Kohu piispa Askolan käynnistä Uspenskin alttarissa

Tarkastellessa uutisotsikoita ensimmäisen käsitellyn aiheen diskursseista, aloittaen Helsingin sanomien uutisotsikoista: Luterilaisen naispiispan vierailu käynnisti oppiriidan Suomen ortodoksikirkossa³⁰ ja Suomen ortodoksisessa kirkossa syttyi riita yli tuhat vuotta vanhoista opeista³¹ sekä Ortodoksikirkossa roihahti oppiriita³². Ortodoksisten kirkkojen mukaan kyseessä ei ole oppiriita, koska oppiriita olisi dogmeja käsittelevä kiistakysymys, josta kirkossa kokonaisuudessaan ei ole yksimielisyyttä. ”Yli tuhat vuotta vanhoista opeista”

puhuminen on myös sinänsä erikoista, koska ortodoksisessa kirkossa suurin osa opeista on yli 1000-vuotta vanhoja. Tämä erotteluna sille, että ortodoksisessa kirkossa ei ole vanhoja ja uusia oppeja, vaan lähes kaikki opit ovat laadittu ennen keskiaikaa. Lisäksi myöhemmissä diskursseissa, kuten Varoituksen saanut metropoliitta Ambrosius: Ortodoksisessa

maailmassa on feminismifobiaa ³³, tuotiin kuvatekstin ”Suomen ortodoksisen kirkon sisällä ei metropoliitta Ambrosiuksen mielestä ole meneillään oppiriita.” yhteydessä esille, ettei kyseessä ole oppiriita edes tapauksen osapuolena olleen metropoliitta Ambrosiuksen mukaan.

On sinänsä mielenkiintoista, että tämänkaltaista toistuvaa ja virheellistä oppiriitateemaa ei varsinaisesti pyritty korjaamaan, vaikka vastaväitteeksi esitettäisiinkin kyseinen kuvateksti.

Tutkimuksen kannalta tämä pieni kuvateksti on erittäin mielenkiintoinen: jos otsikot vaikuttavat vahvasti yleisöön, ja otsikot ovat useamman kerran aiheeseen liittyen olleet ainakin kulttuurirelativistisesta näkökannasta virheellisiä, miksi asiaa ei pyritty suuremmin oikaisemaan? Syytä tähän voi tietenkin vain arvailla, mutta kenties tapauksen yhteydessä oli muodostunut jo hegemonia asiasta oppiriitana, jonka rikkominen olisi ollut lehden sisäistä toimitapaa vastaan. Todennäköisin syy on taloudellinen: oppiriita-termi sisältää itsessään tietynlaista vahvuutta³⁴. Vanhoihin, kirkollisiin asioihin yhdistettävänä terminä se kuulostaa

30 Luterilaisen naispiispan vierailu käynnisti oppiriidan Suomen ortodoksikirkossa HS 3.3.2015. Viitattu 7.11.2016.

31 Ortodoksisessa kirkossa syttyi riita yli tuhat vuotta vanhoista opeista HS 4.4.2015. Viitattu 7.11.2016.

32 Ortodoksikirkossa roihahti oppiriita HS 4.3.2015. Viitattu 7.11.2016.

33 Varoituksen saanut metropoliitta Ambrosius: Ortodoksisessa maailmassa on feminismifobiaa HS 17.6.2015.

Viitattu 7.11.2016.

34 Sumiala 2018. Kun uskonnosta tehdään uutisia, konfliktit ja vastakkainasettelu korostuvat. Konfliktitilanteista uutisoidaan enemmän kuin muista asioista, etenkin lööppimediassa. Termi ”riita” viittaa juuri konfliktitilantee-seen. Apulaisprofessori Johanna Sumialan kirjoitus Helsingin yliopiston nettisivuilla. Viitattu 2.9.2018.

17 oikealta. Näin termi virheellisyydestään huolimatta kuulostaa vahvalta sekä oikealta ja

uskonnollisiin asioihin liittyvältä, tuoden lööpeissä sitä käyttäville diskursseille lisää myyntiä.

Asiasta puhutaan moneen otteeseen oppiriitana, jonka syyt kuitenkin jäävät epäselviksi.

Ortodoksisen kirkon kannalta oppiriita tarkoittaisi kuitenkin syvällisempää ja vakavampaa dogmaattista riitaa. Tavallaan voisi ajatella, ettei kanoninen riita voi olla oppiriita, koska kyseessä eivät ole uskonopilliset kysymykset³⁵, vaan tietynlaiset tiukat käyttäytymissäännöt.

Helsingin metropoliitta sai naispiispan kutsumisesta alttariin varoituksen – Tutkija:

täysin poikkeuksellista³⁶ tuo hyvin esille diskurssin julkaisijan vallankäyttöä asian käsittelyssä. Viimeksi Suomen ortodoksisen kirkon piispa on saanut samankaltaisen varoituksen 1986, kun arkkipiispa Leo, silloinen Oulun metropoliitta, toimitti palvelusta, jonka aikana luterilainen piispa kävi alttarissa³⁷. Tilanne oli monella tapaa erilainen, mutta johti silti arkkipiispan varoitukseen. Tilanteiden alut ja ensimmäiset varoitusvaiheet ovat hyvin samanlaiset. Metropoliitan mukana alttarissa on ei-ortodoksi, arkkipiispa antaa varoituksen. Kaikki muu olikin hyvin erilaista. 1986 alttarissa käynyt piispa päätyi väärinymmärryksen takia alttariin, vaikka oli itse palveluksen ollut kirkkosalin puolella.

Ristisaatossa papiston mukaan pyydetty piispa käveli muun papiston mukana alttariin kutsumattomana. Piispat kuitenkin ymmärsivät tilanteessa toisiaan. Kukaan ei ollut kertonut luterilaiselle piispalle, ettei alttariin ole asiaa ei-ortodoksilla, jolloin muun papiston mukana kävellyt piispa ei voinut tietää, että hänen olisi erikseen jättäydyttävä pois alttariovien kohdalla. Koska evankelisluterilainen henkilö oli kuitenkin päässyt alttariin, sai

ortodoksipiispa varoituksen arkkipiispalta.³⁸ Ortodoksien tehtävä kyseessä olisi ollut antaa kyseinen informaatio³⁹, joten kyseessä oli lopulta samanlainen tilanne kuin 2015

Ambrosiuksella, eli piispojen tiedonpuute tilanteissa toimiessa. Ambrosiuksen tehtävä olisi ollut tietää ja kertoa vierailevalle piispalle ortodoksisen kirkon säännöt alttarista.

35 Dogmiriidat kattaisivat kysymyksiä esimerkiksi Jumalan persoonien välisistä suhteista tai Jeesuksen inkarnaatioon liittyvissä kysymyksissä. Kanonit käsittelevät käytännönläheisiä asioita, kuten pappien ja piispojen elämää, tapoja ja niihin liittyviä kieltoja.

36 Helsingin metropoliitta sai naispiispan kutsumisesta alttariin varoituksen – Tutkija: täysin poikkeuksellista HS 17.6.2015. Viitattu 7.11.2016.

37 Kohu ortodoksisen kirkon piirissä: Myös arkkipiispa Leo toi luterilaisen piispan alttariin, SS 03.03.2015.

Viitattu 15.12.2016.

38 Kohu ortodoksisen kirkon piirissä: Myös arkkipiispa Leo toi luterilaisen piispan alttariin, SS 03.03.2015.

Viitattu 15.12.2016.

39 Arkkipiispa Paavalin mielipide asiasta. Kohu ortodoksisen kirkon piirissä: Myös arkkipiispa Leo toi luterilaisen piispan alttariin, SS 03.03.2015. Viitattu 15.12.2016.

18 Metropoliitta Leo otti varoituksen vastaan ja on ainakin viimeiset 30 vuotta pitänyt huolta, ettei samankaltainen vahinko toistu huonon informaation takia.

Metropoliitta Ambrosiuksen tapauksessa taas piispa Irja Askola oli kutsuttu alttariin, eli hän ei päätynyt sinne samalla lailla vahingossa, mutta kirkkojen kannalta tilanne johtui

samanlaisesta tiedonpuutteesta. Tilanteen purkaminen alkoi samalla lailla kuin edellinen:

virkaatekevä arkkipiispa antoi varoituksen ja vaati asiaan selityksen. Tästä eteenpäin tapaukset ovatkin täysin erilaiset. Diskurssin kannalta on kuitenkin tärkeää huomioida juuri otsikkotasolla oleva väite, ”täysin poikkeuksellista”. Kuten Setälän väitöskirjassa todetaan, on otsikoilla suuri vaikutus ihmisiin, vaikka myöhemmin saapuisi uutta infoa tai itse teksti selventäisi asiaa. Kirkollisessa hierarkiassa piispoilla on selvä järjestys: apulaispiispa – piispa (metropoliitta) – arkkipiispa – patriarkka. Vaikka ortodoksisen lain mukaan paikallisella piispalla on alueellaan täysi päätösvalta, edustaa ylempi piispa aina kirkon tulkintaa, ellei vielä ylempi piispa tulkitse toisin⁴⁰. Tältä hierarkkiselta kannalta katsottuna on totta, että metropoliitta Ambrosiuksen saama varoitus olisi poikkeuksellinen, sillä julkisia varoituksia patriarkalta ei ole ennen annettu Suomeen.

Näiden diskurssien pohjalta voidaan todeta, että ainakin kyseisen tapahtuman yhteydessä Helsingin sanomat on selvästi muodostanut sisäisen hegemonian siitä, kuinka asiasta tulisi uutisoida. Ortodoksisesta kirkosta pyritään antamaan kuva, jossa sillä olisi ”oppiriita”.

Toiseksi metropoliitta Ambrosiuksen saamaan kritiikkiin pyrittiin vastaamaan. Tämä on erityisen mielenkiintoista, sillä HS asettui puolustamaan piispaa kirkon sisäisessä asiassa. Jos Savon Sanomat oli jo 3.3.2015⁴¹ huomioinut 80-luvulla tapahtuneen piispan vierailun, on hyvin erikoista, että HS pyrkii häivyttämään tämän ennakkotapauksen 17.6.2015. Lehdet lainaavat niin paljon toisiltaan, sekä internetissä julkaistujen diskurssien

leviämismahdollisuuksien ja helpon löydettävyyden takia, etten voi olla uskomatta, etteikö HS toimittajalla ja päätoimittajalla olisi ollut tiedossa Savon Sanomien uutinen aiheesta vain muutaman kuukauden takaa. On huomioitava, että sekä oppiriitateema ja varoitus

erikoistapauksena ovat asioita, jotka heikentävät mielikuvaa virallisesta ortodoksikirkosta.

40 Ortodoksisissa kirkoissa päätösvaltaa piispojen yli edustaa paikalliskirkon piispainkokous tai ylemmillä tahoilla patriarkaatin piispainkokous eli synodi. Ylintä toimivaltaa ortodoksisissa kirkoissa edustaisi ekumeeninen synodi, jossa pitäisi olla mukana edustajia kaikista patriarkaateista. Teoriassa paikallisella piispalla on aina ylin auktoriteetti alueellaan, vaikka tämän piispan arkkipiispa olisi tämän kanssa jostain erimieltä. Riitatilanteen ratkaistaan piispojen kesken yleensä piispain- tai kirkolliskokouksilla.

41 Kohu ortodoksisen kirkon piirissä: Myös arkkipiispa Leo toi luterilaisen piispan alttariin, SS 03.03.2015.

Viitattu 15.12.2016.

19 Vaikka oppiriitauutisissa huomioitiinkin edes kuvateksti tasolla, ettei kyseessä ole oppiriita, voi HS:n uutisoinnin aiheesta sanoa olevan lähes kirkkoa vastaan hyökkäävää: aiempia esimerkkitapauksia sivuutetaan ja kahden piispan erimielisyyksistä puhutaan vetoavasti oppiriitana, joka tarkoittaisi ortodoksisessa kirkossa erittäin vakavaa asiaa. Pienestä asiasta pyritään siis tekemään paljon isompi kuin se todellisuudessa on.