Asuntojen ullakkomaisuutta voidaan korostaa jättämällä rakennuksen hormeja, hormi-ryhmiä ja puurakenteita näkyviksi. Hormit ovat usein pakostikin säilytettäviä rakennuk-sen osia, sillä ne toimivat alempien asuntojen ilmanvaihto- ja takkahormeina (Helsingin kaupungin rakennusvalvontavirasto, 2014, 6). Hormit tuovat mukanaan myös oman ark-kitehtonisen lisänsä ja kertovat menneiden aikojen rakennustavoista.
Puurakenteiden säilyttäminen näkyvänä osana taas on paloturvallisuussyistä ja nykyisistä rakennuskäytännöistä johtuen huomattavasti vaikeampaa. Mahdollisuuk-sien mukaan puurakenteiden säilyttäminen on suotavaa (Helsingin kaupungin rakennus-valvontavirasto, 2014, 6). Käytännössä puurakenteiden suojaaminen on pakollista, jos niiden halutaan säilyvän kattoa kantavana rakenteena. Vaihtoehtoisesti voidaan rakentaa uusi kannatteleva rakenne, jolloin vanhat puurakenteet voidaan näyttää, mutta niiden rakenteellinen ominaisuus menetetään. (Tomminen, 1990.) Tuloksena syntyy näyttäviä sisätiloja, joissa rakennuksen historialliset rakenteet tulevat esille vaikkakin ”lavasteina”.
.
29
3.5 Tilasuunnittelu
Ullakkoasunnot vaativat usein erilaista suhtautumista tilojen suunnitteluun kuin nor-maalit kerrostaloasunnot. Ullakkorakentaminen on vaihtoehto standardiasumiselle. Se on erityisrakentamista, jossa tilankäytön, varustetason, materiaalien ja pintojen viimeis-telyn tavallisesta poikkeavat ratkaisut ovat mahdollisia. (Helsingin kaupungin rakennus-valvontavirasto, n.d, 7.)
Ullakkoasuntojen tilaratkaisut voidaan jakaa yksi- kaksi- tai useampitasoisiin ratkaisuihin sen mukaan, kuinka moneen kerrokseen tiloja rakennetaan. Ullakolle ra-kennettavaa tilaa ei tarvitse tehdä välttämättä omaksi asunnokseen, sillä kaksitasoisena ratkaisuna voidaan pitää myös tapausta, jossa alapuolella sijaitsevaa asuntoa laajenne-taan ullakolle. (Tomminen, 1990, 70.) Ylimmän kerroksen laajentaminen ullakolle on suotavaa etenkin silloin, kun tilat olisivat muuten vaikeasti käytettävissä erillisenä asun-tona. Samalla voidaan myös poiketa jonkin verran ullakkotilojen korkeusvaatimuksista.
(Helsingin kaupungin rakennusvalvontavirasto, 2014, 5.)
Ullakkoasuntojen tilaratkaisut ovat usein epätaloudellisia (Tomminen, 1990, 87). Hukkatilaa syntyy kattojen matalista kohdista, hormiryhmistä ja muista olemassa olevista rakenteista. On lisäksi huomioitava, että alle 1,6 metriä matalampaa tilaa ei lasketa huonealaan (Ympäristöministeriö, 2017). Asuntoja ohjataan rakentamaan läpi-talonasunnoiksi päivänvalon saannin, tuuletettavuuden ja poistumisen turvaamiseksi (Helsingin kaupungin rakennusvalvontavirasto, 2014, 5).
4. Kohdeanalyysit
Tässä luvussa tarkastellaan kolmea ullakkorakennuskohdetta Taka-Töölössä. Tarkaste-lukohteiksi valitsin kolme 1930-luvulla rakennettua töölöläisfunktionalismia edustavaa kerrostaloa, joiden ullakkotiloja on muutettu asuintiloiksi. Kohteista Minna Canthin katu 1:n ja Minna Canthin katu 3:n kerrostalot ovat valmistuneet vuonna 1936 ja Töölönto-rinkatu 6:n kerrostalo vuonna 1937. Umpikorttelirakenteinen TöölöntoTöölönto-rinkatu 6 edustaa Tommi Lindhin määritelmän mukaan töölöläisfunktionalismin ensimmäistä vaihetta.
Minna Canthin kadun kortteli taas edustaa 1930-luvun puolivälissä alkanutta töölöläis-funktionalismin kolmatta vaihetta, jolloin rakentaminen Taka-Töölössä oli vilkkainta (Lindh, 2002).
Aineistona kohdeanalyysissa olen käyttänyt puhtaaksi piirtämiäni pohjapii-rustuksia ja julkisivu- ja leikkauskuvia kohteista. Mallikalustuksessa käytettyjen huo-nekalujen mitoitus perustuu RT-korttiin Asuntosuunnittelu. Irtokalusteiden tilantarve (2008). Analyysin tukena on haastateltu kohteista vastanneita arkkitehtejä. Haastattelu toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna, jossa haastattelu perustuu tietyille keskeisille teemoille, joista haastateltava saa vapaasti kertoa omasta näkökulmastaan.
(Hirsijärvi & Hurme, 2008.)
Kohdeanalyysissa käsitellään luvussa kolme mainittujen ullakkorakentamisen erityispiirteiden toteutumista ja sitä, miten nämä erityispiirteet ovat vaikuttaneet asun-tojen suunnitteluun ja asuttavuuteen. Analyysissa tarkastellaan myös, miten erinäiset kaupunkikuvalliset tekijät ovat vaikuttaneet suunnitteluun ja rajoittaneet sitä.
31
Asuntojen tilasuunnittelua ja kalustettavuutta tarkasteltiin yhtenä asuttavuu-den osa-alueena. Tilasuunnittelu ja kalustaminen ovat riippuvaisia toisistansa eikä näitä kahta voi tarkastella huomioimatta toista. Kalustaminen on asukkaalle henkilökohtainen asia ja siksi suunnittelun täytyy tarjota riittävän monia erilaisia sisustusmahdollisuuksia (Kahri & Pyykkönen, 1994, 343). Myös asunnon asuttavuuden kannalta on sen erilaiset sisustamismahdollisuudet tärkeitä ja suunnittelussa tulisi huomioida tilojen monipuoli-nen kalustettavuus tilojen koosta huolimatta (Kuoppa ym., 2020, 28). Asuntojen kalus-tettavuuden ja tilan erilaisten käyttömahdollisuuksien tutkimiseksi asunnoista on tehty esimerkkisisustuksia niiden pohjapiirustuksiin perustuen. Minna Canthin katu 3:n täysin tarkka pohjaratkaisu ei vielä tätä tekstiä kirjoittaessa ollut täysin valmis, joten esitetyt julkisivu- ja leikkauspiirustukset perustuvat viimeisimpään versioon suunnitelmasta.
4.1 Töölöntorinkatu 6
Töölöntorinkadun ja Sandelsinkadun kulmassa sijaitseva kerrostalo on valmistunut vuonna 1937, ja sen on suunnitellut arkkitehti Didrik Dahlberg. Rakennuksen julkisivu rajaa merkittävästi Töölöntorin muodostamaa katu- ja toritilaa ja sen selkäpuolelle jää suljettu sisäpiha. Arkkitehti Jarmo Inkinen on suunnitellut rakennukseen ullakkotilat, jotka valmistuivat vuonna 2013.
Inkisen mukaan tilaajalla ei ollut tiukkoja vaatimuksia suunniteltaviin tiloi-hin liittyen. Arkkitehdilla oli paljon päätösvaltaa suunnittelussa, ja ullakkorakentamisen mahdollisuuksia kartoitettiin sen mukaan, millaiset ratkaisut kyseiseen kohteeseen olisi-vat luontevia. Yleisesti Inkinen mainitsee ullakkorakentamisen suunnittelulle kaksi mää-rittävää tekijää: olemassa olevien ullakkotilojen soveltuvuus rakentamiseen – erityisesti tilojen korkeuden ja suotuisiin näkymäsuuntiin avautumisen kannalta – sekä olemassa olevat kulkuyhteydet ullakkotiloihin. Tässä kohteessa kulkuyhteydet olivat jo valmiiksi olemassa, joten porrashuoneita ei jouduttu korottamaan.
33 Mittakaavat
Rakennustoimenpide Piirustuslaji Juoks.n:o
Rakennuskohteen nimi ja osoite
Tontti/Rn:o Kortteli/Tila
ARK
1:100 POHJAPIIRROS
ULLAKKOKERROS (7. KERROS)
14 470 6
ARKKITEHTITOIMISTO JARMO INKINEN OY
PUHELIN 09-442 976 FAKSI 09-6933 865 GSM 040-535 6623
Kuva 6. Töölöntorinkatu 6 ullakkokerros, 1:200.
4.1.1 Valoisuus, ikkunat ja näkymät
Asunnot ovat läpirungon asuntoja, jotka avautuvat kahteen ilmansuuntaan.
Käytännössä kuitenkin suurin osa aukotuksesta on kaupunkikuvallisista syistä rakennuk-sen sisäpihan puolella (kuva 7), eikä ajatus kahteen suuntaan avautuvasta rakennuksesta toteudu kaikessa potentiaalissaan.
Erityisesti Töölöntorin puoleisen kattojulkisivun aukottaminen osoittautui hankalaksi, sillä alkuperäisessä kattopinnassa ei ollut aukotuksia, ja viranomaiset suh-tautuivat suurella varauksella uusien ikkunapintojen lisäämiseen. Myös ullakkoasun-tojen menettelytapaohjeessa sanotaan (Helsingin kaupunginrakennusvalvontavirasto, n.d, 6): ”Kaupungin tietyt torit ja katunäkymät muodostavat ehjän, rakennustaiteellisen kokonaisuuden ja sijaitsevat näkyvällä paikalla. Näillä paikoilla ei sallita kattojen muu-toksia.” Lisättyjen kolmion muotoisten kattolyhtyjen muoto peilaa lähiympäristön mui-den aikakaumui-den rakennusten kattojen pieniä ikkuna-aukkoja. Näin ollen kadunpuoleinen ikkuna-aukotus on hyvin vähäistä ja pienet kattolyhdyt toimivat lähinnä henkireikänä ja rakennuksen läpituuletusta varten.
Asuntojen ulkonäkymät painottuvat ullakkorakentamiselle tyypilliseen tapaan korttelin sisäpihan vapaammin muokattaville julkisivuille ja suurimmat näkymälinjat avautuvat loogisesti tähän suuntaan (Tomminen, 1990, 55). Näkymien kannalta Töölön-torin avoin torimaisema vaikuttaisi viehättävämmältä näkymäsuunnalta, ja isommat ik-kuna-aukotukset tähän suuntaan olisivat lisänneet avoimuuden tunnetta rakennuksessa.
Kyseinen tilanne onkin hyvä esimerkki siitä, miten kaupunkikuvallisten arvojen asetta-mat ehdot voivat mennä ullakkoasuntojen sisätilojen viihtyisyyden edelle.
35
Koska ikkuna-aukotukset kadun puolella ovat pieniä eivätkä päästä juurikaan valoa sisään, on katon sisäpihan lappeen puolelle kekseliäästi rakennettu lapeikkunoita (kuva 7), jotka tuovat valoa makuuhuoneisiin ja eteistiloihin. Nämä ikkunat eivät kuiten-kaan tarjoa näkymiä ulos korkeutensa vuoksi, ja näin rakennuksen pohjoispäädyn tilat jäävät valaistuksesta huolimatta silmäntasolta katsottuna umpinaisiksi. Toisaalta esimer-kiksi Kahri ja Pyykkönen (1994) suosittelevat pienehköjen ikkuna-aukkojen suunnitte-lemista makuuhuoneisiin suojaisan ja turvallisen vaikutelman luomiseksi. Tämä ikkunan yksityisyyden aspekti ei kuitenkaan tunnu yhtä merkittävältä ullakkoasunnoissa, joissa ikkunat ovat niiden korkeuden takia jo usein valmiiksi suojassa ihmissilmien katseilta.
Pienet ikkuna-aukot tuntuvat sopivan kuitenkin erinomaisesti kylpyhuoneisiin, joissa ne päästävät hieman valoa sisään pitäen tilan silti riittävän yksityisenä. Olohuoneissa on asuntojen parhaimmat ja laajimmat näkymät, mikä on looginen ratkaisu, kun valonsaan-tia on priorisoitava. Valoa tulee olohuoneisiin kattoterassin seinän korkuisten lasi-ikku-noiden kautta, jotka yhdessä lapeikkulasi-ikku-noiden kanssa valaisevat oleskelutilat kattavasti (kuva 7).
Rakennuskohteen nimi ja osoite
Tontti/Rn:o
ARKKITEHTITOIMISTO JARMO INKINEN OY
PUHELIN 09-442 976 FAKSI 09-6933 865 GSM 040-535 6623
Kuva 7. Töölöntorinkatu 6, leikkaus A - A’, 1:100.
4.1.2 Rakenteet
Olemassa olevia vanhoja rakenteita ei hormeja lukuun ottamatta ole voitu säilyttää, ei-vätkä säilyneetkään hormit ole merkittävässä roolissa asuntojen arkkitehtuurissa. Tä-hän syynä on se, että hormit eivät ole näyttäviä tulihormeja, joita esiintyi laajalti vielä 1910-luvulle saakka, kun asuntoihin rakennettiin huonekohtainen uunilämmitys (Neu-vonen, 2006, 37). Hormit olivat lisäksi hataria ja vaativat lisäeritystä- ja vahvistusta, jolloin alkuperäiset rakenteet jäivät piiloon heikentäen hormin luonnetta rakennuksen historiallisena elementtinä. Tässä kohteessa hormit toimivat lähinnä tilasuunnittelua ohjaavan tekijänä, joiden ympärille uudisrakentaminen on sopeutettu. Vanhat rakenteet ovat kadonneet tai peittyneet, mutta uuden katon rakenteet näkyvät sisätiloissa katon harjan kantavissa pilareissa.
Hormeille on pyritty antamaan funktionaalinen käyttötarkoitus joko huoneiden jakajana, osana seinäpintaa tai ne on vain jätetty seisomaan paikalleen (kuva 6). Hyvänä esimerkkinä hormista osana seinäpintaa näkyy asunnossa B57, jossa vaatehuoneen pitkä seinä syntyy hormin rajaamana (kuva 6). Esimerkkinä hormista viitteellisempänä tilan jakajana näkyy taas asunnossa B58, jossa hormi jakaa selkeästi keittiö- ja ruokailutilaa omaksi sopekseen muusta asunnosta ilman erikseen rakennettuja seiniä. Asunnossa B57 näkyy myös, miten hormille ei voida joskus antaa sen sijainnin takia mitään tiettyä tar-koitusta. Hormi jää irralliseksi elementiksi huoneeseen tehden tilasta epäkäytännöllisen mutta toisaalta lisäten sen yllätyksellisyyttä ja persoonallisuutta (kuva 6).
37
4.1.3 Tilasuunnittelu
Inkinen mainitsee yhdeksi tärkeäksi suunnitteluperiaatteekseen ullakkohuoneiston tilal-lisen avoimuuden ja läpirunkoisuuden. Asuntojen avoimen tilan läpirunkoisuus toteutuu kaikissa asunnoissa asuntoa B58 lukuun ottamatta, jossa kylpyhuone ja vaatehuone kat-kaisevat avoimen tilan jatkuvuuden ulkoseinästä ulkoseinään (kuva 6). Avoimeen tilaan jäsentyvät yhteisölliset tilat, kuten ruokailu- ja oleskelutilat sekä yhteys parvekkeelle.
Kattoterassi lisää tilan avaruuden tuntua entisestään ja yhdistää sisä- ja ulkotilat toisiin-sa (kuva 7). Viihtyisyyden kannalta tilasuunnittelu vaikuttaa perustellulta ja toimivalta.
Avoimet pohjaratkaisut toimivat ullakkoasunnoissa paremmin tilojen helpomman kalus-tettavuuden, läpituuletettavuuden ja avautuvien näkymien kannalta (Uusitalo, 2002, 17).
Inkinen sanoo asukkaiden toiveiden asuntojen avoimuudesta näkyvän esimerkiksi siinä, että lähes kukaan ei toivo erilliskeittiötä asuntoonsa – asunnon koosta riippumatta. Mie-lenkiintoisena huomiona Inkinen kuitenkin sanoo, että asukkaat eivät usein koe tilallista avoimuutta yhtä tärkeänä kuin suunnittelija itse, ja makuuhuoneiden määrä koetaan hel-posti tärkeämmäksi kuin avoin tila. Kohteen asunnoissa ei kuitenkaan tule vaikutelmaa liiallisesta ahtaudesta.
Yksityisemmät makuuhuone- ja saniteettitilat jäsentyvät pääosin rakennuksen katujulkisivun puolelle, ja ne ovat erillään julkisemmista tiloista. Vaatehuoneet sijoittu-vat talon pimeimpiin ikkunattomiin osiin, joiden vaikeasti sisustettava tila on näin saatu hyötykäyttöön ilman, että suurempia kompromisseja tilojen viihtyisyydestä on jouduttu tekemään (kuva 6).
Käytettävyyden kannalta vaikeimmaksi näyttävät muodostuvan erityisesti eteistilat, joiden välittömässä läheisyydessä ei ole tilaa kiintokalusteille (kuva 6). Eteisti-lojen toiminallisuuden tärkeydestä asunnon viihtyisyyttä lisäävänä tekijänä kirjoittaneet Kuoppa ym. (2020, 16–18) mainitsevat eteisen käyttöä hankaloittaviksi tekijöiksi niiden ahtauden, huonot säilytystilat, sopimattomat lattiamateriaalit ja tuulikaapin tai kurae-teisen puutteen. Aiemmin mainituista kuraekurae-teisen puute ja huonot säilytystilat toistuvat kohteen asuntojen eteisissä. Esimerkiksi talviaikana paksujen vaatekerrosten säilytys ja loskan leviäminen eteistiloista muualle asuntoon vaikuttaa isolta ongelmalta. Inkinen ei kuitenkaan näe eteisjärjestelyjen puutetta yhtä isona ongelmana. Hän sanoo kokemuk-sensa perusteella todenneensa, että asukkaat eivät keskimäärin kaipaa laajoja säilytys-tiloja, ja että heille riittää vaatimattomammat säilytystilat, kuten seinään kiinnitettävät naulakot.
39
4.1.4 Sisustussuunnittelu ja kalustettavuus
Yhteisölliset tilat ovat avoimia ja näin mahdollistavat asuntojen kalustamisen monin eri tavoin (kuva 8 & kuva 9). Inkisen mukaan asukkaiden toiveena on usein jatkaa vinoa kattopintaa lähes lattiaan saakka, mikä heikentää tilan kalustettavuutta. Tällaiset vinot ja matalat tilat aiheuttavat melko vaikeakäyttöistä tilaa, ja ne olisivat tilan käytettävyyden kannalta järkevämpi muuttaa osin pystysuoraksi seinäksi (Tomminen, 1990, 76). Esille nousee jälleen kerran ullakkorakentamiselle tyypillinen valinta persoonallisten tilojen ja käytännöllisyyden välillä.
Kokemustensa perusteella Inkinen katsoo viisaimmaksi pitää valmiin kalus-tuksen suunnittelun minimissä varsinkin vinokattoisissa oleskelutiloissa, jonne matalaa ja vaikeakäyttöistä tilaa jää usein runsaasti. Hän toteaa sisustuksen tällaisissa tiloissa riippuvan niin paljon kustakin asukkaasta, että kalustamisen miettiminen valmiiksi ei tunnu mielekkäältä. Kuitenkin huoneistoja suunnitellessaan hän katsoo, että tilat ovat ensinnäkin tarpeeksi suuria sisustettaviksi ja että ruokailutiloissa on hyvä paikka ruoka-pöydälle ja makuuhuoneissa riittävästi tilaa sängylle.
Keittiöt ovat asuntoa B57 lukuun ottamatta I-keittiöitä, jotka soveltuvat hyvin avokeittiöihin. Keittiöt ovat varsinkin isommissa asunnoissa pienehköjä, ja osa keittiö-kalusteista sijoittuu alueelle, jossa katon korkeus laskee alle kahden metrin (kuva 6).
Keittiöstä olisi luultavasti saanut tilavamman, jos sen yhteyteen olisi rakennettu erillinen saareke. Keittiö on kaikissa asunnoissa yhteydessä isoon avaraan tilaan, joka soveltuu hyvin saarekekeittiön rakentamiselle (RT 93-10929). Tällöin avoimen tilan määrä oli-si tooli-sin vähentynyt ja saarekkeen kierrettävyys olioli-si myös saattanut tuottaa ongelmia
vinokaton seinämien vieressä. Suoran seinäpinnan määrä vaihtelee asuntokohtaisesti.
Hieman yllättäen suurimassa asunnossa A55 (Kuva 6) on kaikkein vähiten suoraa ja tarpeeksi korkeata ja kalustettavaa seinätilaa.
Huoneistoihin ei ole esitetty niiden kokoon nähden paljoakaan kaappi- tai ko-merotilaa. Säilytystilat on ratkaistu useassa asunnossa erillisellä vaatehuoneella, jossa voi säilyttää tarpeen mukaan jonkin verran myös muita tavaroita (kuva 6). Makuuhuoneitten säilytystilat on pystytty pääosin järjestämään joko vaatehuoneella tai sisäänrakennetuil-la hyllystöillä, mutta esimerkiksi pölynimurin, urheiluvälineiden tai muiden tavaroiden säilyttäminen saattaa aiheuttaa ongelmia.
Takka
A A’
41
Takka
A A’
Kuva 8. Töölöntorinkatu 6, asunto A55:n mallikalustus 1, 1:100.
Takka
A A’
Kuva 9. Töölöntorinkatu 6, asunto A55:n mallikalustus 2, 1:100.
43
Kuva 10. Töölöntorin puoleinen julkisivu.