2.7.1 Teollinen ja kaupallinen toiminta
Pohjois-Pohjanmaalla suurimmat teollisuuspaikkakunnat ovat Oulu ja Raahe. Kaivostoiminta on vilkastumassa alueella uusien kaivosten käyttöottamisen sekä nykyisten kaivosten tuotannon lisääntymisen myötä. Teollisuuden kuormitus koostuu monista eri yhdisteistä. Teollisuusperäisen kuormituksen määrä on vähentynyt viime vuosikymmenten aikana teollisuuden vesiensuojelu-menetelmien ja tuotantotekniikoiden tehostumisen myötä.
Teollisuutta ja yritystoimintaa pohjavesialueilla on tarkasteltu luvussa 2.6.7.
Konkreettiset toimenpiteet
Ympäristönsuojelulaki edellyttää luvanvaraisilta toiminnoilta parhaan käyttökelpoisen tekniikan ja parhaan käytännön periaatteen soveltamista, joten vesiensuojelun tehostaminen tapahtuu pää-osin nykykäytännön mukaisilla toimilla. Vesiensuojelun toimenpiteet määritetään paikallisten ja tehdaskohtaisen arvioinnin perusteella. Teollisuuden ympäristöluvissa annetaan mm. päästörajo-ja päästörajo-ja tarkkailuvelvoitteita. Ympäristöluvat tarkistetaan yleensä 7–10 vuoden välein.
Alueelliset ohjauskeinot
Pohjois-Pohjanmaalla teollisuuden vesiensuojelussa erityistä huomiota kiinnitetään häiriö-tilanteiden ennaltaehkäisyyn ja vesiympäristölle haitallisten aineiden päästöjen vähentämiseen.
Riskienhallintasuunnitelmia ja riskikartoitusten kehitetään erityisesti pienillä ja keskisuurilla yrityksillä. Ympäristölupakäsittelyn yhteydessä myös pieniltä ja keskisuurilta yrityksiltä vaadi-taan selvitys, miten teollisuuslaitoksella on varauduttu vesistövaikutuksia aiheuttaviin häiriö- ja onnettomuustilanteisiin. Kunnissa kehitetään neuvonnan järjestämistä pienille, keskisuurille ja toimintansa aloittaville yrityksille riskienhallintaan ja vesiensuojeluun liittyvissä asioissa.
Ympäristölupakäsittelyn yhteydessä selvitetään, aiheutuuko toiminnasta vesiympäristölle haital-listen aineiden päästöjä. Ympäristölupamenettelyn avulla vähennetään vaarallisista aineista syn-tyviä riskejä. Haitallisten aineiden tarkkailua lisätään uusien ohjeiden mukaisesti (Haitallisten aineiden tarkkailu, ympäristöhallinnon ohjeita 3/2010).
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksessa kehitetään ja tehostetaan lupien valvontaan liittyviä mää-räaikaistarkastuksia.
Vastuutahot
Vastuu teollisuuden ja yritystoiminnan vesiensuojelutoimenpiteiden toteutuksesta on toiminnan-harjoittajilla. Yhteiskunnan tukea suunnataan pääosin tutkimus- ja kehittämistoimintaan.
2.7.2 Turvetuotanto
Turvetuotannon osuus kokonaiskuormituksesta on pieni, mutta sillä on paikallisesti merkitystä vesistöjen kuormittajana. Tuotantoalueilta tuleva vesi on ravinteikkaampaa ja tummempaa ja sisältää enemmän sekä humusta että kiintoainetta kuin luonnontilaisilta soilta tuleva vesi. Turve-tuotantoalueiden pintavalutuskenttien ja muiden tehokkaiden vesienkäsittelymenetelmien käyt-töönotto on vähentänyt vesistökuormitusta. Vesiensuojelun kannalta haastavimpia ajanjaksoja ovat talvi- ja ylivalumakaudet.
Pohjois-Pohjanmaalla Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueelle sijoittuvia turvetuotantoalueita oli vuonna 2009 yhteensä 180 kpl, kokonaispinta-alaltaan 18 500 ha, josta kolmannes sijoittuu Iijo-en vesistöalueelle. Myös SiikajoIijo-en, PyhäjoIijo-en ja KuivajoIijo-en vesistöalueille on keskittynyt paljon turvetuotantoalueita. Uusia turvetuotantohankkeita on vireillä runsaasti (tilanne 17.3.2011); ym-päristövaikutusten arviointimenettelyssä on 15 hanketta ja ympäristölupamenettelyssä on 31 uut-ta turvetuouut-tantohanketuut-ta.
Pohjavesien suojelun näkökohtaa on tarkasteltu luvussa 2.6.4.
Konkreettiset toimenpiteet
Ympäristönsuojelulaki edellyttää yli 10 hehtaarin turvetuotantoalueelta ympäristölupaa. Luvan-varaisilta toiminnoilta vaaditaan parhaan käyttökelpoisen tekniikan ja parhaan käytännön periaat-teen soveltamista, joten turvetuotannon vesiensuojelun tehostaminen tapahtuu pääosin nykykäy-tännön mukaisilla toimilla. Turvetuotantoalueiden luvissa annetaan määräyksiä mm. vesiensuo-jelurakenteista ja niiden kunnossapidosta sekä käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusta. Ympäris-tölupien määräyksiä tarkistetaan noin 10 vuoden välein.
Lisätoimenpiteiksi vesienhoitosuunnitelmassa on Pohjois-Pohjanmaalla esitetty sijainnin-ohjausta, valuma-alueittaista suunnittelua, elinkaaren vaikutukset huomioon ottavan parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöä sekä tuotannosta vapautuvien alueiden jälkikäytön suunnitte-lua. Nämä toimenpiteet ovat jo vesienhoitoalueella osa nykyistä käytäntöä. Lisäksi toimenpide-ohjelmassa on happamilla sulfaattimailla sijaitseville turvetuotantoalueille esitetty tehtäväksi happamuushaittoja ehkäiseviä toimenpiteitä. Suo- ja turvemaiden strategiassa esitetään, että hap-pamilla sulfaattimailla vältetään ojien kaivuuta pohjamaahan asti ja varaudutaan jo ennakolta riittäviin vesiensuojelutoimiin sekä jätetään tuotannon loppuvaiheessa riittävä turvekerros eris-teeksi. Suositaan happamien sulfaattimaiden riskialueilla jälkikäyttömuotona erilaisia kosteikko-ja. Turvetuotannon lisätoimenpiteet ratkaistaan tapauskohtaisesti ympäristölupapäätöksissä.
Alueelliset ohjauskeinot
Ohjataan turvetuotanto jo ojitetuille ja muuten luonnoltaan merkittävästi muuttuneille alueille niin, että turvetuotannosta on mahdollisimman vähän haittaa vesien tilalle, pohja-vesille ja luonnon monimuotoisuudelle.
Tämä on myös suo- ja turvemaiden strategian linjaus. Linjaus otetaan huomioon käynnis-tyneessä Pohjois-Pohjanmaan ja Länsi-Kainuun suo-ohjelmassa 2010–2012, jonka tavoit-teena on koota tieto soiden merkityksestä ja mahdollisuuksista sekä muodostaa näkemys soiden käytöstä tulevaisuudessa. Hankkeesta syntyy perusta kaavoitukselle, ohjelma soi-den käytön kehittämiselle ja tietopaketti soista.
Vähennetään turvetuotannon vesistövaikutuksia valuma-aluekohtaisella suunnittelulla.
Tämä on myös suo- ja turvemaiden strategian linjaus. Käynnistyvässä kolmivuotisessa TASO-hankkeessa kehitetään valuma-aluemalleja niin, että niiden avulla voidaan arvioida myös kiinto-aine- ja humuskuormituksesta aiheutuvia vesistövaikutuksia. Hankkeessa kehitetään myös valu-ma-aluetason vesiensuojelusuunnittelua.
Otetaan huomioon kansallisen suo- ja turvemaiden strategian linjaukset.
Kehitetään ylivirtaamatilanteiden hallintaa erityisesti alueilla, joilla on käytössä pelkät laskeutusaltaat. Tämä pitäisi ottaa mukaan seuraavaan kehittämishankkeeseen yhdeksi osa-alueeksi.
Kehitetään uusia ja erityisesti ympärivuotisesti toimivia vesiensuojelumenetelmiä.
Tämä on myös suo- ja turvemaiden strategian linjaus. Käynnistyvässä kolmivuotisessa TASO-hankkeessa on tarkoituksena kehittää uutta vesiensuojeluteknologiaa. Käynnissä olevassa TuKos- hankkeessa selvitetään ojitettujen kosteikkojen soveltuvuutta ympäri-vuotiseen puhdistukseen.
Vastuutahot
Vastuu turvetuotannon vesiensuojelun toteutuksesta on toiminnanharjoittajalla.
Ohjauskeinojen edistämisen ja kehittämisen vastuu on pääasiassa ympäristöministeriöllä, turve-tuottajilla ja ELY-keskuksilla.
Kalankasvatuksen ravinnekuormitusta on vähennetty käyttämällä vähän fosforia sisältäviä rehuja ja kehittämällä ruokintamenetelmiä. Jossain määrin on käytössä myös vesiensuojelurakenteita.
Pohjois-Pohjanmaalla on 25 ympäristönsuojelulain mukaisen luvan tarvitsemaa kalankasvatus- tai kalanviljelylaitosta ja 21 luonnonravintolammikkoa. Kalalaitokset sijoittuvat pääosin Iijoen latvoille ja Perämeren rannikolle Kuivaniemen edustalle. Kalalaitoksissa on viime vuosina tuo-tettu yhteensä 770 - 980 tonnia kalaa vuosittain.
Konkreettiset toimenpiteet
Ympäristönsuojelulaki edellyttää luvanvaraisilta toiminnoilta parhaan käyttökelpoisen tekniikan ja parhaan käytännön periaatteen soveltamista, joten vesiensuojelun tehostaminen ratkaistaan tapauskohtaisesti pääosin nykykäytännön mukaisilla toimilla. Lisätoimenpiteiksi vesienhoito-suunnitelmassa on Pohjois-Pohjanmaalla esitetty sijainninohjausta, rehujen ja ruokintamenetel-mien kehittämistä sekä maa-allaskasvatuksen vesiensuojelutoiruokintamenetel-mien tehostamista. Myös lisätoi-menpiteet ratkaistaan laitoskohtaisesti vesienjohtamis- ja ympäristölupapäätöksissä.
Alueelliset ohjauskeinot
Kalankasvattajia kannustetaan hakemaan harkinnanvaraista EU-tukea uusien vähemmän kuor-mittavien laitostyyppien rakentamiseen tai vanhojen laitosten jätevesien käsittelyn tehostamiseen ja laitosten perusparantamiseen Euroopan kalatalousrahastosta (EKTR).
Vastuutahot
Vastuu vesiensuojelun toimenpiteiden toteuttamisesta on kalankasvattajilla. Ohjauskeinojen edistämisen ja kehittämisen vastuu on pääosin maa- ja metsätalousministeriöllä.
2.7.4 Turkistuotanto
Turkistuotannon ravinnekuormitus voi olla tuotannon keskittymäalueilla merkittävää, mikäli lanta-alustat eivät ole vesitiiviitä ja varsinkin jos sadevesi pääsee huuhtelemaan niitä. Pohjavesi-alueilla suurimpana ongelmana ovat tarhoilta peräisin olevat typpiyhdisteet. Luvussa 2.6.3 käsi-tellään turkistuotannon toimenpiteitä pohjavesialueilla.
Turkistuotanto on keskittynyt Pohjois-Pohjanmaan eteläosiin, pääasiassa Kalajoen vesistö-alueelle. Pohjois-Pohjanmaalla on toiminnassa yhteensä 139 turkistarhaa.
Konkreettiset toimenpiteet
Ympäristönsuojelulaki edellyttää luvanvaraisilta toiminnoilta parhaan käyttökelpoisen tekniikan ja parhaan käytännön periaatteen soveltamista, joten vesiensuojelun tehostaminen ratkaistaan tapauskohtaisesti pääosin nykykäytännön mukaisilla toimilla. Turkistarhoilla otetaan käyttöön parasta käyttökelpoista tekniikkaa, kuten halliratkaisuja ja vesitiiviitä lanta-alustoja. Tarvittavat lisätoimenpiteet valumavesien käsittelyyn vesistökuormituksen vähentämiseksi ratkaistaan lupa-käsittelyssä. Suurten ja keskisuurten turkistilojen ympäristöluvat ratkaisee Pohjois-Suomen alue-hallintovirasto ja pienten tilojen luvat kunnan lupaviranomainen.
Alueelliset ohjauskeinot
Pohjois-Pohjanmaalla uusien turkistilojen sijoittumista ohjataan niin, ettei toiminnasta aiheudu vesistöjen ja pohjavesien pilaantumisvaaraa.
Tehostetaan turkistarhojen lannan käsittelyä ja hyötykäyttöä.
Turkistilat voivat saada investointitukea ja avustusta vesiensuojelu-toimenpiteiden toteutta-miseen.
Vastuutahot
Vastuu turkistuotannon vesiensuojelutoimenpiteiden toteutuksesta on ensisijaisesti toiminnan-harjoittajilla.
Ohjauskeinojen edistämisen ja kehittämisen vastuu on pääosin maa- ja metsätalousministeriöllä ja tuottajajärjestöillä.