Otiitti eli välikorvatulehdus

Otitis media acuta eli otiitti eli äkillinen välikorvatulehdus, tuttavallisemmin korvatuleh-dus, on useimmiten bakteerin aiheuttama tulehdus välikorvassa. Myös virus voi aiheuttaa korvassa tulehdusreaktion. Välikorvatulehdus on siis seurausta hengitystieinfektiosta ja onkin tunnetuin jälkitaudeista. Se on myös pelätty sen korkean uusiutumisriskin takia.

Välikorvatulehdusta aiheuttaa usein nenänielusta peräisin olevat bakteerit Streptococcus pneumoniae, Haemophilus influenzae tai Moraxella catarrhalis. Näitä bakteereita löytyy myös oireettomilta. (Ruohola & Renko 2016; Jalanko 2009h.)

Viruksen aiheuttaman hengitystieinfektion seurauksena syntyvä nenän, nenänielun ja korvatorvien limakalvojen turvotus johtaa korvatorven toimintahäiriöön sekä suojameka-nismin pettämiseen. Tämä taas aiheuttaa korvaonteloon alipainetta ja bakteerien ja virus-ten pääsyn nenänielusta välikorvaan. Mikrobien lopulta lisäännyttyä riittävästi, muodos-tuu paikallinen tulehdusreaktio ja välikorvaonteloon eritettä. (Jalanko 2009h; Ruohola &

Renko 2016.)

Välikorvatulehdusta sairastavat pikkulapset, puolivuotiaasta viisivuotiaaksi. Ikähaaru-kassa esiintyy hieman vaihtelua eri lähteissä. Sen sairastavuushuippu on noin yhden vuo-den iässä. Alle kaksivuotiaista jopa 70% sairastaa vähintään yhvuo-den välikorvatulehduksen ja noin 20% sairastaa tähän ikään mennessä useampia välikorvatulehduksia. (Jalanko 2009h; Heikkinen & Renko 2008, 161-169; Ruohola & Renko 2016.)

Suuri sairastavuus johtuu muutamasta eri seikasta. Pienen lapsen korvatorven anatomia ja kehittymättömyys mahdollistavat herkästi bakteerien kertymisen korvatorveen. Korva-torvi on rakenteeltaan lyhyt ja asento horisontaalinen. Myös pienten lasten puolustusme-kanismi on vielä kehittymätön. Välikorvatulehdus ilmaantuu usein ylähengitystieinfek-tion aikana tai sen jälkeen, jolloin sitä voidaan siis pitää flunssan jälkitautina. Suurinta ilmaantuvuus on talviaikaan. Lisäksi merkittäviä riskitekijöitä ovat päivähoito kodin

ul-kopuolella, vähintään yksi sisarus, välikorvatulehduksen esiintyminen muilla perheenjä-senillä sekä altistuminen tupakansavulle. Myös tutin käytön on todettu lisäävän välikor-vatulehduksen riskiä. (Heikkinen & Renko 2008, 161-169; Ruohonen & Renko 2016.)

Välikorvatulehduksen oireet alkavat usein 3.-4. päivänä ylähengitystieinfektio -oireilun alkamisesta. Oireet ovat hyvin samankaltaisia kuin ylähengitystieinfektion oireet; kuu-meilua, nuhaa, ärtyneisyyttä, levottomuutta ja ruokahaluttomuutta. Näitä ei kuitenkaan voida pitää luotettavina oireina välikorvatulehdukselle vaan viittaavat siis ennemmin ylä-hengitystieinfektioon. Itse välikorvatulehdus saattaa olla myös oireeton, mutta selkein ja luotettavin välikorvatulehdukseen viittaava oire on kuitenkin korvakipu. Ongelmana tässä usein on, että pieni lapsi ei osaa ilmaista välikorvatulehduksen oiretta. Pienillä lap-silla korvan harominen voi viitata äkilliseen välikorvatulehdukseen, mutta se ei oireena yksin riitä diagnoosiksi, vaan lapsella tulee olla myös ylähengitystieinfektio. (Heikkinen

& Renko 2008, 161-169; Käypä Hoito -suositus 2017.) Heikkinen ja Renko (2008) avaa-vat artikkelissaan erästä suomalaista tutkimusta, jonka mukaan 40%:lla välikoravaa-vatuleh- välikorvatuleh-dusta sairastavista lapsista ei ollut lainkaan korvakipua tai vanhemmat eivät osanneet tul-kita lapsen oireilua korvakivuksi. (Heikkinen & Renko 2008, 161-169.)

Välikorvatulehduksen hoidossa on keskeistä korvakivun hoitaminen. Kipua voidaan hoi-taa lapselle turvallisella parasetamolilla, 15-20 milligrammaa kiloa kohden, kolmesta nel-jään kertaa vuorokaudessa ja ibuprofeenilla, 10 milligrannaa kiloa kohden, kolmesti vuo-rokaudessa tai korvaamalla ibuprofeenin naprokseenilla, 5 milligrammaa kiloa kohden, kahdesti vuorokaudessa. Korvan tärykalvoa puuduttavat tipat saattavat auttaa myös kivun lievittymiseen, ja niitä voidaan antaa, mikäli tärykalvossa ei ole reikää, mutta niiden te-hosta ei ole tutkimusnäyttöä. (Käypä Hoito -suositus 2017.) Tarkemmin lapsen kivun ja kuumeen hoidosta lääkkeellisesti kappaleessa 3.1.1. Kuume yksittäisenä oireena.

Lääkäri arvioi onko tarpeen aloittaa antibioottikuuria. Mikäli välikorvatulehduksen dia-gnostiset kriteerit täyttyvät, voidaan antibioottihoito aloittaa. (Käypä Hoito -suositus 2017.) Diagnoosikriteerit sisältävät kolme kohtaa. 1) Lapsella pitää olla äkillisen infek-tion oireita, 2) välikorvassa on märkäistä eritettä ja 3) tärykalvolla näkyy äkillisen tuleh-duksen merkkejä, kuten pullotusta tai laikukasta verestävää punoitusta. Korvan vasaran varren alueen korostunut verekkyys tai tärykalvon yleinen punoitus eivät ole tarpeeksi luotettavia merkkejä äkillisestä välikorvatulehduksesta, koska niitä saattaa esiintyä

lap-sella itkun, rimpuilun tai jopa otoskoopin eli korvatähystimen suppilon aiheuttaman kor-vakäytävä-ärsytyksen vuoksi. Hoitopäätös pohjautuu siis aina huolelliseen diagnostiik-kaan. Välikorvan erite on flunssan aikana varsin tavallinen löydös. Eritelöydös ei kuiten-kaan edellytä yksinään antibioottihoitoa, mutta mikäli erite on märkäistä tai tärykalvolla on tulehduksen merkkejä, lääkäri harkitsee antibioottihoidon aloitusta. Lapsen korvien tutkiminen otoskoopilla on diagnostiikan perusta. Onkin siis tärkeää, että lapsi istuu tu-kevasti vanhemman sylissä ja vanhempi pitää hellästi, mutta napakasti lasta aloillaan.

(Ruohola & Renko 2016.)

Osalla lapsista antibioottihoito nopeuttaa korvassa olevan eritteen ja muiden korvatuleh-dukseen liittyvien oireiden häviämistä. Suurimmalla osalla lapsista korvan erite häviää myös ilman antibioottihoitoa muutamassa viikossa. Tällöin kontrollikäynti on kuitenkin tarpeen 2-3 päivän kuluttua, mikäli lapsen vointi ei ole muuttunut. Keittosuolatipat sekä nenän limakalvoa supistavat suihkeet auttavat lähinnä hengitystieinfektion oireisiin ja helpottavat siten lapsen oloa. Antihistamiinin käytöllä ei ole osoitettu olevan suotuisaa vaikutusta välikorvatulehduksen parantumiselle. (Käypä Hoito -suositus 2017.)

Antibioottihoidon tueksi olisi hyvä aloittaa myös probioottikuuri mahdollista antibiootti-ripulia ehkäisemään. Renko (2017) avaa näytönastekatsauksessaan yhteenvetona useam-masta lumekontrolloidusta tutkimuksesta, että antibioottikuurin yhteydessä probioottia saaneista 9%:lle ilmaantui ripulia, kun taas vastaava luku lumetta saaneista oli 20%. Tut-kimuksissa käytetyt probioottit vaihetelivat, mutta eniten tutTut-kimuksissa olivat olleet käy-tössä Suomessakin myynnissä olevat valmisteet Lactobacillus rhamnosus GG ja Saccha-romyces boulardii. (Renko 2017b.)

Jalangon (2009) mukaan lääkäriin olisi hyvä lapsen kanssa lähteä, mikäli flunssainen lapsi muuttuu kivuliaaksi tai alkaa heräillä yöllä. (Jalanko 2009h.) Käypä Hoito -suosi-tuksessa (2017) taasen mainitaan, että mikäli lapsi herää yöllä kipuun ja kotoa löytyy tar-vittava kipulääkitys, ei yöllä kannata lähteä päivystykseen vain antibioottihoidon arvioin-tiin. (Käypä Hoito -suositus 2017.) Mikäli lapsen kipu ei kuitenkaan helpota kotoa löyty-villä kipulääkkeillä tai lapsen vointi on muuten heikko, voi päivystykseen tulla mihin vuo-rokauden aikaan tahansa. Muita syitä lääkärissä käymiselle ovat pienen lapsen flunssan pitkittyminen yli kahden viikon mittaiseksi, leikikäinen lapsi sanoo korvan olevan ki-peä, korva alkaa vuotamaan märkää, lapsen silmät alkavat rähmiä tai herää epäily, että lapsen kuulo on huonontunut. Mikäli lääkärissä on jo käyty ja aloitettu antibioottihoito,

mutta korvan märkiminen ei lopu usean päivän antibioottihoidosta huolimatta tai lapsella on ilmastointiputket ja hän muuttuu kivuliaaksi tai korva alkaa vuotaa, olisi lääkäriin hyvä ottaa uudelleen yhteyttä. (Jalanko 2009h; Käypä Hoito -suositus 2017.)