Aineiston ja menetelmien tarkastelu

Tutkimusjoukoksi valittiin ositetulla satunnaisotannalla 30 terveyskeskusta sairaanhoitopiireittäin edustamaan kokonsa ja sijaintinsa puolesta maamme kaikkia terveyskeskuksia. Kun osa terveyskeskuksista ei voinut osallistua tutkimukseen, valittiin kieltäytyneiden tilalle uudet alkuperäistä vastaavalla menettelytavalla.

Toteutetun menettelyn vuoksi tutkimuspaikat olivat edustava otos erikokoisista ja eri puolilla maata sijaitsevista terveyskeskuksista.

Terveyskeskusten vastuulääkäreille järjestettiin etukäteen ohjauskokous, jossa neuvoteltiin tutkimuksen suoritustavasta ja käytännön järjestelyistä. Kaikki vastuulääkärit eivät päässeet osallistumaan kokoukseen, ja tämä saattoi heikentää näissä terveyskeskuksissa suoritettua potilasrekrytointia. Tutkimuspotilaiden rekrytointimäärät vaihtelivat lääkärien välillä (Kumpusalo 2005). Kyse saattoi olla lääkärien erilaisesta työnkuvasta, mutta myös lääkärien vaihtelevasta aktiivisuudesta potilaiden hankinnassa.

Myös kiireinen työtahti on voinut vaikuttaa tutkimusasian esille ottamiseen. Lääkärin oma motivaatio osallistua tutkimukseen ja hänen vuorovaikutustaitonsa ovat vaikuttaneet siihen, kuinka asia on esitetty potilaille. Tietoja ei ole käytettävissä niistä tutkimuksen sisäänottokriteerit täyttäneistä potilaista, joita ei lainkaan kysytty tutkimukseen. On mahdollista, että potilasrekrytointi on kohdistunut lääkärin arvion mukaan potilaisiin, jotka olivat halukkaita tutkimukseen ja motivoituneempia muutenkin hoitoonsa, ja tämä on voinut vaikuttaa tutkimuksen tuloksiin.

Potilasrekrytointia suorittaneiden lääkärien mukaan suuri osa terveyskeskusten verenpainepotilaista jäi pois tutkimuksesta, kun ei täyttänyt tutkimuksen sisäänoton parisuhdekriteeriä. Parisuhdevaatimus sinänsä on voinut valikoida tutkimukseen verenpainepotilaat, joilla on paremmat edellytykset itsestään huolehtimiseen ja joilla on apuna myös omaisen sosiaalinen tuki (Morisky ym. 1985, Sayers ym. 2006). Toisaalta tuoreessa terveyskeskusten verenpainepotilaita koskeneessa tutkimuksessa (Varis ym.

2008), jossa potilaiden parisuhde ei ollut sisäänottokriteerinä, verenpaineen hoitotulos on yhtä vaatimaton kuin tässä tutkimuksessa.

Verenpainepotilaiden joukossa diabeetikoita oli suhteellisesti enemmän kuin heitä väestötutkimuksen mukaan on koko Suomen väestössä (Peltonen ym. 2006) Tutkimalla potilaan riskitekijöitä ja tarvittaessa määrittämällä sokeriarvoja todennäköisesti suuremmalla osalla verenpainepotilaista olisi voitu todeta jonkinasteinen sokeritasapainon häiriö (Saramies 2004, Korhonen ym. 2008).

Miehistä 17 % ja naisista 11 % vastasi itsellään olevan sydänongelmia. Potilailta ei kysytty selkeästi sepelvaltimotautia, joten vastaus voi sisältää erilaisia sydämeen yhdistettyjä oireita ja diagnooseja. Aikaisemmin beetasalpaajat olivat ensisijaislääke kohonneen verenpaineen hoidossa. Niitä on edelleen käytössä myös potilailla, joilla ei sepelvaltimotautia. Tämän vuoksi beetasalpaajien käyttäjien määrästä ei voi päätellä tutkimuksessa olleiden sepelvaltimotautipotilaiden määrää.

Tutkimukseen osallistuneet hoitajat olivat täyttäneet oman osuutensa potilaslomakkeista hyvin. Joitakin lomakkeita hylättiin puuttuvan verenpaine-, paino- tai pituusmerkinnän vuoksi. Hylättyjä lomakkeita oli kuitenkin vähän tutkimusaineiston kokoon nähden. Kysymyslomakkeiden sisältö oli tehty mahdollisimman selkeäksi ja ymmärrettäväksi. Jos potilailla oli epäselvyyksiä lomakkeen täyttämisessä, hoitaja auttoi heitä tarvittaessa täydentämään lomaketta. Potilaiden puolisot palauttivat omat kysymyslomakkeensa suljetuissa kirjekuorissa. Näin heidän vastauksensa ei tullut ilmi puolisolle eikä hoitajalle, jos he itse eivät sitä näyttäneet. Näin mahdollistettiin se, että puolisot antavat palautetta rehellisesti.

Lääkärit täyttivät potilaista arviointilomakkeen heitä tutkimukseen pyytäessään (liite 8). Tämä lomake sisälsi tiedon potilaan iästä. Lääkärin arviointi jäi puuttumaan 28:lta (2,5 %) verenpainepotilaalta. Ikätiedon puuttuminen osalta potilaista näkyy pienenä vaihteluna tuloksissa. Todennäköisesti puuttuvat tiedot eivät vaikuttaneet tutkimuksen lopputuloksiin ratkaisevasti, koska potilaiden lukumäärä oli suuri. Lääkärin arviointilomakkeessa kysyttiin myös lomakkeessa mainittujen riskitekijöiden lukumäärää potilailla. Suurimmalla osalla potilaista oli enintään yksi mainituista riskitekijöistä. Kolesteroli luokiteltiin riskitekijäksi vasta, kun sen arvo oli yli 6,5 mmol/l,, mikä nykykäsityksen mukaan on korkea. Määrittämällä raja-arvoksi nykyiset

kokonaiskolesterolin tai LDL-kolesterolin tavoitearvot potilailla olisi todennäköisesti ollut riskitekijöitä ilmoitettua enemmän.

Lääkäreille suunnatulla erillisellä kysymyslomakkeella (liite 3) selvitettiin lääkärien yleisiä kohonneen verenpaineen hoitokäytäntöjä. Lääkäreistä 88 % (168/193) täytti lääkärin kysymyslomakkeen. Lomakkeen tiedot mahdollistavat kohonnutta verenpainetta ja sen hoitoa koskevien asenteiden ja käsitysten vertaamisen verenpainepotilaiden, heidän puolisoidensa ja lääkärien välillä.

6.1.1 Verenpaineen mittaus

Terveyskeskukset saivat kirjalliset ohjeet verenpainemittauksen suorittamisesta.

Hoitajaa neuvottiin mittaamaan verenpaine elohopeamittarilla kahdesti ja ilmoittamaan molemmat mittaustulokset (liite 5). Verenpaineen hoitotuloksia arvioitiin sekä kaksoismittausten jälkimmäisen mittauksen että myös kahden mittauksen keskiarvojen perusteella FINMONICA-protokollan mukaisesti. Kahden mittauksen keskiarvoja on käytetty sekä FINMONICA-tutkimuksessa että Kuopion yliopiston aikaisemmissa terveyskeskusten verenpainepotilaiden hoitoa koskeneissa tutkimuksissa, ja siten verenpaineen mittaustulokset näissä tutkimuksissa ovat keskenään vertailukelpoisia.

Kaksoismittauksen toinen mittaustulos on yleensä ensimmäistä alhaisempi ja lähempänä potilaiden kotona mittaamaa verenpainetta, jonka nykyisin katsotaan kertovan potilaan todellisen verenpainetason ja olevan käyttökelpoinen potilaan hoidon seurannassa (Verberk ym. 2005, Niiranen ym. 2006a, Pickering ym. 2008). Pääosa tuloksista on laskettu toisen mittauksen tuloksilla, joskin vertailtavuuden vuoksi myös keskiarvoja on käytetty. Eri tutkimusten tuloksia vertailtaessa onkin tärkeä tietää käytetyt hyvän hoitotasapainon raja-arvot ja verenpaineen mittaustapa.

6.1.2 Tutkimukseen osallistuneet ja pois jääneet verenpainepotilaat Tutkimukseen lupautuneista 1 413 potilaasta 1 192 (84 %) palautti tutkimuslomakkeen. Aikaisemmin on todettu, että työikäiset miehet käyttävät vähemmän terveyspalveluja ja ovat vähemmän aktiivisia terveytensä hoidossa kuin vastaavanikäiset naiset tai vanhemmat miehet (Helakorpi, Prättälä ja Uutela 2008).

Tähän sopien tutkimuksesta pois jääneet miehet (n = 110) olivatkin keskimäärin yli kaksi vuotta nuorempia kuin tutkimukseen mukaan lähteneet. Naisilla ei vastaavaa ikäeroa todettu. Tutkimuksiin osallistuvat yleensä potilaat, jotka ovat muutenkin kiinnostuneet terveydestään ja haluavat olla mukana hoidossa (Wetzels ym. 2004a).

Tähänkin tutkimukseen osallistuneet miehet ja naiset olivat lääkärien arvioimina motivoituneempia verenpaineensa hoitoon kuin tutkimuksesta pois jääneet.

Tutkimukseen osallistuneilla miespotilailla oli myös hiukan vähemmän liitännäissairauksia ja sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä kuin tutkimuksesta pois jääneillä miehillä. Terveyskeskusten verenpainepotilaat ovat iältään yleensä keskimäärin vanhempia kuin työterveyshuollon hoitamat työikäiset verenpainepotilaat.

Tutkimuksesta poisjääneiden potilaiden mukaantulo olisi voinut vaikuttaa huonontavasti tutkimuksen tuloksiin, koska nimenomaan tämän ryhmän miesten oli lääkäri arvioinut sitoutuneen huonommin hoitoonsa. Myös verenpaineen hoitotulos oli heillä lääkärin arvion mukaan tutkimuksen potilaiden hoitotulosta huonompi.

6.1.3 Tutkimustyyppi

Tutkimus toteutettiin poikkileikkaustutkimuksena, jolla saa tietoa tutkimushetkellä vallinneesta tilanteesta. Poikkileikkaustutkimuksen etu on nopeus, edullisuus ja tekemisen helppous. Se ei kuitenkaan anna mahdollisuutta tehdä päätelmiä syy-seuraussuhteista. Tulokset ovat eri tekijöiden esiintyvyyksiä tiettynä ajankohtana ja kenties antavat mahdollisuuksia uusiin hypoteeseihin asiayhteyksistä. Toistamalla poikkileikkaustutkimuksia voidaan saada viitteitä tapahtuneesta kehityksestä.