Kohdeanalyysissa päästiin sisälle kokeneiden arkkitehtien ajatusprosessiin.
Sekä Jarmo Inkinen että Eveliina Sarapää korostivat ullakkorakentamisessa asuntojen valoisuutta ja tilojen avoimuutta. Koska tutkittuja kohteita oli kolme, ei tuloksia voi vie-lä kattavasti yleistää. Asunnoissa oli suuria eroja, vaikka niiden vie-lähtökohdat olivat hyvin samanlaiset. Syynä tähän olivat erilaiset toiveet syntyville tiloille ja ullakkoasuntojen sisäiset erot esimerkiksi hormien sijainneissa. Johtopäätösten vetämistä vaikeuttaa myös se, että jokainen ullakko on yksilö aikakauden käsityövaltaisesta rakennustavasta johtu-en. Ullakkorakentaminen näyttäytyykin tämän tutkielman valossa hyvin kohdesidonnai-selta suunnittelulta, jossa ratkaisut tehdään aina tapauskohtaisesti. Toisaalta kohteiden vertailua helpotti se, että useat asunnot olivat huonemäärältään samanlaisia. Tutkituista asunnoista kolme oli yksiöitä, kolme kolmioita ja yksi neliö.
Vaikka tässä tutkimuksessa pyrittiin pitäytymään asuntojen seinien sisällä, oli ilmeistä, että porraskäytävät olivat vaikuttaneet olennaisesti asuntojakaumaan ja sitä kautta asuntojen suunnitteluun. Rakentamisessa talotyypin valinta vaikuttaa aina siihen, miten asunnot ovat suunniteltavissa (Kahri & Pyykkönen, 1994). Asunnoissa, joissa porraskäytävä oli keskellä rakennusta, syntyi vähemmän hukkatiloja. Töölöntorinkatu 6:n asunnossa A56 asunnon kulmaan sijoittunut sisäänkäynti muodosti välitilan asunnon eteisen ja oleskelutilan välille.
Kohdeanalyysin tavoitteena oli selvittää asuntojen asuttavuuteen ja viihtyi-syyteen vaikuttavia tekijöitä. Tarkastelusta puuttuu kuitenkin asukkaiden oma mielipide asuntojen viihtyvyydestä. Tämä on selkeä puute tutkimuksessa, sillä asumisen
viih-61
tyisyys on lopulta subjektiivinen kokemus, jonka kukin asukas itse muodostaa. Arvi-ot asunnon asuttavuudesta ovat arkkitehtiopiskelijan tutkimustietoon ja kirjallisuuteen perustuvia pohdintoja, jotka välillä erosivat suoraan erityisesti Inkisen kokemuksista asukkaiden toiveista. Inkinen esimerkiksi sanoo, että hänen kokemuksiensa perusteella keskivertoasukas ei arvosta tilojen väljyyttä samalla tavalla kuin suunnittelija, vaan toi-voo enemmän selkeätä huonejakoa. Lisäksi hän toteaa, että asukkaat eivät ole kokeneet makuuhuoneitten väljyyttä yhtä tärkeänä tekijänä, kuin mitä esimerkiksi tässä tutkiel-massa käytetty Kahrin ja Pyykkösen (1994) Asuntoarkkitehtuuri- ja suunnittelu -klassik-koteos antaisi ymmärtää. Osaltaan tähän saattaa vaikuttaa se, että ullakkoasunnon ostajat eivät lähtökohtaisesti etsi tyypillisintä asumisratkaisua ja heidän asumistoiveensa voivat poiketa valtavirrasta.
Asuntojen viihtyvyyteen näytti asuntotyypistä riippumatta vaikuttavan paljon niiden valoisuus ja näkymät ulos, mikä korostuu entisestään ullakkorakentamisessa. Tätä tukee haastattelut suunnittelijoiden kanssa sekä yleisemmin esimerkiksi Kuoppa ym.
(2020) tutkimus, joissa havaittiin, että paikat, joissa tutkimukseen osallistujat viettivät mieluiten aikaa, olivat niitä kohtia, joissa ulkotilat olivat yhteydessä sisätilaan ikkunan välityksellä, ja joissa luonnonvalo pääsi virtaamaan sisään. Huomionarvoista on myös se, että keittiöiden ja kylpyhuoneiden yhteydessä oli lähes kaikissa asunnoissa ikkuna.
Etenkin keittiön valonsaanti asumisviihtyisyyttä lisäävänä tekijänä on aihe, joka on ollut esillä viime aikoina esimerkiksi Sini Saarimaan artikkelissa Enemmän luonnonvaloa, vähemmän pimeitä käytäviä (Saarimaa, 2021).
Kaupunkikuvalliset tekijät olivat suurin rajoitus asuntojen aukottamisessa.
Erityisesti tämä näkyi Töölöntorinkatu 6:n asunnoissa. Rajoitukset johtavat pimeisiin ja epämiellyttäviin sisätiloihin, jos ikkunoita ei voida rakentaa tarpeeksi. Töölöntorikatu
6:n ikkunasuunnittelu kuitenkin osoitti, että taitavalla suunnitelulla on mahdollista luoda tyydyttäviä ratkaisuja vaikeista lähtökohdista. Harmillista aukotuksen puute oli eten-kin silloin, kun asunnosta voisi avautua maisemia kauniille paikoille. Töölöntorinkatu 6:n ullakkoasunnoissa tämä näkyy ristiriitana; juuri se suunta, minne viehättävimmät Töölöntorille päin suuntautuvat näkymät avautuvat, onkin lähes mahdotonta aukottaa.
Minna Canthin kadun asunnot taas olivat siitä epätyypillisiä, että niissä ei tehty suuria kompromisseja ikkuna-aukotuksessa. Tähän näyttää olevan syynä asuntojen julkisivujen sijainti hieman syrjässä avoimilta katumaisemilta sekä erityisesti rakennuksien sisään vedetty katto. Minna Canthin katu 1:ssä katon olemassa olevat aukotukset oli jätetty ennalleen, ja Minna Canthin katu 3:ssa katon muoto oli mahdollistanut pystysuoran sei-näpinnan aukottamisen ilman, että rakennuksen kaupunkikuvallinen ilme olisi kärsinyt merkittävästi. Vaikka Töölöntorinkadun ja Minna Canthin kadun kohteet kuuluvakin samaan kaupunkikuvalliseen vyöhykkeeseen, oli niiden kattojulkisivujen aukottamisen mahdollisuuksissa paljon eroja. Tämän takia eri kohteiden asuntojen valoisuus ja avoi-muus poikkeavat toisistaan. Jokaisessa ullakkoasunnossa oli vähintään yksi kattoterassi, mikä vahvisti ennakkokäsitystä kattoterassin merkityksestä osana ullakkoasumista. Toi-saalta mikään kohteiden kattoterasseista ei ollut lasitettu, joka rajoittaa niiden käyttöä talviaikaan ja huonoilla keleillä.
Mielenkiintoisena yhtymäkohtana Lindhin (2002) tutkimukseen töölöläisis-tä korttelityypeistöölöläisis-tä ja niiden kehityksestöölöläisis-tä mainittakoon se, ettöölöläisis-tä tutkittujen kohteiden valossa avoin korttelityyppi, johon Minna Canthin kadun kohteet kuuluivat, tuntuivat soveltuvan paremmin ullakkoasuntojen rakentamista varten. Toisaalta syynä tähän voi olla pelkästään erilainen kattomuoto. Varmaa kuitenkin on, että Minna Canthin kadun
63
puoliavoimen korttelin ullakkoasuntojen valoisuusominaisuudet olivat erittäin hyvät – funktionalismin ihanteiden mukaisesti.
Toinen tärkeä tekijä tilojen viihtyisyydelle näyttäisi olevan avoin pohjaratkai-su, joka lisää tilojen käytettävyyttä. Väljimpien asuntojen pohjapiirustusta katsomalla ei ollut heti selvää, miten tila olisi järkevintä käyttää. Mallikalustuksen myötä avointen tilojen käytön moninaiset mahdollisuudet alkoivat kuitenkin hahmottua uudella tavalla.
Etenkin oleskelutilat vaikuttivat hyvin joustavasti kalustettavilta. Mahdollisuus käyttää tiloja eri tavoin kytkeytyi vahvasti niiden väljyyteen.
Asuntojen oleskelutilat vaikuttivat olleen priorisoimisen kohteena niin pin-ta-alan, valonsaannin kuin näkymien osalta. Asunnot noudattivat kaavaa, jossa asunnon pohjaratkaisua hallitsee avoin oleskelutila, jonka yhteydessä on avokeittiö. Missään tutkituissa asunnoissa ei ollut erillistä keittiötä. Yhtään yksiötä ei ollut jaettu kompak-timmaksi kaksioksi, vaikka raa’an huonepinta-alan puolesta tämä olisi saattanutkin olla mahdollista. Viihtyisyyden ja asuttavuuden kannalta yksiöt eivät näytä olevan paras asuntotyyppi, sillä esimerkiksi Liliuksen & Tervon (2017) tutkimusten perusteella vai-kuttaisi, että yksiö on harvoin asukkaiden toiveissa. Yksiöiden puolustukseksi voidaan kuitenkin mainita ullakkoasumisen erikoisluonne asuntotuotannossa, ja väljän pohjarat-kaisun merkitys ullakkoasuntojen suunnittelussa (Uusitalo, 2002, 17). Minna Canthin katu 3:n kohteessa on huomattavissa, miten tehokkuustavoitteiden kasvaessa asuntojen avoimien tilojen läpirunkoisuus menetetään, ja miten ullakon olemassa olevat rakenteet vaikeuttavat entisestään tehokasta rakentamista. Jos kattomuoto olisi ollut ullakkora-kentamiselle tyypillinen vino lapekatto, olisi näin tehokas rakentaminen ollut luultavasti mahdotonta.
Asuntojen pohjaratkaisut olivat persoonallisia, mikä aiheutti myös ongelmia.
Avoin pohjaratkaisu ja vinot kattomuodot vähensivät oletusten mukaisesti kalustettavaa suoraa seinäpintaa. Toinen asuntoja vaivaava ongelma oli toiminnallisten eteisten puute.
Osassa asuntoja eteistilaa ei ollut lainkaan. Asuntoja vaivasi myös kaappitilojen puute.
Yleisesti juuri erinäisten säilytystilojen puute näytti korostuvan kaikissa kohteissa Min-na Canthin katu 1:n yksiötä lukuun ottamatta.
Rakentaminen tehdään aina tiettyjen reunaehtojen puitteissa ja ullakkoasun-noissa nämä reunaehdot ovat hyvin sitovia. Tutkituissa ullakkoasunullakkoasun-noissa on jouduttu tekemään kompromisseja ja epätäydellisiä ratkaisuja. Tämä näyttää olevan ullakkora-kentamisessa yleistä. Usein epätäydelliset ratkaisut näkyivät kiintokalusteiden kuten keittiökalusteiden ja kaappien pienessä mitoituksessa tai Töölöntorinkatu 6:n tapaukses-sa puutteellisistapaukses-sa ulkonäkymissä. Töölöläisfunktionalismi näyttäytyi ullakkoasuntojen suunnittelua hankaloittavana ja rajoittavana tekijänä, ja molemmat haastatellut tuntuivat pitävän Jugend-kerrostaloja ullakkoasuntojen suunnittelun kannalta mielenkiintoisem-pana kohteena.
Ullakkorakentaminen näyttäytyy tämän tutkielman valossa omalaatuisena ja vaativana uudisrakentamisena. Erityisen mielenkiintoista ullakkorakentamisessa onkin uuden arkkitehtuurin sovittaminen vanhaan ja viihtyisien asuintilojen suunnitteleminen epätyypillisiin tiloihin. Suunnittelijalla näyttäisi olevan myös enemmän mahdollisuuk-sia luoda persoonallimahdollisuuk-sia ja tavanomaisesta poikkeavia ratkaisuja. Tämä saattaa johtua ullakkorakentamisen erityisluonteesta ja asukkaiden korkeista odotuksista. Ullakkora-kentamisella voidaan tämän tutkielman valossa luoda asuttavuudeltaan korkeatasoista rakennuskantaa, joka tarjoaa ainutlaatuisen vaihtoehdon kaupunkiasumiselle.
65
6. Lähdeluettelo
1. Bäckgren, N. (2019, Helmikuu 28). Ullakkoasuntojen rakentaminen meni pieleen: rakennusyhtiö tuomittiin maksamaan 300 000 euroa töölöläiselle taloyhtiölle. Helsingin Sanomat.
2. Helsingin kaupungin kuntarekisteri (Facta). (2021). Taulukko.
3. Helsingin kaupungin tietokeskus. (2012). Helsingin piirijakojärjestelmä. Kartta. https://www.hel.fi/hel2/
tietokeskus/julkaisut/pdf/piirijakokartta.pdf
4. Helsingin kaupungin rakennusvalvontavirasto. (n.d). Ullakkoasunnot–menettelytapaohje. Menettelytapaoh-je. https://www.hel.fi/static/rakvv/ohjeet/Ullakkoasunnot.pdf
5. Helsingin kaupungin rakennusvalvontavirasto. (2014). Ullakkorakentaminen–rakentamistapaohje. Raken-tamistapaohje. https://www.hel.fi/static/rakvv/ohjeet/Ullakkorakentaminen.pdf
6. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto. (2019). Helsingin ullakkorakentamisen kaupunkikuvalliset vyö-hykkeet. Vyöhykekartta. https://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunkiymparistolautakunta/Suomi/Paa-tos/2019/Kymp_2019-02-05_Kylk_4_Pk/533E741A-C754-CD9C-91B3-684C96C00000/Liite.pdf
7. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto. (2013a). Helsingin yleiskaava, Keskustan rooli yleiskaavan visiossa.
Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston yleissuunnitteluosaston selvityksiä(6). https://www.hel.fi/hel2/ksv/
julkaisut/yos_2013-6.pdf.
8. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto. (2012). Miten yleiskaava tehdään ja miten sen valmisteluun voi osallistua. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston yleissuunnitteluosaston selvityksiä(1). https://hel.fi/hel2/
ksv/julkaisut/yos_2012-1.pdf.
9. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto. (2013b). Täydennysrakentaminen olemassa olevissa rakennuksissa.
Raportti. https://dev.hel.fi/paatokset/media/att/19/19830f1e81aba0f4d2434a7f4c2c724b19258336.pdf 10. Hirsjärvi, S. & Hurme, H. (2008). Tutkimushaastattelu: teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Gaudeamus
Helsinki University Press.
11. Kahri, E. & Pyykkönen, H. (1994). Asuntoarkkitehtuuri ja -suunnittelu (3. uus. p.). Rakennustieto Oy.
12. Kaupunkiympäristölautakunta. (2019). Asuinkerrostalojen ullakkorakentamista koskeva alueellinen poikkeaminen. Pöytäkirja. https://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunkiymparistolautakunta/Suomi/
Paatos/2019/Kymp_2019-02-05_Kylk_4_Pk/07E7DECC-CD64-C36F-91D4-68E550900001/Asuinkerros-talojen_ullakkorakentamista_koskeva_alu.pdf
13. Kuoppa, J., Saarimaa, S., Ruoppila, S., Laine, M., Nieminen, N., & Haverinen, R. (2020). Houkuttelevan asumisen ainekset. Yhdyskuntasuunnittelu 58(2), 10–32. https://doi.org/10.33357/ys.95604
14. Lilius, J., & Tervo, A. (2017) Urbaanien yksinasujien asuintilatoiveita. Yhdyskuntasuunnittelu 55(1), 11–32. https://www.yss.fi/journal/urbaanien-yksinasujien-asuintilatoiveita/
15. Lindroos, A. (2002). Ullakkorakentamisen taustaa Helsingissä 70-luvulta tähän päivään. Rakennustaiteen seura, Jäsentiedote(5), 6–11. https://rakennustaiteenseura.fi/wp-content/uploads/2016/11/RTS_5_02x.pdf.
16. Lindh, T. (2002). Töölöläisfunktionalismin neljä vaihetta. Teknillinen korkeakoulu.
17. Neuvonen, P. (2006). Kerrostalot 1880–2000. Rakennustieto Oy.
18. RT-93-10924. (2008). Asuntosuunnittelu. Irtokalusteiden tilantarve. Rakennustieto Oy.
19. RT-93-10929. (2008). Asuntosuunnittelu. Ruoanvalmistus ja ruokailu. Rakennustieto Oy.
20. RT-93-10937. (2008). Asuntosuunnittelu. Eteinen ja kulkuyhteydet. Rakennustieto Oy.
21. Saarikangas, K. (2002). Asunnon muodonmuutoksia. Puhtauden estetiikka ja sukupuoli modernissa arkki-tehtuurissa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
22. Saarimaa, S. (2021). Enemmän luonnonvaloa, vähemmän pimeitä käytäviä. Arkkitehtiuutiset(2), 14–17.
23. Salastie, R. (2002). Uhkia Helsingin taivaan alla? Rakennustaiteen seura, Jäsentiedote(5), 23–25. https://
rakennustaiteenseura.fi/wp-content/uploads/2016/11/RTS_5_02x.pdf.
24. Taipale, T. (2019, Lokakuu 6). Kaksi kerrosta katolle? Helsingin Sanomat.
25. Tomminen, H. (1990). Ullakkotilat. Rakennuskirja Oy.
26. Uusitalo, M. (2002). Ullakkorakentamisen kokemuksia. Rakennustaiteen seura, Jäsentiedote(5), 12–22.
https://rakennustaiteenseura.fi/wp-content/uploads/2016/11/RTS_5_02x.pdf.
27. Viertiö, S. (2002). Kantakaupungin kattomaisemat. Rakennustaiteen seura, Jäsentiedote(5), 26–29. https://
rakennustaiteenseura.fi/wp-content/uploads/2016/11/RTS_5_02x.pdf.
28. Ylä-Tuuhonen, M. (2014, Elokuu 28). Ullakkohuoneistojen buumi hiipumassa – Cheek osti miljoona-asun-non Töölöstä. Helsingin Sanomat.
29. Ympäristöministeriö. (2017). Ympäristöministeriön asetus asuin-, majoitus- ja työtiloista. Lainattu 21 Huhtikuu 2021, saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2017/20171008.
67 1. (Kansi) Koskinen, J. (2021).
2. Koskinen, J. (2021).
10. Koskinen, J. (2021).
11. Koskinen, J. (2021).
12. Koskinen, J. (2021).
13. Koskinen, J. (2021).
14. Koskinen, J. (2021).
15. Koskinen, J. (2021).
16. Koskinen, J. (2021).
17. Koskinen, J. (2021).
18. Koskinen, J. (2021).
19. Koskinen, J. (2021).
20. Koskinen, J. (2021).
Kuvalähteet