysty muuten selviytymään vaikeuksistaan.
122 Tutkimuksessa tuli esiin myös se, että toimeentulotukijärjestelmä on liian joustamaton vastaamaan perheiden yksilöllisiin tilanteisiin. Toisaalta toimeentulon hakeminen on edelleen perheille vaikeaa, koska sen koetaan leimaavan perheen yhteiskunnan avun varassa eläviksi. Sosiaalityön ammattilaiset toivat myös esiin, että usein perheen van-hemmat ovat muiden ongelmiensa kanssa niin vaikeassa tilanteessa, ettei heillä ole voimia hakea toimeentulotukea tai muita etuuksia. Tähän sosiaalityössä tulisikin kiinnit-tää enemmän huomiota esimerkiksi ohjaamalla ja neuvomalla vanhempia. Toisaalta aikuissosiaalityön työntekijät pitivät sosiaalityötä piilossa oleva organisaationa, jonka olemassaolosta kaikki perheet eivät tiedä tai heillä ei ole tietoa miten se voisi auttaa vaikeuksien kohdatessa. Perheitä, joilla on vain taloudellisia ongelmia tavataan hyvin harvoin henkilökohtaisesti, koska toimeentulotuesta suurin osa käsitellään kirjallisesti.
Päästäkseen sosiaalityöhön ja saadakseen henkilökohtaista palvelua perheellä täytyy olla taloudellisten ongelmien lisäksi muita elämää hankaloittavia ongelmia.
Lastensuojelun avohuollon ja aikuissosiaalityön konteksteissa lapsiperheiden köyhyy-den kohtaaminen on jokapäiväistä. Sosiaalityön ammattilaiset näkevät perheiköyhyy-den köy-hyyden ja sen erilaiset ilmenemisen muodot oman työnsä kautta. Aikuissosiaalityön työntekijöiden mukaan perheiden ongelmat ovat yleensä kasaantuneita ja toisiinsa kie-toutuneita ja vaativat pitkäaikaista ja suunnitelmallista työskentelyä. Työntekijät toivat-kin selonteoissaan esiin, että toimeentulotukityö on paljon muutatoivat-kin kuin pelkästään rahan jakamista. Se on koko perheen hyvinvointiin vaikuttamista eri elämän osa-alueilla. Toisaalta esimerkiksi lastensuojelussa perheiden köyhyydestä pois pääseminen ja toimeentulovaikeuksissa auttaminen nähtiin lähes mahdottomaksi tehtäväksi, koska perheiden tilanteet voivat olla kehittyneet monien vuosien aikana ja perheissä voi esiin-tyä ylisukupolvista köyhyyttä ja vanhemmat ovat tottuneet köyhyyteen jo omissa lap-suuden perheissään.
Työntekijöiden selontekojen mukaan vanhemmuus muuttuu haasteelliseksi tehtäväksi taloudellisessa ahdingossa elävässä perheessä. Perheillä voi olla erilaisia elämänhallin-nan ongelmia ja kyvyttömyyttä selviytyä arjen elämästä. Perheiden heikompi pärjää-vyys yhdistettiin kyvyttömyyteen tulla toimeen pienillä rahoilla ja huolehtia perheen raha-asioista. Nuorten tai lasten elämän riskitekijät, häiriöt tai ongelmallinen käyttäyty-minen yhdistettiin työntekijöiden ryhmäkeskusteluissa vanhempien ominaisuuksiin ja vanhemmista johtuviin puutteisiin.
123 Perheiden ja lasten hyvinvoinnin kannalta vanhempien voimavarat ja selviytymiskeinot vaikuttavat siihen miten perhe selviytyy. Vanhempien omalla toiminnalla ja aktiivisuu-della on vaikutusta perheiden tilanteisiin. Työntekijät toivat esiin perheiden ongelmal-listen tilanteiden rinnalla myös esimerkkejä siitä, että perheiden joukossa on niitä, jotka selviytyvät vaikeasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta. Keinoina, joilla lapsiperheet selviävät arjestaan nähtiin asioiden organisointi, säästäväisyyden taito ja suunnitelmalli-suus jokapäiväisten arjen asioiden hoidossa. Perheellä on myös tukiverkostoa, joka aut-taa sitä jaksamaan.
Tutkimukseni perusteella lapsiperheiden köyhyyden nähtiin olevan laaja ja moniulottei-nen ongelma, jonka vähentämiseksi tarvitaan eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Perhei-den tilanteet johtuvat paitsi yksilöllisistä niin myös rakenteellisista tekijöistä. Tämän tutkimuksen avulla on tuotettu tietoa siitä miten tärkeää perheen toimeentulon kannalta on, että vanhemmille olisi riittävästi työpaikkoja ja koulutusta. Työelämässä tulisi olla enemmän joustoa, jossa pystyttäisiin huomioimaan paremmin perheiden yksilöllisiä tilanteita ja esimerkiksi yksinhuoltajien lastenhoidon ja työelämän yhdistämisen vaike-uksia. Toisaalta työssäkäyvien perheiden tilannetta on myös tärkeää huomioida esimer-kiksi niiden osalta, joiden tulot eivät riitä elämiseen työssäkäynnistä huolimatta.
Tutkimuksen johtopäätöksenä esitetään, että lapsiköyhyys ja lapsiperheiden toimeentu-lon ongelmat ovat yleisiä ja vakavasti otettavia asioita perheiden kanssa työskenneltäes-sä sosiaalityöstyöskenneltäes-sä. Köyhyys heikentää perheiden ja lasten hyvinvointia ja lityöskenneltäes-sää huono-osaisuutta materiaalisen puutteen lisäksi. Lapsen syrjäytymiskehitys voi alkaa varhai-sessa vaiheessa ja sillä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia lapsen tulevaisuuden kannal-ta. Lasten kohdalla on huomioitava, että köyhän perheen lapsella on suuri vaara syrjäy-tyä hyvinvoinnin lisäksi myös koulutuksesta, työstä ja sosiaalisesta elämästä.
Lapsen kohdalla riskinä on myös, että hänestä voi tulla itsekin köyhä ja toimeentulon tarpeessa oleva aikuisena. Köyhyyteen yhdistyy usein ylisukupolvisuus ja köyhyys pe-riytyy sukupolvelta toiselle. Tähän kehityskulkuun on vaikeaa esimerkiksi sosiaalityön avulla saada kuitenkaan muutosta aikaan. Lasten köyhyydessä on kysymys lapsen koko elämästä ja tulevaisuuden mahdollisuuksista. Paitsi, että lasten köyhyys ja syrjäytymi-nen on yhteiskunnalle kustannuksia aiheuttava menoerä se on myös yksilön kannalta paljon inhimillistä kärsimystä aiheuttavaa. Lapsen köyhyys on hänen oikeuksiensa loukkaamista. Köyhällä lapsella ei ole mahdollisuutta turvattuun toimeentuloon.
Toi-124 saalta lapset voivat selvitä vaikeuksista huolimatta, siksi lasten kohdalla sosiaalityössä ei pitäisi menettää toivoa, vaan on uskottava lapsen mahdollisuuksiin ja kannustettava heitä elämässä eteenpäin ja autettava löytämään asioita esimerkiksi harrastuksia, jotka auttavat ja tukevat lasten selviytymistä.
Sosiaalityön ammattilaiset toivat esiin kuinka tärkeää sosiaalityössä on asiakkaiden kanssa työskennellessä tunnistaa makrotasolla olevia yhteiskunnallisia tekijöitä ja sitä miten ne vaikuttavat perheiden elämään. Sosiaalityön sosiaalipoliittisena tehtävänä on vaikuttaa perheiden tilanteisiin ja tuoda esiin yleiseen keskusteluun epäkohtia, joita per-heiden kohdalla esiintyy huono-osaisten aseman parantamiseksi ja tasa-arvon lisäämi-seksi kaikkien kansalaisten kohdalla. Tämä tutkimus on puheenvuoro köyhien perhei-den tilanteiperhei-den esiintuomiseksi sosiaalityön näkökulmasta.
Yhteiskunnassa tulisi pystyä huolehtimaan kaikkien kansalaisten hyvinvoinnista mutta yhteiskuntamme näyttää olevan kyvytön vastaamaan tähän haasteeseen. Sosiaalityön ammattilaiset esittivät kriittisiä puheenvuoroja yhteiskuntaa ja valtiovaltaa kohtaan, koska heidän mukaansa yhteiskunnan tasolla ei huomioida riittävästi köyhimpiä lapsi-perheitä ja yksinhuoltajia. Perheet joutuvat hakemaan sosiaalityöstä apua siihen, kun heidän rahansa eivät riitä edes lasten ruokaan ja peruselämään kuuluvien laskujen mak-samiseen. Tähän ovat työntekijöiden mukaan syynä elinkustannusten ja yleisen elinta-son nousu, hintojen kallistuminen sekä perheille maksettavien etuuksien ja avustusten liian matala taso ja etuuksien jälkeenjääneisyys nykyisestä hintatasosta. Sosiaalityön ammattilaisten mukaan vastuu perheiden selviämisestä jää monesti niille itselleen. Sosi-aalityön ammattilaiset toivat esiin huolensa lapsiperheiden toimeentulosta ja elämisen ehdoista ja siitä miten lapsiperheet pärjäävät tulevaisuudessa. Työntekijät ovat huoman-neet omakohtaisesti asiakasperheidensä kautta, että perheillä on hyvin suuria vaikeuksia tulla toimeen.
Köyhyyttä lapsiperheiden osalta on tärkeää tutkia myös jatkossa. Jatkotutkimusta aiheen osalta voisi tehdä haastattelemalla köyhien perheiden lapsia esimerkiksi toimeentulotu-kiasiakkaiden perheistä tai lastensuojelusta. Tutkimuksessa voisi selvittää lasten koke-muksia ja käsityksiä elämästään esimerkiksi miten lapsi kokee oman kuluttamisensa ja millaisia vaihtoehtoisia tapoja lapsella on kun perheellä on rahaa käytettävänä vain vä-hän. Myös maahanmuuttajalapsien köyhyyden selvittäminen olisi tärkeää.
125
LÄHTEET
Airio, Ilpo & Niemelä, Mikko 2002. Periytyykö köyhyys? Köyhyyden ja toimeentulo-tukiasiakkuuden sukupolvinen liikkuvuus. Sosiologia 39 (3), 215–226.
Airio, Ilpo & Niemelä, Mikko 2009. Perhetaustan yhteys aikuisiän köyhyyteen Suomes-sa 1995-2005. Sosiologia 46 (1), 3–19.
Airio, Ilpo 2010. Avioero suomalaiseen tapaan. Lähivanhemman ja lasten taloudellinen selviäminen avioerosta. Teoksessa Hämäläinen, Ulla & Kangas, Olli (toim.) Perhepiiris-sä. Helsinki: Kela, 196–214.
Bardy, Marjatta 2009. Lapsuus, aikuisuus ja yhteiskunta. Teoksessa Bardy, Marjatta (toim.) Lastensuojelun ytimissä. Helsinki: THL, 17–46.
Blomberg, Helena & Kallio, Johanna & Kroll, Christian 2010. Sosiaalityöntekijöiden mielipiteet köyhyyden syistä Pohjoismaissa. Yhteiskuntapolitiikka 75 (6), 589–602.
Duncan, Greg. J. & Brooks-Gunn, Jeanne (2000) Family Poverty, Welfare Reform, and Child Development. Child Development 71, 188–196.
Eräsaari, Leena 2007. Millainen yhteiskunta on hyvinvointivaltion jälkeen. Teoksessa Taimio, Heikki (toim.) Talouskasvun hedelmät – kuka sai ja kuka jäi ilman? Helsinki:
Työväen Sivistysliitto, 211–225.
Forma, Pauli & Heikkilä, Matti & Keskitalo, Elisa 1999. Mikä on kohtuullinen minimi?
Vähimmäisturvan taso konsensusmenetelmällä arvioituna. Helsinki: Stakes.
Forsberg, Hannele & Ritala-Koskinen, Aino & Järviluoma, Helmi & Roivainen, Irene 1991. MCD-analyysillä moraalisen järjestyksen lähteille? Teoksessa Forsberg, Hannele
& Jokinen, Arja & Juhila, Kirsi & Järviluoma, Helmi & Kuronen, Marjo & Pösö, Tarja
& Ritala-Koskinen, Aino & Roivainen, Irene & Rostila, Ilmari & Silverman, David &
Suoninen, Eero (toim.) Sosiaalisia käytäntöjä tutkimassa. Katkelmia empiirisen tutki-muksenteon vaiheista. Tampereen yliopisto. Tutkimuksia Sarja A Nro 1. Tampere, 111–
121.
Forsberg, Hannele 1994. Yksi ja monta perhettä. Tutkimus sosiaalityöntekijöiden perhe-tulkinnoista sosiaalitoimistotyössä. Tampereen yliopisto. Tutkimuksia 42. Helsinki:
Stakes.Väitöskirja.
Forsberg, Hannele 1995. Perhe ja elämän eväät. Teoksessa Jokinen, Arja & Juhila, Kirsi
& Pösö, Tarja (toim.) Sosiaalityö, asiakkuus ja sosiaaliset ongelmat. Konstruktionisti-nen näkökulma. Sosiaaliturvan keskusliitto. Jyväskylä: Gummerus, 54–73.
Forssén, Katja 1993. Suojaverkon lapsiperheet. Tutkimus kasvuolopuutteiden takia las-tensuojelun asiakkaana olevien perheiden elämänhallinnan ongelmista ja perheiden
126 kanssa tehdystä sosiaalityöstä. Turun yliopisto. Sosiaalipolitiikan laitos. Sosiaalipolitii-kan julkaisuja, sarja A:2.
Forssén, Katja 1998. Children, families and the welfare state. Studies on the outcomes of the Finnish family policy. Turku: Turun yliopisto. Väitöskirja.
Forssén, Katja & Laine Kaarina & Tähtinen Juhani 2002. Hyvinvoinnin tekijät ja uhat lapsuudessa. Sosiaalityö marginaalissa. Teoksessa Juhila, Kirsi & Forsberg, Hannele &
Roivainen, Irene (toim.) Marginaalit ja sosiaalityö. Jyväskylä: SoPhi, 81–104.
Forssén, Katja 2006. Lapsiperheiden hyvinvoinnin muutossuunnat 2000-luvun Suomes-sa. Teoksessa Hokkanen, Liisa & Sauvola, Maritta (toim.) Puhumattomat paikat. Pu-heenvuoroja perheestä. Oulu: Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisuja 22, 101–116.
Forssén, Katja & Ritakallio, Veli-Matti 2009. Yksinhuoltajaäitien moniulotteinen köy-hyys Euroopassa. Teoksessa Forssén, Katja & Haataja, Anita & Hakovirta, Mia (toim.) Yksinhuoltajuus Suomessa. Väestötutkimuslaitoksen julkaisusarja D50/2009. Helsinki:
Väestöliitto, 77–94.
Forssén, Katja 2012. Katsaus taloudellisen niukkuuden ja suomalaisten lapsiperheiden hyvinvoinnin trendeihin vuosina 1995 2010. Teoksessa Forssén, Katja & Roivainen, Irene & Ylinen, Satu & Heinonen, Jari (toim.) Kohtaako sosiaalityö köyhyyden? Sosi-aalityön tutkimuksen vuosikirja 2011. UNIpress, 105–127.
Haapola, Ilkka 2001. Onko kotikunnalla väliä? Toimeentulotuen saajien asiakas- ja elämänurat 1990-luvulla kymmenessä kaupungissa. Raportteja ja selvityksiä 37. Hel-sinki: Helsingin yliopiston Tutkimus- ja koulutuskeskus Palmenia.
Haapola, Ilkka 2002. Toimeentulotukiasiakkaiden syrjäytymisriskit 1990-luvun Suo-messa. Paneelitutkimus vuosien 1990–1992 uusista tuensaajista. Sosiaali- ja terveysmi-nisteriön julkaisuja 8. Helsinki: STM.
Haapola, Ilkka 2004. Köyhyyden kynnyksellä. Toimeentulotuen dynamiikka 1990-luvun Suomessa. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 79. Helsinki: Kela.
Haataja, Anita 2009. Yksinhuoltajaäitien sosioekonominen asema ja toimeentulo. Teok-sessa Forssén, Katja & Haataja, Anita & Hakovirta, Mia (toim.) Yksinhuoltajuus Suo-messa. Helsinki: Väestötutkimuslaitoksen julkaisusarja D50/2009. Helsinki:Väestöliitto, 95–114.
Hakovirta, Mia 2010. Köyhyys yksinhuoltajaperheiden lasten arjessa. Teoksessa Ervas-ti, Heikki & Kuivalainen, Susan & Nyqvist, Leo (toim.) Köyhyys, tulonjako ja eriarvoi-suus. Tutkimuksia nro 2. Turku: TCWR, 184–205.
Hakovirta, Mia & Rantalaiho, Minna 2012. Taloudellinen eriarvoisuus lasten arjessa.
Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 124. Helsinki: Kela. Saatavilla: https://
hel-127 da.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/37848/Tutkimuksia124.pdf?sequenc=1(Viitattu 2.1.2013.)
Heino, Tarja 2007. Keitä ovat uudet lastensuojelun asiakkaat? Tutkimus lapsista ja per-heistä tilastolukujen takana. Työpapereita 30/2007. Helsinki: Stakes. Saatavilla:
http://www.sosiaaliportti.fi/File/80e64c7a-3b3a-4f83-b0df-d9e4ea72adc5/0/T302007VERKKOKeit%C3%A4_ovat_lastensuojelun_uudet_asiakka atPilot1.pdf. Viitattu 28.10.2012.
Heino, Tarja 2009. Lastensuojelun tilastot, asiakkaat ja palvelut. Teoksessa Bardy, Mar-jatta (toim.) Lastensuojelun ytimissä. Helsinki: THL, 52–75.
Heino, Tarja & Johnsson, Marianne 2010. Huostassa olleet lapset nuorina aikuisina.
Teoksessa Hämäläinen, Ulla & Kangas, Olli (toim.) Perhepiirissä. Helsinki: Kela, 266–
293.
Hirsjärvi, Sirkka & Hurme, Helena 2010. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teo-ria ja käytäntö. Helsinki: Gaudeamus.
Hirsjärvi, Sirkka & Remes & Sajavaara, Paula 2007. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi.
Hämäläinen, Juha 2010. Perhepolitiikka. Teoksessa Niemelä, Pauli (toim.) Hyvinvointi-politiikka. Helsinki: WSOYpro Oy, 227–246.
Isola, Anna-Maria 2009. Miten köyhä pärjää? Lapsiperheiden ja yksinelävien kokemuk-sia köyhyydestä. Teoksessa Taimio, Heikki (toim.) Kurssin muutos: Kestävään kasvuun ja hyvinvointiin. Helsinki: TSL, 211–227.
Jokinen, Arja & Juhila, Kirsi & Pösö, Tarja 1995. Tulkitseva sosiaalityö. Teoksessa Jokinen, Arja & Juhila, Kirsi & Pösö, Tarja (toim.) Sosiaalityö, asiakkuus ja sosiaaliset ongelmat. Konstruktionistinen näkökulma. Sosiaaliturvan keskusliitto. Jyväskylä:
Gummerus, 9–29.
Jokinen, Arja 2012. Kategoriat, instituutiot ja sosiaalisen järjestyksen tuottaminen. Te-oksessa Jokinen Arja Juhila, Kirsi & Suoninen, Eero. Kategoriat, kulttuuri & moraali.
Tampere: Vastapaino, 227–266.
Juhila, Kirsi 2004. Leimattu identiteetti ja vastapuhe. Teoksessa Jokinen, Arja & Huttu-nen, Laura & Kulmala, Anna (toim.) Puhua vastaan ja vaieta. Helsinki: Gaudeamus, 20–
32.
Juhila, Kirsi 2006. Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina. Sosiaalityön yhteiskunnalliset tehtävät ja paikat. Tampere: Vastapaino.
Juhila, Kirsi 2008. Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön yhteiskunnallinen paikka.
Teoksessa Jokinen Arja & Juhila Kirsi (toim.) Sosiaalityö aikuisten parissa. Tampere:
Vastapaino, 48–81.
128 Juhila, Kirsi & Jokinen, Arja & Suoninen Eero 2012a. Esipuhe ja lukuohje. Teoksessa Jokinen Arja & Juhila, Kirsi & Suoninen, Eero. Kategoriat, kulttuuri & moraali. Tampe-re: Vastapaino, 9–15.
Juhila, Kirsi & Jokinen, Arja & Suoninen Eero 2012b. Kategoria-analyysin juuret. Te-oksessa Jokinen Arja & Juhila, Kirsi & Suoninen, Eero. Kategoriat, kulttuuri & moraali.
Tampere: Vastapaino, 17–43.
Juhila, Kirsi & Jokinen, Arja & Suoninen Eero 2012c. Kategoria-analyysin teesit. Teok-sessa Jokinen Arja & Juhila, Kirsi & Suoninen, Eero. Kategoriat, kulttuuri & moraali.
Tampere: Vastapaino, 45–87.
Juhila, Kirsi 2012a. Ongelmat, niiden selittäminen ja kategoriat. Teoksessa Jokinen, Arja & Juhila, Kirsi & Suoninen, Eero. Kategoriat, kulttuuri & moraali. Tampere: Vas-tapaino, 131–173.
Juhila, Kirsi 2012b. Poikkeavan kategorian jäsenyyden tuottaminen ja vastustaminen.
Teoksessa Jokinen Arja & Juhila, Kirsi & Suoninen, Eero. Kategoriat, kulttuuri & mo-raali. Tampere: Vastapaino, 175–225.
Julkunen, Raija 2006. Kuka vastaa? Hyvinvointivaltion rajat ja julkinen vastuu. Helsin-ki: Stakes.
Jäntti, Markus 2010. Lapsiköyhyydestä Suomessa. Teoksessa Hämäläinen, Ulla & Kan-gas, Olli (toim.) Perhepiirissä. Helsinki: Kela, 62–75.
Järviluoma, Helmi & Roivainen, Irene 1997. Jäsenkategorisoinnin analyysi kulttuurise-na metodikulttuurise-na. Sosiologia 34 (1), 15–25.
Järventie, Irmeli & Sauli, Hannele 2001. Johdanto. Teoksessa Järventie, Irmeli & Sauli, Hannele (toim.) Eriarvoinen lapsuus. Helsinki: WSOY, 7–17.
Kaikkonen, Risto & Mäki, Päivi & Laatikainen, Tiina & Linnanmäki, Eila 2012. Joh-danto lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvointieroihin. Teoksessa Kaikkonen, Risto & Mäki, Päivi & Hakulinen-Viitanen, Tuovi & Markkula, Jaana & Wikström, Katja & Ovaskainen, Marja-Leena & Virtanen, Suvi & Laatikainen, Tiina (toim.) Las-ten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvointierot. Raportti 16/2012. Tampere: THL, 21–
25. Saatavilla: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-245-608-3. Viitattu 29.10.2012.
Kangas, Olli & Hämäläinen, Ulla 2010. Johdanto: Lasten, nuorten ja perheiden hyvin-voinnin tarkastelua. Teoksessa Kangas, Olli & Hämäläinen, Ulla (toim.) Perhepiirissä.
Helsinki: Kela, 7–27.
Kangas, Olli & Ritakallio, Veli-Matti 1996. Eri menetelmät-eri tulokset. Köyhyyden monimuotoisuus. Teoksessa Kangas, Olli & Ritakallio, Veli-Matti (toim.) Kuka on köyhä? Köyhyys 1990-luvun puolivälin Suomessa. Turun yliopisto. Sosiaalipolitiikan laitos. Tutkimuksia 65. Helsinki: Stakes, 11–67.
129 Kangas, Olli & Ritakallio, Veli-Matti 2003. Moniulotteisen köyhyyden trendit 1990-luvulla. Teoksessa Kangas, Olli (toim.) Laman varjo ja nousun huuma. Sosiaali- ja ter-veysturvan tutkimuksia 72. Helsinki: Kela, 49–91.
Kangas, Olli & Ritakallio, Veli-Matti 2005. Köyhyyden teoria ja käytäntö. Teoksessa Saari, Juho (toim.) Köyhyyspolitiikka. Johdatus sosiaalipolitiikan ytimeen. Helsinki:
Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry, 28–62.
Kangas, Olli & Ritakallio,Veli-Matti 2008. Köyhyyden mittaustavat, sosiaaliturvan riit-tävyys ja köyhyyden yleisyys Suomessa. Sosiaali- ja terveysturvan selosteita 61/2008.
Helsinki: Kela. Saatavilla: http:// www.kela.fi/in/internet /liite.nsf/ (WWWAllDocs-ById)/F14309B3950187ACC225745F0034C9F9/$file/Selosteita61_netti.pdf. Viitattu 28.10.2012.
Kangas, Olli & Sikiö, Jaana 1996. Kunnon kansalaisia vai laiskoja lurjuksia? Suoma-laisten käsitykset toimeentulotuen saajista. Teoksessa Kangas, Olli & Ritakallio, Veli-Matti (toim.) Kuka on köyhä? Köyhyys 1990-luvun puolivälin Suomessa. Turun yli-opisto. Tutkimuksia 65. Helsinki: Stakes, 107–136.
Koskenvuo, Karoliina 2010. Lapsuudentapahtumat, terveys ja elämäntyytyväisyys. Te-oksessa Hämäläinen, Ulla & Kangas, Olli (toim.) Perhepiirissä. Helsinki: Kela, 294–
318.
Krok, Suvi. 2008. Vähävarainen yksinhuoltajaäiti etuusjärjestelmässä. Teoksessa Joki-nen Arja & Juhila Kirsi (toim.) Sosiaalityö aikuisten parissa. Tampere: Vastapaino, 145–174.
Krok, Suvi 2009. Hyviä äitejä ja arjen pärjääjiä. Yksinhuoltajia marginaalissa. Tampere:
Tampereen yliopisto. Väitöskirja.
Krok, Suvi 2012. Yksinhuoltajaäitien köyhyydessä selviytymisen strategiat. Teoksessa Forssén, Katja & Roivainen, Irene & Ylinen, Satu & Heinonen, Jari (toim.) Kohtaako sosiaalityö köyhyyden? Sosiaalityön tutkimuksen vuosikirja 2011. UNIpress, 129–149.
Kuivalainen, Susan & Airio, Ilpo & Hiilamo, Heikki & Niemelä, Mikko 2005. Suoma-lainen köyhyyspolitiikka. Teoksessa Saari, Juho (toim.) Köyhyyspolitiikka. Johdatus sosiaalipolitiikan ytimeen. Helsinki: Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry, 63–120.
Kuivalainen, Susan 2004. Missä määrin toimeentulotuki poistaa köyhyyttä? Yhteiskun-tapolitiikka (69) 6, 583–593.
Kuivalainen, Susan 2007. Toimeentulotuen alikäytön laajuus ja merkitys. Yhteiskunta-politiikka. (72) 1, 49–56.
Kuivalainen, Susan 2010. Kestääkö suomalainen vähimmäisturva pohjoismaisen vertai-lun? Vertaileva analyysi vähimmäisturvan tasosta ja sen köyhyyttä ehkäisevästä vaiku-tuksesta neljässä Pohjoismaassa 1990–2005. Yhteiskuntapolitiikka (75) 4, 377–388.
130 Kulmala, Anna 2006. Kerrottuja kokemuksia leimatusta identiteetistä ja toiseudesta.
Tampere: Tampereen yliopisto. Väitöskirja.
Kulmala, Anna & Vanhala, Anni 2004. Vanhemmuus marginaalissa: kulttuurinen malli-tarina osana henkilökohtaista vanhemmuutta. Teoksessa Jokinen, Arja & Huttunen, Laura & Kulmala, Anna (toim.) Puhua vastaan ja vaieta. Helsinki: Gaudeamus, 98–114.
Kuula, Arja 2006. Tutkimusetiikka. Aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys. Tampere:
Vastapaino.
Laitinen, Merja & Kemppainen, Tarja 2010. Asiakkaan arvokas kohtaaminen. Teokses-sa Laitinen, Merja & Pohjola, Anneli (toim.) Asiakkuus sosiaalityössä. Helsinki: Gau-deamus, 138–177.
Lammi-Taskula, Johanna & Salmi, Minna 2009. Työ, perhe ja hyvinvointi. Teoksessa Lammi-Taskula, Johanna & Karvonen, Sakari & Ahlström, Salme (toim.) Lapsiperhei-den hyvinvointi 2009. Helsinki: THL, 38–48.
Lammi-Taskula, Johanna & Salmi, Minna 2010. Lapsiperheiden toimeentulo lamasta lamaan. Teoksessa Vaarama, Marja & Moisio, Pasi & Karvonen, Sakari (toim.) Suoma-laisten hyvinvointi 2010. Helsinki: THL, 198–214.
Lapsen hyvä elämä 2015–Toimintalinjaus 2004. Helsinki: Lastensuojelun Keskusliitto.
Saatavilla: http://www.lskl.fi/files/132/kgS2xmQ5.pdf. Viitattu 28.10.2012.
Lastensuojelulaki 417/2007.
Lämsä, Anna-Liisa 2009. Tuhat tarinaa lasten ja nuorten syrjäytymisestä. Lasten ja nuorten syrjäytyminen sosiaalihuollon asiakirjojen valossa. Oulu: Oulun yliopisto. Väi-töskirja.
Melin, Harri & Blom, Raimo 2011. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus. Teoksessa Oksa-nen, Atte & SaloOksa-nen, Marko (toim.) Toiminnallisia loukkuja. Hyvinvointi ja eriarvoi-suus yhteiskunnassa. Tampere University Press, 194–213.
MLL 2011. Nuorten kokemuksia perheen taloudellisesta tilanteesta. Onni löytyy arjesta.
MLL 2011. Nuorten kokemuksia perheen taloudellisesta tilanteesta. Onni löytyy arjesta.