Suhde luontoon

Poronhoidon luontosuhteessa on keskeisesti kysymys siitä, mikä on yksi-lölle ja yhteisölle mahdollista tai mahdotonta luonnon asettamissa puit-teissa. Olennaista on siten kokemus siitä, miten luonto olioineen ja pro-sesseineen määrittää ihmisen elämisen ja toimeentulon mahdollisuuksia.

(Haila & Lähde 2003, 9.) Tekijän tieto on keskeisessä asemassa myös po-ronhoitoa harjoittavien ja siihen mukaan kasvaneiden luontosuhteessa.

H: Miten tällä hetkellä yleisesti tässä yhteiskunnassa, Suomessa tai EU:ssa ymmärretään poroelinkeinoa?

M17: No varmastikin aika huonosti. Ainakin näin päättäjätasolla.

Olen muutaman kerran käynyt erinäköisten asioiden takia eduskun-nassa, niin eihän niillä kansanedustajilla ole mitään käsitystä koko hommasta. Kyllähän kuitenkin, jos nyt puhutaan normaalista ete-lässä asuvasta ihmisestä, niin kyllähän se aika tällä lailla vieras asia tämä porohomma on niille.

H: Uskotko, että sitä pystyy selittämään semmoselle, joka ei yhtään tajua vai onko se ihan toivoton paikka?

M: No minä olen pyynnöstä – – pitäny tämmösiä pienimuotoisia esitelmiä tästä porohommasta. Jos esimerkiksi auditoriossa hotellissa tai tällä lailla kertois, niin siitä ei tule, en edes ala siihen. Me hy-pätään autoon ja mennään tuonne aidalle, niin siellä minä pystyn selittämään huomattavasti paljon paremmin tämän asian. Mulla on yleensä aina sillon mukana kartta, missä näkyy meijän paliskunta ja paliskunnan rajat ja sitten siinä näkyy erotuspaikat. Siitä kun sitä alkaa kertomaan, että porot on tällä alueella ja ne pitäis tänne saaha ja näin, niin kyllä se huomattavasti paljon enemmän aukasee ihmis-ten silmiä.

Haastateltavien kertomuksista ilmenee poronhoitotyön ja luonnon tiivis ja käytännöllinen suhde. Työtä tehdään luonnon huomassa ja armoilla, joten on tärkeää osata tunnistaa luonnon antamat merkit ja signaalit säis-tä ja niiden muuttumisesta. Myös paikallinen maasto on tunnettava ja osattava suhteuttaa tieto säihin ja vuodenaikojen ja vuosien välisiin olo-suhdevaihteluihin. Lisäksi on osattava tulkita poron ja muiden eläinten käytöstä, joka on sekä säistä ja olosuhteista että eläimen ominaisuuksista riippuvaista. Osaamisen ja tiedon on oltava sekä kokonaisvaltaista että konkreettista ja käytännöllistä, jotta arkinen työ sujuu onnistuneesti.

N13: Niin, jos siinä on lunta siinä jäljessä, se otetaan kinnas pois ja kokeillaan, että mihinpäin se on kallellaan siinä.

M16: Niin, että koparat sieltä.

N13: Käet on muutenkin jäässä, niitä ei ole erikoisen mukava ko-keilla.

M15: Joo joskus, kun on semmoinen lumi, niin siitä ei näe, eikä sitä voi koittelemallakaan tietää, kun se on oikein semmoista pölylunta, että mihin ne on oikein… Muuta, kun siitä muodosta sitten, kun vähän matkaa kattoo, että miten se on kulkenut.

Poronhoitotyössä suhde luontoon todellistuu arkisina ilmiöiden ja ha-vaintojen kautta.

M14: Mutta kyllähän poromies loppujen lopuksi niin kohtuullinen luonnonsuojelija on ollu iän päivää, kun se kuitenki se poromiehen leipä on kiinni siitäki, että miten se luonnossa menee ja miten se poro pärjää. Ei sitä kyllä oikein paatunu luonnontuhooja kestä olla tai sitte sitä syö sen oman elinkeinonsa.

Arjen näkökulmasta keskeisiä ilmiöitä ja havaintoja ovat esimerkiksi paikkaan orientoituminen ja oman sijainnin tunnistaminen maastossa sekä tietoisuus näiden asioiden tosiasiallisesta haastavuudesta sekä so-peutuminen tähän epävarmuuden tilaan työhön väistämättä kuuluvana elementtinä niin, että pystyy suoriutumaan tehtävistään siitä huolimatta.

N13: Ei sitä voi ajatellakaan, että sitä aina tietää missä on. Se pitää vain luottaa itteensä, että kyllä se tullee tuttukin paikka siitä. Kyllä se tietenkin vaatii semmoista tietynlaista luonteen lujuutta tuo, että yksin lähtee tuonne mettään.

Suhde luontoon on myös yksilön havaintomaailmaa ja kokemusta laa-jempi tekijä ja kytkeytyy osaksi vallitsevaa ympäristöä, aikaa ja kulttuuria.

Kun poronhoitotyö marginalisoituu yhteiskunnan mittakaavassa ja po-ronhoitajien määrä paikallisesti vähenee, myös erot muuhun yhteiskun-taan ja sen ymmärrykseen luonnosta ja luonnon merkityksestä saattavat kasvaa.

M9: Niiden poromiesten ja poroperheitten määrä on huomattavasti pienentynyt. Ne henkilöt on kuolleet ja menneet manan majoille ja uusia ei oo tullut siihen. Se tietynlainen ero kasvaa jatkuvasti, se tie-tynlainen juopa siihen porotalouden ja muitten välille. Yhä

kauem-min kun mennään yhä vähempi ja vähempi on siinä porotaloudessa.

Se ei niin kosketa sitten, kun sanotaan vaikka ennen sotia taikka soti-en jälkesoti-en heti 50-luvulla. Se on ihan erilainsoti-en se tilanne ollu. Puhu-mattakaan siitä, kun mennään kauemmaksi tuonne Etelä-Suomeen, niin totta kai se juopa kasvaa vielä suuremmaksi. Ei sitä ymmärretä sitä asiaa sitä todellisuutta ja hätää, mikä se on.

Poronhoito on nykyisessä tilanteessaan osa koko yhteiskunnan muutosta.

Arvot ja asenteet elävät ja muuntuvat rakentaen tulevaisuutta yhä uudel-leen. Uudet sukupolvet saavat arvonsa toisenlaisesta todellisuudesta kuin aiemmat ja tällä hetkellä vallalla olevien kulttuurien säilyminen tulevai-suudessa edellyttää myös toisenlaista arvomaailmaa asenteineen. Jotta esimerkiksi luontosuhteen rakentuminen uudenlaiseksi, osittain perin-teisestä poikkeavaksi mahdollistuu, on joistakin perinteisistä käsityksistä kasvettava irti jopa lapsesta lähtien.

M9: Kun noiden lasten kans ollaan katsottu pikkukakkosta, niin ei siellä enää puhuta niikun silloin, kun poika oli pieni, niin siellä oli satu, iso paha susi. Eipä siellä enää oo isoa pahaa sutta. Ei semmoista oo olemassakaan. Se varmasti susi on kiltti hännän heiluttaja, joka syö hiiriä vain. – – Tässähän se nähdään se, miten sitä on muokattu sitä ihmisten mielipidettä. Sitä on koko yhteiskunta lähtenyt muok-kaamaan.

Esimerkiksi luontosuhteen muuntuminen ja luontoon liittyvien arvojen lähestyminen erilaisista tulokulmista voi ajauttaa toimijat törmäyskurs-sille. Lähtökohtaisesti samaankin päämäärään – luonnon merkityksen ja arvokkuuden tunnustamiseen – pyrkivä ajattelu ja toiminta voi olla uhka eri tavoin ajattelevalle ja toimivalle.

N12: Yhtenä iltana selitin minun fi losofi aa ja näkemystä, että taval-laan tuo suhtautuminen luontoonkin on jakaantunu kolmeen osaan.

Nämä yltiösuojelijat on siellä luonnon alapuolella ja ihannoi sitä, että

”jee jee, mahtavaa, huippua, aivan uskomatonta”. Kaivosporukka on siellä yläpuolella, että ”kaikki sileeks vaan”. Ja poromiehet on siinä keskellä, ei luonnon yläpuolella eikä alapuolella, mutta sen kanssa rinta rinnan. Tietää, että luonto osaa olla julma ja se kyllä ottaa, mutta se myöskin antaa paljon.

Erityisiä kärjistyksiä syntyy tällä hetkellä juuri petoeläimiin liittyvissä ky-symyksissä.

M2: Helsingissä kun kävin, niin siinä pihalla oli susien puolesta mielenosoitus ja Lappi suurin piirtein tuomittiin, että se on petojen surma. Tai siinä oli Lappi – petojen surma otsikolla. Niiden kanssa juttelin, niin ei niillä ihmisillä oikeesti ollu käsitystä siitä, mitä se on täällä paikanpäällä. Sen näki. Siinä oli nuoria ihmisiä, ketkä oli saa-neet sen tiedon toki. Ne puhu niin vakuuttavasti susien puolesta, että ne oli sen tiedon saanu jostakin, mutta eipä ne tullu kun kutsuin, et tulkaa tänne syksyn ajaksi kattoon, mitä se on oikeasti paikanpäällä.

Että se tuntuu, että tässä asiassa nyt mielikuvat ja todellisuus on aika kaukana toisistaan tällä hetkellä.

Heikkinen (2002, 331–332) on poroelinkeinon sopeutumista koskevassa tutkimuksessaan todennut poronhoitajien olevan marginaalissa politii-kan, lainsäädännön sekä usein myös tutkimuksen suhteen. Lainsäädän-tö, politiikka ja tutkimus toimivat omista tulokulmistaan ja omilla tai yleistävillä ehdoillaan. Esimerkiksi kysymys lisäruokinnasta voi politiikan ja tutkimuksen näkökulmasta olla teoreettista keskustelua luonnonmu-kaisuudesta tai elinkeinon alkuperäisyydestä. Poronhoitajan arki ja vaih-toehdot ovat taas konkreettisten valintojen tekemistä esimerkiksi siitä, säästääkö työtä ja rahoja, jolloin porokarja menehtyy nälkään vai lisätä-kö henkilökohtaista panostusta, jolloin työn ja kulujen määrä lisääntyy, mutta porokarja säilyy. Sama asetelma on myös keskustelussa luonnon suojelemisesta, joka voi saada sekä ideologisia että käytännön sanelemia ulottuvuuksia.