Raskas sota oli päättynyt. Matti kotiutui 27.11.1944.
Oli aika tarttua taas kodin töihin. Niitä riitti, sillä moni työ odotti tekijäänsä pitkän sodan jälkeen. Aika kului maatilan töissä. Innokkaina tartuttiin toimeen ja ymmärrettiin, että vain kovalla työllä selvitään ja maksetaan kovat sotakorvaukset ym. velvoitteet.
Armas-isä oli sodan aikana avioitunut Laura Luoman kanssa. Heille syntyivät Paavo -45 ja Sisko -47.
Matti tapasi Allin 1945 ja häitä tanssittiin pääsiäi-senä 1946. Ilkka poika syntyi 1947. Vuodet kuluivat.
Matti halusi vähän muutosta elämään ja haki Kauha-Matti (vas.) Valkeasaaressa, Alexsandrowskassa 1943.
Kuvassa Matin korsukavereita.
joelle verovirastoon verovirkailijaksi. Hän sai paikan ja niin muutettiin Kauhajoelle 1951. Rakennettiin uusi talo aivan Kauhajoen keskustaan. Perhe lisään-tyi, kun Tapio-poika syntyi 1952. Kauhajoella Matti tutustui Eppu Ojanen nimiseen mieheen, joka oli ollut 40 vuotta Amerikoissa mm. rakentamassa Panaman kanavaa vuosisadan alussa 10 vuotta. Matti innostui laittamaan Amerikan paperit vetämään. Asia pääsi jo unohtumaankin kunnes muutaman vuoden kulut-tua hakemus oli hyväksytty ja siirtolaisuuspaperit kunnossa. Alli-vaimolle Matti ei ollut puhunut koko asiasta mitään, Alli yllättyi hankkeesta. Matkaan kui-tenkin lähdettiin 1956 ensin Ruotsiin ja Göteborgin satamasta valtamerihöyryllä uudelle mantereelle.
Matka kesti 8 vrk ja kun New Yorkin silhuetti tuli näkyviin, matkustajat menivät kannelle kun laiva lipui hiljaa vapaudenpatsaan ohi. New Yorkissa oli Jaakko Lakeala Cadillacillaan vastassa. Hän on Matin suojeluskunnan aikainen kaveri ja entinen ss-mies.
Jaakko ajoi kierroksen Manhattanilla ja sitten ajettiin Peekswilleen, 45 mailia pohjoiseen New Yorkista, jossa Jaakko omisti kaksi hotellia. Oltiin pari päivää Jaakon vieraana ja sitten jatkettiin Ohion valtioon Fairport Harbour -nimiseen paikkaan Erie-järven rannalle. Matti pääsi heti seuraavana päivänä töihin ensin ajamaan koksia ja sitten konepajalle tekemään varaosia Detroitin autotehtaisiin. 50-luvun Amerikka oli paljon Suomea edellä. Siellä oli jo silloin televisio, pakastimet, hampurilaisbaarit, drive in moviet, coca cola -automaatit ym. Onkin sanottu, että 50-luvun Amerikka oli Amerikkaa aidoimmillaan ja autot olivat puolta suurempia mihin Suomessa oli totuttu.
Asuinpaikkamme lähellä oli intiaanireservaatti ja aina silloin tällöin vastaan tuli aitoja intiaaneja. Ulkoasul-taan he herättivät huomiota ja myös ylväs olemus ja kuparinruskea iho oli merkillepantavaa näillä aidoilla amerikkalaisilla.
Matilla oli hyvä palkka, kolminkertainen Suo-meen verrattuna, mutta koti-ikävä kuitenkin vaivasi uudessa maassa. Matti oli kuitenkin varautunut ta-loudellisesti tilanteeseen ja Amerikan reissu jäi vain vajaan vuoden mittaiseksi.
Matti oli kuullut, että Vilho ja Aune Leivo olivat myymässä kauppaansa Honkajoella Katkonkylässä vain puolen kilometrin päässä Mäki-Kampilta. Tä-mähän sopi kotiseuturakkaan Matin piirustuksiin paremmin kuin hyvin ja niin Matista tuli kauppias.
1950-luvun loppu ja 60-luvun alku oli hyvää aikaa kaupan kannalta.
Matti oli myös tähän aikaan paljon mukana kun-nallisissa tehtävissä mm. kunnanhallituksessa, van-hainkodin johtokunnan puheenjohtajana, yhteiskou-lun johtokunnassa ja yleisten töiden lautakunnan puheenjohtajana. Tässä roolissa hän hoiti vt:nä ra-kennusmestarin hommia. Tänä aikana peruskorjattiin kouluja, mm. Pukaran koulussa tehtiin kova remontti.
Myös kunnan ensimmäinen kaatopaikka tehtiin sil-loin Santaskyläntien varteen ja kunnan tiet kunnos-tettiin ja luovukunnos-tettiin valtiolle 1962. Tästä tehtävästä maksettiin puolet rakennusmestarin palkasta.
Matti sai myös hoitaakseen muita tehtäviä. Esim.
autoilija Tauno Luoma tuli Mattia pyytämään hoita-maan asiaansa. Hän oli yrittänyt useaan eri otteeseen hommata linja-autolupaa koulukyydityksiin Honkajo-ella, siinä kuitenkaan onnistumatta. Hän tunsi Matin hyvin ja ajatteli josko Matti auttaisi, Tauno maksaisi kulut. Matti matkusti Helsinkiin aamulentokoneel-la Porista ja oli heti aamulaamulentokoneel-la liikenneministeriössä hallitusneuvos Satulin puheilla. Matti perusteli lu-patarpeen Honkajoella sillä tavalla, että Satuli käski odottaa kolme tuntia, sen verran asian käytännön järjestelyt veivät. Iltapäivällä Matilla oli lupa taskussa ja hän palasi iltakoneella Poriin.
Seuraavana päivänä Tauno tuli hakemaan lupaa.
Harvoin on nähty niin onnellista ihmistä. Matti harjoitti niihin aikoihin myös vihannesvälitystä Helsinkiin Herttoniemeen Pauligille ja Chymokselle Lappeenrantaan, pääasiassa porkkanaa. Tätä kesti muutaman vuoden. Kyläkauppa 60-luvun lopulla ei enää käynyt entiseen mallin. Melkein kaikilla oli autot ja ajettiin kauemmas kauppoihin. Taas oli muutoksen aika.
Tällä kertaa muutos tarkoitti muuttoa Ruotsiin.
Suomessa oli huono aika ja paljon työttömiä. Ruotsis-sa Matti Ruotsis-sai taas heti töitä BoråsisRuotsis-sa tekstiilitehtaalla.
Siihen aikaan Ruotsin palkkataso oli puolta parempi kuin Suomessa. Vuodet 1968–1970 kuluivat Ruot-sissa. Kotimaa ja Honkajoki kutsuivat taas Mattia.
1970- JA 1980-LUKU
Taas kerran Matti palasi Suomen kamaralle, mutta tällä kerralla hän päätti, että nyt pysytään Suomessa, kävi miten kävi. Jotkut kyläläiset esittivät, että Matti perustaisi kaupan uudelleen ja niin tehtiin. Mutta se oli vikatikki. Kauppa ei enää käynyt ja parin vuoden Matti ja Alli Kamppi Niagaran putouksilla 1956.
yrittämisen jälkeen tämä tosiasia täytyi tunnustaa.
Matti alkoi tehdä saatavilla olevia töitä, pääasiassa metsätöitä, joita siihen aikaan oli hyvin saatavilla.
Matilla oli koko ajan ollut myös maatila, jota hän oli viljellyt. Nyt hän alkoi viljellä perunaa laittamalla kaikki maat perunalle. Tehtiin sopimus Tukon kanssa ja sato ajettiin suoraan pellolta jalostukseen.
Matti pääsi myös Honkajoki Oy:n työntekijäksi.
Siellä hän työskenteli n. yhden vuoden. Sitten taas maailmanpolitiikka astui peliin. 1973 alkoi ener-giakriisi, öljysheikit nostivat öljyn hinnan ”pilviin”.
Suomen hallitus päätti satsata voimakkaasti kotimai-seen energiaan ja turvetuotantoon. Honkajoella oli laajat suoalueet, joilla aloitettiin tutkimukset. Pentti Rautjärven rivakalla otteella asiat saatiin luistamaan nopeasti ja pian oli tiedot selvillä ja maanvuokra-ussopimuksia solmittiin. Rautjärvi puhui Matillekin asiasta, että nyt olisi työmaa tiedossa jos kiinnostaa ja Mattiahan kiinnosti.
Matti aloitti Vapolla ensimmäisessä raivauspo-rukassa moottorisahan kanssa 9.9.1974. Kaksi kuu-kautta Matti toimi raivausporukassa, jonka jälkeen Rautjärvi pyysi, että jos Matti alkaisi työnjohtajaksi.
Hän suostui ja seuraavaksi matka vei työnjohtajakurs-sille Ähtäriin. Se kesti 4 kuukautta.
Matti viihtyi Vapolla hyvin. Työt luistivat hyvin ja siellä oli mukavat työkaverit, heidän kanssaan Matti tuli hyvin toimeen. Hän usein muisteleekin Vapon aikaa ja sanoo, että se oli paras työpaikka, joka hänellä on ollut. Vuodet kuluivat nopeasti ja eläke-ikä lähestyi. Matti yritti saada pari vuotta lisäaikaa
65-vuotiaaksi, mutta pyyntöön ei suostuttu, joen niin alkoivat eläkepäivät Matti Asserille 63-vuotiaana.
ELÄKEAIKA
Eläkepäivien alkaessa Matti ajatteli, että hän ei vielä ala maata laakereillaan, kun on suht´ nuori mies. Hän alkoikin tehdä metsätöitä, aika isojakin savotoita.
Hän sanoi, että ei rahan takia, vaan kunnon takia ja mielenvireyden. Eikä se rahan takia kannattanutkaan, verottaja piti siitä huolen.
Vuosikaudet hän lähti melkein joka aamu metsään.
Joskus Alli-vaimo, Matin viipyessä kauemmin kuin oli luvannut tulla, huolestui aika tavalla kun miestä ei kuulunut kotiin. Matti vain kertoi illalla kotiin tul-lessaan, että aika riensi niin nopeasti, ettei malttanut lähteä vielä kotiin.
Matti myös perkaili lapiolla ojia ja syventeli ja ohjaili vesiä pois metsästä ja karsi alaoksia männyistä ym. Kysyttäessä, eikö koneet voisi hoitaa esim. oja-homman helpommin, Matti totesi ettei se ole sama asia, siinä ei näy oman käden jälki. Tätä hän jatkoi aina 85-vuotiaaksi asti. Alli-vaimon poismeno v.
2010 oli kova paikka Matille. Yhteistä aikaa oli vie-tetty 65 vuotta. Silloin terveyskin alkoi horjua eikä elämä tuntunut samalta kuin ennen. Tapio-pojan kans-sa vietetään elämän ehtoota ja muistellaan menneitä aikoja. Matilla on vielä hyvä muisti ja paljon tietoja vanhoista ajoista. Toki puhutaan myös ajankohtaisista asioista paljon.
Ja niin kuin alussa tuli todettua, monena mies eläessään, varsinkin pitkän elämän.
Matti siirtyi ajasta iäisyyteen 16.8.2015.
Tapio Kamppi Matti 90-vuotiaana.
M
aaliskuun 13. päivä 2015 tuli 75 vuotta siitä, kun talvisota päättyi. Ajattelin, että on paikal-laan muistella sen ajan tapahtumia Honkajoella. Olin täyttänyt 12 ja olin kansakoulun neljännellä luokalla.Oli vuosi 1939, kun sodan uhka alkoi lähestyä.
Saksa oli miehittänyt naapurimaitaan ja Neuvostoliit-to alkoi vaatia Suomelta alueita Leningradin turval-lisuuden takia. Muistan, kuinka vanhemmat ihmiset seurasivat radiouutisia vakavina, naapureitakin oli usein uutisia kuulemassa. Suomi valmistautui
puolus-tautumaan, koska Neuvostoliiton taholta vaatimukset vain lisääntyivät käsittäen Hankoniemen, Kannaksen länsiosan ja Petsamon.
Rauhanaikaisissa puolustusvoimissa määrättiin liikekannallepano ylimääräisten kertausharjoitusten nimellä 10. päivä lokakuuta. Sodan uhan takia kesäl-lä 1939 aloitettiin vapaaehtoisin voimin Kannaksen linnoitus-töitä, joita sitten puolustusjoukot jatkoivat sodan syttymiseen asti. Honkajoelta oli kymmeniä miehiä linnoitustöissä, Katkonkylänkin miehiä oli siellä useita. He tekivät hyökkäysvaunuesteitä ja muita asema-varustuksia.
26. päivä marraskuuta neuvostojoukot ampuivat niin sanotut Mainilan laukaukset Suomen rajalta omaan kyläänsä, ja väittivät suomalaisten ampuneen ne. Neuvostoliitto katkaisi diplomaattisuhteensa Suo-meen 29. päivä marraskuuta ja seuraavana aamuna puna-armeija vyöryi Suomen rajan yli. Näin alkoi talvisota.