4. Sielu ja kuolema: eri näkökulmien vertailua
4.2. Ruumiin ulkopuoliset kokemukset
Se, mitä sielun erkaneminen ruumista tarkoittaa ja mitä Kirkon opetuksen mukaan tapahtuu sielulle sillä hetkellä, on tarkasteltavana olevan polemiikin suurimpia kysymyksiä. On syytä erottaa toisistaan kaksi eri tapausta, joissa voidaan puhua sielun erkanemisesta ruumista. Ensimmäinen tapaus on kuolinhetki - luonnollinen tilanne johon päättyy ihmisen maanpäällinen elämä.
Sen lisäksi on olemassa toisenlainenkin sielun erkaneminen ruumista, jota isä Serafim Rose ja Lev Puhalo tarkastelevat omissa teoksissaan. Kyse on mystisestä kokemuksesta, jossa ihminen kokee sielunsa olevan ruumiin ulkopuolella ilman, että kyse olisi kuolemaan liittyvästä tapauksesta.
Tämä erikoistapaus jää kuitenkin metropoliitta Hierotheoksen tarkastelun ulkopuolelle. Hän
68 Puhalo, 2015, s. 284
69 Vlachos, 2013, s. 55
tarkastele kirjassaan kuolinhetkeä ja kuoleman jälkeistä elämää, eikä tällaiset mystiset kokemukset kuulu hänen kirjansa tarkasteluun.
Isä Serafim Rosen näkemyksen mukaan Kirkon perinteestä löytyy esimerkkejä tilanteista joissa ihminen oli kohotettu oman ruumiillisen luonnon yläpuolelle ja sai vierailla näkymättömissä maailmoissa. Hän mainitsee muun muassa apostoli Paavalin mystisen kokemuksen (2 Kor, 12:2), jossa pyhä apostoli sai kohota kolmanteen taivaaseen. Apostoli mainitsee kokemuksessaan olleensa epätietoinen oliko hän silloin ruumissa vai ruumiin ulkopuolella. Isä Serafim Rose tekee tästä näystä johtopäätöksen, että sielu voi jossain muodossa kohota ylös taivaisiin ja nähdä paratiisin ja myös avaruuden henkien valtakunnan.70
Isä Serafim Rose esittää eräitä muitakin mystisiä kokemuksia, kuten esimerkiksi pyhän Antoniuksen näyn tulliporteista ja pyhän Andreaksen Kristuksen tähden houkan paratiisin ja kolmannen taivaan näkemiseen. Nämä esimerkit edustavat isä Serafim Rosen ajattelussa Jumalan armon vaikutuksesta ruumiin ulkopuolella tapahtuvia kokemuksia.
Lev Puhalo omassa kirjassa vastusta tällaista isä Serafim Rosen tulkintaa. Lev Puhalon näkemyksen mukaan todellinen Jumalan ilmoitus voi tapahtua vain ja ainoastaan ruumiissa joka on Pyhän Hengen temppeli. Ruumiin ulkopuolella tapahtuvat näyt ovat Lev Puhalon ajattelussa aina demonisia petoksia.71
Apostoli Paavalin kokemuksen tapauksessa, Lev Puhalo kiinnittää huomiota siihen, että itse apostoli sanoi olevansa epätietoinen, oliko hän ruumissa vai poissa ruumista.
Jumalan armon vaikutuksesta johtuvien mystisten kokemuksien lisäksi, Serafim Rose tarkastelee monenlaisia epäkristillisiä ja okkultistisia kokemuksia. Näissä ihminen erilaisiin menetelmin tukeutuen yrittää itse avata yhteyden näkymättömään maailmaan ja usein saada myös sielun erkanemaan ruumiista.
Hän pitää näitä kokemuksia todellisina ja näkee siinä ihmissielun joutuvan tekemisiin näkymättömän maailman pahojen henkien kanssa. Se näkymätön maailma mihin sielu joutuu
70 Rose, 2000, luku 7.4.
71 Puhalo, 2015, s. 51
okkultistisisessa kirjallisuudessa sielun erkanemisen yhteydessä vastaa isä Serafim Rosen ajattelussa Uuden Testamentin “avaruuden henkien valtakunta” käsitettä, joka ei ole taivas eikä helvetti, vaan tämän maailman näkymätön osa.72
Lev Puhalon ajattelussa nämä okkultistiset kokemukset jotka tapahtuvat ruumiin ulkopuolella eivät ole koskaan todellisia. Nämä näyt saattavat olla hallusinaatioita, jotka johtuvat lääkkeistä, joita ihminen saa hankalan terveystilanteen yhteydessä. Ne voivat myös olla mielenterveysongelmista johtuvia tai mielikuvituksen tuotteita. Samaan aikaan ne saattavat olla otollinen tilaisuus pahoille hengille täyttämään näitä näkyjä omilla valeilmestyksillä.73
Toinen tilanne, jonka yhteydessä voidaan puhua sielun erkanemisesta ruumista on kuolinhetki ja siihen läheisesti liittyvät näyt kliinisen kuoleman yhteydessä.
Isä Serafim Rosen mielestä on olemassa objektiivisia todisteita siitä, että sielu on silloin todellakin ruumiin ulkopuolella ja sen aistit toimivat ruumista riippumatta. Lääketieteessä tunnetaan tilanteita, joissa ihmiset pystyvät kliinisen kuoleman ajalta kertomaan heidän vieressään tapahtuneiden keskustelujen sisältöä tai ovat tietoisia siitä, ketkä kävivät vierailemassa heidän luonaan siinä aikana. On jopa olemassa tapauksia, joissa kliinisen kuoleman kokeneet potilaat pystyivät kuvaamaan viereisissä huoneissa tapahtuneita asioita.74
Isä Serafim Rose rinnastaa näitä kokemuksia kirkon perinteessä esiintyviin kuvauksiin joissa kuolinhetkellä sielu erkanee ruumista. Isä Serafim Rosen opetuksen mukaan sillä hetkellä aukea sielun hengellinen näköaisti ja se kohtaa henkimaailman olentoja, sekä hyviä, ettäpahoja. Isä Serafim Rosen teoksesta löytyy myös ajatus, jonka mukaan hengellisen näköaistin aukenemisen jälkeen sielu saattaa muutaman päivän liikkua näkymättömänä eri paikoissa. 75
Lev Puhalon kanta pysyy muuttumattomana suhteessa myös kuolinhetken liittyviin, sielun ruumiin ulkopuolella tapahtuviin kokemuksiin. Erityisesti hän pitää mahdottomana ajatuksena, että sielu leijuisi ilman ruumista eri paikoissa. Edellisessä luvussa esitettyjen argumenttien lisäksi,
72 Rose, 2000, luku 7.6.
73 Puhalo, 2015, s. 51
74 Rose, 2000, luku 1.1.
75 Rose, 2000, luku 10. The First Two Days after Death.
on vielä muutama syy miksi Lev Puhalo ei luota mihinkään kokemukseen tai ilmoitukseen joka tapahtuu ruumiin ulkopuolella.
Hän esittää seuraavan pyhän Gregorios Palamaksen opetuksen:
Pyrkimys viedä mieli ulos ruumista, siinä toivossa, että siinä näkisi jotain hengellisiä näkyjä, on pahimpien Hellenstisten (pakanallisten) erehdyksien ja monien harhaoppien juuri ja lähde. Se on demonien keksintö, ohje joka synnyttää hulluuden. Se on järjettömyyden jälkeläinen.76
Se tapahtuuko ilmoitus ruumissa vai ruumiin ulkopuolella, Lev Puhalo pitää selkeänä kriteerinä, jolla pystyy erottamaan Jumalan ilmoituksen demonisesta petkutuksesta.
Lev Puhaloa epäilyttää myös kokemukset, joissa ihminen koki kuolevansa, mutta sitten yllättäen palasi takaisin eloon. Hän tulkitsee näitä kokemuksia niin, että ne tarkoittaisivat sitä, ettei Jumala osa tehdä päätöstä pitääkö ihmisen kuolla vai jäädä eloon.77
Metropoliitta Hierotheos Vlachos omassa kirjassaan kommentoi näitä Lev Puhalon ajatuksia. Hän hyväksyy ajatuksen siitä, että hyvin usein näissä näyissä voi olla kyseessä lääkityksen aiheuttamat hallusinaatiot ja toisinaan demoniset näyt, mutta myös Jumalasta lähtöisin olevat näyt ovat mahdollisia. Yhtälailla mahdollisia ovat kokemukset joissa ihminen kokee olevansa ruumiinsa ulkopuolella.
Ensinnäkin pitää huomata, että poiketen Gregorios Palamaksen esittämästä opetuksesta kuolinrajakokemuksissa ei esiinny kenenkään omavaltaista pyrkimystä viedä mieltä ulos ruumista, vaan kyse on ihmisen omasta tahdosta riippumattomista tilanteista.
Systemaattisen patristisen tarkastelun sijaan, metropoliitta Hierotheos kertoo erään omakohtaisen kokemuksen läheisestä tuttavastaan Edessan piispasta Kallinikoksesta, joka koki tällaisen kuolinrajakokemuksen sairauden yhteydessä. Kokemuksen aikana hän näki itsensä ruumiin ulkopuolella ja pystyi jälkeenpäin kertomaan nähneensä, ketkä olivat häntä hoitamassa
76 Puhalo, 2015, s. 51
77 Puhalo, 2015, s. 98
ja vierailemassa hänen luonaan. Kallinikos myös uskoi kuolevansa sillä hetkellä, mutta yllättäen sai palata ruumiiseensa. Palatessaan tajuntaansa kokemuksen kokenut piispa vahvistui katumuksessa ja hänen elämänsä koki myönteisen hengellisen muutoksen.
Tämän esimerkin kautta metropoliitta Hierotheos esitti polemiikin kannalta kaksi tärkeätä näkökulmaa. Kun ihminen kokee kuolevansa, mutta palaa eloon, kyse ei ole Jumalan epäröinnistä vaan pelastusteosta. Kokemus saattaa aiheuttaa ihmisessä myönteisen elämänmuutoksen. Tämä muutos on tietynlainen hedelmä, jonka avulla voi yrittää arvioida kokemuksen laatua: oliko se luonteeltaan demoninen vai oliko kyse Jumalan armosta lähtöisin olevasta kokemuksesta?78 Isä Serafim Rose teoksessaan myös käsittelee tällaisia “virheitä”, joissa Jumala on ikään kuin ottamassa väärän sielun tästä elämästä pois, mutta sitten palauttaa sen takaisin:
Huolellinen tarkastelu osoittaa, ettei kyseessä ollut virhe vaan varoitus. Omassa rajattomassa ihmisrakkaudessa hyvä Jumala salli joidenkin sielujen palata ruumiiseensa pian kuoleman jälkeen, jotta helvetin näkeminen viimeinkin opettaisi heille iankaikkisen rangaistuksen, johon he eivät pystyneet uskomaan pelkkien sanojen perusteella.79