6.2 Rinnakkaiskeskustelun syntyminen
6.2.3 Toiselle oppilaalle kohdistettu aloitevuoro
Käsittelen tässä alaluvussa tapauksia, joissa uusi diskursiivinen kenttä saa alkunsa oppilaan toiselle oppilaalle kohdistamasta vuorosta. Olen rajannut tässä tarkasteltavat tapaukset sellaisiin, joissa vuoron kohdistaminen toiselle oppilaalle tehdään eksplisiittisesti puhuttelutermin avulla. Puheen kohdistaminen toiselle oppilaalle yhteisen keskustelun aikana asettaa puhujan aina tilanteeseen, jossa hän kilpailee vastaanottajan huomiosta opettajan kanssa: puhutellun oppilaan asettuminen vastaanottajaksi ei ole itsestään selvää. Koska yhteisen keskustelun osallistumiskehikko on joka tapauksessa jatkuvassa muutoksessa, se, että oppilas kohdistaa vuoron toiselle oppilaalle, ei vielä tarkoita, että vuoro ei kuuluisi yhteiseen keskusteluun (ks. esimerkit 5.7.–5.9.). Oppilaan toiselle oppilaalle kohdistama vuoro saattaa kuitenkin toisinaan johtaa erillisen keskustelun syntymiseen, jos vuoron vastaanottaja tai joku muu oppilas reagoi siihen ja muut jatkavat samalla aiempaa yhteistä keskustelua.
Milloin toiselle oppilaalle kohdistettu vuoro voidaan tulkita yhteisen keskustelun osaksi ja milloin erillistä rinnakkaiskeskustelua suoraan aloittavaksi? Rinnakkaista keskustelua aloittavia vuoroja (schisming-inducing turn, SIT) on aiemmin tutkinut Egbert (1993; 1997).
Sen lisäksi, että rinnakkaisilla keskusteluilla on erilliset vuorottelujärjestelmät, erillisyyden osoituksina on pidetty muun muassa poikkeamista edeltävän keskustelun projisoimasta sekvenssijäsennyksestä ja topiikista tai toiminnasta (Egbert 1997: 3). Nämä poikkeamat eivät yksinään riitä erillisen keskustelun syntymisen kriteeriksi, mutta ne voivat viitata tai vaikuttaa keskustelun jakautumiseen.
Seuraavassa esimerkissä kolmen oppilaan välille syntyy rinnakkaiskeskustelu, kun yksi oppilas osoittaa toiselle leikillisen vuoron ja kolmas oppilas tulee mukaan: opettajan esittäessä Cecilialle kysymystä Nawal, Sibel ja Sareedo tuottavat yhdessä suosittuun hokemaan perustuvan vitsailusekvenssin. Katkelma on jälleen Unelmakumppani-keskustelusta (ks. mm. esimerkki 4.8.). Cecilia on edellä sanonut haluavansa mennä naimisiin näyttelijän kanssa, koska tämä on rikas. Dilton on juuri kritisoinut Cecilian vaatimusta sanomalla, ettei raha ratkaise kaikkea, ja hän jatkaa argumentaatiotaan:
Esimerkki 6.5. Elämä on (9. luokka, Unelmakumppani)
01 Dilton: sul on kaiki, (.) kat- (.) [>kaiki semmosii< elämä.
{VILKAISEE CECILIAA {KÄSI KASVOILLE {KATSE PULPETTIIN
{SIBELIN KATSE NAWALIIN
{SIBEL ILMEHTII, KATSE PULPETTIIN 02 Sareedo: [paha tyttö
192
{KATSE CECILIAAN
{KATSE PULPETTIIN
03 Opettaja: mut [(.) mut, {KATSE CECILIASSA
{CECILIA NOSTAA KATSEEN OPETTAJAAN
04 Nawal: -> [elämä on Sibel.
{SAREEDON KATSE NAWALIIN
05 Opettaja: jos sä otat (öö) onks se | Sibel: @elämä on (.) mutsis on@
{SAREEDON {KATSE NAWALIIN,
KATSE ETEEN YLIMIELINEN ILME
06 Opettaja: sitte | SIBELIN KATSE OPETTAJAAN {VILKAISEE NAWALIA
07 Opettaja: hyvä se näyttelijä | Sareedo : mutsis on
{KATSE CECILIAAN {VILKAISEE NAWALIA {KATSE PAPERIIN
08 Opettaja: just tota, (.) voi olla joku muuki rikas.
{KATSE SIBELIIN
Yhteisen keskustelun polttopiste on katkelman alussa Diltonin, Cecilian ja opettajan välillä.
Diltonin vuoron (r. 1) aikana Sibel katsoo Nawaliin päin ja ilmehtii.154 Sibel kääntää katseensa pulpettiin. Kuten alaluvun 6.1.1 esimerkeissä, oppilaiden välinen katsekontakti pohjustaa tulevaa rinnakkaiskeskustelua (Egbert 1997: 6; Strong 2008a): lähes heti tämän jälkeen, päällekkäispuhunnassa opettajan vuoron kanssa, Nawal kohdistaa vuoron Sibelille (r.
4). Kyse on intertekstuaalisesta vitsistä, joka perustuu TV:ssä esitettäviin matkapuhelinliittymämainoksiin, joissa ilmaukset elämä on ja mutsis on ovat keskeisessä osassa. TV-mainosten tunteminen on osa populaarikulttuuria, ja mainosta matkimalla tytöt ilmaisevat yhteisen sosiaalisen ryhmän jäsenyyttä ja osoittavat puheyhteisöön kuulumista (Sahlström 1999: 166; Rampton 2006: 100; Tainio 2008: 158; ks. myös Haakana & Visapää 2005). Nawal aloittaa vitsin osoittamalla Sibelille sanat elämä on TV-mainoksesta lainatulla intonaatiolla (paino sanalla on). Vuoro on kohdistettu Sibelille vuoronloppuisen puhuttelutermin avulla, mikä voi johtua katsekontaktin puuttumisesta. Tässä tilanteessa vitsin laukaisijana toimii Diltonin juuri edeltävässä keskustelussa mainitsema sana elämä (r. 1).
Lisäksi näissä mainoksissa on kyse nimenomaan elämän kalleudesta, joten tämän mainoslauseen käyttäminen rahaan liittyvässä keskustelussa on sikälikin motivoitua. Nawal kierrättää siis sekä Diltonin vuoron että TV-mainoksen elementtejä. Sibel kääntää katseensa Nawaliin ja toistaa tämän sanat, mutta lisäksi hän kehittää ilmausta eteenpäin lisäämällä sen perään toisen osan, mutsis on (r. 5). Sibel imitoi mainosta myös äänensävyllään ja ilmeellään.
Tässä vaiheessa myös opettaja vilkaisee Nawalia, vaikka jatkaakin puhettaan Cecilialle (r. 6).
154 Nawal ei valitettavasti näy videolla, mutta Sibelin ilmehtimisestä voidaan päätellä, että myös Nawal katsoo tässä kohden Sibeliä.
193
Sareedo toistaa vielä Sibelin vuoron jälkipuolen; hänkin vilkaisee Nawalia puhuessaan (r. 7).
Tyttöjen vuorot muodostavat rinnakkaisen keskustelun sille, jota opettaja ja Cecilia käyvät samaan aikaan.
Seuraava esimerkkikatkelma on rajatapaus rinnakkaiskeskustelujen joukossa, ja se voitaisiin ehkä tulkita yhtä hyvin opetussyklin keskelle sijoittuvaksi välisekvenssiksi kuin samanaikaiseksi rinnakkaiskeskusteluksi; lisäksi ero pulpettipuheeseen ei ole selvä.
Rinnakkaiskeskustelun syntymisen mekanismien näkökulmasta esimerkki on kuitenkin kiinnostava. Katkelmassa Dilton kohdistaa Sibelille vuoron, joka poikkeaa edeltävästä keskustelusta niin vuorottelun, sekvenssijäsennyksen kuin topiikinkin osalta. Katkelmassa etsitään määritelmää tekstissä esiintyneelle sanalle soluttautua (katkelma on jatkoa esimerkille 4.3.). Sibel on hetkeä aiemmin nostanut esiin sanan yhteyden biologian termiin solu ja nauranut kovaäänisesti. Sibelin vieressä istuva Dilton muistuttaa nyt tätä meneillään olevasta nauhoituksesta.
Esimerkki 6.6. Mikrofoni (9. luokka, Konditionaali)
01 Cecilia: °soluttau[tuisi hyvin° (.) a a £se pärjää hyvin {DILTON JA SIBEL KÄÄNTÄVÄT KATSEET
TOISIINSA HYMYILLEN
{CECILIAN KATSE OPETTAJAAN {OPETTAJAN KATSE CECILIAAN, HYMYILEE
02 Dilton: -> [(°£Sibel hei muista tossa vieressä siin {OSOITTAA NAUHURIA
03 Cecilia: (°siinä°)£]
{KATSE SIBELIIN JA DILTONIIN, LEVITTÄÄ SILMIÄÄN
04 Dilton: on ] mikrofoni sun vieress䣰) {SIBEL KATSOO NAUHURIA
{OPETTAJAN KATSE DILTONIIN JA SIBELIIN
05 Sibel: £ei kiinnosta mul on päänsärky
{KATSE DILTONIIN {KATSE PULPETTIIN {AGNESIN KATSE DILTONIIN JA SIBELIIN {DILTONIN KATSE ETEEN
06 °#oi[keesti#°.£
{DILTON VILKAISEE SIBELIÄ {SIBEL PUDOTTAA VIIVOITTIMEN
07 Opettaja: [no, (.) mut hei kattokaas nyt jos täs sanotaan näin.
{VILKAISEE TUTKIJAA {KATSE KIRJAAN
{CECILIAN KATSE OPETTAJAAN {AGNESIN KATSE PULPETTIIN
Sibel ja Dilton ovat vaihtaneet katseita jo hieman ennen tätä katkelmaa, Sibelin naurun aikana (ks. esimerkki 4.3., rivi 7). Nyt keskustelun polttopiste on opettajan ja Cecilian välillä, ja Sibel ja Dilton kääntävät uudelleen katseet toisiinsa lähes samanaikaisesti (r. 1). Tässäkin esimerkissä oppilaiden välinen katsekontakti pohjustaa tulevaa rinnakkaiskeskustelua (Egbert
194
1997: 6; Strong 2008a). Dilton tekee nyt aloitteen. Hän kohdistaa vuoronsa (r. 2 ja 4) eksplisiittisesti Sibelille käyttämällä vuoronalkuista puhuttelua ja huomionkohdistinta hei (r.
2). Vuoro on aluksi päällekkäispuhunnassa Cecilian vastausvuoron kanssa: Dilton ei siis suuntaudu meneillään olevan keskustelun vuorottelujärjestelmään. Dilton myös puhuu hiljaisella äänellä; Sibel istuu hänen vieressään, ja vuoro ei ole tarkoitettu muiden kuultavaksi. Äänen hiljentäminen on yksi kontekstivihje, jonka avulla vuoro voidaan merkitä meneillään olevasta yhteisestä keskustelusta eroavaksi ja sille jollain tavalla alisteiseksi (Parker 1984: 56); tarkoitus ei ole kilpailla julkisesta vuorosta Cecilian kanssa. Diltonin vuoro aloittaa uuden sekvenssin ja topiikin: se ei ole vastausehdotus opettajan esittämään kysymykseen (sanan soluttautua merkitys), ja vaikka vuoro kytkeytyy aiempaan keskusteluun, nyt puheenaiheeksi nousee sanan soluttautua sijasta nauru ja sen äänittäminen.
Dilton ei täsmennä, miksi Sibelin pitäisi kiinnittää erityistä huomiota mikrofoniin, mutta koska hän seuraavalla tunnilla huomauttaa Sibelille samasta asiasta ja lisää, että Sibelin nauru menee nauhalle, voi huomautuksen tässäkin tapauksessa olettaa liittyvän Sibelin kovaääniseen nauruun, joka on edeltänyt tätä katkelmaa. Sibel kääntää katseensa nauhuriin (r.
4), jota Dilton on osoittanut (r. 2).
Tässä vaiheessa Cecilian vastausvuoro on päättynyt: hän on vuoronsa lopussa hiljentänyt äänensä kuulumattomiin ja kääntänyt katseensa sivulle kohti Sibeliä ja Diltonia (r. 3). Tähän on ehkä osaltaan vaikuttanut Diltonin puhe, mutta kyse on myös siitä, että Cecilia merkitsee oman puheensa leikilliseksi: vuoron loppu on sanottu hymyillen, ja kääntyessään Sibeliin ja Diltoniin päin Cecilia levittää silmiään teatraalisesti. Opettaja, joka on katsonut Ceciliaa, seuraa nyt hänen katsettaan ja kääntää itsekin katseensa Sibeliin ja Diltoniin; toki tähänkin voi vaikuttaa myös Diltonin puhe, vaikka se tuotetaan hiljaisella äänellä (r. 4). Nyt ollaan siis tilanteessa, jossa kolmiosainen opetussekvenssi on kesken (opettaja ei ole vielä antanut palautetta Cecilian vastausehdotuksesta) mutta jossa myös edellä polttopisteessä olleiden osallistujien huomio on kääntynyt Sibeliin ja Diltoniin. Sibel reagoi nyt Diltonin huomautukseen, vaikka Diltonin vuoro ei sinänsä edellytä responssia (r. 5–6). Hän mitätöi Diltonin huomautuksen vetoamalla siihen, että hänellä on olennaisempikin huolenaihe, päänsärky. Vuoro on tuotettu lähes normaalilla äänenvoimakkuudella: nekin, jotka eivät ole kuulleet Diltonin vuoroa, kuulevat Sibelin reaktion. Myös Agnes kääntää tässä vaiheessa katseensa Sibeliin ja Diltoniin. Sibel katsoo vuoronsa aikana Diltonia mutta kääntää katseensa pulpettiin jo ennen vuoron loppua. Vuoron lopussa ääni hiljenee ja muuttuu narisevaksi, lisäksi Sibel käsittelee viivoitinta niin, että se putoaa lattialle. Sibel osoittaa, ettei halua jatkaa keskustelua tästä aiheesta. Dilton kääntääkin katseensa eteen. Tässä vaiheessa opettaja ja muut oppilaat suuntautuvat uudelleen keskeytyneeseen keskusteluun sanan soluttautua merkityksestä.
195
Rinnakkaiskeskustelua on edeltänyt Sibelin leikillinen vuoro, nauru, katsekontakti Diltonin kanssa ja yleinen huumorin sävyttämä konteksti.155 Nämä tekijät toimivat eräänlaisena kutsuna leikilliseen vuorovaikutukseen. Diltonin ja Sibelin välinen keskustelu alkaa pulpettipuheena, mutta Cecilian samanaikaisen vastauksen epämääräinen päättyminen johtaa siihen, että keskusteluun tulee tauko ja että muidenkin osallistujien katseet suuntautuvat rinnakkaiskeskustelun osallistujiin. Tämä vaikuttanee Sibelin reaktioon.
Rinnakkaiskeskustelun asema voi siis muuttua yhteisen keskustelun tilanteen mukaan:
Diltonin yksityiseksi tarkoittama vuoro saa julkisen reaktion, kun yhteisen keskustelun tauon aikana Sibel vastaa siihen kuuluvalla äänellä. Opettaja odottaa, että oppilaat saavat rinnakkaiskeskustelun päätökseen, ja siirtyy vasta sitten eteenpäin (vrt. esimerkki 6.4.).
Tämän alaluvun esimerkeissä (6.5. ja 6.6.) rinnakkaiskeskustelu saa alkunsa toiselle oppilaalle kohdistetusta vuorosta, joka poikkeaa edeltävästä keskustelusta niin vuorottelun, sekvenssijäsennyksen kuin topiikin näkökulmasta. Rinnakkaiskeskustelua aloittava vuoro linkittyy kuitenkin aina johonkin elementtiin edeltävässä yhteisessä keskustelussa:
esimerkiksi siinä esiintyneeseen nauruun tai yksittäiseen sanaan. Molempia tilanteita yhdistää leikillisyys. Oppilaat vahvistavat keskinäisiä sosiaalisia suhteitaan tilanteisen huumorin avulla. Vaikka aloittava vuoro on suunnattu yhdelle oppilaalle, rinnakkaiskeskustelu on riittävän julkinen antaakseen muillekin oppilaille mahdollisuuden liittyä siihen ja / tai jakaa huumori.