Recovery experiences – palautumisen mekanismit

Palautumiseen vaikuttaa persoonallisuuden lisäksi myös psykologiset prosessit eli palautumisen mekanismit (Pennonen 2011). Sonnentag ja Frizt (2007) on luonut mallin, recovery experiences, jonka mukaan ponnistelujen ja palautumisen malliin kuuluvat psykologinen irrottautuminen työstä sekä rentoutuminen (Meijman & Mulder 1998), kuten jo aiemmin on tuotu ilmi (ks. alaluku 2.3.1).

KUVIO 10. Palautumisen mekanismit Sonnentagia & Friztiä (2007) mukaillen

Palautumisen mekanismeista tärkein on psykologinen irrottautuminen ja sitä on tutkittu selvästi kaikista eniten (Kinnunen ja Feldt 2009). Psykologisella palautumisella tarkoitetaan työhön liittyvän toiminnan ja ajattelun lopettamista. Psykologisessa irrottautumisessa ei siis ole kyse ainoastaan fyysisestä irrottautumisesta työpaikasta tai työtilanteesta vaan kyse on myös irrottautumista työhön liittyvistä tunteista sekä ajatuksista (Sonnentag & Fritz 2007), jonka vuoksi psykologinen irrottautuminen onkin keskeinen osa palautumista (Sonnentag & Fritz 2015). Vapaa-ajalla työtehtävien suunnittelu, sekä työsähköpostiin, Wilmaan tai puheluihin vastaaminen kuormittavat samoja fysiologisia prosesseja kuin varsinainen työkin, ja näin ollen kuormittuminen jatkuu. Vapaa-ajan onnistunut psykologinen irrottautuminen työstä on selvästi yhteydessä vähäiseen psyykkiseen

Palautuminen

Psykologinen

irrottautuminen Rentoutuminen Taidon

hallintakokemukset Kontrolli

vapaa-ajalla

oirehtimiseen, palautumisen tarpeeseen sekä hyvään unen laatuun (Sonnentag & Fritz 2007). Lisäksi palautumista estää työasioiden negatiivinen ajattelu, jotka herättävät kielteisiä tunteita ja näin ollen ylläpitävät korkeaa virittymisen tasoa (Cropley & Zijlstra 2011). Kuitenkin työasioiden ongelmasuuntautunut pohdinta ei ole haitallista palautumisen ja hyvinvoinnin kannalta, sillä tällainen pohdinta voi ratkaista tilanteen, joka aiheuttaa stressiä tai tuottaa siihen ratkaisusuunnitelman (Kinnunen, Feldt, Sianoja, De Bloom, Korpela & Geurts 2017).

Näiden lisäksi onnistuneella psykologisella irrottautumisella on vaikutusta myönteiseen mielialaan sekä lievään väsymykseen ennen nukkumaan menoa (Sonnentag & Bayer 2005). Illan aikana työstä irrottautuminen onnistuneesti korreloi positiivisesti aamulla levollisemman ja myönteisemmän mielialan kanssa ja näin ollen myös töihin lähteminen tuntui hyvälle (Kinnunen & Feldt 2009).

Vastaavasti väsymys ja negatiivinen mieliala aamulla ovat olleet taas yhteydessä heikkoon psykologiseen irrottautumiseen työstä (Sonnentag, Mojza, Binnewies & Scholl 2008).

Pitkät työpäivät, aikapaineet (Sonnetag & Bayer 2005), työhön liittyvät emotionaaliset ristiriidat sekä työn ja vapaa-ajan välillä olevat heikot aikarakenteet vaikeuttavat psykologista irrottautumista (Sonnetag ym. 2010), sillä ne lisäävät mahdollisuutta työstä murehtimiseen. Lisäksi psykologisten vaatimusten kasvaessa on todettu myös palautumisen tarpeen kasvavan (Jansen, Kant & van den Brandt 2002, 322-340). Työstä irrottautumisen ongelmiin vaikuttaa myös työhön liittyvien vaikutusmahdollisuuksien vähäisyys (Grebner, Semmer & Elfering 2005) sekä työn suuret vaatimukset (van der Hulst, van Veldhoven & Beckers 2006, 11-19). Työstä palautumiseen vaikuttaa myös kodin ja työn väliset ristiriidat (Jansen, Kant, Kristensen & Nijhuis 2003, 479-491). Työn voimavarat, kuten sosiaalinen tuki, työsuhteen varmuus sekä vaikutusmahdollisuudet motivoivat työntekijää ja näin ollen edistävät yksilön työstä irrottautumista sekä palautumista. (Schaufeli &

Bakker 2004, 293-315).

Työstä irrottautuminen on entistä vaikeampaa, sillä muuttunut työympäristö ja tietotekniikan lisääntyminen vaikuttavat siihen, että työnteko ei rajoitu enää ainoastaan työpaikalle. Palautumisen näkökulmasta on oleellista, että työn ja kodin välillä on selkeä raja, sillä se auttaa rakentamaan psykologista etäisyyttä muun elämän ja työn välille. Rajojen muututtua vähemmän selviksi, etääntyminen työn vaatimuksista on vaikeampaa ja helposti työnteko venyy iltamyöhään, jolloin työstä irrottautuminen on selkeästi haasteellista. (Cropley, Dijk & Stanley 2006, 181-196; Sonnentag

& Kruel 2006, 197-217)

Toisena tärkeänä tekijänä recovery experiences- mallissa toimii rentoutuminen, koska sillä on tärkeä rooli työpäivän jälkeisen aktivaatiotilan laskemisessa normaalille tasolle (Sonnentag & Fritz 2007) jolloin myönteinen tunnetila vahvistuu, sydämen syke hidastuu sekä lihasjännitys purkaantuu eli psykofysiologinen aktivaatiotaso laskee. Rentoutuneeseen tilaan voi päästä monella eri tavalla, kuten erillisillä rentoutumisen tekniikoilla tai vain olemalla. Tällaisia esimerkkejä ovat muun muassa luonnossa liikkuminen, kirjan lukeminen tai musiikin kuuntelu. Työkuormituksen aiheuttavien kielteisten tunteiden vaikutus on nähty vähenevän rentoutumiseen liittyvien myönteisten tunteiden myötä. Hyvin illan aikana rentoutunut koki itsensä levollisemmaksi (Sonnentag, Binnewies & Mojza 2008) ja mieliala koettiin vähemmän alakuloiseksi seuraavana aamuna ja näin ollen myös töihin lähtö tuntui myönteiseltä (Kinnunen & Feldt 2009). Kaiken kaikkiaan vähäinen väsymys, psyykkinen oirehtimien, palautumisen tarve sekä uniongelmat ovat yhdistetty vahvasti rentoutumisen kokemukseen (Sonnentag & Fritz 2007).

Kolmas tärkeä tekijä palautumisessa on taidon hallintakokemukset eli uusien tai entisten voimavarojen vahvistaminen (Sonnentag & Fritz 2007). Tällaisia mahdollisuuksia tarjoaa uusien asioiden opettelu tai muut asiat, kuten tanssi tai kielten opettelu. Uusien asioiden oppiminen vaatii ponnisteluja sekä asettaa vaatimuksia, mutta samalla uusien asioiden oppiminen elämän eri osa-alueilla vahvistavaa kuitenkin luottamusta omiin taitoihin. Taidon hallintakokemukset vaikuttavat positiivisesti vähäisiin depressiivisiin oireisiin, väsymykseen sekä palautumisen tarpeeseen (Sonnentag& Fritz 2007). Lisäksi sen on havaittu vaikuttavan seuraavana aamuna koettuun positiiviseen aktivisuuteen, mutta ei ole havaittu kuitenkaan vaikuttavan mielialan vakauteen (Sonnentag ym. 2008). Lomalta töihin palattaessa taidon hallintakokemusten on nähty olevan yhteydessä vähäisempään töihin palatessa koettuun väsymykseen (Fritz & Sonnentag 2006).

Psykologinen irrottautuminen ja rentoutuminen toimivat myös muuntautuvana tekijänä (Siltaloppi ym. 2009). Henkilöt, joilla oli työpaikallaan vähän vaikutusmahdollisuuksia eivätkä pystyneet irrottautumaan työstään, kokivat enemmän palautumisen tarvetta kuin työntekijät, jotka kykenivät irrottautumaan työstään. Psykologisen irrottautumisen nähtiin suojaavan työn vähäisten vaikutusmahdollisuuksien haitallisilta vaikutuksilta. Jos työn vaatimuksia on runsaasti, suojasi rentoutuminen uupumusasteisen väsymyksen lisääntymiseltä. Muuntavana tekijänä työn epävarmuuden ja palautumisen tarpeen välillä nähtiin myös rentoutumisen rooli tärkeäksi.

(Kinnunen, Mauno & Siltaloppi 2010). Henkilöt, jotka eivät pystyneet rentoutumaan epävarmassa työtilanteessa, kokivat enemmän palautumisen tarvetta, kun ne henkilöt, jotka rentoutuivat paremmin.

Toisaalta taas rentoutumisen nähtiin vaikuttavan positiivisesti palautumisen tehokkuuteen niillä, jotka palautuivat lähtökohtaisesti huonommin sekä epävarman työtilanteen seurauksena kuluneiden voimavarojen palautumisessa. Palautumisen lisäksi unen laatu sekä yöunet ovat erittäin tärkeässä asemassa hyvinvoinnin ylläpitämisessä sekä palautumisessa, sillä nukkuessa elimistön toiminnot kerkeävät rauhoittua niin, että fysiologiset voimavarat pystyvät palautumaan. Huonolla yöunella on vahva yhteys mielialan vaihteluun, väsymykseen, suoriutumistason laskuun (Myllymäki & Kaartinen 2009) sekä palautumisvaikeuksiin ja työuupumukseen (Kinnunen & Feldt 2009).

Yksilölliset voimavarat voivat yhdessä koetun työn vaatimuksen kanssa käynnistää motivaatiota ja hyvinvointia tukevan tai terveyttä sekä hyvinvointia heikentävän prosessin. Motivaatiota sekä hyvinvointia edesauttava prosessi voi käynnistyä, kun yksilölliset voimavarat (palautumisen mekanismit, persoonallisuuden voimavarat) sekä koetut työn voimavarat (myönteinen ilmapiiri, esimiehen tuki, vaikutusmahdollisuudet) ovat vahvat verrattaessa koettuun työn vaatimuksiin (työn määrä, aikapaine, päätösten vaativuus ja henkinen kuormittavuus). Kohtuuttomat työn vaatimukset suhteessa yksilön- sekä työn voimavaroihin johtavat hyvinvoinnin ja terveyden heikkenemiseen.

Työhyvinvointi kehittyy, kun kokemus työn vaatimuksista ja voimavarojen suhteesta muuttuu, jolloin voimavarat vahvistuvat tai vaatimukset vähenevät. Tällöin ponnistelut työssä pärjäämisen näkökulmasta vähenevät ja yksilöllä jää jäljelle enemmän voimavaroja. Palautumisen mekanismien kuten psykologisen irrottautumisen, rentoutumisen ja taidon hallintakokemusten nähdään välittävän työolojen vaikutuksia työhyvinvointiin, jolloin työoloissa tapahtuva myönteinen muutos siirtyy myönteisesti myös palautumisen mekanismeihin, tehostamalla mekanismeja, jotka lisäävät työhyvinvointia. (Tirkkonen, 2013, 45-46).

Sonnentagin ja Frizin mukaan palautumiseen vaikuttaa myös kontrollin määrä vapaa-ajalla.

Palautumista edistää se, minkä verran yksilö pystyy itse päättämään mitä tekee, milloin, ja kuinka paljon. Kontrollin merkitys perustuu siihen havaintoon, että kontrolli edistää yksilön hyvinvointia sillä kontrollin tunne voi edistää yksilön pystyvyysuskoa sekä pätevyyden tuntemuksia, jolloin vaikutus hyvinvointiin on positiivinen. Tällöin kontrolli toimii ulkoisena voimavarana. Sonnentagin ja Friztin (2007) mukaan kontrollin tunne vapaa-ajalla on yhteydessä vähäiseen psyykkiseen oireiluun, väsymykseen, vähäisiin depressiivisiin oireisiin, unihäiriöihin sekä palautumisen tarpeeseen. (Sonnentag & Frizt 2007.)