Keskeisimpänä tieto- ja viestintäteknologian käytön vaikutuksena haastatelta-vat pitivät kasvotusten tapahtuvan vuorovaikutuksen vähenemistä. Kaikki haastateltavat näkivät tieto- ja viestintäteknologian käytön vähentävän kasvotusten tapahtuvaa vuorovaikutusta ja he pitivät tätä kielteisenä asiana.
Haastatteluajankohtana internetiä käyttämätön Marjatta kertoi seuraavaa:
On siinä se paha puoli, että tämmöinen toisten ihmisten kanssa keskustelu jää niin vähään, kun niiden aika menee noitten koneitten kanssa.
Pierin ja Diamantinirin (2010) tutkimukseen osallistuneet ikääntyvät koki-vat, että vaikka tieto- ja viestintäteknologialla on myönteinen vaikutus työvies-tintään, henkilökohtaiseen viestintään se vaikuttaa negatiivisesti. Haastattelu-aineistostani on havaittavissa yhteneviä näkemyksiä. Erityisesti Kaarina ja
Tuu-la korostivat ICT:n hyötyjä työelämässä. Pieri ja Diamantinir (2010) esittävät myös, että tieto- ja viestintäteknologialla saattaa olla myönteinen vaikutus toi-sistaan kaukana asuvien ihmisten väliseen viestintään, mutta lähellä toisiaan asuvien kesken viestintä voi heikentyä teknologian korvatessa kasvotusten tapahtuvaa vuorovaikutusta. Moni haastateltava ilmaisi samankaltaisia ajatuk-sia. Kaarina, Tuula ja Helena kertoivat pitävänsä tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyllisenä yhteydenpitovälineenä tilanteessa, jossa läheinen asuu pitkän etäisyyden päässä. Kukaan haastateltavista ei kuitenkaan halunnut teknolo-giavälitteisen viestinnän korvaavan läheisten ihmisten näkemistä kasvotusten.
Vaikka haastateltavat olivat huolissaan tieto- ja viestintäteknologian vai-kutuksista sosiaalisen vuorovaikutuksen määrään, moni haastateltavista arvosti mahdollisuutta käyttää palveluja kotoa käsin.
Kyllähän se pakosti vähentää [ihmisten tapaamista kasvotusten], kun mä ennen menin pankkiin ja ei sinne tule enää mentyä. Mutta kyllä tuo on mulle niin suuri helpotus, että mun ei tarvitse lähteä sinne. Sekin on nykyään mennyt niin hurjaksi, että on hirveät jonot. (Helena)
Tietokonetta haastatteluhetkellä käyttämättömien Marjatan ja Ritvan näkemykset tieto- ja viestintäteknologian vaikutuksista heidän omaan elämäänsä poikkesivat merkittävästi toisistaan. Marjatta kertoi kokevansa, että tieto- ja viestintäteknologian yleistyminen on johtanut siihen, että hänen läheisensä eivät tapaa enää häntä yhtä paljon kuin aiemmin. Ritva sen sijaan sanoi, että hänen omaan elämäänsä tieto- ja viestintäteknologia ei ole vaikuttaneet lainkaan. Hän kertoi olevansa tyytyväinen nykyiseen maailman-menoon. Runsaasti tietokonetta ja internetiä käyttänyt Juhani sen sijaa ilmaisi, että hänen mielestään maailma on muuttunut aivan liian tehokkaaksi:
Minä kyllä haikailen entiseen aikaan, sinne viisikymmentäluvulle. On kyllä [teknologia] mennyt liian pitkälle. Silloin elämä oli paljon yksinkertaisempaa. Ei ollut televisiota eikä muuta, ihmiset oli jotenkin onnellisempia.
Wrightin (2000) tutkimuksen mukaan ikääntyvien tieto- ja viestintätekno-logian käyttö saattaa olla yhteydessä koetun stressin vähäisyyteen. Kraut ym.
(2002) sekä Sillence ja Pirhonen (2011) puolestaan esittävät, että internetin tai matkapuhelimen käyttö voi sitoa ihmiset kiireiseen elämäntyyliin ja sen myötä lisätä stressiä. Kysyin haastateltavilta kokivatko he, että matkapuhelimen tai internetin käyttö olisi lisännyt tai vähentänyt heidän kokemaansa stressiä.
Kukaan haastateltavista ei nähnyt internetin käytön lisänneen stressiä heidän omassa elämässään, mutta moni kertoi omista läheisistään, joiden kohdalla internetin käyttö on aiheuttanut huomattavaakin stressiä. Yksikään haastateltava ei varsinaisesti sanonut, että internetin käyttö vähentäisi koettua stressiä, mutta muutama haastateltava mainitsi kokevansa internetin palvelujen helpottavan heidän elämäänsä. Matkapuhelimen käytön stressaavaksi koki ainoastaan Juhani, joka kertoi, että hän ei pidä matkapuhelimeen puhumisesta.
Kaikki haastateltavat käyttivät haastatteluhetkellä matkapuhelinta.
Yhdellä haastateltavista oli älypuhelin, mutta hän ei käyttänyt sen
internet-ominaisuuksia. Kahdella haastateltavalla oli matkapuhelimen lisäksi myös lankapuhelin. Matkapuhelinta haastateltavat käyttivät pääasiassa vain puhelui-den soittamiseen ja niihin vastaamiseen. Haastateltavista puolet lähetti teksti-viestejä ja kaksi käytti matkapuhelimen kameraa. Matkapuhelimen älyominai-suuksille kenelläkään haastateltavista ei ollut tarvetta.
Mutta mää varmaan [hankin seuraavaksi] semmoisen Doron mummopuhelimen.
Mää tarvitsen sitä vaan viestittämiseen ja runsaasti käytänkin sitä, lähettämistä ja vastaanottamista ja soittamista ja vastaamista. Muuta en tartte. (Tuula)
Haastateltavat kertoivat, että he pitävät matkapuhelinta useimmiten päällä ja myös mukanaan. Ritva sanoi, että hänellä on matkapuhelin usein mukana roskapussia viedessäänkin. Matkapuhelimen nähtiin tarjoavan turvaa tapaturman tai muun hädän sattuessa.
Ja sitten on tuo turvallisuushomma, kun lähtee vaikka mökille ja tekee jotain hommia.
Siellä niin jos loukkaantuu, niin siinä mielessä on turvallista, kun se on tuossa rinta-taskussa. (Juhani)
Haastateltavista valtaosa kuitenkin kertoi laittavansa matkapuhelimen pois päältä tai äänettömälle aika ajoin toisten ihmisten seurassa ollessaan.
Saman havaitsivat tutkimuksessaan Lindley ym. (2009). Heidän tutkimuk-seensa osallistuneista ikääntyvistä moni piti matkapuhelinta tungettelevana ja he käyttivät sitä rajoitetusti. Osalla heidän tutkimuksensa ikääntyvistä oli matkapuhelin hätätilanteiden varalla, mutta he eivät pitäneet sitä aina päällä.
Lindleyn ym. (2009) mukaan tämä antoi viitteitä siitä, että ikääntyvät eivät arvosta nuorten tavoin uusien teknologioiden edistämää aina tavoitettavissa olemista. Tästä en omassa tutkimuksessani saanut suoranaisia viitteitä, mutta moni haastattelemistani ikääntyvistä korosti, että he eivät ole millään tavalla riippuvaisia matkapuhelimen tai internetin käytöstä. Tämä vastaa Hernández-Encuentran ym. (2009) tutkimusta, jonka mukaan ikääntyvät eivät halua olla riippuvaisia teknologiasta.
Lindleyn ym. (2009) tutkimuksessa ikääntyvien suhtautumisessa tieto- ja viestintäteknologiaan korostui hallinnan käsite. Ikääntyvät halusivat pystyä hallitsemaan sekä teknologioihin käytettyä aikaa että saapuvia yhteydenottoja.
Ikääntyvät kokivat, että on viestinnälle sopivia sekä sille sopimattomia ajankohtia. He eivät halunneet häiritä toisia huonoon aikaan, ja he toivoivat, että heitä itseään kohdellaan samoin. Lindleyn ym. (2009) tutkimukseen osallistuneista ikääntyvistä moni ilmaisi, että nuorempien sukupolvien viestintätavat häiritsivät heitä. Ikääntyvien mielestä nuoret esimerkiksi soittivat heille huonoon aikaan tai vastasivat puhelimeensa sopimattomalla hetkellä.
Oma haastatteluaineistoni tukee Lindleyn ym. (2009) havaintoja. Kaikki haastattelemani ikääntyvät ihmettelivät, ja osa myös paheksui, toisten ihmisten tapoja käyttää tieto- ja viestintäteknologiaa. Tuulaa ja Marjattaa häiritsi erityi-sesti heille läheisten ihmisten jatkuva tietokoneen, internetin ja älypuhelimen käyttö.
Mulla on yks sukulainen, joka elokuvissakin räplää [älypuhelinta]. Kävelee rappusia alas tai tekee mitä vaan, niin se näplää sitä. Se niin kuin vähän ottaa päästä. (Tuula) Kaarina, Helena ja Ritva kertoivat, että heidän lähipiirissään ei ole ihmisiä, jotka olisivat varsinaisesti riippuvaisia tieto- ja viestintäteknologiasta, mutta että he ovat huolissaan tieto- ja viestintäteknologian lisääntyvästä käytöstä. He kertoivat, että he eivät ymmärrä miten ihmiset jaksavat käyttää uusia tekno-logioita niin paljon. Heitä ei kuitenkaan varsinaisesti häirinnyt toisten ihmisten tieto- ja viestintäteknologiankäyttö. Helena tiivisti ajatuksensa näin:
Elä ja anna toistenkin elää, mitä se mulle kuuluu.
Juhani ilmaisi voimakasta huolta lasten ja nuorten tietokoneenkäyttöä kohtaan. Hän kertoi, että hänen lapsenlapsensa viettävät liian paljon aikaa tie-tokoneen ääressä ulkona leikkimisen sijaan. Helena sanoi olevansa huolissaan erityisesti pienten lasten tietokonepelaamisesta ja näki, että näiden tieto- ja vies-tintäteknologian käyttöä tulisi rajoittaa:
Mutta siinä mielessä on mahdottomaksi mennyt, kun kaikilla pienillä kakaroillakin on kännykät ja sitten kun ne pelaa kotona. Niin se on sillä tavalla, että siihen pitäis jotain keksiä. Siinä mielessä mä olen [tieto- ja viestintäteknologiaa] vähän vastaan.
Samanlaisia näkemyksiä ilmaisi Tuula:
Ei enää lapset leiki pihalla, ei niin kuin meikäläisen lapset, nehän pelas pesäpalloa ja jalkapalloa ja jääkiekkoa. Ei ollenkaan, ne on aina naama koneessa. Onko se oikein kehittävää? Entä sitten kun ne koko ajan ampuu toisia kuoliaaksi niissä peleissä.
Haastateltavien huoli tieto- ja viestintäteknologian käytön vaikutuksista kohdistuikin heidän itsensä sijaan pääasiassa toisiin ihmisiin, erityisesti lapsiin.
Haastateltavat eivät ilmaisseet, että teknologia itsessään olisi vaikuttanut perus-tavanlaatuisesti heidän elämäänsä, mutta tietoyhteiskunta aiheutti heissä huolta.
Seuraava alakohta paneutuu haastateltavien näkemyksiin yhteiskunnan digita-lisoitumisesta.