Ajankäyttö

Keskeinen perustelu poronhoitotyön mielekkyydelle oli haastateltavien mukaan vapaus. Perustelu vaikuttaa ulkopuolisen silmin hämmentäväl-tä, sillä poronhoitotyö näyttäytyy pikemminkin erittäin sitovana sekä vuorokausi-, viikko- että vuodenaikarytmin näkökulmasta tarkasteltuna.

Vapaus saakin käytännön poronhoitotyössä monenlaisia sisältöjä, joiden koetaan erottavan poronhoitotyön muunlaisista kellonaikaan, sisätiloi-hin tai valtasuhteisiin sidotuista töistä.

M12: Onhan ne nauranukin. Ne sanoi, että mitä sinä kehtaat siellä metsässä kävellä, niin minä sanoin, että vaatimet ei ruukaa soittaa suuta, että ne saattaa mennä väärään suuntaan, mutta ei ne soita suuta.

H: sehän se on, mitä monet sanoo, että kun ei tartte kelloa kattoa.

Vaikka sitten kuitenkin koko päivä mennee. Siinä on semmoinen ris-tiriita, että…

N9: Siinä tehdään pitkää päivää.

Poronhoitajien kuvauksissa työstään on piirteitä, jotka liittyvät käsittee-seen työn imu. Käsitteellä tarkoitetaan myönteistä ja motivoitunutta tun-netilaa, jota luonnehtii tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen.

Toisin kuin hetkellinen ja spesifi fl ow-tila, on työn imu pysyvämpi ja

kokonaisvaltaisempi tila, joka ei kohdistu tiettyyn asiaan, tapahtumaan, yksilöön tai käyttäytymiseen. Työn imuun kuuluva tarmokkuuden tunne on kokemusta energisyydestä ja halua panostaa työhön sekä sinnikkyyt-tä ja ponnistelun halua myös vastoinkäymisiä kohdattaessa. Omistautu-minen puolestaan on kokemusta merkityksellisyydestä, innokkuudesta, inspiraatiosta, ylpeydestä ja haasteellisuudesta työssä. Uppoutumiseen taas kuuluu syvä keskittyneisyyden tila, paneutuneisuus työhön sekä näis-tä kokemuksista syntyvä hyvän mielen tunne. Työnäis-tä tehdessä aika kuluu huomaamatta ja työstä irrottautuminen voi tuntua vaikealta. Käytännös-sä työn imu näyttäytyy siten, että työhön lähdetään aamulla mielellään, työ tuntuu mielekkäältä ja mielihyvää tuottavalta. Työtä tekevä on myös ylpeä työstään ja kohtaa vastoinkäymiset sinnikkäästi. Tämän seurauk-sena hän on myös tuottava ja aikaansaapa sekä toimii työtovereidensa ja työpaikkansa hyväksi. (Esim. Schaufeli ym. 2002, 84–87; Schaufeli &

Bakker 2003, 41; Hakanen 2009, 9.)

M19: Niin se on se vapaus, ko lähtee metsään ja siinä ei ole kukaan takana. Siinä on se vapaus.

Eteläisten paliskuntien petovahinkoalueilla poronhoito elinkeinona koh-taa ajankäytön näkökulmasta kaksi merkittävää uutta haastetta. Toinen näistä on se, että porot on petovahinkojen välttämiseksi kerättävä tarha-ruokintaan suureksi osaksi vuotta, mikä sitoo poronhoitajan kiinteästi työhönsä päivittäin. Toinen haaste on puolestaan se, että vapaan laidun-tamisen aikoina petoeläinten tappamien porojen etsiminen vie suuren ja ennalta arvaamattoman ajan poronhoitajan työ- ja vapaa-ajasta. Lisä-kuormaa ajankäytöllisesti aiheuttaa myös mahdollinen tarve tehdä palk-katyötä tai harjoittaa muuta yritystoimintaa taloudellisen toimeentulon turvaamiseksi.

N1: Niin se on pois perheen arjesta. Totta kai siten, jos ajatellaan, et teet kahta työtä ja pitkiä päiviä, niin näkyyhän se väsymyksenä. Ei sitä nyt ehkä jaksa aina olla sitten siinä arjessa. Olen aina sanonut-kin, et kyllä minusta tuntuu, että yhen kaheksan tunnin päivän, kun hoitaa, niin hyvä, että sen jaksaa tehdä, niin vielä sitten, jos pitää tehdä kaks. Ja sitten se ristiriita varmaan: pitäis olla kotona ja pitäis olla siellä ja pitäis olla täällä ja teet niitä valintoja, niitä joutuu te-kemään.

Perheen päätulonlähteeksi tavoiteltaessa poronhoito onkin ajankäytöl-lisesti nykyisellään erityisesti petovahinkoalueilla sekä ympärivuotisesti että ympärivuorokautisesti työtä tai varallaoloa vaativa elinkeino, josta on vaikea irrottautua muun elinkeinon harjoittamiseen tai perhe-elämän, vapaa-ajan ja lomien viettoon. (Myös Pakkanen & Valkonen 2012, 22–

27.)

Petoeläinten aiheuttamat vahingot ovat jatkuvasti lisääntymään päin myös pohjoisessa ja petojen tappamien porojen määrä on haastateltavien mukaan tuntuvasti lisääntynyt viimevuosina. Ajankäytön näkökulmasta muutos on kytköksissä suoraan työmäärään, sillä petovahinkokorvausten saaminen edellyttää raatojen löytymistä ja etsiminen puolestaan vie aikaa.

M15: No niin no sehän on siten, että niitä vaan pitää tämä kevät-kausi olla, että jonkun melkein pitää olla jatkuvasti siellä ajamassa.

Sehän on kaikki koko ajan kulua, mitä siellä pitää ajaa. Pari miestä on melkein jatkuvasti siellä.

N13: Sitä ei uskalla jättää rauhaan hetkeksikään.

M15: No ei, jos sattuu vielä, että semmoiset tuiskuilmat, niin nehän ei löydä sitten muutaman päivän päästä enää mitään sieltä. Melkein pitää ajaa sitä jälkeä ja sittenkin vielä jää löytämättä niitä.

Myös pedon poistamiseen mahdollisesti saatavan poikkeusluvan seu-rauksena on löydettävä aikaa metsästykseen, joka on aikaa, osaamista ja kustannuksia vaativaa työtä. Metsästykseen käytetty aika on myös pois varsinaisesta poronhoitotyöstä ja sen rutiineista.

M10: Ei tämä ole leikkimistä noitten petojen tappaminen. Sehän on leikkiä, että metästellään. Sitten, kun alkaa, että joka päivä pitäis olla petoja tappamassa poronhoitoerotukset ja kaikki jää pois, kun ei jouda, kun pitäis tappaa. Sitten, kun yhen saa tapettua niin kaks tu-lee tilalle. Semmoinenhan se on täällä. Ei ole tulevaisuutta. Se loppuu tosiaan ihan.

Poroelinkeinon kannattavuuden heiketessä selviytymiskeinona voi olla lisätulojen hankkiminen muusta ammatista tai elinkeinosta. Ratkaisuun sisältyy kuitenkin oma sudenkuoppansa, sillä muu työ ja tulonhankinta vaativat ajallista panostusta, joka jää puuttumaan sekä omista että

palis-kunnan yhteisistä poronhoitotöistä. Tästä seuraa perheen porotulojen pieneneminen ja paliskunnan heikkeneminen kokonaisuudessaan, jos liian suuri osa poronhoitajista siirtyy sivutoimisiksi. Paliskunnan yhteis-ten poronhoitotöiden ja yhteistoiminnan näkökulmasta jopa poroelin-keinoon perustuva ja suoraan siihen kytköksissä oleva lisätulon hankinta voi olla haaste.

M13: Nyt kun paljon puhutaan tästä poron lihan jalostamisesta jat-kojalostamisesta. Se ei ole ihan ongelmaton asia sekään. Ihmiset, jotka sitä hommaa rupeavat harjottamaan. Yks paliskunnan osakashan se on. Se ottaa ja alkaa jatkojalostamaan ja myymään sitä poron lihaa, niin se on pois siitä yhteisen työn tekemisestä. Se on iso ongelma. Jos se kovin laajaksi menee se homma, niin sitten niitä ei ole niitä, kuka ne tuo ne porot siihen aitaan, mistä voidaan ruveta tekemään sitä tulosta.

Henkilökohtaisista taloudellisista ongelmista ja lisätulon tarpeesta huoli-matta yhteisissä poronhoitotöissä mukana oleminen täysipainoisesti voi velvoittaa vastaansanomattomasti. Mukana olemiseen velvoittavat sekä oma porokarja että tiettyjen töiden yhteisöllinen luonne.

M1: No kyllähän ainahan se kotiinpäin joku tienisti olis. Vaan se, että kun poroja on noin paljon, niin se on lähettävä sinne porohom-miin aina. Kaikki erotukset ja kaikki, niin minä olen pitäny itsestään selvänä asiana, että silloin kun porohommissa ollaan, niin minä olen kans siellä.

Poronhoitotyötä ei sen yhteisöllisyydestä johtuen voi siis väistää kovin helposti, jos kokee olevansa osa yhteisöä ja haluaa säilyttää muiden luot-tamuksen ja arvostuksen poronhoitajana. Ajankäyttö määrittyy poro-hoitovuoden ja muiden sitä noudattavien toimijoiden mukaan itsestään selvältä tuntuvalla tavalla, vaikka oma taloudellinen toimeentulo saattai-sikin edellyttää toisenlaista ajankäyttötapaa. Kyse ei aina näytäkään ole-van yksilön henkilökohtaisesta, yksilöllisestä edusta, vaan yksilön edusta, joka muodostuu vasta yhteisön edun kiinnityttyä siihen optimaalisella tavalla.