Startup-yrityksen keskeiset taloudelliset mittarit

3. STARTUP-YRITYSTEN TUNNUSLUVUT JA HYPOTEESIT

3.1 Startup-yrityksen keskeiset taloudelliset mittarit

Startup-yrityksille keskeinen mittari on tietysti yrityksen selviytyminen (survival), jota voidaan pitää myös kannattavuuden mittarina. Startup-yrityksen alkuvaiheessa voi toiminta olla tappiol-lista, mutta usean peräkkäisen vuoden tappiollisuus usein johtaa liiketoiminnan lopettamiseen.

Koska startup-yrityksillä ei perustettaessa usein ole suurta pääomaa tai likvidiä omaisuutta yrityk-sen taseessa, ei tappiollisia vuosia pystytä ottamaan vastaan vahvan taseen turvin. Startup-yrityk-sille onkin tyypillistä epäonnistua jo alkuvaiheessa, käynnistysvaiheen jälkeen (Kawamorita & Sa-lamzadeh 2015). Yksinkertaisin keino mitata startup-yrityksen kannattavuutta on selvittää, onko se joutunut konkurssiin. Monet tutkijat ovatkin tutkineet startup-yritysten kannattavuutta tutkiessaan perehtynyt selviytymistilastoihin (mm. Lee & Zhang 2011; Hyytinen, Pajarinen & Rouvinen 2015). Liiketoimintaa harjoittavien startup-yritysten kannattavuuden mittaamiseen voidaan lisäksi käyttää pääoman tuottolukuja sekä liikevoittomarginaalia. (Aspelund, Cabrol & Miloud 2012; Ca-vaclanti 2018). On myös esitetty, että nuorien startup-yritysten mittareiksi ei tulisi käyttää kannat-tavuuslukuja, sillä startup-yritykset nojaavat alkuvaiheessa usein tuotantoon ja liikevaihtoon (Mau-rya 2016). Tällöin selviytymisen mittaaminen on parempi lähestymistapa.

Toinen tärkeä tunnusluku startup-yrityksille on startup-yrityksen kasvu, sillä startup-yritykset poh-jautuvat innovatiiviseen ideaan ja hakevat nopeaa kasvua. Kasvu ei kuitenkaan ole yksiselitteinen muuttuja vaan sitä voi seurata usealla eri tunnusluvuilla, kuten esimerkiksi liikevaihdon kasvulla tai henkilöstömäärän muutoksilla (Gilbert, McDougall & Audretsch 2006). Luonnollisesti usein eri kasvua mittaavat muuttujat korreloivat toistensa kanssa ja niitä voi tutkia yhdessä, mutta jois-sakin tapauksissa niitä voi olla syytä tarkastella myös erikseen (Frank, Kessler, Korunka & Lueger 2011). Liikevaihdon kasvu indikoi asiakkaiden jatkuvasti kasvavaa halua käyttää startup-yrityksen tuotetta tai palvelua. Jatkuva liikevaihdon kasvu siis kertoo, että startup-yrityksen tuotteelle tai palvelulle on kasvavaa kysyntää, mikä tukee startup-yritysten nopeaa kasvustrategiaa. Huono puoli liikevaihdon mittaamisessa on se, että se on riippuvainen myytävistä tuotteista tai palveluista. Joil-lakin toimialoilla, esimerkiksi bioteknologia, voi mennä pitkään ennen kuin tuote/palvelu on myyn-tivalmis. Henkilöstömäärän kasvulla sen sijaan voidaan mitata yrityksen rakenteen kasvua. Se on helppo määrittää ja sopii hyvin vertailuun yritysten välillä. (Frank ym. 2011).

3.2 Pääomarakenteen vaikutus selviytymiseen

Startup-yrityksen selviytyminen on kiinni monesta seikasta, joista yksi on rahoitus. Aikaisemmat tutkimukset ovat tutkineet rahoituksen ja selviytymisen välistä suhdetta esimerkiksi nokkimisjär-jestyksen kautta, jossa hypoteesina on sisäisen oman pääoman johtavan suurimpaan todennäköi-syyteen startup-yrityksen selviytymiselle ja vastaavasti ulkoisen rahoituksen nähdään antavan huo-nommat lähtökohdat. (Hechavarría ym. 2016.) Nokkimisjärjestyksen mukaista järjestystä tukee Manigartin & Vanackerin (2006) tutkimus, jossa havaittiin kannattavimpien startup-yritysten käyt-tävän sisäistä omaa pääomaa. Vastaavasti ulkoista omaa pääomaa käyttävien startup-yritysten kas-savirrat olivat huomattavasti heikoimpia. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että Hechavarría ym.

(2016) tutkimuksessa tulokset olivat lähes päinvastaisia. Vastoin heidän hypoteesiaan paljastui, että startup-yritykset, jotka ovat pääsääntöisesti rahoitettu ulkoisella omalla pääomalla selviytyvät ja muodostavat nopeammin liiketoimintaa harjoittavan yrityksen, kuin startup-yritykset, joissa pää-asiallinen rahoituslähde on ollut jokin muu. Vastaavasti velkarahoituksen käyttö ensisijaisena ra-hoituskeinona huomattiin vähentävän startup-yrityksen lopettamisen riskiä 35 %, vaikkakaan se ei vauhdittanut liiketoiminnan muodostamista. Ulkoista omaa pääomaa päärahoituksenaan käyttänei-den startup-yritysten tokäyttänei-dennäköisyys muodostaa liiketoimintaa harjoittava yritys 100 kuukaukäyttänei-den sisällä on 43 %, kun taas muita rahoituskeinoja suosineilla yrityksillä vastaava luku on 26 %. Löy-dökset muistuttavat enemmän käänteisen nokkimisjärjestyksen mukaista teoriaa, kuin perinteistä nokkimisjärjestystä. Ulkoisella omalla pääomalla ensisijaisesti rahoitettujen startup-yritysten lo-pettamisen todennäköisyys 100 kuukauden sisällä on 21 %, kun taas muita rahoituskeinoja ensisi-jaisesti käyttäneillä vastaava luku on 43 %. Velkarahoitusta ensisiensisi-jaisesti käyttäneiden startup-yri-tysten lopettamisen todennäkösyys 100 kuukauden sisällä on 31 %. Myös alkuperäisen perustaja-jäsenien omistusosuudella huomattiin olevan merkitystä startup-yrityksen selviytymisen kannalta.

Yllättävästi vastoin kasvavan moraalikadon ja epäsymmetrisen informaation teoriaa, alkuperäisen omistajajäsenistön omistuksen pienentyessä, selviytymisen ja liiketoiminnan luomisen todennäköi-syys kasvaa. Startup-yritys selviytyy 7,4 kertaa todennäköisemmin tapauksessa, jossa alkuperäinen perustajajäsenistö omistaa 10 % yrityksestä, verrattuna tilanteeseen, jossa alkuperäinen jäsenistö omistaa 90 %. (Hechavarría ym. 2016.)

Hechavarría ym. (2016) tulosten kanssa on esitetty ristiriitaisia tuloksia. Lee & Zhang (2011) tut-kivat startup-yritysten selviytymisen todennäköisyyttä eri rahoitusratkaisujen kautta. Vaikka sisäi-selle omalle pääomalle ei löydetty tilastollisesti merkitseviä tuloksia, velkarahoitus ja ulkoinen oma pääoma ovat tilastollisesti merkitseviä. Tulosten mukaan velkarahoituksen käyttö nostaa to-dennäköisyyttä startup-yrityksen selviytymiselle, kun taas ulkoisen oman pääoman käyttö laskee selviytymisen todennäköisyyttä. Huomioitavaa on, että tulokset on saatu, kun inhimillisen pää-oman muuttujien kuten iän, koulutuksen ja kokemuksen vaikutukset ovat kontrolloituja. Lee &

Zhang tuovat tuloksia tarkastellessaan esiin, että startupkontekstissa velkarahaa lainaavien tahojen intressinä on usein rahoittaa startup-yrityksiä, joilla konkurssin riski on mahdollisimman pieni, sillä lainaajan tuottokin on maksimissaan korkoprosentin verran. Sen sijaan ulkoisen oman pääoman sijoittajilla on usein mielenkiinnon kohteena yritykset, joilla sekä konkurssi että kasvumahdolli-suudet ovat korkealla, sillä heidän tuottojansa ei ole rajattu. (Lee & Zhang 2011.) Myös Colen &

Sokolyken (2017) tuloksien mukaan startup-yritykset, jotka käyttävät velkarahoitusta, selviytyvät todennäköisemmin kuin muut startup-yritykset. Havainnolle ehdotetaan kolmea eri perustelua. En-simmäisen perustelun mukaan korkealaatuiset startup-yritykset ohjautuvat hakemaan pankkilainaa muodostaakseen itsestään laadukkaan kuvan myös muille mahdollisille lainaajille sekä luodakseen luottohistorian ja -maineen. Toiseksi, lainaajat valikoivat korkealaatuiset startup-yritykset rahoi-tettavaksi, sillä lainaajat tekevät kattavan taustatyön lainapäätöksiä tehdessään. Tämä johtaa siihen, että keskimääräistä laadukkaammat startup-yritykset saavat velkarahoitusta. Viimeisenä peruste-luna esitetään lainaavan tahon valvontatoimia startup-yrityksessä, joka vaikuttaa positiivisesti star-tup-yrityksen selviytymismahdollisuuksiin. Lainaaja on luonnollisesti kiinnostunut pääomansa ta-kaisinmaksusta ja tästä syystä valvoo startup-yrityksen toimia. Tuloksissa nostetaan tärkeänä teki-jänä esiin, että positiiviset vaikutukset startup-yrityksen selviytymiseen tulee esiin ainoataan, kun laina on otettu startup-yrityksen nimiin, eikä esimerkiksi pääomistajan. Jos laina on myönnetty yksityishenkilölle, ei lainaajalla ole sitoumuksia tarkkailla itse startup-yrityksen toimintaa, sillä hän keskittyy vain velallisen henkilön luottokelpoisuuteen. (Cole & Sokolyk 2017.)

Benrhardt & Åstebro (2003) tutkivat velkarahoituksen vaikutusta startup-yrityksen selviytymiseen.

He jakoivat tutkimuksessaan velan kahteen eri lähteeseen: pankkilainaan ja muihin lainoihin. Mie-lenkiintoinen havainto on, että sekä pankkilainan, että muiden lainojen tapauksessa startup-yrityk-sen selviytymistartup-yrityk-sen todennäköisyys kasvaa, kun käytetään ceteris paribus oletusta. Keskinäisessä

vertailussa muiden lainojen positiivinen kerroin selviytymisen todennäköisyyteen on yli puolet suurempi, kuin pankkilainalla, tosin tätä löytöä ei voitu vahvistaa tilastollisesti merkitseväksi. Sen sijaan, kun ceteris paribus oletusta ei käytetä ja muut muuttujat eivät ole kiinteitä, näyttäisi pank-kilainan käyttäminen vaikuttavan negatiivisesti startup-yrityksen selviytymismahdollisuuksiin.

Muiden lainakeinojen vaikutus pysyy edelleen positiivisena. Pankkilainoja käyttäneiden startup-yritysten selviytymisprosentti on tulosten mukaan 68,6 % kun taas startup-yrityksillä, jotka eivät käytä pankkilainaa selviytymisprosentti on vain yhden prosentin parempi (69,6 %). Merkittäväm-piä eroja saadaan, kun tutkitaan startup-yrityksiä, joiden ennakoitu todennäköisyys selviytyä on vähintään 90 %. Ehdon täyttävien ja pankkilainaa käyttävien startup-yritysten todellinen selviyty-misprosentti oli 81,6 %. Vastaavasti startup-yrityksen, joka ei käytä pankkilainaa ja jonka enna-koitu todennäköisyys selviytyä on vähintään 90 %, todellinen selviytymisprosentti oli 87,2 %. Ben-hardt & Åstebro ehdottavat, että löydösten takana saattaa olla syynä pankkien keskittyminen talou-dellisiin lukuihin eikä ihmisen ominaisuuksiin lainanmyöntöpäätöksiä tehdessä. On myös esitetty, että startup-yrittäjät, joilla on eniten kokemusta, taitoa ja varallisuutta luultavasti löytävät parempia rahoitusvaihtoehtoja, kuin pankkilaina. Näiden tekijöiden summana varakkaimmat ja inhimillisitä kyvyiltään parhaat henkilöt ja heidän yrityksensä eivät ohjaudu pankkilainojen käyttäjiksi. (Bern-hardt & Åstebro 2003.) Tämä tulkinta on kuitenkin ristiriidassa teorian kanssa, jossa laadukkaim-mat startup-yritykset tietoisesti ohjautuvat lainarahan luokse (Cole & Sokolyk 2017).

Taulukko 3. Pankkilainojen vertailu muihin lainoihin startup-yritysten selviytymistä tarkastellessa (Bernhardt & Åstebro 2003).

p(selviytyminen) = ennakoitu todennäköisyys startup-yrityksen selviytymiselle

3.3 Pääomarakenteen vaikutus kasvuun

Eri rahoitusvaihtoehtojen vaikutusta startup-yritysten kasvuun on pyritty selvittämään aikaisem-missa tutkimuksissa ja vieraan pääoman on usein ajateltu olevan kasvun kiihdyttäjä. Aikaisem-missa startup-yrityksen rahoitusta ja kasvua koskevissa tutkimuksissa on usein keskitytty vain vel-karahoituksen ja ulkoisen oman pääoman vertailuun. Sisäinen oma pääoma usein nähdään riittä-mättömäksi nopeaa kasvua tavoitteleville startup-yrityksille, sillä nopea kasvu vaatii merkittäviä pääomia, joita yrittäjän säästöt tai vasta aloitetun liiketoiminnan rahavirta ei voi tarjota. Yrityksen johdon tulisi siis ainakin pohtia muitakin keinoja nopean kasvun takaamiseksi. (Manigart & Va-nacker 2006.) Esimerkiksi Cassar (2004) tutkimuksessaan käyttää hypoteesina olettamusta, jossa startup-yrityksen kasvuaikeet vaikuttavat merkittävästi velan ottoon pankeilta ja muilta tahoilta.

Hypoteesin mukaisesti tulosten perusteella pankkilainat lisääntyvät kasvuhalukkuuden myötä, mutta kuitenkin muihin lainalähteisiin kasvuhalukkuuden merkitys on varsin pieni. Voidaan siis ajatella, että eri lainalähteillä on yksilöllisiä eroja verrattuna pankkilainaan. Kasvun tavoittelun on esitetty nostavan startup-yrityksen pankkilainan todennäköisyyttä 42 %:iin, kun taas ilman kasvu-halua vastaava todennäköisyys on 23,2 %. Kasvun tavoittelu luo siten startup-yrityksille kannusti-mia aloittaa velkasuhde pankkiin jo mahdollisimman aikaisin. (Cassar 2004.) Saman tapaisia tu-loksia on saanut myös Michaelas, Chittenden ja Poutziouris (1991) tutkimuksessaan, jossa startup-yrityksen tulevaisuuden kasvu näyttäisi olevan positiivisesti korreloitunut pitkän aikavälin velka-rahoituksen kanssa. Kaikki tulokset aiheesta eivät kuitenkaan yksimielisiä, sillä Jordan, Lowe ja Taylor (2003) esittävät omassa tutkimuksessaan ristiriitaisia tuloksia.

Kuten velkarahoituksen tapauksessa, myös ulkoisen oman pääoman vaikutusta kasvuun on selvi-tetty. Davila ym. (2000) tutkimuksessaan esittävät, että pääomasijoitukset johtavat startup-yrityk-sen nopeampaan kasvuun verrattuna muihin rahoitusmuotoihin. Pääomasijoittajilla on henkilökoh-tainen intressi startup-yrityksen nopealle kasvulle, sillä he tavoittelevat kasvun myötä tapahtuvaa arvonnousua sijoitukselleen. Kasvua edistääkseen pääomasijoittajat tarjoavat myös muita resurs-seja ja verkostoja startup-yritykselle, sekä omistuksellaan ohjaavat startup-yritystä nopeaan kas-vuun. (Davila ym. 2000.) Pääomasijoituksien vaikutus kasvuun näkyy erityisesti startup-yrityksen alkuvaiheilla (Cassar 2004). Keskimäärin pääomasijoituksen saaneen startup-yrityksen henkilös-tömäärä kasvaa 1,80 henkilöä kuukaudessa, kun taas muiden startup-yritysten vastaava lukema on

0,68 henkilöä. (Davila ym. 2000) Kuvio 4 havainnollistaa pääomasijoitetun startup-yrityksen kas-vua verrattuna muihin startup-yrityksiin.

Kuvio 4. Pääomasijoitetun startup-yrityksen kasvun vertailu muihin startup-yrityksiin (Davila ym.

2000).

Myös rahoitustapahtuman ajoituksella on vaikutusta startup-yrityksen kasvuun. Henkilöstömäärän perusteella mitattuna kasvu on normaalia voimakkaampaa muutamia kuukausia ennen rahoitusta-pahtumaa sekä erityisesti rahoitustapahtuman jälkeen. Toisin sanoen, ennen rahoitustarahoitusta-pahtumaa pääomasijoituksen saaneella yrityksellä kasvua tapahtuu 1,7–2 henkilön verran kuukaudessa, ra-hoitushetkellä 2,5 henkilön verran kuukaudessa ja rahoituksen jälkeisinä muutamina kuukausina 2,8–3,5 henkilön verran, kunnes tilanne tasaantuu taas normaaliin kasvuun. Kun rahoitustapahtu-maa ei ole ollut tai tule olerahoitustapahtu-maan lähiaikoina, kasvu on noin yksi henkilö kuukaudessa. Rahoitusta-pahtumaa edeltävää kasvua on perusteltu mahdollisella tulevan rahoituksen antamalla signaalilla,

joka on jo tarpeeksi johtamaan kasvuun. Toisaalta yritys voi kasvullansa myös viestiä sijoittajille tarvitsevansa rahoitusta sekä houkutella kasvuun sijoittavia rahoittajia. (Davila ym. 2000.) Kuvio 5 esittää pääomasijoituksen saaneen startup-yrityksen kasvun eroja rahoitustapahtuman aikaan sekä ilman rahoitustapahtumaa.

Kuvio 5. Pääomasijoitetun startup-yrityksen kasvu rahoitustapahtuman aikaan (Davila ym. 2000).

0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 3,5 4

-4 -3 -2 -1 0 1 2 3 4

Henkilöstön kasvu

Kuukaudet (0 on rahoituskuukausi) Yrityksellä

rahoitustapahtuma

Ei rahoitustapahumaa

3.4 Hypoteesit

Perustuen esitettyyn teoriaan tutkimukseen valikoitui kaksi hypoteesia. Ensinnäkin aikaisemman kirjallisuuden ja tutkimustulosten perusteella oletetaan ulkoisen rahoituksen (velkarahan ja ulkoi-sen oman pääoman) käyttöasteen vaikuttavan positiivisesti startup-yritykulkoi-sen kasvuun. Toiseksi nokkimisjärjestysteorian sekä agenttikustannusten ja epäsymmetrisen informaation minimoimisen perusteella, oletetaan että startup-yritysten perustamisvuoden omavaraisuusaste korreloi positiivi-sesti selviytymisen todennäköisyyden kanssa. Jälkimmäisen hypoteesin valikoitumiseen liittyy myös Hechavarría ym. (2016) samansuuntainen hypoteesi, jossa ensisijaisesti ulkoista omaa pää-omaa käyttävien startup-yritysten oletettiin selviävän huonommin kuin muut startup-yritykset.

Myöskään sisäisen oman pääoman ja selviytymisen yhteydestä ei tutkielmassa käytettävässä teori-assa ole löydetty yhtä merkitseviä tutkimustuloksia, kuin muista rahoitusvaihtoehdoista, joten sitä on tärkeää tutkia. Virallisessa muodossaan hypoteesit ovat seuraavanlaiset:

H1. Startup-yrityksen perustamisvuonna käyttämä velkapääoma ja ulkoinen oma pääoma vaikut-tavat positiivisesti startup-yrityksen kasvuun.

H2. Startup-yrityksen perustamisvuoden omavaraisuusaste lisää selviytymisen todennäköisyyttä.