Rokkotaudit

Suomessa lapset sairastavat edelleen tiettyjä rokkotauteja. Rokkotaudeista tunnetuin lie-nee vesirokko. Muita tunnettuja rokkotauteja ovat vauvarokko, parvorokko, enterorokko ja tulirokko. Vesirokkoa aiheuttaa varicella-zostervirus. Vauvarokkoa aiheuttaa herpes-6 ja -7 -virus, parvorokkoa B19 -virus, enterorokkoa nimensä mukaisesti enterovirus ja tu-lirokkoa taas steprokokkibakteeri. Rokkotauteja yhdistää niille tyypilliset näppylät, pau-kamat, rakkulat tai ihottumainen usein punoittava alue. Rakkuloiden lisäksi oireena saat-taa olla lievää tai kovaakin kuumetta, lieviä flunssaoireita, kutinaa ja päänsärkyä. Rak-kuloita voi esiintyä taudista riippuen missä tahansa päin kehoa, jopa suussa. Rokkotaudit kestävät muutamasta päivästä viikkoihin. Hoito on oireenmukaista. Lisäksi lapselle on hyvä tarjota rauhallista tekemistä. Kuumetta voi tarvittaessa lievittää kuumelääkkeellä, kutinaa antihistamiinilla ja viileällä suihkulla. Hoitoon on hakeuduttava, mikäli herää epäilys tulirokosta, lapsen iho tulehtuu tai siinä ilmenee verenpurkaumia. (Vesikari 2008a, 231-234; Vesikari 2008c, 235-241; Jalanko 2009f; Storvik-Sydänmaa ym. 2015, 127-129; Renko 2016e; Renko 2016f; Renko 2016g.)

Enterorokko

Enterorokko on enteroviruksen aiheuttama kuumetauti, johon liittyy rakkuloita ja näppy-löitä etenkin suun, käsien ja jalkojen alueella. Rakkuloita ja näppynäppy-löitä voi ilmestyä myös esimerkiksi pakaroihin. Eterorokon itämisaika on 3-7 vuorokautta tartunnasta. Virus tart-tuu niin hengitystie-eritteiden kuin ulosteenkin välityksellä. Suomessa enterovirusinfek-tiot yleistyvät loppukesästä ja syksyllä. Yleisimmin enterorokkoa sairastaa alle kymmen-vuotiaat lapset, mutta se voi tarttua myös aikuisiin. Enteroviruksia tunnetaan yli 60 eri muotoa. (Helminen 2016; Jalanko 2016b.)

Monimuotoisuutensa vuoksi, enterovirus voi aiheuttaa myös hyvin monimuotoisia oi-reita. Tavallisimmillaan virustartunta voi oireilla tavallisena flunssana eikä niinkään rok-kona. Se voi aiheuttaa myös silmän sidekalvon tulehdusta tai aivokalvontulehduksen kal-taisia oireita kuten korkeaa kuumetta, voimakasta päänsärkyä ja niskajäykkyyttä. Entero-viruksen aiheuttama aivokalvontulehdus on kuitenkin vaaraton ja paranee itsestään.

Yleensä pari päivää ennen rakkuloiden tai näppyjen ilmaantumista, voi lapsella olla myös suuoireita, nielukipua tai vatsavaivoja. Infektiosta käytetään nimeä herpangiina, mikäli tauti ilmenee vain suutulehduksena. Suutulehduksen muoto muistuttaakin herpesviruksen aiheuttamaa suutulehdusta. Vaaleat, punoittavalle pohjalle muodostuvat rakkulat saatta-vat olla suuriakin ja muistuttasaatta-vat ulkonäöltään vesirokkorakkuloita. (Vuorinen 2011; Hel-minen 2016; Jalanko 2016b.)

Kyseessä on yleensä melko lievä tauti, joka paranee alle viikossa eikä se yleensä aiheuta komplikaatioita. Suussa olevat rakkulat saattavat kuitenkin kipuilla ja tehdä syömisen hankalaksi. Silloin lapselle voi tarjota viileää nestemäistä ruokaa kuten vellejä ja jäätelöä.

Jalkojen rakkulat saattavat olla myös kovin kipeitä ja häiritsevät kävelyä. Enterorokkoon ei ole olemassa varsinaista lääkitystä, mutta tulehduskipulääkkeet helpottavat mahdollista päänsärkyä ja muita kipuja. Enteroviruksen aiheuttamat, aivokalvontulehdusta muistutta-vat oireet voimuistutta-vat olla joskus niin komuistutta-vat, että tilanne vaatii sairaalatutkimuksia, muun mu-assa selkäydinnäytteen ottoa. Taudin leviämisen ehkäisemiseksi paras keino on huolelli-nen ja säännöllihuolelli-nen käsien pesemihuolelli-nen. (Helmihuolelli-nen 2016; Jalanko 2016b.)

Vauvarokko

Vauvarokko on nimensä mukaisesti vauvojen rokkotauti. Sitä aiheuttaa human herpesvi-rus 6 (HHV-6) tai human herpesviherpesvi-rus 7 (HHV-7), jonka aiheuttamia infektioita tavataan ennemmin muutaman vuoden vanhemmilla lapsilla. HHV-6 -viruksen aiheuttama tauti

sairastetaan tavallisimmin alle vuoden iässä, mutta viimeistään kahden vuoden ikään mennessä. Tauti tarttuu todennäköisimmin sylkikontaktin kautta. (Vesikari 2008a, 231-234; Renko 2016i.) Vesikarin (2008) mukaan HHV-6 ja -7 jäävät elimistöön sairastumi-sen jälkeen pysyvästi, josta ne erittyvät sylkeen. (Vesikari 2008a, 231-234.)

Vauvarokolle tyypilliset oireet ovat äkillisesti nouseva 39-40,5 ºC:n kuume joka kestää 3-5 päivää. Kuume myös laskee äkillisesti, jonka jälkeen vartalolle muodostuu lievää ihottumaa. Tässä saattaa olla hieman varioitumista, jolloin siis ihottuma tulee kuumeen vielä ollessa päällä tai päivän viiveellä kuumeen jo laskettua. Ihottuma on muodoltaan noin 2-5mm:n kokoisia vaaleanpunaisia läiskiä tai hieman iholla koholla olevia makulaa-risia papuloita. Ihottuma paikallistuu yleensä kasvoihin, käsiin, kaulalle, niskaan ja ylä-vartalolle. Ihottuman kesto vaihtelee muutamasta tunnista pariin päivään. Lapsi on mo-nesti myös ärtynyt ja levoton, mutta yleistila on muuten hyvä. (Vesikari 2008a, 231-234;

Renko 2016i.) Rengon (2016) mukaan suurin osa infektion saaneista kehittää vain kor-kean kuumeen ilman selkeitä paikallisoireita. (Renko 2016i.)

Vauvarokko ei vaadi erityisempää hoitoa vaan paranee itsestään. Lapselle voi kuitenkin antaa kuumeeseen ja ärtyisyyteen tulehduskipulääkettä. Taudin erottaminen muista infek-tioista on haastavaa kuumeen aikana. Jos lääkäriin kuitenkin hakeudutaan kuumeen ai-kana, saatetaan ottaa veri- ja virtsanäytteitä muiden syiden, kuten virtsatieinfektion pois-sulkemiseksi. (Jalanko 2017.)

Äkillinen kuumeen nouseminen saattaa aiheuttaa lapselle kuumekouristuksen. Kuume-kouristus voi liittyä joko korkeaan kuumeeseen, keskushermostoinfektioon tai molem-piin. (Vesikari 2008a, 231-234.) Jalangon (2017) mukaan itse kuumekouristus on sinäl-lään vaaraton ja loppuu itsestään, mutta jos kyse on lapsen ensimmäisestä kuumekouris-tuksesta, on hyvä olla yhteydessä lääkäriin. (Jalanko 2017.) Myös lakiaukile voi pingot-taa, joka saattaa herättää epäilyn meningiitistä. Tämä saattaa johtaa tarkempiin sairaala-tutkimuksiin. (Vesikari 2008a, 231-234.) Vesikarin (2008) mukaan HHV6 tai -7 -viruk-set saattavat aiheuttaa lapselle myös todellisen enkefaliitin eli aivokuumeen. Viruk-viruk-set saattavat jäädä myös piilevänä keskushermostoon, josta ne aktivoituvat elin- ja kantaso-lusiirtojen yhteydessä. (Vesikari 2008a, 231-234.)

Vesirokko

Vesirokko lienee rokkotaudeista yleisin. Sen sairastaa kylmän ilmaston maissa, kuten Suomessa yli 95% väestöstä lapsuudessa tai nuoruudessa. Vesirokkoa aiheuttaa virus ni-meltä varicella zoster (VZV). Virusta esiintyy vain ihmisillä. Sen esiintymishuippu on talvella ja keväällä, mutta sitä tavataan myös ympäri vuoden. Esiintymishuippuina kou-luissa ja päiväkodeissa on pieniä vesirokkoepidemioita. (Vesikari 2008c, 235-241.)

Varicella zoster -virus tarttuu hengitystie-eritteen ja ihorakkuloiden kautta. Myös vyö-ruusua sairastavalta voi saada tartunnan suorana kosketustartuntana rakkulasta. Vesiro-kon tartuttavuus on voimakasta ja sillä on pitkä itämisaika, 10-20 vuorokautta. Tartunnan jälkeen varicella zoster -virus lisääntyy ensiksi hengitysteiden epiteelillä, tonsilloissa eli nielurisoissa ja hengitysteitä ympäröivissä imusolmukkeissa noin 4-6 vuorokautta. Näistä virusta erittyy nielulimaan sekä verenkiertoon, josta se leviää kaikkialle elimistöön sekä iholle noin 7-14 vuorokautta tartunnasta. Viruksen levitessä muualle elimistöön, lapsi yleensä kuumeilee tai hänellä esiintyy muita lieviä yleisoireita, joista kerrotaan tarkem-min seuraavassa kappaleessa. Virus tartuttaa jo noin 2-3 vuorokautta ennen kuin näkyviä rakkuloita on iholle muodostunut. Viruksen levitessä iholle, ilmestyy ensiksi punaisia ko-houmia ja muutamien tuntien kuluessa alkaa iholle muodostumaan rakkuloita. Tartutta-misaika jatkuu yleensä noin 5-6 vuorokautta oireiden alusta. Rakkulat muuttuvat vähitel-len sameiksi ja painuvat kasaan keskeltä. Rakkulat muuttuvat ruviksi muutaman vuoro-kauden kuluessa. (Vesikari 2008c, 235-241; Renko 2016h.)

Vesirokon rakkuloita esiintyy tiheimmin vartalolla, kasvojen, pään ja hiuspohjan alueella.

Raajoissa rakkuloita on selkeästi vähemmän. Rakkuloita voi ilmaantua myös limakal-voille kuten suuhun ja ruuansulatuskanavaan. Mikäli rakkuloita on suussa runsaasti, voi se vaikeuttaa syömistä. Rakkuloiden koko, muoto ja määrä vaihtelevat suuresti. Ne voivat olla nuppineulanpään kokoisia tai hyvinkin kookkaita. Rakkuloita useimmiten ympyröi punainen aristamaton rengas. Rakkuloita esiintyy yhtä aikaa useassa eri vaiheessa ole-vina. Uusia rakkuloita muodostuu noin 3-4 päivän ajan. Rakkuloiden lisäksi lapsella saat-taa olla kuumetta, ruokahaluttomuutta, väsymystä ja päänsärkyä jo ennen näkyviä iho-oireita. Rakkulat saattavat myös kutista kovasti, etenkin rupeutumisvaiheessa. (Vesikari 2008c, 235-241; Renko 2016h.)

Perusterveillä lapsilla hoito tapahtuu kotona ja oireenmukaisena. Kuumetta voidaan alen-taa lapselle turvallisella parasetamolilla. Kutinaa voi lievittää apteekista saatavalla men-tolispriillä tai antihistamiinilla. Viileästä suihkustakin voi olla kutinaan apua. Paikallis-hoidosta on kuitenkin apua vain hetkellisesti. (Vesikari 2008c, 235-241; Renko 2016h.) Vesirokkoa sairastavaa lasta ei saa viedä päivähoitoon ennen kuin uusia iholeesioita ei enää muodostu, vaikka lapsi olisi saanut vesirokkorokotteen. Rokottamaton lapsi tulee hoitaa kotona, kunnes ruvet ovat kuivuneet. Tähän kuluu yleensä 5-6 vuorokautta ihottu-man alusta. (Renko 2017a.)

Tyypillisin komplikaatio vesirokkoa sairastavalla on pinnallinen ihotulehdus rakkulan ympärillä. Yleensä infektion aiheuttajana staphylococcus aureus- tai streptococcus pyogenes -bakteerit. Pieni ja pinnallinen tulehdus hoidetaan paikallisesti tai suun kautta annettavalla mikrobilääkkeellä. On hyvä kuitenkin muistaa, että vesirokkorakkulan ym-päristö punoittaa normaalistikin, mutta mikäli punoitus laajenee tai ruven alla esiintyy arkuutta, olisi hyvä olla yhteydessä lääkäriin. Vesirokkojen yhteydessä voi myös esiintyä syvempiä, vakavia bakteeri-infektioita. Näitä voi esiintyä joko kuivuvan ruven ympäris-tössä tai ilman pinnallista rakkulaa ihonalaiskudoksessa, lihaksessa tai faskiassa eli side-kudoksessa. Muita komplikaatioita voivat olla keuhkokuume, jolloin lapsella on kuivaa yskää tai hengenahdistusta tai aivokuume, jolloin lapselle ilmaantuu keskushermosto-oi-reita kuten tasapainovaikeuksia. Hoitoon olisi siis hyvä hakeutua, mikäli lapsella nousee korkea kuume, ilmenee keskushermosto-oireita, keuhkokuumeen oireita tai yleistila muu-ten laskee taudin aikana tai toipumisvaiheessa. (Vesikari 2008c, 235-241; Renko 2016h.)

Vesirokon sairastettuaan varicella zoster -virus jää latentiksi elimistöön. Soluvälitteisen immuniteetin heikentyessä iän myötä, virus reaktivoituu selkäytimessä, etenee sieltä sen-sorisia hermopäätteitä pitkin iholle ja puhkeaa vyöruusuna. Vaikka vyöruusu sairastetaan useimmiten aikuisiällä tai vanhuudessa, voivat immuniteettiä heikentävät lääkehoidot ku-ten glukokortikoidit ja solusalpaajat; sairaudet kuku-ten HIV ja syöpä tai elinsiirrot laukaista viruksen uudelleenaktivoitumisen jo aiemmin. (Nohynek & Leino 2017; Vesikari 2017.)

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos on lisännyt vesirokkorokotteen kansalliseen rokotusoh-jelmaan 1.9.2017 alkaen. Rokotteen tarkoituksena on suojata elimistöä vesirokolta, sen voimakkailta oireilta ja vakaviltakin jälkitaudeilta. Rokottamalla vesirokkoa vastaan väl-tytään muun muassa vesirokon aiheuttamien rakkuloiden infektoitumiselta ja ihon

laaja-alaiselta bakteeritulehdukselta, joka voisi johtaa sairaalahoitoon ja infektoituneiden rak-kuloiden arpeutumiseen. Rokotus ehkäisee myös vesirokkoviruksen mahdollisesti aiheut-tamaa aivotulehdusta ja keuhkokuumetta vastaan. Rokote on nimeltään Varivax ja se sältää eläviä, heikennettyjä vesirokkoviruksia. Rokote sisältää apuaineita, mutta se ei si-sällä tehosteaineita. Vesirokkorokotetta tarjotaan kansallisessa rokotusohjelmassa mak-sutta kaikille 1.1.2006 ja sen jälkeen syntyneille, jotka eivät ole sairastaneet vesirokkoa.

Keväällä 2018 vesirokkorokotteeseen ovat oikeutettuja siis kaikki koulussa viidennellä luokalla olevat. Vesirokon sairastaneen rokottamisesta ei ole haittaa, mikäli vanhemmat eivät ole varmoja onko lapsi sairastanut vesirokon. (Nohynek & Leino 2017; Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2018b.)

Parvorokko

Parvorokko (pikkurokko, erythema infectiosum) on parvovirus B19:sta aiheuttama infek-tio. Sitä esiintyy 5-15 -vuotiailla lapsilla ja sen esiintymishuippu on keväällä. Parvorokon tyypilliset oireet alkavat yleensä lievällä flunssalla, matalalla kuumeella ja päänsäryllä.

Parvorokon ensioireiden jälkeen ilmaantuvat ihottumaoireet ovat kaksivaiheisia. Viikon päästä ensioireista alkaa poskiin ilmaantua symmetristä punoitusta. Tätä oiretta kutsu-taankin nimellä ”slapped cheek”, koska se muistuttaa ulkonäöltään läimäytyksen jälkeä.

Punoitus kuumottaa, mutta ei arista. (Vesikari 2008b, 243-245; Renko 2016e.) Punoitta-van alueen symmetrisyys, lapsen hyvä yleistila ja aristamattomuus erottavat parvorokon bakteeriperäisestä selluliitista, jossa ihoalueen punoitus on epätarkkarajaisempi ja tuleh-dus ulottuu syvemmälle rasvakudokseen. (Renko 2016e; Käypä Hoito 2010.)

Tavallisesti noin 1-4 vuorokauden kuluttua punoituksen alkamisesta, ilmaantuu näppy-läistä ihottumaa vartalon etupuolelle, reisiin, pakaroihin ja olkavarsiin. Toisessa vai-heessa vartalon ja raajojen ihottuma kestää paljon kauemmin. Se saattaa jopa välillä hä-vitä, mutta palaa sitten uudelleen. Saattaa mennä jopa kolme viikkoa ja sitten ihottuma paalaa takaisin esimerkiksi rasituksen yhteydessä. (Vesikari 2008b, 243-245; Renko 2016e.)

Parvorokko ilmentyy terveillä lapsilla usein lievänä ja harvoin on tarvetta lääkärin käyn-nille. Mikäli kuitenkin lääkäriin lähtee, terveen lapsen parvorokkodiagnoosi perustuu lää-kärin tekemään silmämääräiseen arvioon vastaanotolla, eikä laboratoriotutkimuksia näin ollen tarvita. Hoito on puhtaasti oireenmukaista. Ihottumavaiheessa lapsi ei enää tartuta

virusta, joten tällöin lapsi voi osallistua päivähoitoon. (Vesikari 2008b, 243-245; Renko 2016d; Renko 2016e.)