4 MiFID II-SÄÄNTELYN MERKITYS SIJOITTAJANSUOJALLE
4.3 Sijoittajan asemaan ja päämies-agenttisuhteisiin vaikuttavat tekijät
4.3.1 Soveltuvuuden turvaaminen ja tuotehallintamenettely
entistä paremmin siihen, että hänelle tarjottu tuote sopii varmasti hänelle.
Pätevyysvaatimukset yhtenäistävät alan käytäntöjä ja luovat sijoittajalle luottamusta, että sijoitusneuvojan tietämys ja kokemus ovat varmemmin hyvällä tasolla.
4.3.1 Soveltuvuuden turvaaminen ja tuotehallintamenettely
Sijoitustuotteiden soveltuvuuden ja tuotehallintamenettelyn osalta haastatteluissa pyrittiin selvittämään, kuinka toiminnassa varmistetaan, että asiakkaalle tarjotaan vain hänelle soveltuvia sijoitustuotteita ja -palveluita. Lisäksi tarkoituksena oli ottaa selvää, tarjotaanko asiakkaalle samoja tuotteita ja samalla tavalla kuin ennenkin ja onko MiFID II-sääntelyllä vaikutusta yksityissijoittajalle tarjottavien sijoitustuotteiden määrään.
MiFID II-sääntelyssä sijoituspalveluntarjoajan selonottovelvollisuus asiakkaasta on kasvanut. Käytännössä tämä näkyy siten, että sijoitusneuvonnassa asiakkaalta kysytään aikaisempaan verrattuna enemmän tarkempia kysymyksiä muun muassa asiakkaan sijoitustavoitteista ja riskinsietokyvystä, jotta asiakkaan taloudellinen tilanne voidaan kartoittaa mahdollisimman hyvin. Tämän tavoitteena on, että sijoituspalveluntarjoaja pystyy tarjoamaan asiakkaalle sopivaa sijoitustuotetta.
Päämies-agenttisuhteissa myyjällä on usein enemmän informaatiota kuin asiakkaalla, mutta tässä asetelma on hieman erilainen, koska asiakkaalla on myyjää enemmän tietoa hänen omasta taloudellisesta tilanteesta sekä tavoitteista. Kasvanut selonottovelvollisuus on hyvä asia, koska se vähentää agenttisuhteissa esiintyvää epäsymmetristä informaatiota, ja sijoituspalveluntarjoajan tieto asiakkaasta kasvaa.
Siten asiakkaalle pystytään suosittelemaan entistä paremmin hänelle sopivia tuotteita ja palveluita, mikä on sijoittajansuojalle hyvä asia.
Osa haastateltavista kokee sijoitusneuvonnan tulleen raskaammaksi. Mikäli asiakas haluaa käydä sijoitusneuvontaa, hänen täytyy käydä läpi työläämpi prosessi kuin aiemmin. Sijoitusneuvontaprosessi on tullut myös sijoitusneuvojalle jonkin verran
raskaammaksi, johtuen kasvaneesta selonottovelvollisuudesta ja sijoitusneuvojan dokumentointivelvollisuuksista MiFID II-sääntelyssä.
Yksityiskohtaistuneen tuotehallintamenettelyn tavoitteena on turvata, että asiakkaalle tarjotaan vain hänelle soveltuvia tuotteita. Sijoitustuotteen tai -palvelun soveltuvuuden turvaamisessa ensisijaisina tekijöinä pidetään MiFID II-sääntelyn tuomaa soveltuvuuslausuntoa sekä kohdemarkkinamäärittelyä. Sijoituspalveluntarjoajat ovat aiemminkin arvioineet sijoituspalvelun tai -tuotteen soveltuvuutta, mutta sääntelyuudistus edellyttää soveltuvuuslausunnon toimittamista asiakkaalle.
Haastateltavien mukaan soveltuvuuslausunto on edellyttänyt muutoksia sijoituspalveluntarjoajien toiminnassa. Se on velvoittanut sijoituspalveluntarjoajia keräämään tietoja asiakkaistaan sekä hankkimaan asianmukaiset välineet, joilla lausuntoja voidaan lähettää asiakkaille. Eräs haastateltavista nosti esiin myös uuden tietosuojalainsäädännön, joka tuo mukanaan uusia velvoitteita, mitä kaikki toimijat eivät ole ehkä vielä täysin ymmärtäneet. Täytyy esimerkiksi pohtia, minkälaisia asioita voi ylipäätään toimittaa sähköpostilla asiakkaalle.
Kaikki haastateltavat pitävät sijoitustuotteiden kohdemarkkinamäärittelyä olennaisena tekijänä soveltuvuuden turvaamisessa. Kohdemarkkinamäärittelyn ansiosta asiakas pystyy olemaan entistä varmempi siitä, että sijoitustuotteet ja -palvelut, joita hänelle suositellaan soveltuvat aidosti asiakkaan henkilökohtaisiin olosuhteisiin ja tavoitteisiin.
Soveltuvuuslausunto ja kohdemarkkinamäärittely edistävät agenttisuhteissa päämiehen edun toteutumista, sillä ne rajoittavat agentin opportunistista käyttäytymistä sijoituspalveluntarjoamisessa. Siten mahdollisten intressiristiriitojen määrä sijoituspalveluntarjoajan ja sijoittajan välillä pitäisi vähentyä. Soveltuvuuslausunnon toimittaminen asiakkaalle vähentää myös informaation epäsymmetriaa osapuolten välillä, kun sijoitusneuvoja joutuu perustelemaan asiakkaalle entistä tarkemmin, minkälaista neuvontaa on annettu ja kuinka se vastaa asiakkaan tarpeita ja tavoitteita.
”Sääntelyn mukaan tuleva kohdemarkkinatarkastelu luo entistä tarkemmin sen, että asiakkaalle tarjotaan vain hänelle soveltuvia tuotteita.” (H4)
Eräs haastateltava kertoo, että MiFID II-sääntelyn vuoksi organisaatiossa sijoitusneuvontaprosessia on uudistettu ja osittain automatisoitu siten, että järjestelmä vertaa asiakkaan antamia tietoja kohdemarkkinaan ja katsoo, että ne täsmäävät.
Tämän perusteella järjestelmä antaa muutaman valmiin suosituksen, jota sijoitusneuvoja pystyy hyödyntämään sijoitusneuvonnassa. Järjestelmän kerrotaan jo itsessään estävän väärin myyntiä, jolloin voidaan varmistaa, että asiakkaalle myydään vain kohderyhmäluokittelun mukaisia ja hänelle soveltuvia sijoitustuotteita. Tämä on sijoittajansuojalle erinomaista, koska järjestelmä rajoittaa agentin mahdollisuuksia toimia vastoin päämiehen etua. Sijoitusneuvoja ei voi myydä asiakkaalle sopimattomia, esimerkiksi liian riskipitoisia ja monimutkaisia sijoitustuotteita. Siten agentin mahdollisuus opportunismiin vähenee. MiFID II-sääntelyn seurauksena sijoituspalveluntarjoajat suosittelevat asiakkailleen vain tuotteita, jotka soveltuvat kyseiselle asiakkaalle. Haastatteluiden perusteella tuotteita, jotka eivät ole asiakkaalle soveltuvia, ei myydä asiakkaalle, vaikka hän niin haluaisi.
Haastattelujen perusteella on selvää, että kohdemarkkinatarkastelu on sijoittajalle hyvä asia ja kohdemarkkina tarkistetaan aina, jos asiakkaalle suositellaan jotain tuotetta.
Poikkeuksellisena tilanteena mainitaan execution only -palvelu, jossa kohdemarkkinaa ei tarkisteta. Asiakas voi esimerkiksi verkkopankissa tai konttorissa ilmoittaa haluavansa ostaa tiettyä tuotetta. Tällaisissa asiakkaan aloitteesta tapahtuneissa toimeksiannoissa palveluntarjoaja ei ole velvollinen tarkastamaan kohdemarkkinan vastaavuutta. On kuitenkin muistettava, että execution only -palvelut kohdistuvat yksinomaan ei-ammattimaisiin asiakkaisiin sekä yksinkertaisiin rahoitusvälineisiin eli monimutkaisten sijoitustuotteiden toimeksiantojen toteuttamista ei voida toteuttaa execution only -tyylisesti (MiFID II 25:4).
Haastatteluissa ilmeni toistuvasti pohdintaa MiFID II-sääntelyn vaikutuksista asiakkaalle tarjottavien sijoitustuotteiden määrään. Haastatteluiden perusteella vaikuttaa siltä, että ei-ammattimaiselle asiakkaalle tarjottavien sijoitustuotteiden määrä ei tule kasvamaan MiFID II-sääntelyn seurauksena. Eräs sijoituspalveluntarjoaja toteaa, että tuotevalikoimaa ei olla toistaiseksi laajentamassa, mutta itsepalvelukanaviin ollaan
tuomassa yksityissijoittajille enemmän tuotteita esille ja niiden ostaminen tullaan tekemään helpommaksi kuin ennen. Tämän tavoitteena on, että asiakas pystyy tekemään entistä paremmin kaikki sijoittamiseen liittyvät asiat itsepalvelukanavissa.
MIFID II-sääntely on siten pakottanut toimijoita uudistumaan ja kehittämään palvelujaan, jotka vievät koko toimialaa eteenpäin.
Haastateltavat uskovat, että monimutkaisten sijoitustuotteiden myynti tulee olemaan entistä haasteellisempaa, minkä vuoksi MiFIDI II-sääntelyn arvellaan johtavan ei-
ammattimaisen sijoittajan kohdalla jossain määrin yksinkertaisempiin sijoitustuotteisiin.
Tiukentuneet säädökset kohdemarkkinan määrittelystä ja soveltuvuudesta johtavat siihen, että sijoitustuotteet kohdentuvat aiempaa tarkemmin tietylle asiakasryhmälle, jolloin yksityisasiakkaalla ei ole pääsyä kaikkiin tuotteisiin. Haastateltavien keskuudessa ilmeni myös näkemyksiä, että yksityissijoittajalle tarjottavien sijoitustuotteiden määrä supistuu, ainakin monimutkaisten sijoitustuotteiden osalta.
Näkemystä perusteltiin etenkin PRIIPS-sääntelyn avaintietoasiakirjan kielivaatimuksilla.
”Uskon, että nämä monimutkaiset tuotteet tulee hankalemmiksi ja voisin kuvitella, että niiden tarjonta jopa vähenisi.” (H3)
”Kun tuote on yksinkertaisempi niin useimmiten silloin myös kustannukset ovat alhaisemmat. Ja tota, kun tuotteiden läpinäkyvyys kasvaa niin kyllä se johtaa jossain määrin vähän niinku yksinkertaisimpiin tuotteisiin.” (H4)
Alkuvuodesta mediassa käytiin keskustelua PRIIPS-sääntelyn mukaisen avaintietoesitteen kielivaatimuksesta, kun Finanssivalvonta teki linjauksen, että avaintietoesite tulee olla saatavilla Suomessa joko suomeksi tai ruotsiksi. Aiheen silloisen ajankohtaisuuden takia kaikissa tutkimushaastatteluissa esiintyi keskustelua avaintietoesitteen kielivaatimuksen vaikutuksista sijoituspalveluiden tarjoamiseen.
Linjausta on arvosteltu sekä sijoituspalveluntarjoajien että sijoittajien keskuudessa ja sen seurauksena suomalaisten ei-ammattimaisten sijoittajien oli vuoden vaihteen jälkeen käytännössä mahdotonta ostaa sellaisia Pohjois-Amerikkaan rekisteröityjä
ETF-rahastoja eli pörssinoteerattuja rahastoja, joiden avaintietoasiakirjaa tuotteen kehittäjä ei ollut kääntänyt suomeksi.
Avaintietoesitteen kielivaatimus vähensi yksityissijoittajalle tarjottavien monimutkaisten sijoitustuotteiden tuotevalikoimaa ainakin ETF-rahastojen osalta, minkä moni haastateltavista näki yksityissijoittajalle epäsuotuisana seurauksena. Viranomaisen tulkinta avaintietoesitteen kielivaatimuksesta herätti haastateltavissa vaihtelevia ajatuksia. Linjausta kritisoitiin muun muassa sillä, että Suomessa englannin kielen taito on tarpeeksi hyvää avaintietoesitteen ymmärtämiseen ja Suomessa asuu nykypäivänä paljon muunkin kielisiä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä ollenkaan suomea tai ruotsia.
Avaintietoesitteen tavoitteena on parantaa sijoittajansuojaa, mutta avaintietoesitteen kielivaatimuksen koettiin osittain olleen asiakkaan ylisuojelua ja kääntyneen ei-
ammattimaista sijoittajaa vastaan:
”Kaikista suurin huonous, et se rajoittaa, siinä missä sen piti suojella sijoittajaa ja tuoda läpinäkyvyyttä.” (H2)
Sijoituspalveluntarjoajan tulee varmistua entistä vahvemmin siitä, että asiakas ymmärtää tuotteeseen liittyvät riskit ja erityispiirteet. Tämän vuoksi kaikki haastateltavat eivät koe suomenkielisen avaintietoasiakirjan laadintaa täysin liiallisena edellytyksenä etenkään monimutkaisten sijoitustuotteiden osalta. Eräs haastateltava katsoo MiFID II-
sääntelyn kannustavan myös kokemattomia sijoittajia käyttämään täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalveluita, jolloin kielivaatimukset eivät ole esteenä, kun sijoituspäätökset tekee sijoittajan puolesta sijoituspalveluntarjoaja.
”Mut sit jos miettii et sulla on kuitenkin kohtuullisen monimutkaiseksi luokiteltava rahoitusväline -- jos sitä halutaan vähittäisasiakkaalle tarjota niin mun mielestä se ei ole ihan kohtuuton vaatimus, että halutaan että siitä pitää olla se kolmen sivun mittainen esite suomenkielellä, että ymmärtää mihin on sijoittamassa.” (H5)
Finanssivalvonta muutti kuitenkin hiljattain linjaustaan avaintietoesitteen kielivaatimuksesta, jonka seurauksena suomalaiset ei-ammattimaiset sijoittajat voivat ainakin toistaiseksi ostaa kyseessä olevia ETF-rahastoja. Avaintietoesite voi olla englanniksi, jos yksityissijoittaja ymmärtää englannin kielellä esitetyt tuotteen ominaisuudet ja riskit. Tuotteen myyntiä ei kuitenkaan saa edistää suomen tai ruotsin kielellä, jos käytössä on englanninkielinen avaintietoasiakirja. Fiva kuitenkin huomauttaa, että kantaa voidaan joutua muuttamaan esimerkiksi ESMAn myöhemmin tekemän linjauksen vuoksi. (Finanssivalvonta 2018) Kielivaatimuksesta huolimatta avaintietoasiakirjan laadinta koetaan yleisesti myönteisenä asiana yksityissijoittajalle, sillä se edistää selkeää määrämuotoista tiedonantovelvollisuutta sijoituspalveluntarjoajien keskuudessa.
”--kaikista tehdään vastaavanlaiset avaintietoesitteet, niin sehän on vaan asiakkaille hirveen hyvä, pystyy selkeämmin vertailemaan niitä tuotteita.” (H4)
Avaintietoesite vähentää agenttisuhteissa esiintyvää informaation epäsymmetriaa markkinoilla, mikä helpottaa sijoittajan mahdollisuuksia vertailla erilaisia sijoitustuotteita.
Tämä edistää sijoittajan asemaa ja helpottaa sijoittajaa tekemään sijoituspäätöksiä, kun sijoittajan on helpompi vertailla tuotteiden ominaispiirteitä sekä kuluja määrämuotoisen ja selkeän informaation pohjalta.
4.3.2 Tiedonantovelvollisuus ja kulujen läpinäkyvyys
Tiedonantovelvollisuuden ja kulujen läpinäkyvyyden osalta haastatteluissa pyrittiin selvittämään, miten MiFID II-sääntelyn tiedonantovelvollisuuden lisääntyminen näkyy asiakkaalle sijoituspalveluntarjoajan toiminnassa. Tavoitteena oli saada vastauksia siihen, miten sijoituspalveluntarjoajat antavat tietoa kuluista ja maksuista asiakkaalle MiFID II-sääntelyn johdosta. Lisäksi haastatteluissa pyrittiin selvittämään, miten haastateltavat näkevät MiFID II-sääntelyn vaikuttavan asiakkaan maksamiin sijoitustuotteiden hintoihin.
MiFID II-sääntely lisää sijoittajille annettavan tiedon määrää, missä olennaisimpana sijoittajan asemaa parantavana uudistuksena pidetään sijoitustuotteiden kulujen läpinäkyvyyttä. Ennen MiFID II-sääntelyä kuluista on annettua tietoa asiakkaalle hyvin vaihtelevaan tyyliin. Eräs haastateltava kantaa kuitenkin huolta siitä, että alalla on edelleen MiFID II-sääntelyn voimaantulon jälkeenkin suuria eroja siinä, kuinka kuluja eritellään asiakkaille. Haastateltava toteaa, etteivät kaikki toimijat ole täysin noudattaneet ESMAn antamia ohjeita siitä, kuinka kuluista tulee kertoa asiakkaalle ennen sijoituspalvelun tarjoamista. Haastateltavat ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että tiedonantovelvollisuuteen liittyvät vaatimukset ovat merkittävä asia ennen kaikkea sijoittajalle, mutta myös koko toimialalle, koska ne parantavat kaikkien toimijoiden läpinäkyvyyttä.
”Mun mielestä yleisesti ottaen tää transparenssi, on sitten kulujen ilmoittamisen näkökulmasta tai sitten kaupankäynnin näkökulmasta tai mistä tahansa, niin se on mun mielestä positiivinen asia. Toimialalla tapahtuu paljon hämärää niin tavallaan, että mitä vähemmän sitä on, niin yleisesti ottaen enemmän luottamusta herättävää on tämä toiminta.” (H5)
MiFID II-sääntelyn ansiosta sijoittaja pystyy ensimmäistä kertaa näkemään, minkälaisia kuluja sijoitustuotteeseen tai -palveluun sisältyy ja mistä hän oikeasti maksaa.
Toimialalla on todettu tapahtuneen epäeettistä toimintaa, minkä takia avoimuutta ja läpinäkyvyyttä pidetään erittäin suotavana. Agenttisuhteissa esiintyvä informaation epäsymmetria vähenee, kun kulut raportoidaan ja eritellään entistä yksityiskohtaisemmin asiakkaalle, mikä parantaa sijoittajan asemaa markkinoilla.
”Kustannusten läpinäkyvyys meidän mielestä avaa sitä pelikenttää sinne asiakkaalle päin vertailukelpoisemmaksi, että sitten nähdään, että kuinkas paljon tässä hommassa nyt oikeasti niitä kuluja syntyy ja mitä kukakin velottaa.
-- Kun siis täähän on tän koko alan, miksi tää direktiivi on varmaan tehtykkin, niin koko alan perisynti, että ne on piilotettu ne ne kulut.” (H3)
Haastateltavat ovat yhtä mieltä siitä, että MiFID II-sääntelyn seurauksena asiakkaalle tullaan antamaan yksityiskohtaisempaa tietoa kuluista ennen sijoituspalveluntarjoamista ja vuosittain jälkikäteen. Asiakkaalle tulee kertoa kaikista tuotteen kustannuksista avoimesti ja selkokielisesti. Asiakkaalle annetaan tiedot sijoitustuotteen kuluista etukäteen esimerkiksi palveluhinnastossa, markkinointimateriaalissa tai muussa esitteessä, kuten avaintietoasiakirjassa. Eräs haastateltava kertoo, että he avaavat kulurakennetta asiakkaalle ennen sijoituspäätöstä siten, että asiakas saa kulujen vaikutus sijoituksen tuottoon -tiedotteen, jossa käydään läpi yleisellä tasolla sijoituksen tuottoon vaikuttavat kustannukset ja palkkiot. Tarkemmat tuotekohtaiset tiedot ja yksityiskohtaisemmat kustannukset asiakas saa tuotekorteista, joissa kerrotaan myös kannustimien ja palkkionpalautuksien osuus.
Kulujen esittämisessä merkittävänä muutoksena pidetään jälkikäteen vuosittain toteutuneiden kulujen raportointia. Kuluja on alalla aikaisemmin peitelty ja ilmoitettu lähinnä prosentteina, eikä absoluuttisesti. Asiakkaan maksama rahaston hallinnointipalkkio on voinut sisältää myös varainhoitopalkkion, joka täytyy nyt veloittaa avoimesti erikseen. MiFID II-sääntelyn johdosta asiakas tulee näkemään, miten paljon kuluja hän on maksanut kokonaisuudessaan sijoituksistaan ja kulujen osuutta asiakkaan saamaan tuottoon tullaan havainnollistamaan. Kulut raportoidaan euromääräisesti sekä prosentuaalisesti ja ne tullaan esittämään siten, että sijoittaja näkee paljonko sijoittaja maksaa kuluja itse tuotteesta sekä siihen liittyvästä palvelusta.
”Aikaisemminhan niitä ei ole sillä lailla kiinnitetty vaikka asiakkaan saamaan tuottoon, mitä joudutaan nyt mallintamaan. Kun sinulta peritään nämä palkkiot niin se vaikuttaa oletettavaan tuottosi tällä lailla. Niin sekin tavallaan tehdään paljon läpinäkyvämmäksi sitten.” (H5)
MiFID II-sääntelyn edellyttämä kulujen jälkikäteisraportointi on aiheuttanut sijoituspalveluntarjoajien raportointijärjestelmiin muutoksia. Kulujen jälkikäteisraportoinnin teknisen toteuttamistavan osalta näyttää olevan vielä joitakin
avoimia asioita ja vaikuttaa siltä, että osa sijoituspalveluntarjoajista kehittää vielä kuluraportointiaan. Vuoden 2018 toteutuneet kulut raportoidaan ensimmäisen kerran vuoden 2019 alussa, joten toimijoilla on vielä aikaa muokata raportointijärjestelmiään sääntelyn vaatimiksi.
Kulujen yksityiskohtaisemman raportoinnin lisäksi sijoituspalveluntarjoajien dokumentointi- ja tallennusvelvoitteet ovat kasvaneet MiFID II-sääntelyssä.
Haastatteluista ilmenee, että kaikki asiakaspuhelut ja asiakasviestit tallennetaan. Tämä tehdään, koska etukäteen ei voida tietää milloin toimeksianto annetaan tai myöhemmin voi herätä kysymyksiä tai epäselvyyksiä esimerkiksi toimeksiannon sisällöstä tai siitä, onko toimeksiantoa lainkaan annettu. Tämän vuoksi asiakaskeskusteluiden tallentaminen on välttämätöntä ja sijoittajansuojalle hyvä asia.
Dokumentaatiovaatimukset ovat kasvaneet myös asiakkaan kanssa kasvokkain käytyjen keskustelujen kirjalliseen dokumentointiin:
”Pitää dokumentoida kaikki niinku sijoituksiin liittyvät keskustelut ja se pitää pystyä tarvittaessa antamaan asiakkaalle ja sitten myös tämä muistio käytännössä näistä tehdyistä asioista.” (H4)
Haastatteluissa nousee esille, että lisääntyneet dokumentaatio- ja tallennusvelvoitteet ovat edellyttäneet muutoksia sijoituspalveluntarjoajien toimintatavoissa.
Sijoituspalveluntarjoajan velvollisuus dokumentoida asiakkaan kanssa kasvokkain käytävät keskustelut on lisännyt jonkin verran konttorissa työskentelevän sijoitusneuvojan päivittäistä työmäärää. Digitalisaation hyödyntämisellä on pyritty jatkuvasti kehittämään ja automatisoimaan prosessia, jotta sijoitusneuvojan ajankäyttö ei kuluisi pelkästään asiakkaan kanssa käytyjen keskustelujen dokumentointiin.
Haastatteluista ilmenee, että MiFID II-sääntely on edellyttänyt toimijoilta muutoksia ja uusia toimintatapoja myös organisaation sisäisten puheluiden ja keskusteluiden nauhoittamisessa.
”--se ei riitä, että on pelkästään dokumentoitu se asiakkaan toimeksiantopuhelu vaan se että, se kommunikaatioketju siitä, kun asiakas antaa toimeksiannon siihen, miten se toteutetaan se toimeksianto, niin se pitää olla katkeamaton.”
(H5)
Haastateltava kertoo, että sisäisten keskustelujen ja viestiketjujen osalta järjestelmää on automatisoitu niin, että kaikki kulkee sähköisesti suoraan järjestelmän kautta. Tällöin organisaation sisällä voidaan jälkikäteen tarkistaa, mitä on sovittu tai tehty ja minä päivänä ja mihin kellon aikaan. Haastateltava havainnollistaa tilannetta antamalla esimerkin, että pankkiirit eivät voi enää huudella toisilleen pöydän yli, että ostakaa minun asiakkaalleni tätä. Viestiketjun kaikkien osien saaminen talteen on vaatinut järjestelyjä ja menettelytapamuutoksia organisaation sisällä.
Yleisesti kasvanut dokumentaatio ja tiedonantovelvollisuus koetaan sijoittajalle hyvänä asiana, mutta haastatteluissa ilmeni ajoittain pohdintaa dokumentaation määrän tarpeellisuudesta ja siitä, mahtavatko kaikki sijoittajat edes perehtyä saatuun informaatioon. Sijoittajalle tarjottavan informaation lisääntyminen edellyttää myös sijoittajalta itseltään vastuullisuutta tutustua saatuun materiaaliin.
”En mä sit tiiä kaipaako kaikki sijoittajat sitä valtavaa määrää dokumentaatiota mitä me joudutaan antamaan asiakkaalle, kun sen määrä kasvaa--” (H4)
”--et jos sä oikeesti jaksat lukee sitä materiaalia mitä sä saat ja oot kiinnostunut, niin se on hyvä.” (H1)
Haastateltavat kokevat, että läpinäkyvyydellä on monia hyviä vaikutuksia sijoittajalle.
Sijoitustuotteiden kulujen läpinäkyvyys edistää tuotteiden ja palveluiden vertailtavuutta, mikä taas tehostaa kilpailua. Tämän uskotaan johtavan asiakkaan kustannusten ja hinnoittelun laskuun. Asiakkaan näkökulmasta hintapaineen koetaan olevan alaspäin, eikä hintojen pitäisi tästä ainakaan nousta. Kulurakenteiden läpinäkyvyyden uskotaan myös karsivan markkinoilta pahimpia ylilyöntejä, joissa on valtavan korkeat
kustannukset. Tietoisuuden lisääntyminen sijoitustuotteiden kulurakenteista voi myös karsia kalleimpia rahastoja pois markkinoilta.
”Osa hinnoista tulee laskemaan merkittävästi, lähinnä varmasti perusrahastojen ja osakekaupankäynnin kustannukset. Piensijoittajalle jälleen hyvä.” (H2)
”Musta tää MiFiD avaa edelleen sitä hinnoittelua niin paljon et kyl se painaa kansainvälisesti ja myös sit meillä hinnoittelua alaspäin.” (H3)
Sijoittajien tietoisuuden kasvaessa sijoituspalveluntarjoajan pitää pystyä entistä paremmin perustelemaan, miksi asiakas maksaa mitäkin palkkiota. Useissa haastatteluissa nousi myös esille, että asiakkaan maksamat kulut eivät ole nousseet eikä hinnoittelua ole muutettu MiFID II-sääntelyn voimaantulon jälkeen.
Sijoituspalveluntarjoajat näkevät tärkeänä, ettei asiakkaalle aiheudu kustannuksia, vaikka MiFID II-sääntely onkin ollut huomattavan kallis hanke kokonaisuudessaan palveluntarjoajille.
Viime vuonna sijoitusneuvonnassa ilmenneistä epäkohdista on uutisoitu useaan otteeseen. Eräs haastateltavista uskoo näillä olleen kuitenkin siinä mielessä hyvä seuraus, että uutisointi on luultavasti herättänyt sijoittajissa jonkunlaista tietoisuutta ja varovaisuutta. Sijoituspalveluntarjoajalla on velvollisuus kertoa entistä tarkemmin sijoitustuotteiden kuluista, ominaisuuksista ja riskeistä asiakkaalle, mikä lisää sijoittajan ymmärrystä tuotteesta ja siihen liittyvistä ominaispiirteistä ja vähentää informaation epäsymmetriaa. Kun päämiehelle tarjotaan enemmän tietoa sijoitukseen liittyvistä tekijöistä, hänen pitäisi pystyä tekemään parempia sijoituspäätöksiä kattavamman tiedon ja syvemmän ymmärryksen varassa sekä välttämään kannattamattomampia sijoituskohteita.
4.3.3 Sijoitusneuvojan pätevyysvaatimukset
Henkilöstön pätevyysvaatimusten osalta haastatteluissa pyrittiin selvittämään, minkälaisia muutoksia MiFID II-sääntelyn osaamis- ja kokemusvaatimukset ovat edellyttäneet sijoituspalveluntarjoajien toiminnassa. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, miten sijoituspalveluntarjoajat varmistavat, että sijoitusneuvontaa antavan henkilöstön osaaminen ja kokemus ovat riittävällä tasolla myös vastaisuudessa.
Haastatteluiden perusteella voidaan todeta, että mitä isompi toimija on kyseessä, sitä suurempia muutoksia MiFID II-sääntelyn pätevyysvaatimukset ovat edellyttäneet toiminnassa. MiFID II-sääntely on vaatinut merkittäviä koulutuspanostuksia etenkin niiltä toimijoilta, joilla on paljon henkilökuntaa. Sen sijaan osa toimijoista on päässyt henkilöstön kouluttamisessa helpommalla. Esimerkiksi eräs haastateltava kertoo, etteivät sääntelyn asettamat osaamis- ja kokemusvaatimukset ole edellyttäneet juuri minkäänlaisia muutoksia toiminnassa, koska kyseisellä erikoistuneella toimijalla sijoituspalveluita tarjoava henkilöstö on todella kokenutta ja keskimääräinen työkokemus organisaatiossa on yli 15 vuotta.
MiFID II-sääntely on ollut kallis hanke, jossa sääntelyn pätevyysvaatimukset ovat edellyttäneet mittavaa henkilöstön kouluttamista osalta toimijoista. Eräs haastateltava kertoo, että MiFID II-sääntelyn johdosta organisaatiossa on toteutettu toiminnan laajin koulutusoperaatio ja henkilöstölle tullaan vastedes järjestämään vuosittainen koulutus.
”Jokaisen sijoitusmyyntiä tekevän on pitänyt käydä se koulutusmateriaali läpi ja siihen liittyvä tentti, joka pitäis pystyä läpäisemän. Jos sitä tenttiä ei ole läpäissyt niin sijoitusmyyntiä ei saa tehdä. Eli meil on nyt hyvinkin tarkkaan vedetty ja seurataan että kaikki sijoitusmyyntiä tekevät ovat suorittaneet tämän sisäisen koulutuksen läpi. Ja näiltä myyjiä jotka tekevät laajaa sijoitusneuvontaa vaaditaan tietysti luonnollisesti lisäksi APV1 suoritetuksi.” (H4)