Varhaiskasvatuksen avointa oppimisympäristöä on kehitelty Pirkanmaalla tutkimusaineistosta saadun tiedon perusteella 6-7 vuotta, eikä sen tarkkaa syntymisajankohtaa osattu sanoa. Kehittämistyö on kestänyt vuosia ja työ jatkuu edelleen. Näiden vuosien kokemuksen perusteella tutkimukseen osallistuneet kertoivat, työn haasteellisuuden kokemuksesta huolimatta, haluavansa tehdä varhaiskasvatustöitä tällä uudella työskentelytavalla. Työ avoimessa
oppimisympäristössä koettiin monin paikoin haasteelliseksi ja paikoin raskaampana kuin kolmen kasvattajan ryhmissä, mutta siltikin suurin osa haastateltavista toi esille halunsa jatkaa tällä uudella työskentelytavalla.
Seuraavista esimiesten ja kasvattajien sitaateista voi havaita, millaisena henkilöstö kokee avoimen oppimisympäristön nykyisenä ja tulevaisuuden työympäristönään ja työskentelymenetelmänään. Viimeisistä sitaateista voi havaita myös hallinnon edustajien käsityksen menetelmän tulevaisuudesta. He korostavat, ettei uuden menetelmän käyttöönotossa voi täysin unohtaa vanhaa menetelmää, vaan se tulee rakentaa aina vanhan mallin päälle.
En palasi vanhaan, en ainakaan ihan sellaisenaan. Jos siihen joskus palattaisiin, se pitäisi tehdä varioiden ja erilailla. Kyllä mä enemmän tykkään tästä. (T4) Kyllä mä välillä kaipaan tosi paljon sitä vanhaa, sanon ihan suoraan, kyllä mä kaipaan. En nähnyt vanhassa mitään negatiivista. En lähtenyt vanhasta sen takia, että se olisi ollut jotenkin niin vanhanaikaista, vaan lähdin vain kiinnostuksesta uuteen taloon. (T1)
Kyllä mä esimiehen roolista nään, että mä en enää haluaisi palata vanhaan, siihen vanhankantaiseen malliin. Ilman muuta olen kiinnostunut ja innostunut tämmöisestä ja tämmöisen kehittämisestä. (…) Uskon, että tämä malli on tullut jäädäkseen. Voihan toki olla, että kymmenen vuoden päästä ollaan eri mieltä.
Tästä on vielä niin vähän tuloksia, että minkälaisia vaikutuksia tällä on lapsiin ja miten kasvattajat jaksaa kehittää ja olla innostuneita. (E2)
Kasvatusalalla tulee aina erilaisia trendejä, jotka osa unohtuu ja osa jää.
Kotialuetyöskentelyssä on sellaisia elementtejä, jotka ovat tässä ajassa. (…) Ei ole tarkoitus, että kaikki vanha heitetään romukoppaan, vaan vanhasta otetaan se mikä on käyttökelpoista ja mikä palvelee sen hetkistä tilannetta. Rakennetaan sen päälle sitä uutta toimintatapaa. (H2)
Avoimen oppimisympäristön tuomiin muutoksiin tulee antaa aikaa, sillä suuret muutokset eivät tapahdu hetkessä. Seuraavat sitaatit tuovat selvästi esille sen, että siirtyminen avoimeen oppimisympäristöön koetaan aikaa vieväksi prosessiksi.
Näen, että menee noin neljä vuotta, ennen kuin toimintakulttuuri asettuu ja alkaa toimia. Ei saa odottaa muutoksia liian nopeasti. (E1)
Meiltä odotetaan ja vaaditaan paljon, niin sille pitää antaa aikaa, mikään ei synny itsestään. Asioihin pitää pystyä oikeesti perehtyä. (T4)
Avoimen oppimisympäristön ja siellä toteutettavan työskentelymenetelmän kehittämiseen liittyviä näkökulmia nousi tutkimusaineistosta useampia. Yksi näistä oli perusteellisempi ja yksityiskohtaisempi perehdytys, etenkin uuden työskentelymenetelmän käyttöönoton alkuvaiheessa. Tutkimusaineistosta pystyi havaitsemaan, että varhaiskasvatusyksiköiden esimiehet ja kasvattajat eivät olleet täysin tyytyväisiä saamaansa ja kokemaansa perehdytykseen.
Tyytymättömyys oli tulkittavissa vastausten konditionaalimuodoista.
Haastateltavat kertoivat perehdytyksestä muodossa ”olisi pitänyt ja olisi kannattanut”.
Olisin kaivannut tietoa oman alan työntekijältä, joka työskentelee
kotipesäajattelulla, ihan käytännön juttuja, ruohonjuuritasolta. Mitä se tarkoittaa ja mitä hyvää siinä on, sillä mä en nähnyt siinä mitään muuta kuin huonoa. (T5) Jos tähän lähtee, niin mielestäni pitäisi vielä enemmän selvittää henkilökunnalle, mitä tämä tarkoittaa. Myös ne pienet asiat tulisi sopia selkeästi, heti siinä
aloitusvaiheessa. (…) Alkuajan suunnittelu on tärkeää. Olisi pitänyt kiinnittää huomioita myös pienempiin ja konkreettisempiin asioihin. Esimerkiksi, miten toimitaan, kun joku on pois. Jotta näistä olisi selkeät sopimukset. Meillä jäi hieman leijumaan asioita ilmaan, joista kukaan ei oikein saanut kiinni. (E1) Mun mielestä esimiehen tuki olisi ollut tärkeää. Tai vaikka sellainen tuki, joka olisi tullut yksikön esimieheltä, jolla oli jo kokemusta kotialuemallista. (…) Tässä tarvitaan esimiesten ja kasvattajien perehdyttämistä ja priiffausta. (E1)
Jotta työntekijä olisi motivoitunut, hänen täytyisi itse kokea, että siitä on jotain hyötyä omaan työhön, varhaiskasvatukselle ja lapselle. (…) Tuoda
perehdytyksellä ja muilla keinoilla näkyväksi tämän systeemin hyötyjä. (…) Näen, että meidän täytyy jatkossa myös koulutusta tähän hankkia lisää. (…) Työn mielekkyyden löytäminen ja uuden oppiminen on myös työhyvinvointia. (H3) Aikaisemmin kerroin tutkimustuloksista, joissa käsittelin avoimen oppimisympäristön vaikutuksia työskentelykulttuuriin ja työn suorittamiseen.
Siellä tuli vahvasti esille työn yhteisen suunnittelun tärkeä merkitys. Kyseisessä kappaleessa haastateltavat kertoivat, miten yhteissuunnittelu vaikutti heidän uudistuneeseen työnkuvaansa. Aiheeseen liittyvistä vastauksista löysin myös konditionaalimuotoja, joiden koen kuuluvan tähän kappaleeseen. Seuraava sitaatti kuvaa hyvin, kuinka yhteiseen suunnitteluaikaan tulisi panostaa.
Suunnittelua tämä vaatisi. Ilman yhteistä ja jatkuvaa suunnittelua ei voida onnistua.
(…) Suunnittelua, suunnittelua ja suunnittelua. Yhteiseen suunnitteluun tulisi panostaa ja satsata enemmän ja kunnolla. (E3)
Varhaiskasvatuksen hallinnon edustajien näkemysten mukaan avoimen oppimisympäristön kehittämisessä tulee kiinnittää huomiota varhaiskasvatusyksikön rakenteellisiin ja muihin fyysisiin ratkaisuihin. Heidän näkemyksensä mukaan oppimisympäristön fyysisiin rakenteisiin tulee kiinnittää huomiota, jotta avoimen oppimisympäristön ideologiaa voidaan helpommin toteuttaa.
Jotta varhaiskasvatusympäristö olisi kehittävä, oppimista edistävä, terveellinen ja turvallinen, eli siellä pystyttäisiin tarjoamaan laadukasta varhaiskasvatusta, se edellyttää, että myös tilat on suunniteltu ja toteutettu sen mukaisesti. (H2)
Varhaiskasvatuksen hallinnon edustajat painottivat myös johtajuuden merkitystä.
Heidän mukaansa uuden työskentelytavan käyttöönotto ja sopeutuminen uudenlaiseen oppimisympäristöön on pitkälti yksikön esimiehestä kiinni. Heidän haastatteluistaan nousi esille, kuinka tärkeää on, että esimies on sisäistänyt uuden työskentelyideologian ja on vankkumattomasti sen takana. Esimiehen tulee hallita myös johtajuustaidot, joiden avulla hän pystyy istuttamaan ja juurruttamaan uuden työskentelymenetelmän yksikön henkilöstöön.
Esimiehen tulee olla tässä vahvasti mukana. Ettei esimies lähde epäröimään, eikä tuottamaan negatiivista puhetta, että lapsia ja melua on liikaa. Tulee lähteä ratkaisukeskeisesti toimimaan ja miettimään, miten edetään. Itse ajattelen, että kaiken lähtökohtana on esimiehen oma innostus ja halu kehittää työtä eteenpäin (…) myös johtaminen on taito, jota voidaan opetella. Ei johtajaksi tarvitse syntyä.
(H1)
Vuoropuhelu esimiehen ja työntekijän kesken on tärkeää, jotta odotukset ja tavoitteet olisivat saman suuntaisia. Puhuttaisiin samoista asioista ja ymmärrettäisiin, mikä meillä on mahdollista ja mikä ei. (H2)
Tutkimusaineistosta löytyi vaatimus myös yksikön kasvatusalan ammattilaisille.
Kasvattajien tulisi omaksua uudenlainen työkulttuuri, jossa he itse ottavat enemmän vastuuta tekemisistään ja työnsä sujuvuudesta sekä laadusta.
Kasvattajilta edellytetään näin ollen oman työnsä johtajuutta.
Te saatte rakentaa teidän kotipesänne toiminnan teille parhaaksi kokemalla tavalla. Reunaehdot ovat vain nämä ja nämä. Teillä on se asiantuntijuus ja osaaminen ja te tunnette lapset, niin varmasti te tiedätte, miten kannattaa toimia.
(H2)
Hallinnon edustajien haastatteluista nousi esille varhaiskasvatuslaki ja siitä laaditut erilaiset ohjeistukset. Varhaiskasvatuksen hallinnon edustajat olivat sitä mieltä, ettei varhaiskasvatuksen avoin oppimisympäristö ja siellä toteutettava työskentelymenetelmä ole ristiriidassa valtakunnallisten varhaiskasvatuksen ohjeistusten kanssa. Haastatteluissa mainittiin muun muassa, ettei AVI (Aluehallintovirasto) tai kukaan muu valvontaviranomainen ole ollut jarruttamassa varhaiskasvatuksen avoimen oppimisympäristön kehittymistä ja sen viemistä käytäntöön.
Meiltä löytyy vaadittavat neliömäärät, neliömäärät ovat siis oikeassa suhteessa.
AVI ei edellytä, että tilat pitää erottaa väliseinillä. (…) Työparityöskentelyssä, jossa toimii kolme työparia, eli kuusi kasvattajaa, niille voidaan määritellä alueelta omat huoneet, tietyllä tavalla kotipesäajattelun mukaisesti. (H1)
Yhteenvetona voisin mainita, että tutkimusaineistosta pystyi havaitsemaan useita kohtia, joissa tutkimukseen osallistuneet mainitsivat havainneensa avoimeen oppimisympäristöön tavalla tai toisella liittyviä kehittämisen tarpeita.
Kehittämisajatuksiksi koin pääsääntöisesti kaikki kohdat, joissa haastateltava käytti konditionaalimuotoa, esimerkiksi ”olisi ollut hyvä jos”, ”olisi kannattanut tehdä enemmän” tai ”mielestäni olisi kannattanut”. Tämän tapainen kertominen osoitti mielestäni jonkin asteista tyytymättömyyttä tapahtuneisiin toimintoihin, jotka haastateltava olisi halunnut toteutettavan eri tavalla.
Tutkimusaineistosta löytyi useita kohtia, joissa henkilöstö mainitsi toivovansa enemmän aikaa muutosten sisäistämiselle ja yhteiselle suunnittelulle.
He toivoivat esimiehiltä yksityiskohtaisempaa perehdytystä, ohjausta ja työn johtamista. Esimiehet vuorostaan toivoivat henkilöstöltä enemmän oman työn johtajuuden taitoja, kuten vastuun ottoa työstään ja päätöksistään.
Tutkimusaineistosta löytyi myös mainintoja siitä, että hallinto ja esimiehet näkivät valtakunnallisen ohjeistusten olevan sopusoinnussa avoimen oppimisympäristön ideologian kanssa.
Seuraavaan taulukkoon (6) kokosin kaikki tutkimusaineistosta havaitsemani kehittämisen kohteet, joita hallinnon edustajat, esimiehet ja kasvattajat esittivät haastatteluissa. Taulukosta voi nähdä myös, haluavatko haastateltavat keskimäärin palata perinteisenä pidettyyn kolmen kasvattajan varhaiskasvatusryhmään.
Tutkimuskysymys 3: Kehittämisen kohteet ja
Strateginen johto Kehittämisen kohdat:
1.Perehdytykseen tulee panostaa 5.Henkilöstön itsensä johtamisen taidot
Tulevaisuudennäkymät:
6.Vanhaa mallia ei tule täysin unohtaa, vaan rakentaa uutta sen päälle.
Operatiivinen
3.Suurin osa ei palaisi entiseen tapaan
5 TULOSTEN POHDINTAA JA
AJATUKSIA JATKOTUTKIMUKSISTA
Varhaiskasvatuksen avoimen oppimisympäristön taustalla vaikuttavista tekijöistä ja näkökulmista ei tutkimukseni tuloksista päätellen vallinnut selkeää yhteisymmärrystä. Uuden oppimisympäristön kehittäminen Pirkanmaalla on tapahtunut pikkuhiljaa, ilman mitään yhtä tiettyä ahaa-elämystä. Tätä tutkielmaa aloittaessani kuvittelin, että uudenlaiseen oppimisympäristöön siirtymisen taustalla olisi vaikuttanut jokin tietty tutkimus tai jonkun asiantuntijan näkemys, mutta totesin kuvitteluni vääriksi. Avoimeen oppimisympäristöön on Pirkanmaalla siirrytty useampien vuosien ajan, ikään kuin pikkuhiljaa, askel askeleelta.
Siirtymiseen ovat vaikuttanut monet eri näkökulmat, kuten esimerkiksi pienryhmätyöskentelyn kehittäminen, sisarryhmien ideologia, uudistettu varhaiskasvatuslaki, taloudelliset- ja yhteiskunnalliset tekijät, perusopetuksen arkkitehtuuriset ja opetukselliset muutokset. Tällä hetkellä uusia varhaiskasvatusyksiköitä perustetaan avoimien oppimisympäristöjen kaltaisiksi, muttei kuitenkaan kaikkia. Useissa kunnassa perustetaan kuitenkin vielä niin sanotulla perinteisellä tavalla toimivia varhaiskasvatusyksiköitä eli yksiköitä, jotka muodostuvat lapsiryhmistä, joissa toimii kolme kasvattajaa ja heille lain mukainen määrä lapsia.
Avoimen oppimisympäristön ja siellä toteutettavan työskentelymenetelmän taustalla vaikuttavat näkökulmat tulisi avata myös varhaiskasvatusyksiköiden esimiehille ja henkilöstölle, vaikkei siihen löytyisikään yhtä tiettyä syytä. Tätä näkökulmaa tukee myös Marianne Laurila (2017) muutosjohtajuutta käsittelevässä tutkimuksessaan. Laurilan mukaan puutteelliset tiedot saavat henkilöstön helposti spekuloimaan taustalla vaikuttavia tekijöitä ja ajautumaan erilaisiin väärinkäsityksiin ja virhetulkintoihin. Tiedon puute aiheuttaa henkilöstössä pelkoa ja levottomuutta, millä on negatiivinen vaikutus uudenlaisen toimintakulttuurin käyttöönottoon ja siihen siirtymisen motivaatioon. (Laurila
2017, 150.) Kuten tässä minunkin tutkimuksessani henkilöstö oli ajautunut pelkistettyihin virhetulkintoihin ja he esittivät taustalla vaikuttavia epäilyjään negatiiviseen sävyyn lähestulkoon varmana totuutena. He uskoivat avoimeen oppimisympäristöön siirtymisen syynä vaikuttaneen ainoastaan taloudelliset tekijät eli säästäminen.
Avoin oppimisympäristö vaikutti monin tavoin varhaiskasvatusyksikön esimiesten ja kasvatusalan henkilöstön työnkuvaan. Suurimmat muutokset ilmenivät sosiaalisten kontaktien lisääntymisenä, isomman tiimin tuomina muutoksina, työn jatkuvana kehittämisenä, yhteissuunnittelun lisääntymisenä, ammattitaidon monipuolistumisena ja jakamisen mahdollisuutena, oman työn johtamisen edellytyksenä, yhteisenä sitoutumisena, työn joustavuutena ja aikataulusidonnaisuuden lisääntymisenä. Lisäksi esimiehet kokivat, että työtä hallitsi uudenlaisen ajattelutavan juurruttaminen henkilöstöön ja tässä ajatuksessa pysyminen. Yhteenvetona voisin todeta, että kyseessä on iso varhaiskasvatuksen toimintakulttuurinen muutos.
Laurilan tutkimuksessa ilmeni samoja ongelmia uuden työskentelytavan käyttöönotossa kuin tässä minunkin tutkimuksessani. Laurila oli myös havainnut, että uuden työskentelytavan käyttöönotossa tulisi panostaa enemmän perehdytykseen ja opastukseen. Hänenkin tutkimuksessaan havaittiin, että esimiehet ja henkilöstö olivat kokeneet saaneensa liian vähän aikaa ja tukea uuden työskentelytavan syvälliseen pohdintaan ja siihen perehtymiseen. (Laurila 2017, 142, 146.)
Mielenkiintoinen pohdinnan aihe perehdytykseen liittyen oli henkilöstön ja johtotason vastauksista ilmenneet ristiriitaisuudet. Varhaiskasvatusyksikön esimies kertoi haastattelussaan, että perehdytystä oli järjestetty, mutta jostain syystä saman varhaiskasvatusyksikön henkilöstöltä kuului viestiä siitä, ettei henkilöstö ollut saanut perehdytystä uudesta työskentelymenetelmästä.
Pohdintaan nousee ajatus yhteisen kielen puutteesta tai sen ymmärtämisen vaikeudesta. Puhuvatko ylin johto ja työtä suorittava taso ikään kuin eri kieltä?
Jääkö ylemmän johdon viesti saapumatta perille ja näin ollen avoimen oppimisympäristön ideologia liian löyhälle perustalle?
Edellä mainitsemani tutkimusaineistossa ilmennyt ristiriita saattaa johtua ihmisten vuorovaikutuksen monimutkaisesta luonteesta. Perehdyttämisessä
perehdyttäjä tiedostamattaan tai tietoisesti pyrkii kaunistelemaan puhumisiaan, joka vaikeuttaa asioiden todellista ymmärtämistä. Arto Mustajoki (2011) mainitsi väärinymmärrysten anatomiaa käsittelevässä artikkelissaan, että puheessa käytetyt käsitteet saattavat olla puhujalle itselleen itsestään selviä, muttei kuulijalle, jolloin perehdytyksen sanoma saattaa haihtua taivaan tuuliin.
Mustajoen mukaan kyse saattaa olla myös siitä, että kuulija kuvittelee perehdyttäjän puhuvan aivan eri asiasta kuin mitä puhuja itse ajattelee.
Perehdyttämisessä, kuten puheessa yleensäkin, saattaa vallita yleinen harhakuva siitä, että molemmat osapuolet luulevat toisen ajattelevan puhuttavasta asiasta samalla tavalla. (Mustajoki 2011, 3-6.)
Mustajoen artikkelista tuli esille ihmisten taipumus yliarvioida kuulijoiden pohjatietoa asiasta. Tämä harhakuva tulee erityisesti esille, kun kyseessä on asiantuntijan ja maallikon välinen keskustelu tai esimerkiksi uuteen työskentelytapaan perehdytys. Mustajoen mukaan asiantuntijat toki ymmärtävät, että kuulijoilla on erilainen pohjatieto asiasta, mutta he eivät välttämättä kykene sopeuttamaan puhettaan tai perehdyttämistään sellaiselle tasolle, että kuulijat pääsisivät varmasti samalle tietotasolle. Artikkelissa mainittiin mielenkiintoinen näkemys kuulemisen ja kuuntelemisen erosta. Työntekijät kuulevat kyllä, mitä esimies heille perehdytyksessä puhuu, mutta saattavat siltikin täydentää keskittymisen herpaantumisesta johtuneet aukot omilla mielikuvillaan aiheesta.
(Mustajoki, 2011, 6-8.) Tässä saattaa olla vastaus siihen, miksi tutkimusaineistossani esille noussut perehdyttämisen ristiriita on pääsyt muodostumaan. Varhaiskasvatuksen johtotason ja työntekijätason vuorovaikutuksessa on saattanut esiintyä Mustajoen esittämät esimerkit vuorovaikutuksen monimutkaisuudesta.
Puheen merkittävä voima tuli esille myös Saku Tuomisen ja Pekka Pohjakallion (2012) teoksessa, mutta eri näkökulmasta kuin Mustajoen artikkelissa. Tuominen ja Pohjakallio nostivat esille ihmisten tunneperäisen puheen vahvan merkityksen uudenlaiseen työmenetelmään suhtautumisessa.
He mainitsivat, ettei ole yhdentekevää millaiseen sävyyn uudistuksista puhutaan, vaan sillä on suuri merkitys jopa uudistumisen onnistumisessa tai epäonnistumisessa. Alun perin positiivisesti uudistukseen suhtautuva henkilö saattaa alkaa kiinnittämään erityistä huomiota uudistuksen negatiivisiin puoliin kuullessaan ympärillään aiheesta paljon negatiivista puhetta. Negatiivisuudella
on siis petollisen vahva vaikutus levitä ja tehdä tuhoa. (Tuominen & Pohjakallio 2012, 65, 261.)
Tuomisen ja Pohjakallion puheen tunnesävyn merkitys tuli esille myös minun tutkimuksessani. Esimieheltä edellytettiin positiivista ja kannustavaa puhetta avoimesta oppimisympäristöstä. Tutkimusaineistostani nousi esille myös ajatus, että juuri uudistuksen vastustajat ovat niitä kovaäänisimpiä ja jyrkimpiä näkemyksissään ja mielipiteissään. Tästä syystä näen puheen tunneilmaston merkityksen yhtenä oleellisena vaikutuskeinona avoimen oppimisympäristön ja siellä toteutettavan työskentelymenetelmän onnistumisessa tai epäonnistumisessa.
Laurilan, Mustajoen, Tuomisen ja Pohjakallion sekä minun tutkimukseni tulokset herättivät mielenkiinnon kommunikaation ja viestinnän jatkotutkimusta kohtaan. Olisi mielenkiintoista tietää, millä tavalla eri ammattitasot ymmärtävät ja sisäistävät asioita. Miten sama asia ymmärretään varhaiskasvatuksen hallinnossa, esimiestasolla ja työntekijätasolla. Tällaisella tutkimuksella olisi suurta merkitystä etenkin silloin, kun suunnitellaan erilaisia kehittämis- tms.
hankkeita varhaiskasvatukseen.
Pohdintaa herätti myös avoimen oppimisympäristön ja demokraattisen ajattelutavan yhteys. Tutkimuksen tuloksista ei tullut suoranaisesti esille avoimen oppimisympäristön yhteyttä demokraattiseen ajatteluun, mutta näen sen ilmenneen ikään kuin sivulauseista ja rivien välistä. Avoimella oppimisympäristöllä nähtiin olevan vahva yhteys osallisuuden lisääntymiseen, joka on myös Piia Roosin (2017) mukaan demokraattisen yhteiskunnan perusarvo. Lasten osallisuutta käsittelevässä kirjoituksessaan kasvatustieteiden tohtori Roos näki varhaiskasvatuksella vahvan merkityksen demokraattisen yhteiskunnan kehittymisessä. Varhaiskasvatuksessa lapset opettelevat aktiivista toimijuutta, yhteisiin ja omiin asioihin vaikuttamista sekä osallisuutta. (Roos 2017, 23.) Avoin oppimisympäristö voisi olla juuri tällainen oppimisympäristö, jossa lapset pääsisivät harjoittelemaan yhteiskunnan aktiivista jäsenyyttä. Avoimen oppimisympäristön ja demokratiakasvatuksen yhteyden tutkimus olisi mielenkiintoinen jatkotutkimuksen aihe.
Tutkimusta tehdessäni huomasin pohtivani lasten subjektiivisia kokemuksia avointa oppimisympäristöä ja siellä toteutettavaa työskentelymenetelmää
varhaiskasvatusyksikköjen esimiehiltä ja kasvattajilta eli jätin tietoisesti lapset tutkielman ulkopuolelle. Tutkimuksessani lasten kokemukset keräsin ikään kuin aikuisten suusta, aikuisten näkökulmasta käsin. Tässä näen virhetulkintojen vaaran, sillä aikuisen tulkinta on kuitenkin aina aikuisen tulkinta. En pysty varmasti tietämään, kokevatko lapset itse siten, miten haastateltavat aikuiset minulle kertoivat. Avoimen oppimisympäristön vaikutukset lasten näkökulmasta olisi mielenkiintoinen jatkotutkimuksen aihe.
Lasten etuihin ja haittoihin liittyvissä pohdinnoissa havaitsin, että tutkimukseni tuloksissa esiintyi ristiriitaisuutta. Esimerkiksi suuret lapsiryhmät koettiin osassa haastatteluissa hyödyksi ja osassa haitaksi. Samoin aikuisten isompi tiimi nähtiin lasten näkökulmasta hyödyksi sekä haitaksi. Heräsi kysymys, miten varhaiskasvatuslaissa edellytetty lapsen edun ensisijaisuus voidaan taata, jos kasvatusalan henkilöstökin on lähtökohtaisesti lapsen eduista eri mieltä. Kuka lapsen edun määrittelee ja tulkitsee? Mielenkiintoista olisi saada lukea jonkun toisen toteuttama tutkimus, jossa kohteena olisi lasten edun toteutuminen avoimissa oppimisympäristöissä.
Tutkimukseni tuloksia pohtiessani havaitsin, ettei tuloksistani noussut esille melun merkitys kuin yhdessä haastattelun sivulauseessa. David Canning ja (2015) Kiri Mealings kumppaneineen (2015) nostivat esille akustiikkaa ja kuunteluympäristöä käsittelevissä teoksissaan avoimen oppimisympäristön yhteyden melun lisääntymiseen. He olivat havainneet, että avoimissa tiloissa esiintyy lähtökohtaisestikin enemmän melua kuin pienemmissä suljetuissa oppimistiloissa. Avoimissa oppimisympäristöissä melua kantautuu alueen eri kohdista, aiheuttaen erilaista taustamelua, jolla koetaan olevan kielteisiä vaikutuksia. Canning ja Mealings kumppaneineen havaitsivat taustamelulla olevan epäedullisia vaikutuksia puheen ymmärrettävyyteen, keskittymiseen ja opettajien äänen terveyteen. Etenkin pienten lasten opettajat kokivat avoimen oppimisympäristön ongelmalliseksi melun vuoksi (Canning ym. 2015, 4, 74.) Mealings ym. 2015, 1.)
Tutkimuksessani heräsi myös lainsäädännöstä johdettujen ohjeistusten ristiriitaisuutta. Tutkimukseeni osallistuneet varhaiskasvatuksen hallinnon edustajat ja muutamat varhaiskasvatusyksikön esimiehet näkivät, ettei neljän, viiden tai kuuden kasvattajan ryhmät, eli sellaiset, joita avoimissa oppimisympäristöissää voidaan toteuttaa, ole ristiriidassa varhaiskasvatuslain tai
muiden valtakunnallisten ohjeistusten kanssa. Kuitenkin Aluehallintoviraston (AVI) ohjeistuksessa (2019) erikseen mainittiin, että samoja tiloja saa käyttää yhtä aikaa vain kolmea kasvattajaa omaava lapsimäärä. (Aluehallintovirasto 2019, 25-26.) Sama tulkinta, mutta hieman ympäripyöreämmin mainittiin varhaiskasvatuslaissa. Lain mukaan yhdessä ryhmässä saa olla yhtä aikaa läsnä kolmen kasvattajan ja helle lainmukaisesti määritelty lapsimäärä. Laissa ei kuitenkaan määritelty tarkemmin, mitä ryhmä tarkoittaa. (Varhaiskasvatuslaki 2018/540). Varhaiskasvatuslaista johdetuissa Varhaiskasvatuksen suunnitelman perusteissa kolmen kasvattajan vaatimusta ei vuorostaan mainittu lainkaan.
Tässä kyseisessä ohjeistuksessa luki vain, että oppimisympäristöissä voidaan toimia joustavasti erikokoisissa ryhmissä (Opetushallitus 2018, 33). Tämä aiheuttaa mielestäni ristiriitaisuutta, johon olisi hyvä saada yhtenäinen ja selkeämpi linja. Hämmennystä aiheuttaa etenkin se, että edellä mainitsemistani lähteistä jokainen kertoo nojautuvansa varhaiskasvatuslakiin.
Tutkimukseni tulokset osoittivat, että varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjä ja siellä toteutettavaa toimintatapaa tullaan kehittämään myös tulevaisuudessa. Avoin oppimisympäristö ei ole vielä valmis sapluuna, vaan sitä kehitellään ja hienosäädetään jatkossakin. Tutkimukseni toi esille, että varhaiskasvatuksen avoimella oppimisympäristöllä pyritään vastaamaan paremmin ja tehokkaammin yhteiskunnan muutoksiin. Yhteiskunnan muutokset tulevat lisääntymään lähivuosien aikana etenkin suuren joukon siirtyessä pois työelämästä ja tekemällä näin ollen varhaiskasvatuksen ammattiosaamiseen ainakin hetkellisen vajauksen. Näkemykseni on, että varhaiskasvatuksen tulee pysyä kehityksen mukana ja olla valppaana reagoimaan muutoksiin.
Varhaiskasvatuksen tärkein tehtävä on turvata lapsen etu, joka meidän tulee huomioida jokaisessa uudistuksessa ja työmenetelmien kehittämiseen tähtäävissä toiminoissa. Meidän varhaiskasvatuksen väen tulee sisäistää ajatus, ettei työtä voida tehdä enää samalla tavalla kuin viime vuosituhannella, vaikka haluaisimmekin. Nykyaikaisilla menetelmillä vastataan nykyaikaisiin haasteisiin, hyväksi koettuja perinteitä unohtamatta. Työn uudistamiseen ja lapsen edun turvaamiseen tarvitaan innovatiivisuutta ja rohkeutta tehdä tarvittavia uudistuksia.
”Se, että emme uskalla, ei johdu siitä, että asiat ovat vaikeita. Asiat ovat vaikeita
6 LÄHTEET
Alanen, P. (2014). Hermeneuttinen kehä ja kokeellinen tutkimus. Kustannus HD Loimaa.
Alasuutari, P. (2012). Laadullinen tutkimus 2.0. Vastapaino
Alasoini, T. (2010). Mainettaan parempi työ. Kymmenen väitettä työelämästä. EVA Elinkeinoelämän valtuuskunta. Yliopistopaino, Helsinki. https://www.eva.fi/wp-content/uploads/2010/11/mainettaan_parempi_tyo1.pdf
Alila, K., Eskelinen, M., Estola, E., Kahiluoto, J., Kinos, J., Pekuri, H., Polvinen, M., Laaksonen, R & Lamberg, K. (2014). Varhaiskasvatuksen historia, nykytila ja kehittämisen suuntalinjat. Tausta-aineisto varhaiskasvatusta koskevaa lainsäädäntöä valmistelevan työryhmän tueksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2014:12. https://core.ac.uk/download/pdf/198189745.pdf
Aluehallintovirasto. (2019). Varhaiskasvatuksen valtakunnallinen valvontaohjelma 2019-2020. Aluehallintovirastojen julkaisuja 74/2019.
https://www.avi.fi/documents/10191/13272028/Julkaisu-74-ESAVI/650e7f92-ee93-43d8-8d51-4810aefdd79f
Canning, D., Cogger, N., Greenland, E., Harvie-Clark, J., James, A., Oeters, D., Orlowski, R., Parkin, A., Richardson, R & Shield, B. (2015). Acoustics of Schools: a desing guide. Institue of Acoustics. ANC Acoustics & Noise Consultants.
https://www.ioa.org.uk/sites/default/files/Acoustics%20of%20Schools%20-%20a%20design%20guide%20November%202015_1.pdf
Haapala, O & Kolehmainen, P. (2020). Pienryhmätoiminta alle 3-vuotiaiden lasten päiväkotiryhmässä. Varhaiskasvatuksen opettajien ja lastenhoitajien näkemyksiä. (Pro gradu- tutkielma). http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-202003181281.pdf
Hakala, J. (2017). Tulevan maisterin graduopas. Gaudeamus.
Happo, P. (2018) Pieni suuri koulu. Monimuotoinen oppimisympäristö pienissä kouluissa. Case Alakorkalon koulu. (Diplomityö) 2018.
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/123456789/25544/Happo.pdf?sequence=6&isAllo wed=y
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/123456789/25544/Happo.pdf?sequence=6&isAllo wed=y