Kun haluamme saada selville, minkälaisia mielipiteitä, uskomuksia ja käsityksiä ihmisillä on tai miksi he toimivat tietyllä tavalla, heidän kanssaan keskustelu on luonnollinen lähestymistapa (Hirsjärvi & Hurme, 2001). Eskola ja Suoranta (2000) määrittävät haastattelun keskusteluksi, joka tapahtuu haastatte-lijan aloitteesta ja jonka tavoite on tiedon kerääminen. Haastattelutavaksi valit-sin teemahaastattelun, joka Metsämuurosen (2005) mukaan sopii hyvin tutki-muksiin, joissa halutaan saada tietoa heikosti tunnetuista ilmiöistä. Ikääntyvien suhtautumista tieto- ja viestintäteknologiaan on tutkittu vain vähän, minkä vuoksi esimerkiksi valmiiden vastausvaihtoehtojen muotoilu olisi ollut vaikeaa ja olisi rajoittanut saatavan tiedon laajuutta. Teemahaastattelun tarjoamat avoimet vastaukset antavat mahdollisuuden ymmärtää vastaajan näkemyksiä ilman ennakko-oletuksia. Vastaukset paljastavat kuinka henkilö kokee ja
jäsen-tää maailmaa, ja mitkä hänen ajatuksensa ja havaintonsa ovat tutkittavasta il-miöstä. (Patton, 2002.)
Hirsjärven ja Hurmeen (2001) mukaan teemahaastattelu pohjautuu näkemykselle, että jokainen ihminen on ainutkertainen. Teemahaastattelu pyrkii pääsemään lähelle tutkittavia henkilöitä, näiden ajatuksia ja kokemuksia.
Teemahaastattelussa haastattelukysymysten sanamuotoa ei ole etukäteen mää-rätty eikä kysymysten esittämisjärjestyksellä ole merkitystä. Teemahaastattelu eroaa avoimesta haastattelusta kuitenkin siinä, että haastateltavien kanssa käy-dään läpi tietyt, ennalta päätetyt keskeiset aihealueet eli teemat. Tällöin kaikki-en haastateltavikaikki-en kanssa puhutaan samantyyppisistä asioista, mikä helpottaa aineiston jäsentämistä ja analysointia. Teemahaastattelun muoto on kuitenkin tarpeeksi avoin, jotta vastaajan oma ääni pääsee kuuluviin. (Eskola & Suoranta, 2000.)
Teemahaastattelurunkoa (ks. liite 1) lähdin rakentamaan kohdassa 1.2 ku-vattujen tutkimuskysymysten pohjalta. Tavoitteenani oli, että haastatteluista saatavat vastaukset käsittelisivät samoja aiheita kuin edeltävät kirjallisuuteen pohjautuvat luvut, jotta kirjallisuuden ja empirian välille olisi mahdollista muodostaa mahdollisimman sujuva vuoropuhelu. Tutkimuskysymyksistä toi-nen, eli kuinka tieto- ja viestintäteknologian vaikuttaa ikääntyvien hyvinvoin-tiin, osoittautui kuitenkin hankalaksi haastatteluteemaksi. Koin itse haasteelli-seksi muodostaa teemaan liittyviä tarkentavia kysymyksiä, ja haastateltavilla oli vaikeuksia arvioida ICT:n käytön vaikutusta omaan hyvinvointiinsa. Patton (2002) korostaa, että laadullisen tutkimuksen luonteeseen kuuluu tutkimus-suunnitelman joustavuus, ja tältä pohjalta päädyin ensimmäisten haastattelujen jälkeen pienentämään toisen tutkimuskysymyksen merkitystä haastatteluissa.
Muokkasin teemahaastattelurunkoa niin, että jaoin ensimmäisen tutkimusky-symyksen kahdeksi haastatteluteemaksi: kuinka haastateltavat käyttävät ICT:tä ja kuinka haastateltavat suhtautuvat ICT:hen. Toisen tutkimuskysymyksen asetin toisen haastatteluteeman alateemaksi. Kolmas haastatteluteema vastaa kolmatta tutkimuskysymystä ja käsittelee haastateltavien näkemyksiä tietoyh-teiskunnasta.
5.2 Haastattelujen toteutus
Tutkimustani varten haastattelin kuutta 65–75-vuotiasta ikääntyvää, joista viisi oli naisia ja yksi oli mies. Kaikki haastateltavat olivat eläkeläisiä. Haastattelut toteutuivat Jyväskylässä 12.5.–29.5.2013. Haastateltavat valitsin tutkimukseen tarkoituksenmukaisella poiminnalla. Kaksi ensimmäistä haastateltavaa valikoituivat mukaan tutkimukseen iän perusteella ja loput neljä tarkempien kriteerien perusteella lumipallomenetelmällä, niin että ensimmäiset haasta-teltavat ehdottivat, keitä muita voisin haastatella. Haastateltavien valintaa ohjasi tavoitteeni haastatella sekä ICT:n käyttötaidoilta että henkilökohtaisilta ominaisuuksilta erilaisia ikääntyviä. Halusin tutkimukseeni mukaan eri-ikäisiä ja molempaa sukupuolta edustavia ikääntyviä, ja pyrin valitsemaan
haastateltavat niin, että nämä jakautuisivat ICT:n käytöltään suunnilleen Tilastokeskuksen (2012b) esittämällä tavalla. Tilastokeskuksen mukaan 65–74-vuotiaista suomalaisista 61 prosenttia käyttää internetiä vähintään satunnaisesti.
Kuudesta haastateltavastani neljä käytti internetiä haastatteluhetkellä säännölli-sesti, kun taas kaksi ei ollut käyttänyt koskaan internetiä.
Muutamaa haastateltavaa minun tarvitsi hieman suostutella osallistumaan haastattelututkimukseen, sillä he sanoivat kokevansa, että he eivät tiedä tieto- ja viestintäteknologiasta tarpeeksi ja että heillä ei siten ole mitään tarjottavaa tutkimukseeni. Kuitenkin juuri näillä haastateltavilla oli erityisen paljon aihetta koskevia mielipiteitä. Koska osa haastateltavista ilmaisi, että he eivät tienneet ICT:stä tarpeeksi keskustellakseen siitä, pyrin tekemään haastatteluista mahdol-lisimman rentoja keskustelutilanteita. Yritin välttää turhien teknologisten ter-mien käyttämistä, ja esimerkiksi tieto- ja viestintäteknologian sijaan puhuin tietokoneesta, internetistä, sähköpostista tai yksittäisistä palveluista, kuten verkkopankista. Lisäksi kerroin haastateltaville avoimesti pro gradu -tutkiel-mani näkökulmasta ja korostin, kuinka tärkeitä kaikenlaiset mielipiteet ovat tutkimukseni kannalta.
Haastattelut toteutuivat haastateltavien kotona. Haastattelut olivat hyvin vapaamuotoisia, mutta kävin kaikkien haastateltavien kanssa läpi ennalta suunnittelemani teemahaastattelurungon, johon tein muutoksia erityisesti sen perusteella, käyttikö haastateltava tieto- ja viestintäteknologiaa vai ei. Haastat-telut etenivät pääosin haastateltavien ehdoilla. Välillä ohjasin keskustelua haas-tattelurungon teemojen välillä, mutta muuten annoin haastateltavien puhua vapaasti näkemyksistään ja toimin itse aktiivisena kuuntelijana. Haastattelujen kestot riippuivat siitä, kuinka paljon haastateltavilla oli aikaa ja kerrottavaa.
Haastattelujen keskipituus oli 62 minuuttia; lyhin haastattelu kesti 37 minuuttia ja pisin 135 minuuttia. Äänitin haastattelut ja litteroin eli kirjoitin äänitteet teks-tiksi heti haastattelutilanteiden päätyttyä, mikä Hirsjärven ja Hurmeen (2001) mukaan parantaa haastatteluaineiston laatua.
Ennen haastattelujen aloittamista suunnittelin käyttäväni aineiston koon määrittämiseen Eskolan ja Suorannan (2000) kuvaamaan aineiston kyllääntymismenetelmää, jossa haastatteluja jatketaan, kunnes uutta merkittävää tietoa ei enää saada. Ensimmäisten haastattelujen jälkeen kuitenkin ymmärsin, että ikääntyvien kokemukset ja näkemykset tieto- ja viestintätekno-logiasta ovat niin yksilöllisiä, että kyllääntymispisteen tavoittelu ei ollut realistista. Laadullinen tutkimus myös korostaa jokaisen tutkittavan tapauksen ainutkertaisuutta, mikä on ristiriidassa kyllääntymispisteen käsitteen kanssa (Hirsjärvi & Hurme, 2001). Haastateltavien määrän rajoitin kuuteen huomat-tuani, miten rikasta aineistoa haastatteluista sain. Halusin pitää tapausten määrän pienenä, jotta pystyisin käsittelemään tekemäni haastattelut riittävällä tarkkuudella tutkimusraportissani. Hirsjärven ja Hurmeen (2001) mukaan muutamaakin henkilöä haastattelemalla on mahdollista saada merkittävää uutta tietoa, koska tällöin on mahdollista syventyä tapausten yksityiskohtiin.
Eskola ja Suoranta (2000) toteavat, että laadullinen tutkimus pohjautuukin
yleensä suhteellisen pieneen määrään tapauksia, joista kerätään paljon seik-kaperäistä tietoa.