6 TULOKSET
7.3 Tutkielman eettisyys
Tutkielmassa noudatettiin Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa (HTK) -ohjeita huomioimalla tutkielman eettisyys koko tutkimusprosessin ajan tutkimusideasta tutkielman julkaisemiseen asti. Tutkielman aineistonkeruu on toteutettu ja tiedonkeruumenetelmät on valittu tieteellisen tiedon edellyttämien vaatimusten mukaisesti (Burns
& Grove 2011, Kankkunen & Vehviläinen Julkunen 2013). Tutkielma noudattaa eettisiä periaatteita, joita Burns & Groven (2011) ja Raymondin (2015) mukaan ovat tutkittavan itsemääräämisoikeuden, yksityisyyden ja tietosuojan kunnioittaminen ja vahingoittamisen välttäminen. Tutkielman suunnitteluvaiheessa kysely oli tarkoitus toteuttaa vain yhden kunnan neuvolaterveydenhoitajille, mutta eettisyyden vuoksi otantaa haluttiin laajentaa vastaajajoukon anonymiteettisuojan vuoksi. Tämän seurauksena yhteistyöorganisaation kanssa päädyttiin toteuttamaan kysely sähköistä Webropol-kyselytyökalua hyödyntäen koko Suomen alueen Neuvokas perhe -yhteyshenkilöinä toimiville neuvolaterveydenhoitajille. Kyselyyn osallistuneiden kesken suoritettiin arvonta, josta ilmoitettiin yhteyshenkilöille lähetetyssä uutisviestissä ja tutkimustiedotteessa. Arvontaan osallistuneille vastaajille oli erillinen linkki, anonymiteettisuojan varmistamiseksi.
Esitutkimuksen toteuttamista varten haettiin tutkimuslupa kunnan toimialajohtajalta. Sähköinen kysely toimitettiin vastaajien sähköpostiin esimiehen kautta. Sähköpostin liitteenä oli esitutkimusta koskeva tutkimustiedote. Varsinaisesta tutkielmasta tiedottaminen ja aineistonkeruu tapahtui Suomen Sydänliiton kautta lähetettynä uutisviestinä, josta oli linkki sähköiseen kyselyohjelmaan. Tätä kyselyä varten ei ollut tarvetta erilliselle tutkimusluvalle, sillä tutkimukseen ei liittynyt eettisiä haittoja tai riskejä. Tutkielma ei vaatinut haettavaksi myöskään tutkimuseettisen neuvottelukunnan eettisen tutkimusneuvoston tutkimuslupaa. Tutkielmaan osallistuminen oli vapaaehtoista ja tutkimuksen tavoitteet ja toteutus esitettiin tutkimukseen osallistuville sähköisesti tutkimustiedotteen yhteydessä. Tutkittaville ilmoitettiin, mistä he voivat saada tietoa tutkimuksen lopputuloksista. (TENK 2016.) Lisäksi tutkija tiedosti Itä-Suomen yliopiston asettamat opetuksen ja opiskelun eettiset ohjeet tutkimuksen eri vaiheissa. (UEF 2016.)
Tutkimuksen aineistoa käsiteltiin koko tutkimuksen ajan luottamuksellisesti ja tutkimuksen anonymiteetti turvattiin siten, että kyselylomakkeessa ei kysytty vastaajien tunnistetietoja erillistä arvontalinkkiä lukuun ottamatta. Sitaateissa olevat lainaukset on valittu niin, että niistä ei voi tunnistaa yksittäisiä vastaajia. Tämä mahdollisti kyselyyn anonyymin osallistumisen.
Tutkimusaineistoon pääsyyn vaadittu tunnus oli vain tutkijan ja kehittämispäällikön käytössä, joten muilla ei ollut pääsyä sinne. Kyselyn vastaukset tallentuivat Webropol-tietokantaan, jonka kautta raportti lähetettiin SPSS-analysointiohjelmaan. Raportissa ei tullut esille mistä kunnasta vastaaja oli vastannut.
8 PÄÄTELMÄT JA JATKOTUTKIMUSAIHEET
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että elintapaohjaukseen kohdennettujen sähköisten työmenetelmien kehittämiselle ja yhtenäistämiselle on tarvetta, koska ohjelmien hajaantuneisuus eri palveluntarjoajien kesken vaikeuttaa niin työntekijöiden kuin asiakkaidenkin tiedon hakua.
Projektiluontoisuuden sijasta tarvitaan näkemystä tulevaisuuden sähköisten työmenetelmien käyttötarpeesta ja suunnitella pitkän linjan ratkaisuja sähköisten työmenetelmien kehittämiseksi.
Saumattomien sähköisten työmenetelmien ja palveluiden käyttöönotto olisi kuitenkin mahdotonta ilman alueellisia ja valtakunnallisia kokeiluja.
Sähköisten työmenetelmien käyttöönotto vaatii ohjelmien käytettävyyden parantamista ja tietojen saatavuuden lisäämistä. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että neuvolaterveydenhoitajat kokevat elintapaohjaukseen kohdennetut sähköiset työmenetelmät hyödyllisinä.
Neuvolaterveydenhoitajien mielipiteiden ja näkemysten huomioiminen osoittautui tärkeäksi sähköisten työmenetelmien kehittämistä ja suunnittelua ajatellen. Työntekijöiden näkemyksiin perustuvalle sähköisten työmenetelmien kehittämisyhteistyölle on tarvetta, koska jatkoa varten olisi hyvä tarkoin suunnitella palvelujen ohjautuvuus kohderyhmittäin sisällöllisesti kiinnostaviksi ja vuorovaikutteisiksi asiantuntijapalveluiksi. Neuvolaterveydenhoitajien näkemysten huomiointi antaa kehittämistä varten hyviä näkökulmia, jotta menetelmien suunnittelu olisi helpompaa ja vastaisi käytännön tarvetta. Menetelmien kehittämiseksi olisi hyvä laatia myös pidemmän aikavälin suunnitelma, johon työntekijät ja työmenetelmien tarjoajat sitoutuisivat onnistuneiden työmenetelmien käyttöön saattamiseksi. Eri palveluntarjoajien tulee jatkossa miettiä, miten elintapaohjaukseen kohdennettuja sähköisiä työmenetelmiä voitaisiin integroida paremmin yhtenäisimmiksi. Tässä tutkielmassa aineisto toi esiin neuvolaterveydenhoitajien tietoteknisten taitojen, verkkoselainten käyttötaitojen, mobiililaitteiden käyttötaitojen sekä motivaation käyttää sähköisiä työmenetelmiä olevan yhteydessä neuvolaterveydenhoitajien näkemyksiin elintapaohjaukseen kohdennettujen sähköisten työmenetelmien mahdollistavista tekijöistä sekä sisällöllisistä tarpeista.
Elintapaohjaukseen kohdennettujen sähköisten työmenetelmien yleistyminen ja niiden käyttömahdollisuuksien hyödyntäminen voidaan ottaa huomioon koulutuksia suunniteltaessa.
Pidemmän aikavälin vaikutukset elintapaohjaukseen kohdennettujen sähköisten työmenetelmien terveyttä edistävistä vaikutuksista ovat vielä epäselvät ja niiden luotettavuutta ja pätevyyttä tulisi tarkastella laajemmin. Kansainvälisiä tutkimuksia elintapaohjaukseen kohdennettujen sähköisten työmenetelmien vaikuttavuudesta ja käytettävyydestä on paljon, mutta kansallisia tutkimuksia on vielä vähän. Pitkäaikaistulokset työmenetelmien käyttöönoton vaikuttavuudesta ovat myös vähäisiä. Toisaalta lyhyenkin aikavälin tulokset tekevät työn näkyväksi ja ovat tämän vuoksi tärkeitä, sillä ne motivoivat asiakkaita ja henkilökuntaa hyödyntämään elintapaohjaukseen kohdennettuja sähköisiä työmenetelmiä. Jatkossa olisi syytä tehdä tutkimusta elintapaohjaukseen kohdennettujen sähköisten työmenetelmien vaikuttavuudesta pidempiaikaisessa käytössä.
Tutkimuksen perusteella voidaan esittää seuraavat päätelmät:
1. Elintapaohjaukseen kohdennettuja sähköisiä työmenetelmiä voidaan hyödyntää tukemaan lasten, nuorten, perheiden ja aikuisten terveellisiä elintottumuksia ja itseohjautuvuuden tunteen kohenemista.
2. Elintapaohjaukseen kohdennetuilla sähköisillä työmenetelmillä voidaan sopivissa tilanteissa korvata kustannustehokkaasti ammattilaisen kohtaaminen ja parhaimmillaan terveyshyöty vastaa ammattilaisen konsultointia.
3. Elintapaohjaukseen kohdennettujen sähköisten työmenetelmien käyttöönotto edellyttää ohjelmalta helppoutta ja käytettävyyttä.
4. Neuvolaterveydenhoitajat joilla on hyvät tietotekniset taidot, verkkoselainten käyttötaidot, mobiililaitteiden käyttötaidot sekä motivaatio käyttää sähköisiä työmenetelmiä kokevat elintapaohjaukseen kohdennetut sähköiset työmenetelmät hyödyllisempänä sekä työmenetelmille enemmän tarvetta, kuin ne joilla on heikot tietotekniset taidot tai motivaatio käyttää sähköisiä työmenetelmiä.
Jatkotutkimusehdotukset tutkimuksen pohjalta:
1. Vertailu eri toimialoilla työskentelevien terveydenhoitajien näkemyksistä elintapaohjaukseen kohdennettuihin sähköisiin työmenetelmiin vaikuttavista tekijöistä.
2. Kysely muiden ammattiryhmien näkemyksistä elintapaohjaukseen kohdennettujen sähköisiin työmenetelmiin vaikuttavista tekijöistä
LÄHTEET
Aldrich J &Rodriguez H. 2013. Building SPSS Graphs to Understand Data. SAGE Publications Inc.
Yhdysvallat, 1–18, 343–346.
Burns N & Grove S. 2011. Understanding Nursing Research. Building an evidence-based practice.
Fifth edition. Saunders Elsevier, 19–27, 34–60.
Catenacci V, Barret C, Odgen L, Browning R, Schaefef CA, Hill J & Wyatt H. 2014. Changes in Physical Activity and Sedentary Behaviour in a Randomized Trial of an Internet –Based Versus Workbook-Based Family Intervention study. Journal of Physical Activity & Health 11(2), 348–358.
Chen J-L, Wilkosz ME. 2014. Efficacy of technology-based interventions for obesity prevention in adolescents: a systematic review. USA. Adolescent’s health, Medicine and Therapeutics. 5, 159–170.
Chen J-L, Weiss S, Heyman, Cooper B & Lustig MD. 2010. The efficacy of the web-based childhood obesity prevention program in Chinese American Adolescents (Web ABC study). NIH Public Access.
Adolesc Health 49(2), 148–154.
Davies MA, Terhost L, Nakonechny AJ, Skukla N, Saadawi GE. 2014. The development and
effectiveness of a health information website designed to improve parents’ self-efficacy in managing risk for obesity in preschoolers. Journal for Specialists in Pediatric Nursing 19, 316–330.
Davies, M. Macdowall, W. 2006. Health Promotion Theory. Understanding public health. Bell & Bain Ltd. Glasgow. Iso-Britannia.
Delamater AM, Pulgaon ER, Rarback S, Hernandez J, Carrillo A, Christiansen S & Severson HH.
2013. Web-Based Family Intervention for Overweight Children: A pilot Study. Childhood obesity.
9(1), 57–63.
Dhanireddy S, Walker J, Reisch L, Oster N, Delbanco & Elmore JG. 2012. The urban underserved:
attitudes towards gaining full access to electronic medical records. An International Journal of Public Participation in Health Care and Health Policy, 724–732.
Finlex. 812/2000. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2000/20000812. Luettu 16.11.2016.
Goldzweig C, Orshansky G, Paige N, Towfigh A, Haggstrom D, Miake- Lye I, Beroes J & Shekelle P.
2013. Patient portals: evidence on health outcomes, satisfaction, efficiency, and attitudes: a systematic review.159 (10), 677–687.
Grando MA, Rozenblum R & Bates DW . 2015. Information technology for patient empowerment in healthcare. Walter de Gruyter Inc., Berlin/Boston/Munich. www.degruyter.com. Saksa.
Grönroos M. 2003. Johdatus tilastotieteeseen – Kuvailu, mallit ja päättely. Oy Finn Lectura Ab.
Tammer-Paino Oy, Tampere, 16 –23.
Heikkilä T. 2014. Tilastollinen tutkimus Edita Publishing Oy.http://www.tilastollinentutkimus.fi/7.RAPORTOINTI/TutkimuksenLuotettavuus.pdf. Luettu 7.5.2017.
Hirsjärvi S, Remes P & Sajavaara P. 2010. Tutki ja kirjoita. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Helsinki, 231–233.
Holopainen M & Pulkkinen P. 2013. Tilastolliset menetelmät. Sanoma Pro Oy. Helsinki, 259–261.
Hoyt RE &Yoshihashi A. 2014. Health informatics. Practical Guide for Healthcare and Information Yechnology Professionals. Sixt Edition. 247–260.
Hyvis.fi. Terveyttä ja hyvinvointia. 2015. Päivitetty 02.09.2015. Luettu 7.2.2017.
Hyppönen H, Hyry J, Valta K & Ahlgren S. 2014. Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköinen asiointi Kansalaisten kokemukset ja tarpeet. Raportti 33.
Häggman- Laitila A, Liinamo A & Rekola L. 2013. Järjestelmällinen katsaus terveyden edistämisen arviointimalleihin ja - mittareihin. Hallinnon tutkimus 32(2), 146–155.
Jones M, Lynch KT, Kass AE, Burrows A, Williams J, Wilfley DE & Taylor B. 2014. Healthy Weight Regulation and Eating Disorder Prevention in High School Students: A Universal and Targeted Web-Based Intervention. Journal of medical internet research 16(2), 57–65.
Kankkunen P & Vehviläinen–Julkunen. Tutkimus hoitotieteessä. 3., uudistettu painos. Sanoma Pro Oy, Helsinki, 189–210.
Kirk S, Beatty S, Callery P, Gellatly J, Milnes L & Pryjmachuk S. 2012. The effectiveness of self-care support interventions for children and young people with long-term conditions: a systematic review.
University of Manchester, Manchester, Iso-Britannia. Blackwell Publishing Ltd, Child: care, health and development 39(3), 305–324. Luettu 8.12.2016.
Klitzman P, Armstrong B, Janicke DM. 2014. Distance as a Predictor of Treatment Attedance in a Family Based Pediatric Weight Management Program in Rural Areas. The Journal of Rural Health 31, 19–26.
Knowlden A & Sharma M. 2016. One-Year Efficacy Testing of Enabling Mothers to Prevent Pediatric Obesity Through Web-Based Education and Reciprocal Determinism (EMPOWER)
Health Education & Behavior 43(1), 94–106.
Konu A, Rissanen P, Ihantola M & Sund R. 2009. "Vaikuttavuus" suomalaisissa terveydenhuollon tutkimuksissa. Sosiaalilääketieteen aikakauslehti 46, 285–297.
http://ojs.tsv.fi/index.php/SA/article/view/2606/3685 Luettu 6.4.2016.
KvantiMOTV. Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Menetelmäopetuksen tietovaranto. Päivitetty 14.05.2013. http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/intro.html. Luettu 8.5.2017.
Muller AM, Khoo S. 2016. Interdisclinary, child-centred collabaration could increase the success of potentially successfull Internet-based physical activity interventions. John Wiley & Sons Ltd 105, 234–
243.
McCrae N.2012. Whither Nursing Models. The value of nursing thery in the context of evidence-based practice and multidisciplinary health care. Journal of Advanced Nursing, 222–229.
Masse LC, Watts AW, Barr SI, TU AW, P C, Geller J& Chanoine JP- 2014. Individual and Household Predictors of Adolescents´Adherence to a Web- Intervention. The Society of Behavioral Medicine. 49, 371–383.
Nieuwboer CC, Fukkink RG & Hermanns JMA. 2013. Online programs as tools to improve parenting:
A meta-analytic review. Children and Youth Services Review. 35, 1823–1829.
Numerof RE, Abrams MN.2013. Healthcare at a Turning Point. A Roadmap for Change. Taylor &
Francis Group. CRC Press. United Kingdomn, 213–217.
Plaete J, Bourdeaudhuij ID, Verloigne M & Crombez G.2015. Acceptability, feasibility and
effectiveness of an e Health behavior intervention using selg-regulation: ‘MyPlan’. Patient Education and Counceling. 98, 1617–1624.
Polit DF, Beck CT. 2010. Essentials of Nursing Research- Appraising Evidence for Nursing Practice.
Seventh edition. Philadelphia. Lippincott Williams &Wilkins, 185–192.
Raymond K. 2015. Analysing Quantitative data. Variable-based and Case-based Approaches to Non-experimental Datasets. SAGE Publications, 63–74, 79–95.
Rouvinen-Wilenius P & Koskinen-Ollonqvist P. 2010. Terveyden edistämisen keskus Ry. Vastine rahalle – kannanottoja terveyden edistämisen kustannusvaikuttavuuteen. Helsinki, 118.
Saarelma O, Reponen J & Jousimaa JP. 2015. Sähköiset välineet oman tilan arvioon ja hoitoon.
Duodecim, 1293–1294.
Silvennoinen-Nuora L. 2004. Hoitoketjut ja vaikuttavuus. Vaikuttavuuden arviointi reumapotilaiden hoidossa. Tampereen yliopisto, 33–45.
Sitra. 2015. Antti Kivelä. Oda-päätös suuri mahdolllisuus terveyskeskusjonojen purkamiseen.
Julkaistu14.10.2015. Luettu 21.5.2017.
STM.2016. Digitalisaation onnistumiseen tarvitaan tietoa, määrätietoista johtamista ja yhteistyötä.
Tiedote 73. 24.5.2016. http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/digitalisaation-onnistumiseen-tarvitaan-tietoa-maaratietoista-johtamista-ja-yhteistyota. Luettu 21.5.2017.
STM. 2016. Ihmiset toivovat sote- uudistukselta sujuvampia palveluja. Uutinen 7.3.2016. Sosiaali ja terveysministeriö. Luettu 6.4.2016.
STM. 2016. Sote- uudistus ja asiakaslähtöiset palvelut:
http://www.slideshare.net/stmslide/soteuudistuksen-yleisesittely-992015.Sosiaali-ja terveysministeriö.
12.4.2016.
STM. 2014. Räty L, Huovinen S & Haatainen T. Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena Sote-tieto hyötykäyttöön –strategia 2020. Juvenes Print – Suomen yliopistopaino Oy. Tampere, 5.
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3548-8. Luettu 8.12.2016.
STM. 2004. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2004: 13. Lastenneuvola lapsiperheiden tukena.
Suuntaviivat lastenneuvolatoiminnan järjestämisestä kunnille. Luettu 28.12.2016,72.
Saarelma O, Reponen J & Jousimaa JP. 2015. Sähköiset välineet oman tilan arvioon ja hoitoon.
Duodecim, 1293–1294.
STM. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009:20. Neuvolatoiminta, koulu- ja
opiskeluterveydenhuolto sekä ehkäisevän suun terveydenhuolto. Asetuksen (380/2009) perustelut ja soveltamisohjeet. Helsinki. 68–69.
Suomen Sydänliitto ry. 2016. Neuvokas perhe. http://www.Neuvokasperhe.fi. Luettu 2.2.2017.
Sote – ja maakuntauudistus. Hallituksen reformi. Digitalisaatio.
http://alueuudistus.fi/soteuudistus/tavoitteet. Luettu 16.11.2016.
Teperi J, Porter M.E, Vuorenkoski L & Baron J. F. 2009. Sitra Raports. The Finnish Health Care System: A value-Based Perspective. Helsinki.
Tutkimuseettinen neuvottelukunta. 2013. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettinen neuvottelukunta. Helsinki.
http://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/HTK_ohje_2012.pdf. Luettu 29.11.2016.
THL. 2009. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Imetyksen edistäminen Suomessa Toimintaohjelma 2009–2012. Kansallinen imetyksen edistämisen asiantuntijaryhmä. Raportti 32. Helsinki, 5–7.
THL. 2013. Klemetti R & Hakulinen-Viitanen T. Äitiysneuvolaopas. Suosituksia äitiysneuvolatoimintaan:29. Suomen Yliopistopaino Oy, Tampere 2013.
THL.2014. Antti S, Sankilampi U & Dunkel L. Lastenneuvolakäsikirja. Päivitetty 27.11.2014. Luettu 16.5.2017.
THL. 2015. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Päivitetty 14.09.2015.
https://www.thl.fi/fi/web/lastenneuvolakasikirja/maaraaikaistarkastukset/terveydenhoitaja. Luettu:
10.11.2016.
THL. 2015. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Päivitetty 13.7.2015. https://www.thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/peruspalvelut/aitiys_ja_lastenneuvola/aitiysneuvola. Luettu 28.12.2016.
THL. 2013. Klemetti Reija & Hakulinen-Viitanen Tuovi. (toim.) Äitiysneuvolaopas. Suosituksia äitiysneuvolatoimintaan Opas 29/2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Luettu.28.12.2016.
THL. 2015. Lapset perheet ja nuoret. Päivitetty 22.6.2015. Luettu 28.12.2016.
https://www.thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/peruspalvelut/aitiys_ja_lastenneuvola/lastenneuvola.
THL. 2016. Mäki P, Wikström K, Hakulinen T & Laatikainen T.2016. Terveystarkastukset
lastenneuvolassa ja kouluterveydenhuollossa: Menetelmäkäsikirja. Opas 14. Tampere. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Luettu 20.5.2017.
THL. 2016. Wiss K, Hakamäki P, Hakulinen t, Hietanen-Peltola M, Koskinen H, Saaristo V & Ståhl T.
Äitiys- ja lastenneuvolan sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon henkilöstövoimavarat terveyskeskuksissa 2004-2015. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-726-8. Luettu 9.5.2017.
UEF 2016. Opetuksen ja opiskelun eettiset ohjeet.
https://studentuef.sharepoint.com/sites/kamu_fi/studentshandbook/Sivut/opetuksen%20ja%20opiskelun
%20eettiset%20ohjeet.aspx. Luettu 29.11.2016.
WHO. 2011. World Health Organization. mHealth New horizons for health through mobile technologies based on the findings of the second global survey on eHealth.
http://www.who.int/goe/publications/goe_mhealth_web.pdf?ua=1. 2. Luettu 15.11.2016. Luettu 15.11.2016.
Wijdenes M, Henneman L, Qureshi N, Kostense PJ, Cornel MC & Timmermans DRM. 2013. Using web-based familial risk information for diabetes prevention: a randomized controlled trial. BMC Public Health 13, 485.
Ye X, Bapuji SB, Winters SE, Struthers A, Metge MRC, K SA, Charette CJ, Lemaire JA, Synyshun M
& Sutherland K. 2014. Effectiveness of internet-based interventions for children, youth, and young adults with anxiety and/or depression: a systematic review and meta-analysis. BMC Health Services.
Research 14:313. Services. Research 14:313. Kanada.
Zarcadoolas C, Vaughnon W, Czaja S, Levy J & Rockoff M. 2013. Consumers’ Perceptions of Patient-Accessible Electronic Medical Records. Journal of medical Internet Research. 15:8, 1–17.
Liite 1. Tiedonhaku tietokannoista. and family and effect or result
e-health, intervention, effects, family
"Internet-based" OR
"web-based" OR e-health OR ee-health OR quizz OR test Intervent* OR questionnaire AND famil*
AND health AND Outcome OR effect
2011–2015
Liite 2. Keskeisimmät tutkimusartikkelit.
Viitteet Tutkimuksen tausta ja tarkoitus interventio-ohjelmaa 12 viikon ajan.
Ryhmien välillä vertailtiin sekä itse ilmoitetun näytön parissa työskenneltyyn aikaan. Tulokset kerättiin 0, 6 12 viikon jälkeen ajalla 8/2010-3/2011
Ryhmien välillä ei ollut merkittäviä eroja näytön-, istumisen- tai liikuntaan käytetyn ajan suhteen 12 viikon seurannan jälkeen.
Vastaaminen internet-pohjaisen intervention välityksellä oli 16 % todennäköisempää.
Sähköisen ohjelman
käyttäminen oli helppoa eikä se lisännyt lasten istumisaikaa tietokoneen äärellä. Sähköistä ehkäisyyn ei löytynyt selkeää näyttöä teknologian painoindeksin ja/ tai kehon rasvan vähenemistä lyhyellä verkossa edistää ja tehostaa terveellisiä elämäntapoja ja kehitettiin ja toteutettiin 54 Kiinalais- Amerikkalaisille sekä lisäsi vihannesten ja hedelmien saantia, sekä kasvatti liikunnan määrää, ja tietoa liikunnasta ja
ravitsemukseen. aikavälillä vaikutuksia ei ole.
Tämäntyyppinen ohjelma voidaan mukauttaa muihin etnisiin ryhmiin, joilla on suuri riski ylipainoon ja lihavuuteen sekä vaikeuksia selvityksen, sekä aineiston keruun. totesivat, ettei heillä ollut ongelmia web-ohjelman käytössä ja 69% vastaajista koki pystyvyyden tunteen että nettisivut olivat luettavia, ja vanhemmat kokivat tiedon hyödylliseksi, eivätkä tehneet (8–12v), joilla ei muita terveysongelmia, ja voivat saavuttaa joitakin tuloksia lasten
painonhallinnassa, etenkin niillä lapsilla ja perheillä jotka käyttävät ohjelmaa useammin johdosta on tärkeää tarjota painonhallinnan San Fransiscon ja St.
Louisin ylipainoisille yleinen BMI laski selkeästi opiskelijoilla jotka seurasivat painonhallintaohjelmaa.
”Healthy habit” ohjelmaa seuranneiden opiskelijoiden BMI:t eivät muuttuneet, mikä viittaa siihen, että opiskelijat pystyivät säilyttämään normaalipainonsa.
Molemmissa ryhmissä hedelmien ja vihannesten
seurataan television katselu laski.
Tulokset viittaavat siihen, että kohdennetulla interventiolla voi tukea terveellistä painonhallintaa, vähentää osallistujien syömishäiriö riskiä, ja lisätä liikuntaa lukioikäisillä.
ylipainoisia tai lihavia ja heidän vanhempansa 21 ajan ja matkustamisen esteistä johtuviin osallistumisen esteisiin. Hoitoon pääsemisen haasteet ja sivilisääty olivat harvaan asuttujen alueiden vuoden ikäisenä ja sen jälkeen
seurantainterventiona
Sähköinen ohjelman käyttö osoittautui tehokkaaksi ja lisäsi lasten hedelmien ja kasvisten kulutusta. Lasten liikunta ja sokerittomien juomien kulutus lisääntyi.
9 Muller, Khoo. kvasikokeellista ja yksi ei kontrollitutkimus ja yksi cross-over trial
Rajalliset tutkimustulokset eivät osoita sähköisten interventioiden lisäävän fyysistä aktiivisuutta lasten ja nuorten kohdalla. vaikutuksista lasten ja nuorten sitoutumisessa
160 ylipainoista nuorta ja toinen heidän rooli helpottamaan nuorten käyttäytymismuutoksia.
noudattamiseen 12 oli meta-analyysejä, 10 tutkimusartikkelia oli rct vanhempien ja lasten välillä.
Hyödyllisiä vaikutuksia
”MypLan” toteutusta ja sen tehokkuutta, joka kohdistuu alemmin koulutetut ja yli 40 -vuotiaat pitivät
henkilökohtaista neuvontaa liian pitkänä.
Ohjelman käyttö mahdollistaa kasvisten ja hedelmien saaneen vanhemmilla ei ole tarpeeksi taustatietoa
500 äitiä 242 isää täyttivät
Synnytyksen jälkeisenä
selvittää sähköisen
Sekä äitien että isien
tyytyväisyys vanhemmuuteen nousi, mutta ainoastaan isien itseohjautuvuuden tunne synnytyksen jälkeen.
Sähköisellä interventiolla tutkia pitkän ajan vaikutusta sähköisen intervention versus 288 koeryhmään, ei dm riskiä suvussa: 269 ohjaus verrattuna 266 koeryhmään).
Nettikysely toteutettiin tutkimuksen alussa, heti testin jälkeen ja 3kk:n kuluttua.
Web-pohjainen
perinnöllisyyttä kartoittava riskitietolomakejärjestelmä pienentää huolta diabetekseen liittyvä riskiin ja laski tyydyttyneitä rasva-arvoja ja niillä on eniten tarvetta ennaltaehkäisevään hoitoon.
2012 koskien alle 7–25
-Kirjallisuuskatsauksen avulla ei havaittu tilastollista eroa sähköisten työmenetelmien
Kreindler, Charette, Lemaire, Synyshyn, Sutherland. 2014.
Kanada
vaikutuksista ahdistukseen ja/tai masennukseen lasten, nuorten ja nuorten aikuisten kohdalla
vuotiaita lapsia, nuoria ja nuoria aikuisia, joilla on ahdistusta ja/tai
masennusta ja heidän vanhempiansa.
Osallistujia 569.
vaikutuksesta ahdistukseen ja/tai masennukseen kasvotusten tapahtuvan työmenetelmien välillä, mutta verrattuna olemiseen
jonotuslistalle työmenetelmät pystyivät vähentämään ahdistusta.
Liite 3. Tiedote tutkimuksesta.
TIEDOTE TUTKIMUKSESTA 22.3.2017
NEUVOLAN TERVEYDENHOITAJIEN NÄKEMYKSIÄ ELINTAPAOHJAUKSEEN
KOHDENNETTUIHIN SÄHKÖISIIN TYÖMENETELMIIN VAIKUTTAVISTA TEKIJÖISTÄ
Arvoisa terveydenhoitaja
Tämän tiedotteen myötä pyydän Sinua osallistumaan tutkimukseen, jonka tavoitteena on tuottaa tietoa neuvolan terveydenhoitajien näkemyksistä elintapaohjaukseen kohdennettuihin sähköisiin työmenetelmiin vaikuttavista tekijöistä, jotta työmenetelmiä voidaan kehittää vastaamaan paremmin äitiys- ja lastenneuvolatyön asiakastyötä tukevia palveluita. Tutkimukseen on valittu koko Suomen Sydänliiton Neuvokas perhe yhteystyöhenkilöinä toimivat terveydenhoitajat, jotka työskentelevät äitiys ja lastenneuvolassa. Tutkimus toteutetaan yhteistyössä Suomen Sydänliiton Neuvokas perhe -kokonaisuuden kanssa. Tutkimuksen toteuttajana on terveystieteiden maisteriopiskelija Inkeri Pöllänen.
Pyydän Sinua osallistumaan kehittämisyhteistyöhön vastaamalla kyselyyn, joka suoritetaan sähköisesti Webropol-työkalua hyödyntäen. Vastaamiseen menee aikaa noin 15 minuuttia. Vastaa kysymyksiin valitsemalla parhaiten näkemystäsi kuvaava vastausvaihtoehto tai kirjoittamalla vastaus siihen varattuun tilaan. Pyydän Sinua vastaamaan kyselyyn 31.3.2017 mennessä.
Kaikki tutkimuskäyttöön antamasi tiedot käsitellään nimettömänä ja luottamuksellisesti. Tähän tutkimukseen osallistuminen on täysin vapaaehtoista.
Tutkimukseen osallistumisen lisäksi Sinulla on mahdollisuus osallistua arvontaan jättämällä yhteystietosi. Kyselyn täyttäneiden ja yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan viisi laadukasta Suomen Sydänliiton keittokirjaa: http://www.sydankauppa.fi/Sydaenruokaa-keittokirja. Arvonta suoritetaan kyselyn päätyttyä huhtikuun alussa 2017. Arpaonnea suosineille ilmoitetaan sähköpostitse/puhelimitse ja palkinto toimitetaan postitse ilmoittamaasi osoitteeseen.
Tiedottaminen tutkimustuloksista
Tutkimustulokset julkaistaan Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitoksen pro gradu -tutkielmana keväällä 2017. Lisäksi tutkielma julkaistaan Suomen Sydänliiton Neuvokasperhe.fi sivuilla. Lisätietoja voitte saada tutkijalta.
Tutkijan yhteystiedot
TtM-opiskelija, Inkeri Pöllänen, inkerip@uef.fi, puh. xxxx-xxx xx xx, Itä-Suomen yliopisto, Hoitotieteen laitos
Ohjaajat
Yliopistotutkija, TtT, Marjorita Sormunen, marjorita.sormunen@uef.fi, Itä-Suomen yliopisto, Hoitotieteen laitos, puh. xxxx-xxx xx xx
Post doc -tutkija, TtT, Reeta Lamminpää, reeta.lampinen@uef.fi, Itä-Suomen yliopisto, Hoitotieteen laitos
Liite 4. Informaatioteksti yhteyshenkilöille.
Liite 5. Kyselylomake neuvolaterveydenhoitajille.
Liite 6. Muuttujaluettelo.
Muuttuja Lähteet
Taustamuuttuja: Työntekijän Sukupuoli
Koulutus Tietokoneen tekniset käyttötaidot
Verkkoselainten käyttötaidot Mobiililaitteiden käyttötaidot
Motivaatio käyttää sähköisiä palveluita Ikä vuosina
Työkokemus (vuosina) äitiys- ja lastenneuvolassa Työkokemus (kuukausina) äitiys- ja lsatenneuvolassa
Työkokemus (vuosina) äitiys- ja lastenneuvolassa Työkokemus (kuukausina) äitiys- ja lsatenneuvolassa