• Vaittelya.
Vastinetia prof. Hannes Gehliardille.
Siina selvityksessa, jonka. taman aikakauslehden 3. numerossa anhoimme prof. Gebhardin esitelman johdosta, koetimme asiallisesti kasiteUa-eraita puolia kanen esitjksestaan, jotka eivat
kokemuk-semme mukaan pitaneet paikkaansa. Takan selvitykseen .on kan antanut letkauksilla, salavuttauksilla j a mrdlla samankaltaisUla todistusvalineUla varastetun laajan vastauksen. Seuraavien riyien tarkoituksena oh viela kosketella tarkeimpia koktia, joissa on eri-mielisyytta ilmenn3rt. Valitamme, etta meidan tajrtyy sita varten kayttaa verraten paljon arv. aikakauslekden tilaa.
' Tutkimustilojen lukumaara. ,
. Prof. G. ei takdo vielakaan nahda mitaan vaikeuksia kysymyk-sessa olevassa tutkimustyossa. Kivat edes seUaiset seikat kuin maail-mansota j a oma kansalaissotamme olisi muka saaneet vaikuttaa mitaan tutkimustyokon osaaottavien tilojen lukutm. Todistus:
koska »Sveitsissa j a Tanskassa vastaavat luvut painvastoin tasaisesti j a nopeasti kasvavat.» -Pyydamme vain kysya, missa sukteissa on toisiinsa verrattavissa maailmansodan vaikutus maatalousoloikin mainituissa onnellisissa puolueettomissa maissa j a meilla? Tapah-tuiko mainituissa maissa sellaista maataloustuotannon ^kuristamista ja saannostelya kuin meiUa? Tarvitsiko mainituissa maissa maan-vUjekjain pelata viimeisenkin kylvosiemen- j a leipavUjaeran riista-mista j a senvuoksi vaittaa kaikkea kirjanpitoa varastoistaan?
E n t a sitten kansalaissota. .Onko mainituissa maissa nykyaikana sattunut mitaan siiken verrattavaa, jolloin satoja maanviljekjoita
surmattiin, taloja poltettiin j a kaikki muistiinpaiiot j a paperit havi-tettiin? E i k o sekaiiii miika vaikuttanut mitaiin saannoUiseen kirjan-pidon koitamiseen, etta isantien taytyi joko piileskella metsissa tai taistella kuukausimaaria sodassa? Ainutlaatuista""tilaston kayttoa
lienee se, mita prof. G. tassa suliteessa esittaa siv. 221. Han kirjoit-taa: »eika myoskaan nayta voitavan koxdn paljon panna sita (nim.
tilaluvun alenemista) vSuomen sodan sxyksi, koska tutldmustilojen luku juuri sen jalkeen ^)' on saatu tuntuvasti nousemaan. Meidan toimistoUamme oli \'v. 1917—18 vain 85 tilaa, mutta vv. 1919—20
jo n. 22o!» TodeUakin! Meidan j a varmaan lukij ankiii mielesta mai-nitut luvut osoittavat painvastaista, nim. sita, etta sota-aika vaikutti kaitalligesti, koska tilaluku silloin oli alinmuUaan, j a vasta sen jalkeen on sita voitu kokottaa." • • "
Y k t a vahan totuuden mukainen on prof. G:n esitys siita, kuinka muka maamme tarkein kulttuuriseutu, s. o. maan lounais- j a etelaosa, olisi »hylaniiyt» Snomen tutkimustoimistossa kaytetyn »tilijarjestel-man» miltei »sukupuuttoon.)> Ensiksikin oli asianlaita siten, etta w : n 1917—:I9 melskeet, kuten tunnettua, eniten''haittasivat maan . eteldosia. Tilivuonna 1917—18 keskeytyi kirjanpito senvuoksi tassa
osassa maata suhteellisesti useammiUa tiloilla kuin muuaUa Suomessa.
K u n kannattavaisuustutkimus pantiin alulle jo niihin aikoikin, jolloin ruotsalaiset maanvilj elyssenrat erosivat' keskusliitosta, oli arvattavaa, etta tutkimukseen osanotto mainittujen seurojen alueelta tulisi vakaiseksi. Maan etelaosassa toimivat ruotsinkiekset seurat ovat pysytelleet myokemminkin'jotakuinkin poissa tutkimuksesta j a siten" vaikuttaneet Etela-Suomen tutldmnstilojen lukumaaraan.
Takan ei liene syyma tilij arj estelma, koskapa se on kelvannut maan--viljekjoille tutkimuksen ulkopuolellakin kaikkialla maassa. Tutki-muksessa kaytetym jarjestelman mukaan laadittuja tilikirjoja on esim. levinnyt lukuisina painoksina. Yksinpa raotsinkielineiikin laitos on saanut siksi suuren levikin, etta paraikaa toimitetaan jo
kolmatta painosta." , Vaikuttavimpana tekijana tilaluvun vakyyteen jonkin seuran
alueella on asianomaisen maanviljelysseuran toimikenkiloiden kyvyt-tomyys t a i tahaUinen vastahakoisuus tutkimustoimintaa kohtaan.
Kokemus on osoittanut, etta niilloin jonkin seuran toimihenkilot, varsinkin sihteerit, ovat k3rvykkaita j a myotamielisia tutkimukseUe,-he kylla, ellei satu mitaan ylivoimaisia esteita, kuten sotaa, saannos-telyja t. m. s., voivat saada tilaluvun verraten suureksi. Prof. Geb-hardin mainitsemaUa alueella on esim. ollut kaksi suomenkielista seuraa, joista toisen sikteeria takavuosiiia kaittasi yieinen kyyytto-myys, toisen sihteeri taas oli muuten vastahakoinen tutkimustyolle.
1) Allekirjoittaneiden kaiveiitama.
Suomen maatalouden kannattavaisuustutkimus. 313
Mielien muutos... toisessa j a iDielen_muutos toisessa aikeutti pian tutkimustilojen luvun lisaantymisen.
..Jos laskemme Suomen tarkeimman (maataloudellisen) »lailttuu-riseudun» vahan toisin kuin prof. Gebhard, nim. etta PohjoisSatakunnan j a PohjoisHameen sijaan otamme lantisen j a etelaisen V i i -purin laanin, jota vaihdosta vastaan ei prof. G:llakaan liene muis-tuttamista, saamme alueen, jolla niinikaan on % maan feltoalasta. -.
Tata aluetta on kannattavaisuustutkimuksessa sanottu etela-piiriksi.
Tutkittujen tilojen luku on v v . 1912—17 teknji; mainitussapiirissa 38.4 % koko tutkitusta tilaluvusta-ja naiden ykteinen peltoala ^0.2 % kaikkien tutkittujen tkojen peltoalasta. ;Sus jotakuinkin samassa,' sukteessa kuin peltoa koko maahan nahden mainituka alueella onkin.
Prof. Gm puhe siita, etta allekirjoittaneet ovat tutldmustyossa »snu-reksi osaksi syrjayttaneet meidan kulttuuriseutumme j a niiden valis-'tuneet maanviljelijat j a kakeneet tutkimusaineistonsa etupaassa
Viipurin laanin, Pokjois-Karjalan, Kuopion laamn j a Keski-Suomen maanviljelysseurojen alueilta)) j a etta muka Uilijdfjestelmdi> on syyna miksi tarkein »kulttuuriseutu» on luan vakan tutkimuksessa edus-' tettuna, ei yksinkertaisesti ole totta. Varmimpana todistuksena siita on viela tilaluvun kasvu tilivuoden 1917—18 jalkeen kysymyk-sessa olevan sendun snomenkielisten maanviljdysseurain alueilla.
Tutkimukseen kayttokelpoisia tkikirjoja saatun nim. naista semoista seuraavat maarat:
V . 1917—18 V . 1918—-ig V. 1919—20 V . 1920—21I) Xounais-Suoraen m v s . i 5 ii" • 17 Satakumian " „ o '• o - 4 . 5 Hameen-Satakutman. ,, " 4 4 10 , 7 H a m e e a laanin ,, ' 7 8 16 35"" .
Ita-Hameen' „ 4 • 6 - 8 • 5" •
Undenmaan laanin „ 5 6 - 7 ^ 7
Numerot pukuvat! E i sus mitaan »sukupuuttoon kylkaamista)>
maimtulla alueella y k t a vakan kuin muuallakaan ole tapahtunut, huolimatta siita, etta prof. G. apureineen on koettanut tata tutki-musta Ealventaa maanviljelijain silmissa.
Paikalliset tilitoi-^istot.
Myoskin sita seikkaa prof. G. pitaa merkkina maanviljelijain vastakakoisuudesta tutkimustoimistoa kohtaan, etta he itse ovat alkaneet pemstaa omia toimistojaan. Tutkimnstoimiston taholta on kuitenkin useamman kerran' (esim. eri pnoklla maata pidetyissa
^) Marmsk. i p:aan mennessa saapuneet; luvut voivat viela lisaytya.
esitelmissa) kelioitettu maanvilj elij oita pemstamaan paikallisia k i r -janpitotoimistojaja -ykdistyksia. Samoin on tekty aikakauslekdissa {vrt. esim. »Pellervo» 1919, siv. 247). Mikali meilla on tiedossa ovat' esim. kaildden nykyaan kaynnissa olevien larjanpitotoimistojen j a -ykdistysten kirjanpitajiit — Tampereen toimisto niihin luettuna — harjoitelleet takalaisessa tutkimustoimistossa.
Paikalksten kirjanpitotoimistojen ja -ykdistysten syntymista onkin tyy-dytyksella** tervekdittava, silla siten leviaa kirjanpitotaito j a karrastus y k a laajemmalle. Mutta'tutkimustoimintaan suoranai-sesti osaaottamaan, siten kuin prof. G. suunnittelee,, eimusta aina-kaan viela ole. Siksi epatasaista tyota ne suorittavat. Se onkin luon-nollista, silla kun maanviljelijat itse kustantavat tkinpaatoksensa, taktovat ke myos, etta se tekdaan juuri kunkin ykskoUisen maun mukaan. Esim. tilivuoden alkamisajan he tahtovat itse maarata, samoin sen, mista asiasta antavat toimistoUe tietoja, mitka taas pitavat omina liikesalaisnuksinaan. Euonnolksta on, etta tilasto sel-laisesta aineistosta tulisi makdotonta, mutta kullekin osanottajake ovat tulokset omalta kohdaltaan mielenkiintoisia, j a on luista myos kaytannollista hyotj-a etenkin verotusilnioituksien laadinnassa.
Kahdenkertainen kwjanfitoj arj estelma.
Tilijarjestelmaan niikden prof. G. koettaa pitaa vireiUa n. s.
.»jarjestelmariitaa.» Onpa han laktenyt tassa kysymyksessa kiijeelli-f sesti hankkimaan lausuntoja ulkomaisUta ammattimiekilta ja luulee
naiden lausuntojen tukevan omaa kasityskantaansa. Mutta jos tarkastelemme lakenunin esim. prof. Laurin vastausta (siten kuin prof. G._ sen referoi siv. 219),' min ilmenee siita, etta Zawr pukun Icakdehkertaisen jarjestelman kyodylksy-ydesta asianomaisiUe tilan-hoitajille, mutta sen 'sopivaisuudesta joukkotutkimuksia varten kan ei maiiutse mitaan. Mielestamme voikin kakdenkertaiseUa kirj anpidoUa valistuneelle j a kyvalla kritiikilla varustetuUe tilanhoitaj alle oUa merkitysta. Se muodostaa ensiksikin kiinteamman systeenun kuin yhdenkertainen kirjanpito, joten sen avulla suurUla tiloiUa voidaan pitaa asiat helpommin jarjestyksessa. Se voi myos siina tapauksessa, etta tilalle voidaan palkata erikoinen kirjanpitajd, antaa tilanhoita-jalle helpommin aineksia-em^kkolaskelroientekoa varten kuin yhden-kertainen jarjestelma.^) ''Mutta sentapaisen yksityiskohtaisen analy-soimisen tulokset, jotka Laur'm mukaan jarjestetty kahdenkertainen kirjanpito antaa, ovat useimmiten rajoitettuja vain siihen lukkeeseen,
• 1) Tassa lienee myos riittavasti vastausta aUekirjoittaneelle BUilalle tek-. t y y n valikysymykseen, miksi opetan agronomeiksi aikoviUe kahdenkertaista
maatalonskirjanpitoa.
Snomen maatalouden hannattavaisuustutkimus. 315
josta analyysi on suoritettu.^ Vielapa siinakin on niita arvostellen
"kaytettava. Ottaaksemme konkreettisen esimerkin, voi m. m. peruna-tai juurikasvi\'iljelystilijonakin vuonna yksityisella tilalla antaa erin-omaisen tuloksen. Erektyisi kuitenkin varmaan 50 tapauksessa ioo:sta, jos taman perusteeUa itse lisaisi suuremmassa maarassa peruna- j a juurikasvialaansa, j a viela pakemmin, jos kehoittaisi mui-takin maanvilj elij oita niin menettelemaan. Tuloksena olisi »paniikki»
seuraavana vuonna peruna- j a jnurikasxnmarkkinoilla j a suuret-tap-piot vilj elij oille. Tuoreessa muistissa tassa sukteessa on maanvilj e- ' ' kjoille syksy 1919. — Kirjanpidon avuka, olipase miten
yksityiskok-tainen kyvansa, nakdaan paaasiassa taaksepain. Joskns sen jokdoUa voidaan kylla nakda eteenkinpain, mika seikka liikkeen oikeaan okjaamiseUe on tarkeinta, mutta se on aina'epataydellista j a vaatii erikoisia kiiytannolksia lakjoja. ' . Kakdenkertaisessa-kirjanpidossa perustuvat maatalouden e r i ' puolien liiketulokset suureksi osaksi arviointiin, jolle ei ole kyvaks3rtty mitaan yleispatevia normeja. Tulokset voivat siis samallakin tilalla
^ j a samana tilivuomia muodostua varsin erilaisiksi ruppuen suta, kuka
^.tyon kulloinkin suorittaa. Ajatelkaamme esim. sekaisia seikkoja' kuin tkan yleisten kustannusten, tyokustannusten seka lannoitus^
j a kesannoimiskustannusten j . m. s. jakoa, jossa nnta erdaisimmat menettelytavat tulevat kysymykseen. J a vaikka ka3d;taisi aina samaa menettelytapaa, tulee esim. yksityisen kasvin kiketulos suureksi . osaksi riippumaan siita sijasta, mika kasvilla onkasvijarjestyksessa.
Jos esim. vkjelee okraa kierron lopussa kauran jalkeen, kuten meilla on yleensa tapana, saa luonnollisesti kirjanpidossa okralle aivan
toi-"sen kannattavaisuustuloksen, kuin JQS okra kasvatetaan esim. juuri-kasvien jalkeen. Rukiin vdjdyksen vol kirjanpito osoittaa kannatta-mattomaksi, mutta talla tuloksella ei ole merkitysta, jos maa on niin jaykkaa savea, ettei tulla ilman kesantoa toimeen. Juurikasviviljelys voimayttaa tappiota kirjojen mukaan, mutta ymmartava v k -jelij a kiinnittaa knomionsa taman viljelyksen edulkseen Vaikutukseen - (kyva etukasvi) seka juurikasvien edulkseen vaikutukseen-ruokin-"
nassa, seikkoja, jotka eivat ole kirjanpidossa numeroUisesti esitetta-vissa. Monasti voi sattua, etta joku maatalouden puoli osoittautuu kirjanpidon mukaan varsin epaedulliseksi, mutta vaikuttaa sentaan varsin edukisesti koko maatalouden liiketulokseen.'Maanviljekjake ' • on vakaarvoisempaa tuntea kunkin talouskaaran liiketulosta erik-seen, paaasia on handle, saada liikkeensa siten jarjestetyksi, ettd se kokonaisuutena antaa mahdoUisimman edullisen- tuloksen.
On turkaa teoretisoimista vaittaa, etta maan maataloutta voi -taisiin'okjata kannattayammkle uriUe tilastoUisesti-kasittdemaka . maatalousliikkeessa enemman tai vakemman mielivaltaisesti
erotet-tujen liikehaarain eli tilien tuloksia, jotka hAokset^suuressa maarin
316 - J . E : Sunila.. K. J . Ellila. •'.
yiippuvai .liikkeen sisalld tapahtuvan luonfaisvaihdon subjektiivisesta rahaksi .arvioinnista. Silla olisihan toki painvastaisessa tapauksessa ' kaMeukertaisen kirj anpitotavan' nykyinen kekittaja, prof. Laur, joka on karjoittanut maatalouden kannattavaisuustutkimusta jo y l i 20'vuoden ajan/itsekin julkaissut tuloksia sen mukaan useam-malta kuin yhdeltd tilalta j a yhdeltd ainoalta tilivwodelta. ''
Tanskassa j a Ruotsissa on kyka jonkinverran tkastolksestikin kasitelty n. s. »laajennettm» maatalouskirjanpidon tuloksia. Mainittu'
»laajennettu» kirjanpito ei kuitenkaan ole niin yksityiskoktaista kuin prof, kaur'in jarjestelma, vaan ylimalkaisempaa j a poikkeaa ainoas-taan muodolHsesti meikalaisesta j arj estelmasta. Meikalaisen kirjan-pitojarjestelman avulla, mdloin se kuolellisesti koidetaan, voidaan aivan samanlaiset laskelmat laatia kuin Tanskassa j a Ruotsissakin, silla tietenkin kaikki laskelmat perustuvat aZAewmerkintoikin tiloilla, ' jotka alkeismerkinnat oil tektava aivan samat, olipa kysymyksessa nuka. taydelknen maatalouskirj anpitoniuoto kyvansa. Erotus on vain-taman alkeistietoaineiston kasittelyssa. Syyt, miksi Suomen ' tutkimustoimistossa on jatetty takan asti yksityistiloilta - keratty
alkutietoaineisto n.' s. kakdenkertaisen metodin mukaan kasittele-^
matta, ovat yksityiskokdissaan seuraavat. .
-'. i ) Ne periaatteellista laatua olevat, joita jo edella on ylimalkaisesti kosketeltu. Emrae ole nakneet mitaan sen enemman agraari -, poliittisia kuin yksityistaloudellisiakaan syita-, jotka tuosta kasittelystd
tahan asti olisivat sanottavasti hyotyneet. Varsinkin epdvarmojen kon -junkiuurien 'aikana on sellaisten tutkimusten kaytannoUiseke maan-vdj elij alle tuottama kyoty jokseenkin noUan arvoinen, voipa se mo-nasti olla suorastaan negatiivin«n. • ' ' ' #
Jotta tama viela lukijalle kavainnoUistuisi, lainaamme tahan muutamia prof. Gm ykstamien. tanskalaisten tutkimusten tuloksia, Jos tarkastamme Tanskan tutkimus julkaisuista vv.- 1917—18 j a . 1918—19 esim.' viljanviljelystilid, havaitsemme, etta viljanviljelys on tuottanut puhdasta ylijaamaa hehtaaria kohden eri maakunnissa ' j a keskimaarin (vertailun vuoksi on oheenliitetty myos satofulokset) seuraavat maarat: ' . . '
Viljanviijelyksesta saatu Jjryasadot keskim. ka:lta ' . ylijaama .' ' ... "
V . igiy—18 ' v . 1918—19 V . 1917—18 V . 19x8—
Sjaellamiilla 53 i r - 234 kr. 1886 kg. '. 2610 kg Pyenilla 180 „ , 131 , 2392 „ 2336 „ Ita-Jyllaunilla 101. „ 133 >, 2106 „ 1992 „ Lansi-Jyllarmilla — 19 ,;. 1512 „ - 1093' „ Keskimaarin ' 66 „ 122 _„ ; 1932 „ 1998 „
Suomen maatalouden kannaitavaisimsttitkimus. 317
Kysymme, mita .agraaripoliittisesti merkityksellista j a yksityi-sille maamiekille kyodyUista on esim. naissa luvtussa? Herattavatko ne edes prof. G:ssa luottamusta? Joo, sanoo ekka prof. G-., kansi-Jyllannin sukteen antaa tama ainakin viittauksen vakentaa viljan-viljelysta. H y v a kylla/ mutta sen tietaisi jo paljon vakemmaUakin vaivalla satotulosten. perusteeUa. Sitapaitsi lienee joitain patevia syita, miksi siita kuokmatta Eansi-jyllannilla y k a viljaa kasvatetaan.
Jos tarkastamme edelleen, mita sitten LansiJj'^Uannilla pitaisi v i l -jeUa, niin naemme, etta rekufuurikasvitkin ovat siella v. 1917—18 antaneet tappiota kokonaista 145 kr'. hehtaarilta, siis viela monin
ver-• roin enemman kuin vUjanviljelys. B i sus kaiketi pitaisi viljella niita-kaan. Ainoastaan heind- ja vihantareJiu ovat antaneet siella nettoa,' nim.' 141 kr. edelksena, 118 kr.'jalkimmaisena vuonnar Sus olisi kai Xansi-JyllamuUa erikoistuttava keiniin j a \dhantarehun vilje-lykseen j a kylattava esim. juurikasvit kokonaan!
••Kuitenkin kuomaamme kokonaissatoja tarkastellessamme, etta rehujuurikasvit ovat Eansi-JyUanniUa v. 1917—18 antaneet korkeam-man satottdoksen kuin Ita-JyUannilla._ Siita kuolimatta on netto-ylijaama lannessa v. 1917—18 147 kr. hehtaaria kohden kuonompi!
Tilivuonna 1918—19 taas kokoaa I/ansi-JydlamnUa juurikasvien antama pukdas tuotto Jiokonaisella 384 kr. hehtaarilta, merkUlista kylla, vaiklca sato laskee 5oo;lla rekuyksikoUa kektaaria kokden!
HeinS- j a vikantarekusadot taas ovat tilivuonna 1917—18 lannessa kuononunat kuin idassa, mutta nettoylijaama kuitenldn taas pain-vastoin, nim. lannessa 5 kr. parempi kuin idassa. Heinasadon kuonom-muus on Eansi-JyUanniUa kokonaista 400 rekuyksikkoa, vastaten 1000 kg keinia eli noin 65 kr. kektaarilta,'"ja kuitenkin parempi netto-tulos kuin itaosassa Jyllantia!
Tallaiset tulokset eivat yksinkertaisesti 'voi herattaa luotta-musta. Ne johtuvat todennakoisesti siita, ettei kustannusten jakoa eri viljelyskasveUle eri seuduilla ole suoritettu samojen ferusteiden mukaan, eika myoskaan liene varmuutta siita, etta he absoluuttisesti ovat oikeita. Siina knvaaVa esimerkki, mita vaikuttaa prof. Gm suOsittelema desentralisatio tallaisissa tutkimuksissa!
Tamantapaisia huomautuksia voi tehda muihiiikin kbhtiin nah-den, joissa Tanskan tutkimusjulkaisuissa tahdotaan knvata eri maa-talouskaarojen tuloksia. Tutkimukseen osaaottavUle eri tiloUle voi-vaftallaiset, niiden omaa taloutta koskevat luvut vuodesta toiseen ekka olla hnvittavia, kun taysin kasitetaan rdiden syntyihistapa, mutta keskitulokset useammilta tiloilta sotivat monesti 'tervetta jarkea vastaan. TaUa emme oUenkaan takdo halventaa tanskalai-sia kannattavaisuustutkimuktanskalai-sia, nussa on k y k a kyvin paljon mielen-kiintoista, mutta kysymyksessa oleva, prof. Gm ihailema osa ei liene miden Vahvimpia puoka.
2) Toinen syj', niiksei laskelmia eri maatalonshaarojen kannat-tavaisuudesta prof. G:n kaluamaan tapaan viela ole yksityistiloUta tekty, on niiden sunritoisyys j a kalleus, jos nim. kalutaan tekda ne todella moitteettomasti. Ettemme esiintyisi tuomareina • omassa asiassamme, anuamme vastapuolenkin kyvaksyman auktoriteetin, prof. Launn pukua. Han lausun teoksessa »Neuere Erfakrungen auf dem Gebiete des landw. Betriebswesens», siv. 50. m. m.: »Oien v i i -. meisten kurkausien aikana opintotarkoititksissa paattanyt kahden-' kertaisen kirjanpidon 13.25 kam sunmiselle talonpoikaistilalle". Jos
omistajan olisi pitanyt suorittaa assistenttiein palkat, niin olisi lakes pnolet hanen tuloistaan mennyt niihin.)) K u n siis yksi tilinpaatos jo veisi puolet keskikokoisen tilan^) viljelijan vuosituloista, niin voi helposti laskea, etta kokonaiskustannus esim.. ico tUaa kohden vuo-sittain tulisi nousemaan nykyisen rakanarvon mukaan varsin kor-kealle. Ihmekos sitten, ettei prof, kaur itsekaan ole julkaissut tulok-sia muuta kuin ykdelta tilalta j a etta Sveitsin tutkimustoimistossa jiaatetaan ainoastaan muutamien harvojen tilojen tikt kakdenkertai-sen jarjestelman mukaan. Meidan tutkimustoimistossamme koide-taan kaikkieii valtion tilojen kirjanpito mainittm jarjestelman mu-kaan.
Prof. Gebhard knitenkin luulee voitavan hoitaa tutkimustoimis-toja, joissa sunresta osasta tkoja noin tarkat laskelmat suoritettai-siin, 75a m k l l a tdaa kohden j a viela nama laskelmat kaiketi tilastol-lisesti kasitdtaisiinkin (vrti'Gm vastaus siv. 224).'Shken me voimme vain kuomauttaa, etta »olla hyva j a astua remmiin.))
Prof. G. koettaa, asettaen kolme kundakdusmerkkia, tehda naurettavaksi allekirjoittaneiden lauseen: f.Jiuomattavaa.on, etta
maa--taloudessa, jossa ei edes jarkiperaisen tuotantotekniikan alkeellisimpia vaatimuksia osata noudattaa, on kirjanpidon tuottama hyoty varsin kyseenalainen.t) Talla kannalla olemme edelleenkin. Mita auttaa vaikkapa. 1200 hyvin hoidetun than kirjanpitottdokset seUaista pien-vilj elijaa, joka tekee karkeita virheita esim. pien-viljdyskasvien kylvo-aikaan, kylvosiemenen laatuun, muokkatikseen, hoitoon j a sadon kasittelyyn nahden? SUla ei kirjanpitotila.stoUa missaan tapauksessa, olipa se vaiklca miten ))moninkertaisiin)) jarjestelmun perustuvaa, voida kaikkien liiketuloksun vaikuttavien teknillisten seikkojen mer-kitysta selvittaa, se kutduu koetoimimialle. AUekirjoittaneet lan-suivat taman siina yhteydessa, etta maataloustuotantomme on teknillisesti aihaisella kannalla ja neuvonnan seka avustuksen tar-peessa, j a lisaamme tahan viela, etta erittainkin pienviljelijain talous tallaista tekniUista-neuvontaa j a avustusta kaipaa siina
maa--'•) Mainitun'sunniineii tila luetaan Sveitsissa varsinaisiin keskikokoisiin viljclmiin (s^luruusl^^okka 10—15 ka). . •
Sxiomen .maatalouden kannattavaisuustutkimus. 319
tin, ettei valtion sovi suhteettomasti ttlirata kirj anpitotoiminnan k y -vaksi, niinkauan kuin esim.,paikallinen koetoiminta j a koetoiminta yleensakin viela ovat kapalossaan j a vaatisivat varsin suuria uktauk-sia. Verrattakoon vain teknUksta tasoa Tanskan pienviljdyksessa ja-meilla. Vasta si-tten Tanskassakin kirjanpitotoiminta on pantu laajemmalti kayntiin, kun ammattitaito oli kekittynyt tunnetusti k y v i n korkealle kaimalle. Jos_ meilla maatalouden kokottamistyo pien-viljelyksessa .aloitetaan kirjanpidosta, on se varmaan latvasta puukun nousemista. ' ' '
" _ . MetsdtalouSi ,
-Metsatalouden taktoo arvostdijamme poistettavaksi tutkimuk-sesta, koskei se ensinkaan kuuluisi maatalouteen. Me taas pidamme metsatonta maataloutta Suomessa luonnottomana, j a vasta metsalla varustettuna tila muodostaa asianmukaisen orgaiusen kokonaisuuden, jonka eri osat tukevat-toisiaan. Maan-viljelij alle on usein ykta tar-Iseata tuntea metsansa. kuin pelto-viljdyksensa j a karjataloutensa.
Valitettavasti taytyy kanen kuitenkin tavallisesti tyytya metsatalou-dessaan paljon epavarmempiin tietoikin kuin muilla maataloutensa aloilla. Viela enemman kuin naUla muilla aloilla, voivat metsatalou-;
dessa yksityisen tilivuoden tulokset tulla kailyvia. Suuremman tila -maaran keskituloksissa nama epatasaisuudet jo suuresti tasoittuvat j a -viela enemman useampien vuosien keskituloksissa, knten kyseessa-ole-vissa tutkimuksissa lasketaan.
Prof. G. vaittaa, etta akekirjoittaneet »kiimuttavat suurta kuo-miota kotitarpdsun kulutetun puun- seka maaran etta jraka-afvon j a tilan metsaalan valiseen sukteeseen» j a jatkaa: dlmeista kuitenkin on,.ettei naiden valilla saata olla mitddn suoranaista suhdetta.)) Mita oikeastaan tarkoitetaan tassa sanomaUa usu-oranainen suhde.?» Y k t a kyvin voidaan vaittaa, ettei esim. eri kuntien metsaalojen j a viljel-tyjen alojen vakUavoi oka mitaan suoranaista sukdetta. Kuitenkin pidetaan tnielenkiintoisiiia seka valaisevina niita lukuja, jotka osoitta-vat, miten monta prosenttia erikmudssa on kumpaakin maankaytto-' lajia. T a i toinen esimerkki. Vaeston luvun j a kokonaisalan valilla d myoskaan voi oka mitaan »suoranaista sukdetta)) j a kuiteiddn lasketaan vaeston luku jokaista neliokilometria-kokden.
. Me_olemme taktone'et vain todeta, miten monta knutiometria.
erilaista puutavaraa kulutetaan tutkituilla tiloilla eri osissa maata j a erisunruisilla.tiloilla a) 'tilaa, b) metsakektaaria ja c) viljeltya kektaaria kokden. Uskomme myos, ettei takainen toteaminen ole niinkaan kyodytonta esim. maan-viljelijain taloussuumutdmia varten,
tai ottaaksemme -viela aktuaksemman esimerkin, m. m. sikoin kun itsenaistyviUe pientiloille maarataan luille tulevia metsaaloja.
Prof. 6. vaittaa edelleeii, ettei. silla tavoin snoritetuUa metsa-talouden kannattavaisuuslaskelmalla, kuin se kysymyksessa olevaa tutkimusta varten ondaadittu, .ole merldtysta esim. suta syysta, etteivat kaytetyt' metsaammattirtueket ole • missaan tapauksessa ennattaneet eivatka osamieetkaan laskea» metsien vuotuista lisa-kasvua. Ovatko tosiaaidrin korkeimman metsataloudellisen ammatti-sivistyksen saaneet metsankoitajat siksi kykenemattomia, etteivat ke osaa laskea jonkin maatilan metsan keskimaaraista lisakasvua?' J a vaikteleeko nyt saman metsan lisakasvu verraten lykyen ajan-jakson kuluessa eri vuosina maaralleen siksi paljon, ettei vaikteMla ole kiiytdnndlUsissa laskelmissa mitaan merkitysta?
Nailla laskelndka ei ole takdottu osoittaa mitaan metsien tuotto-ja kanhattavaisuusAyAya, kuten naktavasti arv: vastapuoli koettaa
»vaantaa», vaan on ne tekty puktaasti maatalouskirjanpidollisia t a r -koituksia silmalla pitaen. Jotta saataisnn-selville .maanviljekjan kaikld varat j a velat seka pukdas omaisuus, on luonnollisesti metsa-talonspaaqmienkin arvo laskettava. Senvuoksi ovat tavallisesti maan-vilj elysseuroj en metsankoitokonsulentit arvioineet metsapaaomat tutkimukseen osaao-ttavilla tdoilla. Koko liikkeen voitto- j a tappio-tilia varten on sel-vitetty metsatalouden ylijaama, joka on laskettu seuraavan kaavan mnkaan:
Saanto^
1. Metsapaaomat alussa 2. Rahamenot metsatalouteen
3. Metsatglouteen kaytetyn tyon arvo 4. Yliiaama'(voitto- j a tappio-tilille)
Anio
1. Rakatulot •
2. Tuotteiden arvo, jotka on luo--vutettu:
a) Maatalouteen [myos laifu-mien arvo!)
b) Muikin kotitarpeisiin
•3. Metsapaaomat tili-vuoden lo-pussa.
Kuten tasta nakyy, on metsatalouslaskelma kokoonpantu vain sellaisista aineksista, jotka on valttamatta kuomioonotettava koko-naisvarallisuuden muntosten j a varsinaisen maatalouden kannatta-vaisuuden selville saamiseksi maan-viljelijan kirjanpidossa. Sus mitaan tarpeetonta ylimaaraisia lisatyotd ei tama laskelma vaadi.
Sen~nierkitys on luonnollisesti kyvin relatii-sdnen, se on aina myon-. nettymyon-. Yksityisdle maan-vilj elij oille se on kununinkin enemman kuin
ei mitaan, silla se antaa sentaan jotakuinkin kyvan kasityksen, min-kalainen tekija metsa on kanen taloudessaan. EUei tallaista laskel-maa alku- j a loppupaaomineen laadittaisi, voisi kan esim. luulla, etta kaikki metsan myyntitulqt olisivat pukdasta tuottoa tai etta metsa silloin, kuin sita ei myyda, olisi aivan tuottamaton painolastk . Kysymyksessa oleva metsatalouslaskelma on muuten
yksityis-Suomen maatalouden kannattavaisuustutkimus. 321
kohdissaan laadittu niiden okjeiden mukaan, jotka esiintyvat metsan-.koitoykdistys Tapion julkaisemassa metsatalouskirjanpidossa.
Mitaan »metsatieteellista» tutkimusta emme ole, sanottakoon
•se viela kerran julki, taktoneetkaan karjoittaa, se on.vain maanvilje-k j a n talouden tutmaanvilje-kimusta, j a siita ei metsatalousasioita Suomen •
•oloissa voida poistaa, niin kauan kuin metsat ovat maanviljekjain
•omaisuutta. Tilojen luvun lisaytyroinen j a maan^vdj elysseuroj en metsankoitokonsulenttien varsin rajoitettu aika nayttavat kuitenkin vievan siiken, ettei metsan puuvarojen muutoksia ekdita kaikilla tiloilla tyydyttavasti tarkastaa. Metsatalouden kasittely tulee nain
•oken supistumaan paaasialksesti puutavaran kotikulutuksen sehdtte-l3ryn, kuten viimeisessa julkaisussa on tekty.'
• Suomen metsien tuotto- j a kannattavaisuussukteissa luulemme kylla olevan varsinaiseke metsatieteelksellekin tutldmukselle tyo-alaa j a maataloudenkin kannalta pidamme varsin. toivottavana nai-den kysymysten selvittdya^
Ruokatalous.
Mita sifcten maanviljelijain yksityiseen kulutukseen j a keidan Tuokatalouteensa tulee, niin kuultavat prof. Gm ekdot.uksissa tassakin asiassa, samoinkuin eraissa muissakin kokdissa, maaratjt sivutarkoi-, tnkset, jotka nakyvat lauseessa: »vaadin vain naiden tutkimusten surtamista muualle j a nuden suorittamista jarjellisdla tavalla.» Tuo .siirtaminen muualle. on todennakoisesti paaasia.
Prof. G. ei takdo kulutuksen vuotuista rekisteroindsta,'joka kjmimenes vuosi- riittaa kanen mielestaan. -Kysymme vain: mita
•olisi joka kymmenes vuosi tapaktuviUa rekisteroimiskla saatu tietaa
•esim. maanviljelijain ruokataloudesta kuluneina sotayuosina?^ Nyt sita vastoin'kuvastuvat kaikki vaiktdut naissa tutkimuksissa
•esim. maanviljelijain ruokataloudesta kuluneina sotayuosina?^ Nyt sita vastoin'kuvastuvat kaikki vaiktdut naissa tutkimuksissa