4.3 Tietojen keräys, käytetyt mittarit ja muuttujien luokitukset
Verenpainepotilasta tutkimukseen pyytäessään lääkäri arvioi ja kirjasi lomakkeelle (liite 8) kunkin potilaan sitoutumisen kohonneen verenpaineen sekä lääkkeettömään että lääkehoitoon, tiedot potilaan sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöiden lukumäärästä (kolesteroli > 6,5 mmol/l, tupakointi, 1. asteen sukulaisilla sydäninfarkti alle 60-vuotiaana, diabetes), kohonneen verenpaineen hoitotuloksesta edellisen kuuden kuukauden ajalta sekä tiedon siitä, onko potilaalla verenpainetaudin liitännäissairauksia (sydäninfarkti, aivoinfarkti, aivoverenvuoto, sydämen vajaatoiminta tai angina pectoris).
Tämän jälkeen lääkäri antoi potilaalle ja hänen puolisolleen täytettäväksi lomakkeet (liite 1 ja liite 2), jotka pyydettiin palauttamaan nimetylle hoitajalle 1–2 viikon kuluessa.
Palautusvaiheessa hoitaja arvioi potilaan verenpainetason edeltävän puolen vuoden ajalta sairauskertomustietojen ja verenpainekortin perusteella. Mikäli potilaalla oli käytössään kotimittari, määritti hoitaja kotimittausten verenpainetason edeltävän kuuden kuukauden ajalta. Lopuksi hoitaja mittasi potilaan verenpaineen kahdesti 2 mmHg:n tarkkuudella ohjeiden (liite 5) mukaisesti, mittasi potilaan pituuden ja painon ja varmisti, että potilas oli vastannut kaikkiin kysymyksiin. Omainen palautti kysymyslomakkeensa suljetussa kirjekuoressa hoitajalle tai suoraan yliopistolle.
Tutkimukseen osallistuneet lääkärit saivat lopuksi täytettäväkseen lääkärinlomakkeen (liite 3), jonka he palauttivat suoraan yliopistolle.
Potilaan sitoutuminen kohonneen verenpaineen hoitoon
Lääkärit arvioivat potilaan sitoutumista kohonneen verenpaineen hoitoon ja sekä lääkkeettömän että lääkehoidon toteutumista Likert-asteikolla yhdestä viiteen, jolloin 1
= erittäin huono, 2 = melko huono, 3 = kohtalainen, 4 = melko hyvä ja 5 = erittäin hyvä.
Kohonneen verenpaineen hoitotuloksen edeltävältä kuuden kuukauden ajalta lääkärit ja hoitajat arvioivat asteikolla 1–4, jolloin 1 = hyvä (< 140/85 mmHg), 2 = tyydyttävä (<
150/90 mmHg), 3 = välttävä (< 160/95 mmHg) ja 4 = huono (≥ 160/95 mmHg).
Kotimittausten tulosten arvioinnissa käytettiin 5 mmHg alempia raja-arvoja.
Sukupuoli ja ikä
Tutkimustulokset on esitetty sekä miehille että naisille tai molemmille yhteisesti. Ikää käytettiin sekä jatkuvana muuttujana että luokittelevana muuttujana. Luokittelussa käytettiin pääasiassa kolmea ikäryhmää: alle 65-vuotiaat, 65–74-vuotiaat ja 75 vuotta täyttäneet. Joissakin kysymyksissä tuloksia on laskettu myös alle 55- ja 55–64-vuotiaille.
Tieto
Lääkärin antamaa tietoa tarvittavista elintapojen muutoksista tiedusteltiin paitsi lääkäreiltä itseltään myös sekä potilailta että heidän puolisoiltaan. Potilailta ja omaisilta tiedusteltiin, onko lääkäri puhunut potilaalle laihduttamisesta (jos potilas on ylipainoinen), liikunnan lisäämisestä, tupakoinnin lopettamisesta, suolan käytön vähentämisestä, kuitujen ja hedelmien kulutuksen lisäämisestä ja eläinrasvojen kulutuksen vähentämisestä. Lääkäreiltä kysyttiin, kertovatko he verenpainepotilailleen näistä samoista asioista rutiiniluonteisesti.
Potilailta tiedusteltiin hoitoa edeltävää verenpainetasoa ja heidän ihanne-verenpainettaan sekä lääkärin antamaa tietoa hoidon hyödyistä, mahdollisista lääkehaitoista, lääkityksen laiminlyönnin riskeistä ja lääkkeiden säännöllisestä käytöstä.
Lääkäreiltä kysyttiin, kertovatko he rutiiniluonteisesti verenpainepotilailleen korkean verenpaineen riskeistä, hoito-ohjeiden noudattamisesta, mahdollisen lääkehoidon tehosta, lääkehoidon mahdollisista haittavaikutuksista ja hoidon hyödyllisyydestä.
Tutkimuksen tuloksissa on käytetty tietojen kokonaismäärää ja tietojen lukumäärän ryhmittäisiä keskiarvoja.
Asenteet ja käsitykset
Potilailta kysyttiin mielipidettä oman verenpaineen hoitotasapainosta ja tyytyväisyyttä kohonneen verenpaineen hoitoon. Lisäksi tiedusteltiin lääkärin vastaanottoajan riittävyyttä verenpaineen hoidosta keskusteluun. Potilaat arvioivat tyytyväisyyttään ja kohonneen verenpaineen vaarallisuutta Likert-asteikolla (1–9), jolloin arvo 1 tarkoitti
”ei lainkaan vaarallinen” tai ”ei lainkaan tyytyväinen” ja arvo 9 toista ääripäätä eli
”erittäin vaarallinen” tai ”erittäin tyytyväinen”. Tuloksia käytettiin sekä jatkuvina että luokiteltuina muuttujina ja myös tyytyväisyyden ja vaarakäsityksen keskiarvoja ryhmittäin laskettiin. Tyytyväisyys ja vaara luokiteltiin vastaamaan arvoja 1–6, 7, 8 ja 9.
Tämän jaon mukaan vastaukset jakautuivat eri luokkiin melko tasaisesti niin, että noin kolmasosa potilaista kuului yhteensä kahteen alimpaan, ja kolmasosa kumpaankin ylempään luokkaan. Alin luokka säilytettiin siksi, että voitiin tarkastella kriittisimpien vastausten antajia tarvittaessa erikseen.
Muutokset elämässä verenpainelääkityksen aloituksen jälkeen
Verenpainelääkityksen aloittamisen jälkeen elämässä mahdollisesti tapahtuneita muutoksia tiedusteltiin sekä potilailta että heidän puolisoiltaan. Kysymykset koskivat yleistä elämälaatua, sukupuolielämää, ihmissuhteita ja harrastuksia, mielialaa, energisyyttä ja vireyttä sekä ihmissuhteita työpaikalla. Vaihtoehdot olivat ”parempi”,
”ei muutosta” ja ”huonompi”. Potilaiden ikäjakauman vuoksi suuri osa tutkimuspotilaista ei ollut työelämässä ja siten työpaikkaa koskevaan kysymykseen vastasi alle 40 % potilaista ja omaisista (38 % ja 39 %). Muutoksia havainneiden prosenttiosuudet esitetään kuvissa ja tekstissä.
Hoitoon sitoutuminen
Potilaan hoitoon sitoutumista määriteltiin seuraavien neljän potilaalle esitetyn kysymyksen avulla: 1) Kuinka usein olette viimeksi kuluneen vuoden aikana ollut ottamatta verenpainelääkkeitä? 2) Keskimäärin kuinka monena päivänä kuukaudessa jätätte ottamatta jonkin verenpainelääkkeenne? 3) Keskimäärin kuinka monena päivänä kuukaudessa jätätte ottamatta kaikki verenpainelääkkeenne? 4) Jos olette jättänyt ottamatta lääkkeenne, niin miksi olette tehneet niin (annettu seitsemän vaihtoehtoa)?
Hoitoon sitoutuminen katsottiin hyväksi, jos yhdessäkään edellä kuvatuista kysymyksistä ei tullut esiin hoidon keskeytyksiä.
Omaisen näkemys puolison sitoutumisesta verenpaineensa hoitoon määritettiin seuraavien kolmen kysymyksen avulla: 1) Onko puolisonne tai avopuolisonne viimeksi kuluneen vuoden aikana jättänyt verenpainelääkkeensä ottamatta? 2) Kuinka monena päivänä kuukaudessa puolisonne käsittääksenne jättää ottamatta verenpainelääkkeensä?
3) Jos puolisonne on jättänyt lääkkeensä ottamatta, niin miksi arvelette hänen tehneen niin (annettu seitsemän vaihtoehtoa)? Hoitoon sitoutuminen luokiteltiin hyväksi, jos yhdessäkään edellä kuvatuista kysymyksistä ei tullut esiin hoidon keskeytyksiä.
Lääkityksen haittavaikutukset
Lääkityksen haittavaikutusten kokemisen mittariksi yhdistettiin kaksi kysymystä, joilla potilaalta kysyttiin ensin, onko tällä joskus ollut haittavaikutuksia määrätyistä verenpainelääkkeistä, ja toiseksi, mitä haittoja tutkimushetkellä käytössä olleesta lääkityksestä on ollut. Luokitteluna lopullisessa muuttujassa olivat ”haittoja ei koskaan”, ”haittoja joskus” ja ”haittoja nykylääkityksestä”. Omaiselta kysyttiin mahdollisista potilaan kokemista haitoista yhdellä kysymyksellä.
Muutokset elintavoissa
Elintavoissa toteutettuja muutoksia kysyttiin sekä potilailta että heidän puolisoiltaan.
Muutoksia toteuttaneiden määrä esitetään prosenttiosuuksina vastanneista. Vastauksia käsitellään sekä erillisinä että summamuuttujina. Kysymys tupakoinnista käsitellään erillisenä, koska suuri osa tutkituista ei ollut koskaan tupakoinut ja vajaa kolmasosa vastasi käyttäytymismuutosta koskeneeseen kysymykseen.
Sitoutuminen elintapamuutoksiin
Sekä potilaat että heidän puolisonsa arvioivat potilaan sitoutumista elintapamuutoksiin kouluarvosanalla asteikolla 4–10. Arvosanaa on käytetty sekä jatkuvana että luokiteltuna muuttujana ja myös ryhmäkohtaisia keskiarvoja on laskettu. Tuloksissa on käytetty luokituksena jakoa 4–6, 7, 8 ja 9–10.
4.4 Tilastolliset menetelmät
Tilastolliset analyysit tehtiin SPSS 11.5–14.0 Windows -ohjelmilla. Tulosten käsittelyssä käytettiin luokiteltujen muuttujien riippuvuuksien tarkasteluun ristiintaulukointia ja khiin neliö (χ2) -testiä. Vastaavasti jatkuvien ja luokiteltujen muuttujien välisten riippuvuuksien tarkastelussa laskettiin ryhmittäisiä keskiarvoja sekä käytettiin epäparametrisiä Kruskal-Wallisin testiä ja Mann-Whitneyn U-testiä.
5 TULOKSET
5.1 Aineiston kuvailu
Tutkimuksen 1 130 potilaasta miehiä oli 528 (46,7 %) ja naisia 602 (53,3 %).
Tutkimukseen osallistuneet (taulukko 6) miehet olivat noin kaksi vuotta vanhempia (65,0) kuin tutkimuksen naiset (62,9). Puolet potilaista (51,2 %) oli alle 65-vuotiaita ja noin joka kymmenes (11,5 %) oli täyttänyt 75 vuotta (taulukko 7). Viidesosa potilaista (18,6 %) oli alle 55-vuotiaita ja kolmasosa (32,6 %) kuului ikäluokkaan 55–64 vuotta.
Naisten osuus oli miesten osuutta suurempi alle 65-vuotiaiden ryhmässä.