Nuoruuden aikana ajattelutaidoissa tapahtuva kehitys lisää nuoren kykyä rakentaa omia kiin-nostuksen kohteita, ideologioita ja mieltää itsensä aktiivisena toimijana. Nuori pystyy näin ollen kehittämään omaa minäkuvaa, maailmankatsomusta, moraaliaan ja muiden näkökulmien ym-märtämistä. (Nurmi ym. 2014, 151–153.) Kognitiivisten kykyjen muutos avaa nuorille reflek-tiivisemmän suhtautumisen seksuaalista identiteettiä, seksuaalisia päätöksentekoja ja
ihmissuh-teita kohtaan (Marques ym.2017, 37.) Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että opettajat ko-kevat nuorten ajattelutaitojen kehittymisen tukemisen huomioitavana asiana seksuaaliterveys-kasvatuksen opetuksessa. Seksuaaliterveysseksuaaliterveys-kasvatuksen opetuksen myötä opettajat ohjasivat op-pilaita ajattelemaan asioita laajemmin ja pyrkivät syventämään oppilaidensa ymmärrystä. Ai-kaisemmassa tutkimuksessa on todettu, että opettajat voivat edistää oppilaiden oivaltamista ja kriittistä ajattelua esittämällä oppilaille tietoa ja antamalla nuorten tehdä omia päätelmiä yleisen keskustelun ja toiminnan kautta (Meschke ym. 2021, 98). Tässä tutkimuksessa oppilaiden ja opettajan välisen avoimen keskustelun nähtiin tukevan nuorten ajattelutaitojen ja arvopohjan kehittymistä. Keskustelu oli keskeinen työväline opettajille seksuaaliterveyskasvatuksen ope-tuksessa.
Seksuaaliterveyskasvatusta antavien opettajien odotetaan tekevän myös muuta kuin tarjoamaan seksuaaliterveyskasvatuksellista tietoa. Tämä johtuu siitä, että pelkästään tietoon perustuva sek-suaaliterveyskasvatus ei auta oppilaita kehittämään seksuaaliterveyttä tukevia asenteita sekä tai-toja. Seksuaaliterveyskasvatuksen olisi suotavaa sisältää myös taitojen rakentamista koskevia kokemuksia. (Cohen, Byers & Sears 2012, 299.) Tässä tutkimuksessa opettajat kokivat seksu-aaliturvallisuuden olevan tärkeä oppilaille välitettävä tieto ja turvataitojen opettaminen ja eh-käisystä huolehtiminen koettiin keskeiseksi seksuaaliterveyskasvatukseen liittyväksi taidoksi.
Toisten arvostaminen ja omien rajojen kunnioitus olivat arvoja, mitä opettajat halusivat välittää oppilailleen. Opettajat kokivat tärkeäksi pyrkiä vaikuttamaan oppilaiden suvaitsemattomiin asenteisiin. Seksuaalikasvatuksella, jossa käsitellään seksuaalista suuntautumista, on opettajien arvioiden mukaan yhteys vähentyneeseen kiusaamiseen (Keiser ym.2019, 391). Tässä tutkimuk-sessa kiusaamisnäkökulma oli havaittavissa opettajien kokemuksista seksuaalisuuden moni-muotoisuudesta puhuttaessa, jolloin opettajat kertoivat oppilaiden vahvoista suvaitsemattomista asenteista ja ennakkoluuloista seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Tämä tutkimus osoittaa, että tut-kimukseen osallistuneet erityisluokanopettajat ovat tukeneet yläkoulun oppilaiden seksuaaliter-veyttä tiedollisen näkökulman lisäksi myös taidollisesti sekä pyrkimällä välittämään oppilaille asenteita ja arvoja.
Kasvatus ja opetus, joka sallii nuorten kehittää seksuaalitietoutta ja ihmissuhdetaitoja on toden-näköisimmin tehokkainta silloin, kun se ottaa huomioon kohdejoukon nykyhetkiset uskomukset ja käytänteet (Moore & Rosenthal 2007). Tutkimukseen osallistuneet erityisluokanopettajat ko-kivat oppilaslähtöisyyden olevan keskeistä seksuaaliterveyskasvatuksen opettamisessa. Opetta-jat kertoivat, kuinka oppilaiden ennakkotiedot tulee huomioida, kun halutaan tarjota oikeaa tie-toa nuorille. Nuorten esimerkkiskenaarioiden ääneen pohtiminen voi auttaa nuorta seuraamaan ajatusprosessejaan ja antaa aikuiselle arvokasta tietoa nuoren metakognitiivisista kyvyistä.
(Meschke ym. 2021, 98–99). Oppilailla oli opettajien mukaan paljon virhetietoja seksuaaliter-veyskasvatuksen sisällöistä ja virhetietojen kumoaminen oli osa seksuaaliterseksuaaliter-veyskasvatuksen opetusta. Byersin, Searsin ja Fostersin (2013, 226) mukaan yläkouluikäiset nuoret toivovat sek-suaaliterveyskasvatuksen toteutuvan niin, että se vastaa heidän intresseihinsä ja tarjoaa moni-puolisesti tietoa eri aiheista. Oppilaiden oma kiinnostus ja motivaatio seksuaaliterveyskasvatuk-sen aiheisiin oli tämän tutkimukseksuaaliterveyskasvatuk-sen tulosten mukaan merkittävää. Erityisluokanopettajat olivat huomioineet oppilaiden intressit oppilaslähtöisen opetuksen avulla ja keskustelulla.
Oppilaan aloitteesta tapahtuva vuorovaikutus kouluhenkilöstön kanssa voi olla tärkeä tilaisuus tarjota oppilaalle tarkkaa tietoa seksuaalisuudesta, jota oppilaalle ei muuten olisi saatavilla.
(Tanner, Reece, Legocki & Murray 2007, 82). Seksuaaliterveyskasvatuksen opettajan tulisi roh-kaista nuoria kysymään kysymyksiä (Rose ym. 2019, 468), sillä oppilaat kokevat seksuaalikas-vatuksen laadukkaaksi, kun opettajat vastaavat hyvin oppilaiden kysymyksiin (Byers ym. 2013, 214). Tuloksista käy ilmi, että opettajat olivat vastanneet oppilaiden kysymyksiin seksuaaliter-veyskasvatuksen aihealueista ja näin ollen huomioineet oppilaan aloitteesta tapahtuvan vuoro-vaikutuksen. Oppilaiden esittämiä kysymyksiä oli käsitelty seksuaaliterveyskasvatuksen ope-tuksessa aktiivisesti.
Seksuaaliterveyskasvatusta opettavan henkilön tulisi kokea vaivattomuutta keskustellessaan seksuaalisuudesta (Rose ym. 2019, 468). Yläkoulun oppilailla on tutkimusten mukaan suotui-sammat näkemykset seksuaaliterveyskasvatuksesta, jos opettajalle vaikuttaa olevan luontevaa toimia aihesisältöjen parissa (Rose ym. 2019, 468; Byers ym. 2013, 214). Nuoret haluavat, että seksuaaliterveyskasvatusta tarjoava opettaja antaa opetusta osaavasti, luovasti ja rennosti (Byers
ym. 2013, 226). Tämän tutkimuksen tulosten mukaan yläkoulun erityisluokanopettajat kokevat opettajan avoimen ja rennon asenteen olevan oleellista seksuaaliterveyskasvatuksen aiheiden käsittelyssä, jotta nuorille välittyy mukavuuden tunnetta ja aiheet muodostuisivat luonnollisiksi ja arkipäiväisiksi nuorille. Opettajien oma luonteva asenne seksuaaliterveyskasvatukseen hel-potti opettajien mukaan aihepiirien käsittelyä.
Opettajien halukkuuteen opettaa seksuaaliterveyskasvatusta vaikuttaa esimerkiksi heidän saa-mansa koulutus, tiedon määrä sekä yhteisön ja vanhempien asenteet ja opettajien omat asenteet (Cohen ym. 2012, 312–313.) Tässä tutkimuksessa opettajia haastoi seksuaaliterveyskasvatuksen opettamisessa nuorten kulttuuri- ja uskontotaustojen huomioiminen. Taustat vaikuttivat oppi-laan ja hänen perheensä suhtautumiseen seksuaaliterveyskasvatuksen sisältöihin: Osa oppilaista saattoi suhtautua seksuaaliterveyskasvatuksen aiheiden käsittelyyn jännittyneesti ja kodeissa vallitsevat käsitykset saattoivat olla ristiriidassa koulun tarjoamien käsitysten kanssa. Ammatti-taidon karttuminen vähensi seksuaaliterveyskasvatuksen opettamiseen liittyviä haasteita opetta-jilla, sillä tutkimukseen osallistuneet opettajat kokivat, että kokemus ja verkostojen laajentumi-nen toi asiantuntijuutta.
Epämukavuutta seksuaaliterveyskasvatukseen liittyvien teemojen käsittelyssä voi aiheuttaa esi-merkiksi tietämättömyys terminologian käytöstä, oppilaiden kysymyksiin vastaaminen tai riit-tämätön aika sisältöjen läpikäymiseen. (Rose ym. 2019, 285–486; 467.) Tässä tutkimuksessa haastavaksi opettajat kokivat monimuotoisuuden käsittelemisen, jossa erityisesti termistön käyttö, oma tietämättömyys ja oppilaiden vahvat asenteelliset suhtautumiset haastoivat opetta-jia. Osa tutkimukseen osallistuneista opettajista käytti paljon aikaa seksuaaliterveyskasvatuksen sisältöjen läpi käymiseen, sillä he kokivat aiheen tärkeäksi. Opetussuunnitelma on joustavampi erityisen tuen ja tehostetun tuen oppilaiden oppimisen tavoitteiden ja sisältöjen kannalta kuin mitä yleisopetuksen puolella (Opetushallitus 2014, 64–70), joten tämä tutkimustulos osoittaa, että ajankäytön mahdollistajana voidaan pitää erityisluokkamuotoista opetusta.
Seksuaalikasvatusta ei tapahdu ainoastaan kouluissa, vaan sitä saadaan kokonaisvaltaisesti kult-tuurin vaikutteiden kautta. Kulttuurisia vaikutteita voidaan saada esimerkiksi mediasta, toisten
ihmisten ja perheen kanssa käytyjen keskustelujen kautta, mallintamalla aikuisten käytöstä ja uskonnollisten tai muiden arvopohjaan linkittyvien aatteiden kautta. (Moore & Rosenthal 2007.) Tutkimukseen osallistuneet opettajat mainitsivat kulttuurisista vaikutteista sosiaalisen median ja kasvuympäristön roolin oppilaiden kehitykselle. Sosiaalisen median kohdalla opettajat olivat huolissaan esimerkiksi kuvien ja videoiden levittämisestä ja etenkin TikTok-sovelluksessa ta-pahtuvasta videoiden mallintamisesta, joka voi johtaa vääriin vaikutteisiin. Nuoria on tärkeää auttaa kehittämään päätöksentekotaitoja ja riskien ennakointia (Meschke ym. 2021, 98–99).
Opettajat halusivat opettaa nuorille sosiaalisen median kriittistä tarkastelua. Opettajat kertoivat, kuinka oppilaat myös mallintavat seksuaaliterveyskasvatusta tarjoavien aikuisten asenteita, minkä vuoksi aikuisten ei pitäisi kokea aihetta häpeälliseksi.
Tulokset osoittavat, kuinka opettajien kokemuksen mukaan kaikkien oppilaiden kotona ei kes-kustella seksuaaliterveyskasvatukseen liittyvistä aiheista tai aiheista keskusteleminen on vah-vasti asenteellista. Tähän liittyi joissain tapauksissa perheiden uskonnolliset tai kulttuuripohjai-set aatteet. Tantonin ja kumppaneiden (2015) mukaan nuoret ovat usein halukkaita saamaan tietoa muistakin lähteistä kuin vanhemmilta, sillä vanhemmat saattavat tuntua liian läheisiltä tiettyjen asioiden käsittelyyn (Tanton, Jones, Macdonwell, Clifton, Mitchell, Datta & Lewis 2015). Suuri määrä nuoria ja vanhempia kertoo olevansa tyytymättömiä perheen sisällä käytä-vien seksuaalisuutta koskekäytä-vien keskustelujen laatuun ja määrään. Nuoret uskovat, että kodin aikuiset eivät anna riittävästi tietoa esimerkiksi ehkäisyyn liittyen, sillä aikuiset saattavat aja-tella, että nuoret eivät ole kykeneväisiä tekemään vastuullisia päätöksiä. Nuoret ovat lisäksi sitä mieltä, että vanhemmat kertovat asioita heille liian myöhään, eivät kuuntele, eivät anna nuoren tuoda keskustelussa omia ajatuksia esille tai keskustelevat nuorille epäolennaisista asioista, jotka eivät liity heidän sen hetkiseen kokemusmaailmaansa. (Berne & Huberman 2000, 195.) Tähän tutkimukseen osallistuneet opettajat kertoivat, kuinka oppilaiden avoimuus seksuaaliter-veyskasvatuksen aiheita kohtaa voi johtua siitä, että oppilaat ovat vastaanottavaisempia otta-maan tietoa vastaan perheen ulkopuolisilta aikuisilta.
Yksi ihmisen sisäänrakennetuista biologisista ja psykologisista tarpeista on kuulua ryhmään.
Yhteenkuuluvuudentunne, kuten hyväksyntä, kunnioitus ja tuki, johtaa hyvinvointiin. Kasva-tuksellisen ja opeKasva-tuksellisen prosessin tärkeä osa on saada oppilaalle tunne siitä, että hän on osa yhdessä toimivien oppijoiden joukkoa. (Syrjämäki ym. 2017, 377.) Tuloksista oli havaittavissa, että oppilaiden väliset vuorovaikutustilanteet vaikuttivat ryhmädynamiikkaan ja seksuaaliter-veyskasvatuksen aiheiden käsittelyyn. Lisäksi hyvän ilmapiirin luominen seksuaaliterveyskas-vatuksen oppitunneille koettiin tärkeäksi. Rosen ja kumppaneiden (2019) mukaan turvalli-sen ja mukavan ympäristön luominen on keskeisintä toimivan seksuaaliterveyskasvatukturvalli-sen tar-joamisessa. Se voi parantaa miellyttävyyden tunnetta sekä opettamisessa, että oppimi-sessa. (Rose ym. 2019, 285–486; 467.) Hyvä ryhmähenki mahdollisti opettajien mukaan sen, että oppilaat pystyivät olemaan omia itsejään. Lisäksi ilmapiirin luottamuksellisuus mahdollisti avoimemman keskustelun.
Tutkimustuloksista tuli ilmi, että erityisluokanopettajat ovat havainneet nuorten olevan herkkiä vertaisten mielipiteille ja peilaavat itseään suhteessa muihin. Nuorten samankaltaisuuden tavoit-telu vertaisiinsa nähden oli havaittavissa opettajien kokemuksista. Tämä tulos on linjassa sen kanssa, että aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, kuinka nuorilla on lapsiin ja aikuisiin ver-rattuna suurempi motivaatio kokea hyväksyntää vertaisiltaan (Crone & Dahl 2021, 642–643).
Sosiaalisen hyväksynnän tunteen keskeisyyttä sosiaalisaffektiivisessa kehityksessä voidaan se-littää nuorten aivotoimintaa koskevilla tutkimuksilla, joissa on havaittu nuorten reaktioiden so-siaalisen hyväksyntään tai hylkimiseen aiheuttavan voimakasta aktivaatiota nuorten aivoissa.
(Crone & Dahl 2021, 642–643). Nuoruudessa vertaissuhteista haetaan suuntaviivoja asenteisiin ja käytökseen. Nuoret pyrkivät selkeyttämään omia tavoitteitaan ja samalla heidän ihmissuhde- ja vuorovaikutustaitonsa kehittyvät. (Moore & Rosenthal 2007.) Opettajat kokivat, että nuoret kasvoivat henkisesti ja kehittyivät ihmissuhdetaitojen osalta seurustelusuhteissaan. Tämän tut-kimuksen tulokset osoittivat, että opettajien kokemusten mukaan moni nuori etsi omaa identi-teettiään ja pohti omaa minäkuvaansa suhteessa muihin. Perheen ja vertaisten käytös sekä asen-teet vaikuttavat suuressa määrin nuoren minäkäsityksen kehittymiseen ja lisäksi sosiaalinen ver-tailu muihin oppilaisiin voi vaikuttaa oppilaan käsitykseen itsestään (Kucujer & Tekinarslan 2015, 1560). Nuoruusiässä kehitys keskittyy tasapainoiluun oman identiteetin löytämisen ja so-siaalisten roolien ristiriitaisuuden välillä (Cacciatore ym.2019, 321). Opettajien kokemuksissa
yksi identiteetin etsimisen keskiössä oleva asia oli seksuaalinen identiteetti. Seksuaalikasvatuk-sella voidaan nähdä olevan keskeinen merkitys seksuaalisen identiteetin opettelemisessa (Keiser ym. 2019, 389).
Nuoruudessa affektiivisilla ja sosiaalisilla tekijöillä voi olla suurempi vaikutus päätöksente-koon, kuin riskin ja hyötyjen vertailulla. Jännitys, mielihyvä ja sosiaaliset hyödyt saattavat olla nuorelle houkuttelevampia kuin turvallisuus tai negatiivisten seurausten välttely. Tästä syystä nuoret saattavat ryhtyä seksuaalisiin kohtaamisiin ennen kuin he ovat emotionaalisesti valmiita.
(Cacciatore ym. 2019, 325.) Tähän tutkimukseen osallistuneet opettajat kokivat, että on tärkeää välittää nuorille ajatus siitä, että kaikki lähtee oppilaiden omasta halukkuudesta ja valmiutensa pohjalta. Aiemman tutkimustiedon mukaan nuoret ovat erityisessä riskissä ei-toivotuille seksu-aalisille kokemuksille (Auderset, Akre & Barrense-Dias 2020, 127–128). Siirtyessään lapsuu-desta kohti aikuisuutta, nuoret rakentavat omia seksuaalisia rajojaan sekä oppivat kunnioitta-maan muita ja muiden rajoja. Nuoret voivat kokea haasteita omien rajojen ilmaisemisessa, sillä aikaisessa seksuaalisuuden kehitysvaiheessa ne eivät ole vielä täysin selkeytyneet. Lisäksi rajat saattavat ylittyä, jos nuoret toteuttavat seksuaalista toimintaa toisten odotusten tai vertaisryhmän normien täyttämiseksi sekä asettaakseen itsensä halutuksi kumppaniksi. (Auderset ym. 2020, 127–128.) Seksuaalikasvatuksella voi olla merkittävä rooli turvallisten käytäntöjen opettelemi-sen kannalta (Keiser ym. 2019, 389). Tutkimukopettelemi-sen tulokset osoittivat, että opettajat olivat ha-vainneet nuorten tunnistavansa omat oikeutensa ja rajansa paremmin seksuaaliterveyskasvatuk-sen ansiosta. Turvataitojen ja rajojen opettaminen oli opettajien kokemusten mukaan keskeisim-piä seksuaaliterveyskasvatuksen opetettavia sisältöjä.
7 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET
Marquesin ja kumppaneiden (2017) toteuttamassa haastattelututkimuksessa tuli ilmi neljä nuor-ten kehitykseen soveltuvan seksuaalikasvatuksen näkökulmaa. Ensimmäisen näkökulman mu-kaan seksuaalikasvatuksessa tulisi käsitellä kehitykseen liittyviä aiheita. Toiseksi sisällöt tulisi sovittaa nuorten kognitiivisen kehityksen mukaan ja kolmanneksi sisällöt tulisi mukauttaa jo-kaisen erilaisen kehitystason mukaisesti. Neljännen näkökulman mukaan seksuaaliterveyttä koskevan tiedon sisäistämistä tulisi helpottaa. (Marques ym. 2017, 45–56.) Tämän tutkimuksen tuloksista oli havaittavissa, että nämä neljä näkökulmaa välittyivät opettajien kokemuksista.
Opettajat olivat eriyttäneet seksuaaliterveyskasvatuksen opetustaan erityisoppilaiden kehitysta-son ja haasteiden mukaisesti, sekä yksilöllisesti että ryhmän tasolla. Tuloksista voidaan päätellä, että erityisoppilaat tarvitsevat vahvaa tukea seksuaaliterveyskasvatuksen sisältöjen oppimiseen.
Erityisluokanopettajat joutuvat tekemään paljon töitä sen eteen, jotta heidän oppilaidensa kehi-tys- ja ymmärrystaso tulevat huomioiduksi seksuaaliterveyskasvatuksen opetuksessa. Tulosten perusteella voidaan todeta, että erityisoppilaiden kohdalla opettajien on tärkeää tiedostaa kehi-tystason ja tukitarpeiden vaikutukset oppimiselle ja kiinnittää erityistä huomiota siihen, että sek-suaaliterveyskasvatuksen aihepiirejä käsitellään monipuolisen tuen avulla. Seksuaalisen kehi-tyskulun kannalta nuoruus on kriittinen vaihe (Waite & Charme 2015, 841; Nurmi ym. 2014, 148; Marques ym. 2017, 37). Tästä syystä on tärkeää varmistaa, että jokainen nuori tukitarpeis-taan riippumatta saa seksuaaliterveyskasvatuksen opetusta niin, että sisäistää sen sanoman.
Seksuaalikasvatuksen painopiste on muuttunut opetus- ja kasvatusalan sekä sosiaali- ja tervey-denhoitoalan linjausten mukaan. Se on aikaisemmin keskittynyt epätoivottujen raskauksien eh-käisyyn, sukupuolitautien tietoisuuden lisäämiseen ja seksuaalisen hyväksikäytön riskien tun-nistamiseen. Lisäksi se on keskittynyt seksismin, homofobian ja nettikiusaamisen ehkäisemi-seen. Nykyisin seksuaalikasvatuksessa on tärkeää huomioida erilaisia sukupuolinormeja ja ref-lektoida esimerkiksi sukupuolten epätasa-arvoa. (European Expert Group on Sexuality Educa-tion 2016, 427.) Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että opetus- ja kasva-tusalan sekä sosiaali- ja terveydenhoitoalan mukaiset linjaukset seksuaalikasvatuksen painopis-teistä toteutuivat pääsääntöisesti tutkimukseen osallistuneiden opettajien opetuksessa. Tulosten perusteella voidaan tehdä huomio siitä, että seksuaalikasvatuksen painopisteen nykysuuntaukset ilmenivät tutkimuksessa vain vähäisesti erilaisten sukupuolinormien huomioimisessa sekä su-kupuolten epätasa-arvon reflektoinnissa.
Yläkoulun opetussuunnitelmaa tarkastellessa havaitsimme, että nykyinen opetussuunnitelma ei tarjoa huomattavasti mainintoja sukupuolinormien huomioimisesta ja sukupuolten epätasa-ar-von reflektoinnista (Opetushallitus 2014, 282–285; 398–400; 380–381), vaikka sukupuolten tasa-arvon edistäminen tunnustetaan opetussuunnitelmassa laajalti (Opetushallitus 2014, 16;
288; 325; 348). Voidaan pohtia vaikuttaako seksuaalikasvatuksen painopisteiden nykysuuntaus-ten vähäiseen ilmenemiseen tutkimuksessa se, ettei opetussuunnitelma ohjaa opettajia kyseisnykysuuntaus-ten ilmiöiden tarkasteluun. Opetussuunnitelmien sisällön jatkuva arviointi on välttämätöntä, sillä se luo pohjan opetussuunnitelmien tulevalle kehittämiselle (Marques ym. 2017, 38). Opetussuun-nitelmasta on löydettävissä seksuaaliterveyskasvatukseen liittyviä tarpeellisia perusasioista, mutta tuloksien pohjalta voidaan harkita kaipaisiko opetussuunnitelma uudistamista tältä osin.
Tämä olisi tärkeää, sillä laadukkaalla seksuaalikasvatuksella voi olla valtasuhteita tasapainot-tava vaikutus positiivisten asenteiden ja arvojen kautta (Tanton ym. 2015). Opettajien työtä tu-kemaan tarvittaisiin konkreettista ja kuvailevaa tietoa siitä, miten näitä asioita voitaisiin huomi-oida opetuksessa.
Tämän tutkimuksen tuloksista havaittiin, että opettajat toteuttivat seksuaaliterveyskasvatuksen osana arvo- ja asennekasvatusta, sillä oppilailla oli voimakkaita asenteita, joihin opettajat pyr-kivät vaikuttamaan. Tutkimuksissa on tehty havainto siitä, että varhaisessa iässä ja murrosiässä muodostetut sukupuolinormit sekä – asenteet jatkuvat läpi elämän ja tämä vaikuttaa seksuaali-terveyskasvatukseen (Amo-Adjei 2021, 239–240; 252). Tulosten perusteella voidaan todeta, että oppilaiden vahvojen asenteiden vuoksi, myös arvo- ja asennekasvatuksen on oltava suuressa roolissa, jotta suvaitsemattomiin asenteisiin vaikuttamisen kautta opitaan kunnioittamaan erilai-suutta. Tutkimuksen tuloksista voidaan tehdä johtopäätös siitä, että yläkoulun seksuaaliterveys-kasvatuksen yhteydessä on toteutettava arvo- ja asennekasvatusta, jotta nuoret voivat kyseen-alaistaa omaa maailmankatsomustaan ja saada pysyviä vaikutteita.
Nuorten kehitykseen vaikuttaa vanhemmilta saatavat vaikutteet ja näin ollen kotiympäristö voi olla muokkaamassa seksuaalisuutta nuoruudessa (Nurmi ym. 2014, 153–154;
Waite & Charme 2015, 841). Oppilaskirjo kattaa oppilaita monista eri kasvuympäristöistä, ja oppilaat omaksuvat kotoa vaikutteita ja asenteita seksuaaliterveyskasvatuksen sisältöjä kohtaan.
Lisäksi tämän tutkimuksen tulosten mukaan joissain opettajien kokemissa tilanteissa kotoa on pyritty ohjaamaan koulussa käytäviä seksuaaliterveyskasvatuksen sisältöjä. Oppilaan oikeus on saada opetusta opetussuunnitelman mukaisesti (Opetushallitus 2014, 14), joten kaikkien oppi-laiden tulisi saavuttaa tasa-arvoisesti opetussuunnitelmassa määritellyt tiedot ja taidot. Toisaalta kotiympäristön huomioiminen on tärkeää, koska opetusta järjestetään yhteistyössä kotien kanssa (Opetushallitus 2014, 14). Tämän tutkimuksen tulokset kertovat siitä, että opettajat joutuvat ris-tiriitaiseen asemaan pyrkiessään huomioimaan kodin ja oppilaan kasvuympäristön näkökulmat ja silti toteuttamaan seksuaaliterveyskasvatuksen opetusta opetussuunnitelman tavoitteiden mu-kaisesti.
On välttämätöntä tarkastella kouluhenkilöstön ammatillisiin valmiuksiin sekä koulussa ja yhtei-sössä vallitseviin käytäntöihin ja uskomuksiin liittyviä näkökulmia, jotta voidaan tukea koulun henkilökuntaa seksuaaliterveyteen liittyvän tiedon tarjoamisessa. Koulun henkilökuntaa vaadi-taan tarjoamaan jo hyvin paljon, joten on ehdottoman tärkeää tukea heitä esimerkiksi riittävän ja säännöllisen seksuaaliterveyteen liittyvän koulutuksen avulla. (Tanner ym. 2007, 92–93.)
Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että opettajien ammattitaidon karttuminen vaikutti seksuaali-terveyskasvatuksen opettamiseen. Opettajien mukaan uran alussa seksuaaliseksuaali-terveyskasvatuksen opettaminen oli haastavampaa, suppeampaa ja epävarmempaa, kun taas työvuosien myötä sen tueksi oli löytynyt toimivia käytänteitä ja verkostoja. Tämän tutkimuksen tulosten valossa voi-daan pohtia, tulisiko työuran alussa oleville erityisluokanopettajille kohdistaa tukea seksuaali-terveyskasvatuksen opetukseen sekä opettajankoulutuksen aikana että työelämän ensimmäisinä vuosina.
Terveyden ja hyvinvoinnin käsittelyssä suotuisia oppimisympäristöjä ovat ihmisten väliset vuo-rovaikutustilanteet ja yhteisöt (Opetushallitus 2014, 29–30; 401). Seksuaalikasvatuksella, jota annetaan turvallisessa ja sallivassa ympäristössä, on positiivisia ja elämänmittaisia vaikutuksia nuorten terveydelle ja hyvinvoinnille. Itsetuntoa ja minäpystyvyyttä vahvistava seksuaalikasva-tus voi voimaannuttaa nuoria muodostamaan pysyvämpiä ja merkityksellisempiä ihmissuhteita (European Expert Group on Sexuality Education 2016, 428). Tutkimuksen tuloksista voidaan tehdä tulkintoja siitä, että opettajien toteuttama avoin keskustelu sekä pyrkimys hyvän ja turval-lisen ilmapiirin luomiseen ovat toimivia keinoja käsitellä nuorten kanssa seksuaaliterveyskas-vatuksen aihepiirejä. Lisäksi oppilaiden itsensä hyväksymisen ja yksilöllisen identiteetin kehit-tymisen tukeminen koettiin opettajien kokemuksissa tärkeäksi. Tuloksista voidaan tehdä johto-päätös, että tutkimukseen osallistuneet opettajat huomioivat oppilaiden seksuaaliterveyskasva-tuksen tarpeet monipuolisesti ja heidän opeseksuaaliterveyskasva-tuksen järjestämisessään huomioitiin oppimisympä-ristön vuorovaikutteisuus ja turvallisuus. Kokonaisvaltaisen seksuaaliterveyskasvatuksen tulee olla tieteellisesti tarkkaa, ikä- ja kehitystason mukaista, opetussuunnitelmaan pohjautuvaa, kat-tavaa, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa edistävää sekä kulttuuria ja kontekstia huomioivaa (Amo-Adjei 2021, 240). Tämän tutkimuksen tuloksista on nähtävillä kaikki yllä mainitut kokonaisval-taisen seksuaaliterveyskasvatuksen tarpeelliset periaatteet. Tulosten perusteella voidaan todeta, että yläkoulun erityisluokanopettajat toteuttivat seksuaaliterveyskasvatusta kokonaisvaltaisesti ja edistivät näin ollen nuorten tasapainoista kehitystä.