Tutkielman luotettavuus

Tutkielma koostui kvantitatiivisesta ja kvalitatiivisesta osuudesta. Kvantitatiivisen tutkimuksen luotettavuutta voidaan arvioida tarkastelemalla sen validiteettia ja reliabiliteettia. Luotettavuuden arvioinnissa korostuu mittarin luotettavuuden tarkastelu, jota analysoitiin tarkastelemalla strukturoitua kyselyosuutta sekä kvalitatiivista avovastausten osuutta. Kankkusen & Vehviläinen-Julkusen (2013) mukaan tutkimuksen luotettavuutta lisää aikaisemmin luotettavaksi todettu mittari. Tutkimusta varten ei löytynyt sopivaa mittaria elintapaohjaukseen kohdennettuihin sähköisiin työmenetelmiin vaikuttavista tekijöistä neuvolaterveydenhoitajien näkökulmasta, joten tätä tutkimusta varten kehitettiin uusi mittari. Kirjallisuushaun ja teoriaosuuden lähteet olivat

kyselyn kehittämisen tukena. Mittarin väittämät perustuvat aikaisempiin tutkimuksiin ja kirjallisuuteen (Liite 7).

Mittarin kehittämisessä hyödynnettiin tutkimusryhmän ammattitaitoa kyselylomakkeen rakentamisen eri vaiheissa. Heidän näkemyksensä auttoivat tutkijaa muokkaamaan käsitteitä mitattaviksi muuttujiksi. Ensimmäisessä vaiheessa pohdittiin tutkimusryhmän kanssa kysymysten määrää ja selkeyttä, jonka jälkeen kyselyn runkoa muokattiin sopivaksi. Kyselylomakkeen esitestauksen tavoitteena oli testata mittarin luotettavuutta, toimivuutta ja käytettäviä analyysimenetelmiä tutkimusotosta vastaavalla pienemmällä vastaajajoukolla. Mittarin kehittämisen toisessa vaiheessa kyselyä esitestattiin yhden kunnan neuvolaterveydenhoitajilla.

(Burns & Grove 2011, Kankkunen Vehviläinen-Julkunen 2013.) Esitutkimuksen kyselylomaketta pidettiin pitkänä, mutta varsinaisesta tutkimuksesta tutkijalla ei ole tietoa vastaajien kokemuksesta kyselyn pituudesta, muutoin kun mitä avoimissa vastauksissa tuotiin esille.

Kyselyn pituutta koskien vastauksissa oli yksi kommentti ”Liian pitkä kysely! Ote alkoi herpaantua jo vastausvaihtoehtoja lukiessa.”

Esitutkimuksessa ja varsinaisessa tutkimuksessa vastaajilla oli mahdollisuus lisätä omia vastausvaihtoehtoja avoimeen kenttään jokaisen kysymyksen jälkeen. Esitutkimuksen tulosten perusteella varsinaiseen kyselyyn lisättiin vastausvaihtoehtoja ja niitä täydennettiin ja päällekkäisiä kysymyksiä poistettiin. Muutosvaiheiden vuoksi esitutkimuksen vastaukset eivät ole mukana lopullisessa aineistossa ja analyysissa. Toinen esitestaus olisi voinut selkiyttää mittaria, mutta sitä ei tehty, sillä esitutkimukseen osallistuneista vastaajista 88 % arvioivat mittarin kokonaisuudessaan selkeäksi. Mittaria selkiytettiin vielä tämän jälkeen tutkimusryhmässä.

Esitestaukseen valitut yhden kunnan terveydenhoitajat antoivat yhden kunnan näkökulman.

Toisen kunnan vastaajat olisivat voineet antaa erilaisia vastauksia. Varsinaiseen tutkimukseen osallistujilla oli kyselyyn vastaamisaikaa maaliskuussa puolitoista viikkoa. Tutkimustiedotteessa oli tutkijan ja ohjaajan yhteystiedot siltä varalta jos joku vastaajista halusi lisätietoja.

Tutkimusaikaa pidettiin sopivana sähköpostikyselylle. Koska tutkimusajankohta jakaantui kahdelle viikolle tutkittaville lähettiin ensimmäinen muistutusviesti toisen tutkimusviikon alussa

ja toinen muutamaa päivää ennen tutkimusajan päättymistä. Varsinaisen tutkimuksen osallistuneille yhteyshenkilöille lähetettiin muistutusviestejä mahdollisuudesta osallistua tutkimukseen ja arvontaan kahdesti, joista viimeisen muistutusviestin seurauksena kyselyyn vastasi vielä seitsemän.

Esitutkimuksen vastausprosentti oli sähköisiin kyselylomakkeisiin palautumisprosentteihin nähden verrattaen suuri, sillä 50 % neuvolaterveydenhoitajista vastasi kyselyyn. Varsinaisen kyselyn kato oli otantaan nähden suuri vastausprosentin ollessa 3,5 %, mutta huomioiden Suomen Sydänliiton kehittämispäällikön arvion aikaisempien kyselyiden vastausten määrästä otosta voidaan pitää hyvänä. Kysely tuotti riittävän aineiston, jonka avulla saatiin vastauksia tutkimuskysymyksiin.

Tutkimuksen suurta otosta (N=2189) selittää tutkimusviestin lähettäminen koko Suomen Neuvokas perhe -yhteyshenkilöille, mutta kysely suunnattiin vain neuvolaterveydenhoitajille.

Tutkijalla ei ollut tiedossa, mistä maakunnista kyselylomakkeita palautui. Kehittämispäällikön etukäteen tehdyn arvion mukaan Neuvokas perhe -yhteyshenkilöistä työskentelisi neuvolaterveydenhoitajina noin 70 %. Rajausta lähetettyjen listaan ei voitu kuitenkaan tehdä pelkästään neuvolaterveydenhoitajille. Tämä on saattanut aiheuttaa sen, että kyselyssä on mukana vastaajia, jotka eivät työskentele äitiys- ja lastenneuvolassa. Luotettavuuden varmistamiseksi koulutus otettiin pois taustamuuttujien yhteyksien tarkastelusta.

Validiteetin avulla arvioidaan, onko tutkimuksessa mitattu sitä asiaa mitä oli tarkoitus mitata.

Luotettavuuden kannalta teoreettisten käsitteiden tulee olla luotettavasti operationalisoitu. Koko Suomen alueen Neuvokas perhe -yhteishenkilöinä toimivien neuvolaterveydenhoitajilta koottu aineisto lisää tämän tutkimuksen otoksen edustettavuutta ja luotettavuutta tutkimuksen ulkopuolisessa joukossa. Yleistettävyyteen tutkimuksen voidaan ajatella vaikuttavan vastaajien kiinnostus sähköisten työmenetelmien käytöstä ja kehittämisestä, vastaajien maantieteellinen sijainti sekä halukkuus osallistua arvontaan. (Grönroos 2003, Hirsjärvi ym. 2010, Kankkunen &

Vehviläinen-Julkunen 2013 & Heikkilä 2014.)

Tässä tutkimuksessa uskottavuutta on pyritty lisäämään aineiston määrällisellä ja laadullisella analyysillä. Tutkimuksen laadullista osuutta voidaan tarkastella uskottavuuden, reflektiivisyyden

ja siirrettävyyden näkökulmista. Tutkimuksen uskottavuutta haluttiin elävöittää avoimilla vastauksilla raportoimalla suoria lainauksia vastanneiden näkemyksistä. (Kankkunen &

Vehviläinen-Julkunen 2013). Uskottavuutta lisää tutkijan tausta terveydenhoitajana ja kiinnostus elintapaohjaukseen kohdennettujen sähköisten työmenetelmien kehittämisestä. Tutkijan tausta voi vaikuttaa aineiston pohjalta muodostettuihin luokituksiin. Toinen tutkija olisi voinut luoda erilaisen mittarin. Siirrettävyyttä on pyritty vahvistamaan selvittämällä tutkielman tausta, asiayhteys, osallistujien valinta, kuvaamalla tutkimuksen vaiheet mahdollisimman tarkasti sekä hyödyntämällä vastanneiden neuvolaterveydenhoitajien näkemyksiä. (Burns & Grove 2011, Polit

& Beck 2012.)

Kyselyyn vastanneissa oli yksi mies ja muut olivat naisia. Vertailtaessa taustamuuttujien yhteyksiä vastaajien sukupuoli jätettiin pois, sillä niillä ei ollut tilastollisesti merkitystä ja vastaajien tunnistettavuutta haluttiin suojella. Vastanneiden koulutushistoria herättää kysymyksiä, minkälaisissa työtehtävissä näiden muiden kuin terveydenhoitajankoulutuksen tai kätilön koulutuksen saaneet työntekijät ovat tällä hetkellä ja onko osallistuneiden joukossa vastaajia, jotka eivät työskentele neuvolaterveydenhoitajana. Kolme vastaajaa ei ollut maininnut koulutustaan. Voidaan pohtia, miksi vastaajat eivät ole halunneet tuoda koulutustaan esille.

Vastanneiden työn kiireellisyys on voinut aiheuttaa tilanteen, että työntekijät ovat vastanneet kyselyyn lukematta tarkemmin kenelle se on kohdistettu. Vastaajat ovat voineet myös kokea tutkimuksen ajankohtaisena ja tärkeänä ja sen vuoksi osallistuneet.

Neuvolaterveydenhoitajien näkemysten yleistettävyyteen on syytä suhtautua varauksellisesti alhaisesta vastausprosentista johtuen. Tutkimusta varten tehtiin uusi mittari, joten tuloksia ei voida vertailla vastaaviin edellisiin tutkimuksiin. Tutkimuksessa oli tarkoitus kuitenkin selvittää neuvolaterveydenhoitajien näkemyksiä elintapaohjaukseen kohdennettuihin sähköisiin työmenetelmiin vaikuttavista tekijöistä sekä työmenetelmien sisällöllisestä ja menetelmällisestä kehittämisen tarpeesta, joten koko Suomen alueen yhteyshenkilöiden näkemysten voidaan katsoa edustavan oikeansuuntaista kuvausta neuvolaterveydenhoitajien mielipiteistä. (Heikkilä 2014.)