• Ei tuloksia

Ryhmän 2 kokemukset ryhmätoiminnasta

Ryhmän 2 kaikki osallistujat pitivät ryhmästä, ja olisivat halunneet sen jatkuvan. Osallistujien mielestä kerran viikossa ryhmätapaaminen tai jopa useammin on sopiva tahti. Säännöllinen ryhmätoiminta olisi myös hyvä asia. Yhdessäoloa on pidetty tärkeänä asiana ryhmässä. Osal-listujat ovat kokeneet, että ryhmän jäsenet ovat olleet mukavia ja aika on mennyt hienosti yh-dessä. Ryhmässä saisi kuitenkin olla enemmän osallistujia; noin 6–8 voisi olla sopiva määrä.

Ryhmän pienuuden takia yhdellä kerralla oli ollut vain yksi osallistuja paikalla. Oli hyvä juttu, kun yhdessä ohjaajien kanssa mietittiin ryhmän alussa, minkälaista ohjelmaa ryhmässä olisi.

On koettu, että toiminta on hyödyllistä, mielekästä ja motivoivaa, kun se on omista tarpeista lähtöisin sekä vapaaehtoista, ja kun yhdessä voidaan keskustella asioista. Kelan ja sosiaalitoi-men kanssa asiointi on koettu välillä haastavaksi; esimerkiksi toimeentulotuen epäämisen pe-rusteet ovat jääneet epäselviksi, eikä ole kunnolla selvitetty kuntoutustuen tarvetta. Tämä vai-kuttaa johtuneen ainakin osittain siitä, ettei olla aidosti kuunneltu asiakasta eikä yhteisymmär-rystä ole muodostunut. Osallistujat ovat pitäneet ryhmän ohjelmasta, ja siihen on vaikuttanut osaltaan toiminnan suunnittelu yhdessä. Vähitellen on tullut aina mieleen uusia juttuja mitä ryhmässä voitaisiin tehdä. Asioita, joista on erityisesti pidetty, ovat olleet ulkona liikkuminen kuten lenkkipoluilla kävely, laavuilla käyminen ja makkaranpaisto, ruokailu, kahvilla käynti, kalastaminen, frisbeegolf, leikkuulaudan teko ja keilaus. Jos ryhmä jatkuisi, uusilla laavuilla ja lenkkipoluilla sekä uimahallissa haluttaisiin vielä käydä. Raha-asiat ovat aiheuttaneet huolta, ja

niihin liittyvä neuvominen ja asioinnissa auttaminen voisi osaltaan olla hyödyllistä. Lisäksi eh-dotettiin talvitoimintaa kuten luistelua, pilkkimistä ja lumilinnojen tekoa; etenkin talvella olisi kiva olla jotain toimintaa, koska silloin koetaan olevan masentavampaa kuin kesällä.

”Voidaan keskustella aina, mitä me tehdään tai käydään jossakin, se on hieno asia”

Osallistujat ovat kokeneet ryhmän kivana ja virkistävänä juttuna, josta jää mukavat muistot.

Ryhmään on ehditty tottua ja sitä jää kaipaamaan. Kolme osallistujaa ovat olleet hyvin aktiivi-sesti mukana ryhmässä ja heitä on harmittanut, jos on jäänyt yksikin kerta väliin. Ryhmään on haluttu mennä, vaikkei siitä välttämättä saisi edes esimerkiksi kuntoutustukea. On koettu paljon kivempana olla ryhmässä kuin yksin kotona. Ryhmän kanssa on myös mukavampi käydä eri paikoissa ja tehdä asioita kuin yksin. Kun ei ole tekemistä päivisin, menee helposti aika vain miettiessä asioita, ja se voi vaikeuttaa ulos lähtemistä. Kynnys voi olla korkea lähteä kotoa johonkin, ja siihen saattaa tarvita pienen kannustuksen; ryhmän kanssa ulos lähteminen on hel-pompaa. Ensimmäisillä kokoontumiskerroilla mietittiin ja suunniteltiin yhdessä ryhmän ohjel-maa, mikä varmasti auttoi ryhmäytymisessä ja ryhmähengen luonnissa, ja toi osallistujien oman äänen kuuluviin. Yhdessä ideointi on koettu kivana. Ryhmän kanssa on tullut käytyä monissa paikoissa, joihin ei itsekseen tulisi lähdettyä. Paikkakunnalla on havaittu olevan paljon erilaisia ulkoilukohteita ja muita mahdollisuuksia. Ryhmässä on oppinut, että voi lähteä itsekseenkin vaikka lammen rannalle ja paistamaan makkaraa, eikä tarvitse olla vain kotona; pitää vain us-kaltaa lähteä. Ryhmä on mahdollistanut joitakin asioita kuten keilauksen, jossa olisi vaikea käydä itsekseen, koska se on sen verran kallista, ja yksin olisi muutenkin haastavaa lähteä. Ryh-mässä on saanut myös onnistumisen kokemuksia sekä ideoita ja tietoa esimerkiksi yhdistysten toiminnasta; erästä osallistujaa kiinnostaisi tulevaisuudessa yhdistyksen perustaminen ja ryh-män tai kuntouttavan työtoiminnan vetäminen. Ryhmä on koettu hyvänä toimintamuotona ja aika on mennyt siinä nopeasti verrattuna vaikka päivätoimintaan. Korostettiin, että toiminnan on tärkeää olla mielekästä, hyödyllistä ja vapaaehtoista, koska silloin siihen on myös motivaa-tiota. Sellaisena kuntouttavan työtoiminnan työpajatoimintaa ei ole aina koettu.

”Mukavia ihmisiä ollut ympärillä ja ei tarvitse itsekseen olla”

Ryhmän 2 ohjaajat kertoivat, että ryhmä oli pieni, mutta se tiivistyi ja ryhmäytyi hyvin. Kolme osallistujaa osallistuivat melkein jokaiselle kerralle. Kaksi ryhmäläisistä olivat toisilleen tuttuja entuudestaan. Osallistujat ohjautuivat ryhmään aikuissosiaalityön, psykiatrian poliklinikan,

päihdetyön ja kuntouttavan työtoiminnan kautta, joissa tehtiin alkukartoitusta, ja sosiaalityön-tekijä ohjasi sen pohjalta ryhmään. Ohjaajat olivat tehneet esitteen ryhmästä jaettavaksi poten-tiaalisille osallistujille. Ryhmästä olisi tärkeää tiedottaa riittävän ajoissa työntekijöille ja koh-deryhmälle, jotta tavoitettaisiin mahdollisimman paljon asiakkaita. Ryhmän ohjelma ja tavoit-teet kehitettiin osallistujien toiveiden pohjalta. Leikkuulautojen teko oli sellainen ohjelmanu-mero, jonka koettiin tuoneen erityisesti onnistumisen kokemuksia. Ruoanlaitosta yhdessä pi-dettiin myös paljon. Aika paljon oli saatu ja ehditty tehdä kaikenlaista mitä oli toivottu. Vielä olisi kuitenkin haluttu käydä uimahallissa ja kuntosalilla, ja vielä enemmän tehdä ruokaa, ret-keillä ja käydä laavuilla. Ohjaajat olivat havainneet, että toiminnallisuuden kautta, yhdessä te-kemällä pääsee lähemmäksi ihmisiä ja tulee samalla keskustelua, mikä synnyttää uusia oival-luksia. Joillekin voi olla helpompi puhua toiminnan yhteydessä kuin paikoillaan istuen teke-mättä mitään. Ryhmässä on keskusteltu syvällisesti ja avoimesti asioista. Ohjaajat tuntuivat hy-vin sitoutuneilta ryhmään, heistäkin oli haikeaa luopua ryhmästä.

”Tässä on aika paljon niitä keskusteluja syntynyt toiminnallisuuden kautta”

Ohjaajat ovat kokeneet, että ryhmä on vaikuttanut positiivisesti osallistujien elämänlaatuun, ja heidän elämänhallintansa on lisääntynyt. Ajoista on pidetty kiinni ja on sitouduttu ryhmään.

Ryhmään sitoutuminen saattaa vaikuttaa jatkossa siihen, että pystyy sitoutumaan muihinkin juttuihin. Osallistujille on tullut enemmän selviä päiviä. Osallistujilta oli tullut ohjaajille pa-lautetta, että ryhmä on koettu mielekkäänä, ja kiva kun ei tarvitse olla vaan yksin kotona. Ryh-män aloittaessa osallistujia oli enemRyh-män, mutta osa siirtyi ryhmästä kuntouttavaan työtoimin-taan; oli toisaalta hyvä asia ja vaikutus sinänsä, että he pääsivät kiinni johonkin toimintaan.

Jäljelle jäänyt kolmen osallistujan ja kahden ohjaajan ryhmä oli pieni, mutta tiivis. Ryhmässä on tuettu toinen toisiaan. Siellä on ollut hyvä henki ja ”me-tunne”, niin osallistujilla kuin oh-jaajillakin. Osallistujat ovat pitäneet ryhmää hyvin tärkeänä. Heille oli ollut tärkeää tietää, mitä milläkin kerralla tehdään, ja he olivat aina hyvin varustautuneet tapaamiseen. Onnistumisen kokemuksia oli tullut etenkin leikkuulautoja tehdessä. Yhdessä toimiessa oli myös pystytty pu-humaan avoimesti syvällisistäkin asioista ja saatu sitä kautta oivalluksia. Tarvetta tällaiselle ryhmälle olisi varmaan useammillakin henkilöillä.

”Kyllähän tämä on lisännyt elämänhallintaa ihan jokaisen kohdalla ihan varmasti”

Elämänhallinta ja osallisuus -arviointilomakkeista palautui minulle ryhmän 2 alkumittauksesta kolme lomaketta ja loppumittauksesta kaksi, joten lomakkeiden tuloksia on vaikea analysoida luotettavasti. Jotkut lomakkeen kohdat näyttävät hieman parantuneen, jotkut taas huonontu-neen. Haastattelussa osallistujat kertoivat lomakkeen asioiden pysyneen melko lailla samana ryhmän alusta loppuun. Osallistujat kuitenkin sanoivat lomakkeita monitulkintaisiksi ja aika yleisellä tasolla oleviksi; riippuu tilanteesta, mitä niihin vastaa. Mitä elämän osa-aluetta esimer-kiksi tarkoitetaan. Parempia tuloksia voidaan myös antaa, kun haluttaisiin ryhmän jatkuvan, tai saatetaan vastata niin kuin odotetaan vastaavan. Toisaalta, kuten eräs osallistuja sanoi, ryhmän aikana on voinut sattua elämässä vastoinkäymisiä, jotka ovat ryhmästä riippumattomia, ja täl-löin tulos näyttää heikentyneen lomakkeessa, vaikka ryhmällä ei olisi siihen ollut vaikutusta.

Asteikkokysymykset ovat yleensäkin usein monitulkintaisia, ja ihmisillä on eri tyylejä vastata niihin. Jotkut esimerkiksi välttävät ääripäitä, ja jotkut voivat hetken mielijohteesta vastata mitä vain, vaikkei se vastaisi täysin totuutta. Myös ohjaajien mukaan lomakkeen täyttäminen oli havaittu haastavaksi, koska kysymykset olivat melko yleisellä tasolla; vaikuttavuus on ollut ehkä yksilöllisempää.