Tutkielmassani on käynyt ilmi, että entomofagia ja hyönteisten kasvattaminen ei ole täysin
toimivat nimenomaan Suomessa. Miten juuri suomalaiset saadaan ostamaan hyönteisiä kaupoista ja saadaanko ällötyksen tunteita hälvennettyä? Myös hyönteisten kasvihuonepäästöjen määrän epävarmuus on asia, joka on otettava huomioon kehittäessä hyönteisten massatuotantoa.
Yleisesti voidaan sanoa, että tutkimusta hyönteisten syömisestä ja niiden kasvattamisen vaikutuksista ympäristöön tarvitaan lisää. Jos hyönteisiä halutaan markkinoida nimenomaan ympäristöystävällisinä tuotteina ja osana kestävämpää elintarvikejärjestelmää, on niiden kasvatus tehtävä kestävällä tavalla. Esimerkiksi hyönteisten ravintona tulisi käyttää mahdollisimman vähän resursseja vaativaa ravintoa, kuten biojätettä. Hyönteisten ekologisuudelta voi hävitä merkitys, jos hyönteisten kasvattamiseen tarvitaan erikseen tuotettua rehua, puhuttaessa nimenomaan massatuotannosta. Toisaalta, jos hyönteisten kasvattamisesta ei Suomessa tule massatuotantoa, voivat myös mahdolliset ympäristövaikutukset jäädä pienemmiksi. On kuitenkin muistettava, että hyönteiset vaativat proteiinikiloa kohti vain murto-osan ravinnosta, vedestä ja maa-alasta lihantuotantoon verrattuna, joten ehkä myös massatuotantovaiheessa hyönteisten kasvatus olisi ekologisempaa kuin lihan (van Huis ym.
2013). Myös hyönteisten kasvattamiseen tarvittavien konttien energianlähteinä olisi tuettava uusiutuvia energianlähteitä, jotta kasvatus ei olisi yhteydessä fossiilisten polttoaineiden tukemiseen. Suomessa näitä energianmuotoja voisivat olla esimerkiksi tuuli- ja aurinkoenergia.
Jos ajatellaan Itä-Suomen yliopistoa ja Amican lounasruokaloita, ihanteellisessa tilanteessa yliopisto voisi kasvattaa omavaraisesti hyönteisiä, kuten kotisirkkoja, uusiutuvilla energianlähteillä ja hyödyntää hyönteisten ravintona lounasravintoloista syntyvää biojätettä.
Näin voitaisiin myös edistää kiertotaloutta. Toisaalta kysymykseksi jää muun muassa se, kuinka paljon tilaa ja minkälaisia resursseja todellisuudessa tarvittaisiin, että hyönteisiä saataisiin tuotettua riittävästi lounasravintoloiden käytettäväksi? Näihin kysymyksiin voitaisiin hakea vastausta esimerkiksi EntoCube Oy:n toimihenkilöiltä.
Jos hyönteisiä halutaan markkinoida nimenomaan ekologisempana vaihtoehtona lihalle, suomalaisten kuluttajien pitäisi ylipäätään olla tietoisempia oman ruuankulutuksensa ympäristövaikutuksista. Kuten WWF Suomen tutkimus osoitti, suomalaiset ovat kiinnostuneita ruokansa ympäristövaikutuksista, mutta eivät välttämättä tiedä faktoja, mitkä tekijät aiheuttavat enemmän negatiivisia ympäristövaikutuksia, kuin toiset (WWF Suomi 2017).
Naudanlihankulutusta tulee vähentää ja kasvisruokaa lisätä, jotta ruuan alkutuotannosta saadaan kestävämpää. Jotta suomalaiset saadaan kuluttamaan kestävästi tuotettuja hyönteisiä, on ihmisille tarjottava enemmän tietoa asiasta. Kuten Piha (2017) totesi, länsimaalaisten ällötyksen
tunteita voitaisiin hälventää joko vetoamalla ihmisten tunteisiin aististrategian avulla, tai järkeen opetusstrategian avulla. Pihan mukaan molempia keinoja tarvitaan, mutta Pohjoismaissa opetusstrategia voisi toimia tehokkaammin (Piha 2017). Myös opiskelijoiden kyselystä nousi esille molempien strategioiden piirteitä. Osa opiskelijoista sanoi, että hyönteisiä voitaisiin alkaa syömään, jos ihmisillä olisi mahdollisuuksia päästä kokeilemaan hyönteisruokaa. Toiset olivat puolestaan sitä mieltä, että he kaipaavat tietoa enemmän, ennen kuin aikovat itse maistaa hyönteisiä. Suomalaiset tarvitsevat lisää tieto siitä, mitä hyönteisten syöminen on, miksi sitä harjoitetaan ja minkälaisia haasteellisuuksia sen kanssa voi ilmetä. Hyönteisten ei voida sanoa olevan suoraan ratkaisu maailman ruokakriiseihin ja ilmastonmuutokseen, ja mainostaa hyönteisiä tulevaisuuden ruokana vain sen takia, että se on innovatiivista tulevaisuuden ruokaa, vaan ihmisten pitää saada riittävästi tietoa sen kaikista eri puolista. Hyönteisten syöminen ja kasvattaminen on monella tapaa kestävästi kannattavaa, mutta sitä ei voida pitää ainoana totuutena.
Miten siis markkinoida hyönteisiä suomalaisille kuluttajille? Hyönteisten markkinointia voidaan ajatella kestävästi tuotettuna myös ympäristökannalta. Koska suomalaiset kuluttajat ovat jatkuvasti kiinnostuneempia ruuan ympäristövaikutuksista, saattavat kuluttajat muuttaa ruokatottumuksiaan myös sen takia, ja ehkä lähemmäs hyönteisten syömistä. Näin markkinointi voi toimia niille kuluttajille, ketkä ovat huolissaan ympäristöstä. Myös terveellisyys on yksi markkinointikeino hyönteisille, sillä hyönteiset sisältävät hyviä rasvoja, toisin kuin muut eläinperäiset tuotteet, varsinkaan naudanliha, joka sisältää epäterveellisiä kovia rasvoja.
Hyönteisiä voitaisiin tämän lisäksi markkinoida lihankorvikkeena ja nimenomaan sekasyöjille, eli niille, jotka syövät sekä kasvis- että lihaperäistä ruokaa, jotka haluavat syödä terveellisemmin ja mahdollisesti myös ympäristöystävällisemmin. Ja vielä, jos hyönteisistä saadaan kehitettyä lihaa muistuttavia tuotteita, voi se lisätä lihansyöjien innokkuutta syödä hyönteisiä, kuten lihankorvikkeiden toimivuutta arvioiva tutkimus on osoittanut (Hoek ym. 2011). Tutkimuksen mukaan lihankorvikkeiden on muistutettava lihaa, jotta lihansyöjät saataisiin vähentämään lihankulutustaan (emt.). Toisaalta voidaan miettiä, tarvitseeko suomalaisille erikseen markkinoida hyönteisiä jos he vaikuttavat jo olevan hyönteiskansaa ja kiinnostuneita hyönteisten syömisestä? Ovatko suomalaiset automaattisesti hyönteisruuan kuluttajia, vaikka se onkin täysin uusi asia?
matalahintaista ruokaa yliopistojen lounasruokaloissa ja syövät sitä ruokaa, mitä tarjotaan.
Lounasravintoloiden ruokatarjonnasta päättävät usein kunnat. Kunnilla saattaa puolestaan olla tavoitteena lisätä ihmisten hyvinvointia terveellisellä ruualla, joka on myös kestävästi tuotettua.
Lounasruokaloilla on näin hyvä mahdollisuus tuoda kuluttajille esille uusia ruokia, kuten etnisiä ruokavaihtoehtoja ja monipuolisempaa kasvisruokaa. Voi olla, että monet opiskelijat maistavat ensimmäisiä kertoja vaikkapa quornia, soijarouhetta tai tofua juuri Amican lounasravintoloissa. Näin FFS:llä on myös mahdollisuus tuoda syötävät hyönteiset kuluttajien maistettavaksi ja mahdollisesti hyväksytyksi. Kun tarkastellaan yhdessä sekä opiskelijoiden vastauksia kyselyyn että asiantuntijahaastattelun 1 vastauksia, voidaan todeta, että hyönteisillä voi todella olla hyvä mahdollisuus Joensuun kampuksen lounasravintoloissa, sillä sekä FFS, että kampuksen opiskelijat ovat kiinnostuneita asiasta. Maku tuli tärkeänä asiana ilmi myös opiskelijoiden mielipiteissä siitä, mitkä asiat vaikuttaisivat siihen, söisivätkö he hyönteisiä vai eivät. FFS voisikin nyt tulevaisuudessa kokeilla rohkeasti hyönteisiä raaka-aineena lounasravintoloissa ja ottaa vastaan opiskelijoiden mielipiteitä niiden mausta ja muista ominaisuuksista. Toisaalta jos hyönteiset ovat korkeahintaisia, niitä voi olla vaikeampi saada koko yliopiston maistettavaksi ja se voisi myös osaltaan rajoittaa opiskelijoiden halua ostaa hyönteisruokaa. Tämän vuoksi esimerkiksi hyönteisten kasvattamisen pitäisi ensin lisääntyä, jotta hyönteisiä olisi enemmän saatavilla.
Julkisen ruokapalvelun kautta voidaan siis toteuttaa tietoista ruokakasvatusta (Risku-Norja ym.
2010). Jos Amican lounasravintolat olisivat valmiita kokeilemaan hyönteisiä raaka-aineena, mikseivät myös muut julkiset ruokapalvelut olisi samalla kannalla? Esimerkiksi kouluruokailussa ja työpaikkojen ruokailoissa voisi myös olla mahdollisuuksia. Ja jos jo nuorille lapsille tarjotaan kouluissa ja päiväkodeissa hyönteisistä valmistettua ruokaa, he kasvavat ajatukseen, että on täysin normaalia syödä hyönteisiä. On kuitenkin pidettävä mielessä, että lapset eivät ehkä itse päättäisi sitä mitä he syövät, vaan myös heidän vanhemmillaan saattaa olla sanomista tähän. Luultavasti vanhemmat ihmiset pitäisi aluksia saada vakuutetuiksi, että hyönteisruoka on terveellistä ja ympäristöystävällisempää, kuin liha.
Toisaalta ei voida olettaakaan, että kaikkien suomalaisten pitäisi tulevaisuudessa syödä hyönteisiä, kuten kaikkien ei tarvitse syödä mitään muutakaan ruokaa, mitä eivät itse halua syödä.