Sovinismirepertuaari tapaus Askolan uutisoinnissa

Ortodokseista uutisoidessa on esillä tunnistettavia aihekohtaisia hegemonioita. Esimerkiksi piispa Irja Askolan vierailusta seuranneessa uutisoinnissa on selvästi esillä repertuaari, joka voitaisiin nimetä tarkoitusperiensä mukaan, vaikka sovinismirepertuaariksi⁴² (Diskurssi-analyytikko Eero Suonista mukaillen, joka kutsui tekstinsisäisiä erilaisia vaikutustapoja tul-kintarepertuaareiksi). Suonisesta ja tämän repertuaarijaottelusta poiketen haastatteluja ja leh-tikirjoituksia tarkastellessa, repertuaarin näkyvyyden päättää diskurssin tekemisestä ja julkai-susta vastaava taho. Tämä tuo esille hegemonian, kuinka asiasta on puhuttava, ei siitä, miten asia on. Uutisissa korostetaan kiistan johtuvan siitä, että ortodoksisessa alttarissa kävi nainen, ei sitä, että alttarissa kävi ei-ortodoksi. Tiedetyt esimerkkitapaukset sivuutetaan tai kerrotaan hyvin valikoiden (arkkipiispa Leon saama varoitus evankelisluterilaisen piispan pääsystä alt-tariin, josta tosin pienemmissä paikallislehdissä tuotiin esille muutakin kuin pelkkä maininta:

Kohu ortodoksisen kirkon piirissä: Myös arkkipiispa Leo toi luterilaisen piispan altta-riin⁴³ tai lyhyempi maininta artikkelissa; Helsingin metropoliitta sai naispiispan kutsumi-sesta alttariin varoituksen – Tutkija: täysin poikkeuksellista⁴⁴), valitut puheenvuorot tai kenties paremminkin niistä poimitut ”tabloidien parhaat palat” (Varoituksen saanut metro-poliitta Ambrosius: Ortodoksisessa maailmassa on feminismifobiaa)⁴⁵.

42 Suoninen 1993, 111.

43 Kohu ortodoksisen kirkon piirissä: Myös arkkipiispa Leo toi luterilaisen piispan alttariin, SS 03.03.2015.

Viitattu 5.2.2017.

44 Helsingin metropoliitta sai naispiispan kutsumisesta alttariin varoituksen – Tutkija: täysin poikkeuksellista HS 17.6.2015. Viitattu 5.2.2017.

45 Varoituksen saanut metropoliitta Ambrosius: Ortodoksisessa maailmassa on feminismifobiaa HS 17.6.2015.

Viitattu 5.2.2017.

20 Arkkipiispan avustaja: Askolan olisi pitänyt ymmärtää kieltäytyä⁴⁶ tuo hyvin esille vielä erään käsittelemättömän asian: Ylidiakoni Jyrki Härkösen, arkkipiispa Leon avustajan haas-tattelussa todettiin, että vieraan kirkon piispan puolesta rukoilu on jopa pahempaa kuin käynti alttarissa. ” Jyrki Härkösen mukaan Askolan ”alttariin meneminen” oli kuitenkin pienempi asia kuin se, että häntä myös muisteltiin ortodoksisen piispan tavoin Uspenskin katedraalissa luetussa rukouksessa”. Ottaen huomioon että kirjoitus julkaistaan YLE:n radio 1-kanavan oh-jelmasta annetuista lausunnoista⁴⁷, eli valtakunnan virallisen uutiskanavan kautta, puhujana kirkollisessa keskiössä oleva henkilö(ylidiakoni ja arkkipiispan avustaja), on mielenkiintoista, ettei tähän YLE:n julkaisemaan diskurssiin viitattu, sitä ei lainattu tai tuotu muutenkaan esille myöhemmissä keskusteluissa (vaikka tapahtuma oli 3.3.2015 ja YLE:n Horisontti-ohjelma jossa Härkösen haastattelu oli ilmestyi 23.3.2015, on huomattava että keskustelu niin sanotun alttariepisoidin ympärillä jatkui aina 18/22.6.2015 asti.). Suomalaisen ortodoksisuuden asian-tuntijan kritiikki tapahtumasta uutisointiin jätettiin täysin huomiotta lööppimediassa, vaikka Kotimaa24 oli aiemmin käytetyissä lähteissä. Tuskin mediataloilta jäi huomaamatta myös-kään alkuperäinen Horisontti-lähetys, olihan se sentään YLE:llä ja ajankohtaisesta aiheesta.

Nämä käsitellyt esimerkit tuovat esille median vallankäytön mahdollisuuksia valitessa sitä, mitä asioita diskursseissa julkaistaan.

Jotta käsitys sovinismirepertuaarista tulisi tieteellisen tutkimuksen valossa paremmin ymmär-rettäväksi, etenkin diskurssianalyysin parissa esitetyn diskurssin liikakäytön takia, on asiaan syvennyttävä. Lämsä ja Tiensuu⁴⁸ esimerkiksi käyttivät tutkimuksessaan diskurssia sekä ai-neiston että tutkimustulosten termistönä tutkiessaan naisjohtajista tehtyjä julkaisuja. Heidän esimerkeistään lähimpänä omia tuloksiani ovat patriarkaalinen- ja uhridiskurssi⁴⁹. Nämä dis-kurssit ovat tapa käsitellä naisjohtajia, ja niistä selviää naisjohtajan eriarvoisesti käsitelty asema miesjohtajiin nähden. Naisjohtaja on patriarkaalisessa diskurssissa joko jollaintapaa menettänyt naiseuttaan miesjohtajiin nähden, joista voidaan puhua vain johtajina, tai naisjoh-tajaan liitetään esimerkiksi miehisiä piirteitä tai alempiarvoisuutta miesjohnaisjoh-tajaan nähden, ku-ten uhridiskurssissa. Sovinismirepertuaalissa voi nähdä samoja ulottuvuuksia. Sovinismire-pertuaarissa kysymyksenä on samankaltainen asetelma naisesta tavallaan miestä alempana,

46 Horisontti 2015 Arkkipiispan avustaja: Askolan olisi pitänyt ymmärtää kieltäytyä. Kotimaa24 23.03.2015.

Viitattu 5.2.2017.

47 YLE 2015, haastattelu radiossa Horisontti-ohjelmassa. Alkuperäinen lähde ei saatavilla, vaan viittaus Kotimaa24:n kautta. Viitattu 6.2.2017.

48 Lämsä & Tiensuu 2000, 7-13.

49 Lämsä & Tiensuu 2000, 14-21.

21 kuten käsiteltyjen diskurssien sisällöstä tulee ilmi⁵⁰. Naiselta nähdään puuttuvan jokin omi-naisuus, kuten oikeus olla alttarissa. Kyseessä on tapa analysoida diskurssien sisältöä ja tehdä niistä johtopäätöksiä, joista löytyvät samankaltaisuudet kertovat medioiden tavoista käsitellä tiettyjä aiheita.

Koska ortodokseja käsitellään pääasiassa julkisuudessa muutenkin nähtyjen henkilöiden kautta, on tärkeää miettiä, uutisoidaanko henkilöistä juuri siksi, että he ovat olleet julkisuu-dessa entuudestaan, vai siksi että uutisdiskurssit koskevat ortodoksisen kirkon sisäisiä asi-oita? Sekä Hanna Syrjälän tutkimuksessa väkivallasta lööppiuutisissa 2007⁵¹ ja Pasi Kiviojan tutkimuksessa 2008⁵² iltapäivälehdistä Suomessa huomattiin, että aiheita lööppeihin etsitään yhä enemmän julkisuuden henkilöistä. Tämän aspektin takia on syytä miettiä, mikä on julki-suuden vaikutus aiheista uutisoidessa.

Kummassakin käsiteltävässä aihepiirissä on vahva julkisuuden valokeilan vaikutus. Jotta ym-märtäisimme sen vaikutuksen, on ensin selvitettävä mistä julkisuus/julkisuudet johtuvat ja mitä kautta ne päätyvät diskursseihin? On lisäksi huomioitava, että vaikka ortodoksisesta kir-kosta uutisoidessa ei yleensä löydy väkivaltauutisia, keskittyvät uutiset kuitenkin konfliktiti-lanteisiin⁵³. Vaikka konflikteihin ei liittyisikään väkivaltaa, on konflikteilla samankaltainen tunteisiin vetoava ulottuvuus. Konflikti ei ole väkivaltaa, mutta väkivalta on konfliktia. Yh-teenotto tiettyjen tahojen tai ryhmien välillä on vallankäytöstä kilpailua, oli kyseessä sitten väkivalta tai ei. Esimerkiksi politiikka on kilpailua vallankäytön mahdollisuuksista, vaikka siihen ei sisältyisi väkivaltaa, mutta politiikan kiinnostavuutta mediassa tuskin voi kyseen-alaistaa.

Näitä tutkimuksia vasten on helpompi ymmärtää etenkin Irja Askolan vieraillusta seurannutta uutisointia. On huomattava, kuinka Askolan persoona vaikuttaa uutisointiin, ottaen huomioon ainakin seuraavat asiat:

Askolan oma erityislaatuisuus Suomessa: Irja Askola on sekä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ensimmäinen naispiispa. Hän oli myös vihittävien joukossa, kun vuonna 1988

Suo-50 Lämsä & Tiensuu 2000, 14-21.

51 Syrjälä 2007

52 Kivioja 2008

53”Uutinen on poikkeama normaalista.” Uhri, sankari tai pahis – miten vähemmistöjä käsitellään mediassa? STT 16.11.2017. Viitattu 16.6.2019.

22 messa vihittiin ensimmäiset luterilaiset naispapit. Pelkästään nämä kaksi asiaa tekevät hä-nestä suomen mittakaavassa erityisen merkittävän henkilön. Hänen julkiset kannanottonsa ovat olleet jopa evankelisluterilaisen kirkon sisällä merkittäviä. Esimerkiksi hänen puolustus-puheensa homopareja kohtaan ovat olleet huomionarvoisia.

Tätä taustaa vasten on helpompaa ymmärtää Askolan persoonan vaikutus esittämääni sovinis-mirepertuaariin. Askolan persoonallisuuden osat, tässä tapauksessa naiseus, tuo oman osansa diskursseihin. Vaikka arkkipiispa Leon vuoden 1986 varoitus oli tiedossa myös mediassa⁵⁴, tuotiin sovinismikeskustelu pääteemaksi Askolan vierailun problematisoinnista. Kun huomi-oimme aiemmat tutkimukset, joiden valossa julkisuudessa valmiiksi olleiden henkilöiden toi-minta tuo lööppeihin lisää kiinnostusta, ei ole ihmeellistä, että ortodoksisen kirkon ”naispa-pittomuus” nähdään syyksi keskusteluun Askolan ortodoksiseen kirkkoon kuulumattomuuden sijaan. Tutkimuksissa⁵⁵ on huomioitu vuosien 2006-2007⁵⁶ tabloidisaatio, jolloin on ymmär-rettävää, ettei 1980-luvun piispa saa samanlaista huomiota mediassa, jolloin hänen persoo-nansa voidaan helpommin ohittaa. Esimerkiksi jos arkkipiispa Leon saama varoitustapaus ta-pahtuisi 2010-luvulla, ei sovinismirepertuaaria olisi todennäköisesti ilmestynyt, koska vierail-lut piispa ei olvierail-lut nainen.

Kun huomioimme vielä uudestaan Setälän tutkimustulokset, joissa todetaan yksilön näkyvän instituution uhrina⁵⁷, on helppoa nähdä miksi piispa Askola ja metropoliitta Ambrosius pääsi-vät diskurssien keskiöön juuri niin sanotun sovinismikeskustelun kautta: instituutio (ortodok-sinen kirkko) on yksityishenkilöä (Askola) vastaan ja tälle on luotava syy, joka pätee kysei-seen yksilöön (sovinismi). Näin voimme todeta, ettei diskurssien sovinismirepertuaari liitty-nyt itse aiheeseen, vaan piispa Askolan persoonaan. Askolan persoonan vaikutuksen merki-tyksellisyys taas johtuu hänen omasta merkityksellisyydestään Suomessa. Näin voisi ajatella, ettei keskustelua evankelisluterilaisen piispan käynnistä ortodoksisessa alttarissa oli tapahtu-nut samassa mittakaavassa, jos vähemmän merkityksellinen hahmo, joka ei ollut medialle en-nestään tuttu, olisi ollut Askolan sijaan alttarissa. Vaikka varsinainen keskustelu mediassa olikin varsinaisesti Arkkipiispa Leon ja Metropoliitta Ambrosiuksen välisestä kiistasta,

kat-54 Kohu ortodoksisen kirkon piirissä: Myös arkkipiispa Leo toi luterilaisen piispan alttariin, SS 03.03.2015.

Viitattu 6.2.2017.

55 Kivioja 2008; Syrjälä 2007.

56 Aikaraja on liikkuva, eri lehtien siirtyessä eri aikaan nettijulkaisuihin. Tämän takia vain yhtä vuosilukua ei voi määrittää.

57 Setälä 2015.

23 son kiistan selvityksessä olleen keskushahmon toimivan välillisesti uhrina. Vaikka ortodoksi-sen kirkon sisäisessä kiistassa olikin vastakkain vain kaksi ortodoksista piispaa, on huomat-tava, että keskustelu kääntyy mediassa kysymykseksi: ”miksi Irja Askola ei olisi saanut käydä alttarissa”, josta kiistellessä uhriksi muuttuu Ambrosiuksen sijaan Askola, mutta Am-brosius pysyy kuitenkin diskursseissa keskustelijana.