Maapallon tarve kestävämmälle elintarvikejärjestelmälle on merkittävä. Väestömäärän jatkuvasti kasvaessa ja lihankulutuksen yleistyessä, maapallon luonnonvarat ovat valtavan paineen alla. Kestävämpi elintarvikejärjestelmä tarkoittaisi koko elintarvikeketjun, tuottajien, jakelijoiden ja kuluttajien toimintatapojen muuttamista kestävämpään suuntaan niin, että luonnonvarojen kulutus ei ole niiden uusiutumiskykyä nopeampaa (European commission 2016). Arvioin tässä kohdassa toteuttamiani asiantuntijahaastatteluja muiden tutkimusten valossa ja pyrin näiden kautta selvittämään, voivatko hyönteiset olla osa kestävää elintarvikejärjestelmää. Tässä vaiheessa on hyvä muistuttaa tarkemmin mieleen käsite kestävästä elintarvikejärjestelmästä. Useiden määritelmien kautta tarkoitan sillä elintarvikkeiden tuotantoa, jakelua ja kuluttamista, joka hillitsee ilmastonmuutoksen voimistumista, turvaa biologisen monimuotoisuuden sekä säästää luonnonvaroja (emt.).
Kestävän elintarvikejärjestelmän keinoja voivat olla muun muassa ruuan paikallinen tuotanto, lihansyönnin vähentäminen kasvisruokaa lisäämällä, sekä luonnonmukaiset viljelytavat (Sage 2012).
Tutkimusten mukaan hyönteiset kuluttavat vähemmän maa-alaa, ravintoa ja vettä, sekä aiheuttavat vähemmän kasvihuonepäästöjä, kuin lihantuotanto. Esimerkiksi ravinteita hyönteiset tarvitsevat 12 kertaa vähemmän kuin nauta, neljä kertaa vähemmän kuin lammas sekä puolet vähemmän kuin sika ja broileri, tuottaakseen saman määrän proteiinia (van Huis ym. 2013). Samoin hyönteisten tuotanto aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä merkittävästi vähemmän kuin nauta, sika ja broileri, sillä yleisesti energian tarve on vähäisempi (emt.). Päästöjen määrä
aiheuttavat myös metaanipäästöjä. Toisaalta niiden sanotaan olevan yksiä ainoita hyönteislajeja jotka tekevät näin (emt.). Tämän lisäksi sanotaan, että hyönteiset voisivat kasvaa syömällä esimerkiksi ruuantuotannosta syntyvää biojätettä, joka on itsessään jo merkittävä päästöjen aiheuttaja maailmanlaajuisesti (Sage 2012). Näin hyönteisten kasvattamiseen ei välttämättä tarvittaisi muuten tuotettua ravintoa. Hyönteisten kasvattaminen ja tuottaminen kuulostaa siis melkein liian hyvältä ollakseen totta, kun ajatellaan kestävämpiä ratkaisuja maailman elintarvikejärjestelmälle. Onko asia kuitenkaan näin yksinkertainen? Pohdin tätä seuraavaksi asiantuntijahaastattelujen kautta.
Haastattelun mukaan asiantuntijalla 2 on monipuolisia mielipiteitä hyönteisten syömisen ja kasvattamisen kestävyydestä. Hän sanoo kestävyyden olevan teoriassa mahdollista, mutta sen riippuvan täysin siitä, miten hyönteisten kasvattaminen ja syöminen toteutetaan. Hän tuo kuitenkin esille faktan, että hyönteisten kasvatus vaatii esimerkiksi minimalistisesti maa-alaa, jota taas tarvitaan enemmän suurempien tuotantoeläinten kanssa. Hyönteiset vaativat myös vähemmän vettä ja ne aiheuttavat vähemmän kasvihuonepäästöjä, kuten esimerkiksi FAO:n raportti toteaa. Asiantuntijan 2 mukaan hyönteisten tuotannon todellisia päästömääriä voidaan kuitenkin mitata vasta sitten, kun kasvatus on saavuttanut suuremman sfäärin. Hän sanoo kasvisruuan olevan kaikista paras keino vähentää ruuantuotannosta syntyviä päästöjä, mutta ei usko suuremman ihmismäärän siirtyvän kasvisruokavalioon lähiaikoina. Hyönteiset voisivat näin olla eläinperäisistä proteiinilähteistä huomattavasti ekologisempi tapa, kuin lihansyönti.
Hyönteisten kasvattamisen ja syömisen eettisyyteen ei asiantuntija 2 osaa sanoa, onko se sen eettisempää, kuin minkään muunkaan eläimen tuotanto. Hän myöntää, että hyönteiset voivat olla kivuntuntevia, älykkäitä ja oppimiskykyisiäkin. Tämän vuoksi tarpeetonta kivun aiheuttamista tulee välttää ja hyönteiset tapetaan yleensä saattamalla ne horrostilaan, mitä tapahtuu myös luonnollisesti. Jos siis hyönteisten kasvattamista ja tappamista verrataan esimerkiksi karjan tai sikojen kasvatusoloihin ja teurastukseen, voidaan miettiä, kumpi niistä on epäeettisempää.
Asiantuntija 3 on samoilla linjoilla asiantuntijan 2 kanssa. Hänen mukaansa kestävään elintarvikejärjestelmän kehittämiseen ei ole yhtä ratkaisua, mutta tärkeimpinä mainitsee kasviperäiset proteiinilähteet ja yleisesti kasvispainotteisemman ruuan suosimisen. Hyönteiset voivat olla osa kestävää elintarvikejärjestelmää ja ne ovat hänen mielestään pidemmän päälle ajateltuna ekologisesti kestävämpi vaihtoehto lihantuotannolle. Hän kuitenkin huomauttaa, että hyönteiset pitää myös tuottaa kestävällä tavalla. Hän toteaa, että ”Se ei ole itseisarvo, että kun
on hyönteinen, niin se on sama kuin kestävä tuotanto. Ne hyönteiset täytyy tuottaa myös kestävästi.” (asiantuntija 3). Kestävyys riippuu myös vahvasti esimerkiksi siitä, mitä hyönteisille syötetään. Jos sirkoille syötetään samaa rehua kuin broilerille, ei se tee sirkoista sen kestävämpiä. Toisaalta asiantuntija 3 sanoo, että hyönteiset tuottavat niin sanotusti sadon nopeammin, kuin esimerkiksi broileri, joten hyönteiset ovat siinä suhteessa kestävämpiä.
Esimerkiksi kotisirkat tuottavat sadon noin neljässä viikossa, jonka aikana sirkka kasvaa munasta täysikasvuiseksi syötäväksi yksilöksi (EntoCube Oy 2017). Asiantuntija 3 sanoo myös, että jos hyönteisiä verrataan märehtijöihin, proteiinia saadaan tuotettua pienemmällä määrällä energiaa. Hän painottaa kuitenkin sitä, että on loppujenlopuksi ihmisen oma valinta, syödäänkö hyönteisiä vai ei, eikä hän välttämättä usko koko ihmiskunnan siirtyvän hyönteisruokaan. Maa- ja metsätalousministeriöllä ei asiantuntijan 3 mukaan ole virallista kantaa syötäviin hyönteisiin, mutta ministeriö kannustaa yleisesti innovatiivisuuteen elintarvikesektorilla. Hän painottaa kuitenkin, että reunaehtona uusille elintarvikkeille on se, että markkinoilla olevat elintarvikkeet ovat turvallisia ja niistä annetaan riittävät tiedot kuluttajille. Ministeriö näkee lähtökohtaisesti hyönteisissä mahdollisuuden elintarvikkeena, mutta myös valkuaislähteenä kotieläinten rehussa.
Haastatteluista nousi esille siis varteenotettavia asioita, jotka täytyy ottaa huomioon pohdittaessa sitä, kuuluvatko hyönteiset kestävään elintarvikejärjestelmään. Kuten asiantuntijat 2 ja 3 sanoivat, hyönteisten syöminen ja tuottaminen ei ole automaattisesti kestävää, vaan myös kasvatus on tehtävä kestävällä tavalla. Sillä, mitä hyönteiset syövät ja miten niiden ravinto puolestaan on tuotettu, on merkitystä tuotannon kestävyyteen. Asiantuntija 2 toi esille mielenkiintoisesti myös sen, ettei esimerkiksi hyönteisistä aiheutuvia päästöjä voida vielä täysin tietää, koska hyönteisten massatuotanto ei vielä käynnissä. Vasta sen jälkeen, kun hyönteisiä tuotetaan enemmän, voidaan arvioida näitä vaikutuksia tarkemmin. Toisaalta tutkimukset osoittavat faktan, että hyönteiset tarvitsevat kasvaakseen vähemmän energiaa ja ravinteita, kuin lihantuotanto, joten sen valossa hyönteiset ovat kestävämpi ratkaisu. On kuitenkin pidettävä mielessä, että vaikka esimerkiksi FAO kertoo raporteissaan hyönteisten syömisen ympäristöystävällisyydestä ja sen mahdollisuuksista ruokaturvan mahdollistajana maailmanlaajuisesti, asiasta tarvitaan lisää tietoa ja tutkimusta. Näin on sanonut esimerkiksi Kalifornian yliopiston tohtori Mark Lundy, jonka mukaan hyönteisten syömisen kestävyyttä on liioiteltu siihen nähden, että tutkimusta aiheesta on tehty huomattavan vähän (Time Inc.
Eli onko hyönteisten syöminen ja tuottaminen osa kestävää elintarvikejärjestelmää?
Haastattelujen ja muiden tutkimusten kautta voidaan todeta, että hyönteiset voivat olla osa kestävää elintarvikejärjestelmää, mutta on otettava huomioon myös se, että kaikkia hyönteisten kasvattamisen ympäristövaikutuksia ei voida vielä sanoa, koska tuotanto on vielä pientä. On myös otettava huomioon, miten hyönteiset tuotetaan ja se, että aihe tarvitsee enemmän tutkimusta. Eli mahdollisuuksia kestävyyteen on, mutta käytännössä asiat ovat monimutkaisempia, kuin osa tutkimuksista ja raporteista väittää.
Kun katsotaan kaikkien haastateltujen asiantuntijoiden ja opiskelijoiden kyselyn vastauksia ja mielipiteitä syötävistä hyönteisistä, voidaan huomata, että suurin osa vastaajista oli kiinnostunut aiheesta. Kukaan asiantuntijoista ei ollut sitä mieltä, ettei hyönteisillä olisi mahdollisuuksia tulevaisuuden Suomessa ja yliopistoruokaloissa. Kaikki olivat aiheesta kiinnostuneita ja näkivät sillä mahdollisuuden, kunhan tietyt muuttujat otetaan huomioon.
Tutkimustulokseni osoittavat, että hyönteisillä tosiaan on hyvät mahdollisuudet päästä osaksi kestävää elintarvikejärjestelmää ja jopa yliopiston lounasruokaloita. Joensuun kampuksen opiskelijat ovat kiinnostuneita hyönteisten syömisestä ja jopa yliopiston lounasruokaloista vastaava Fazer Food Services sanoo hyönteisten olevan jonain päivänä mahdollisuus lounastarjonnassa. Kuten asiantuntija 2 haastattelussaan totesi, ideaalisessa tapauksessa Itä-Suomen yliopisto voisi kasvattaa hyönteisiä omissa tiloissaan, ja yliopistoruokalat voisivat käyttää niitä raaka-aineinaan. Toisaalta tämä prosessi olisi luultavasti todella hidas, sillä ensin on otettava selvää siitä, kuinka kannattavaa hyönteisten kasvatus olisi.
Vaikka kyselystä kävi ilmi, että opiskelijat olisivat kiinnostuneita hyönteisten syömisestä, ei se välttämättä takaa sitä, että he aikovat syödä hyönteisiä ja että siitä tulisi normaali osa suomalaisten ruokailutottumuksia. Mutta jos kuluttajat pikkuhiljaa tottuisivatkin ajatukseen hyönteisten käytättämisessä ruuassa, voi muutoksella olla suurempikin mahdollisuus. Tässä voisi olla mahdollisuuksia myös muuhun kuin yliopistoruokaloihin, kuten kouluruokaloihin ja työpaikkaruokaloihin, sekä ihmisten arkeen. Kuluttajien asenteiden pitäisi muuttua lähemmäksi hyönteisiä hyväksyvämmiksi eli ihmisten pitäisi miettiä uudelleen hyönteisten rooli yhteiskunnassa: Hyönteiset voisivat kuulua osaksi ruokavaliotamme, eivätkä ne ole pelkästään tuholaisia ja ällöttäviä luontokappaleita. Ihmisten asenteet hyönteisiä kohtaan ovat jo muuttumassa ja tekemieni kyselyjen ja haastattelujen perusteella voidaan sanoa, että monet suomalaiset ovat sitä mieltä, että hyönteiset ovat osa tulevaisuuttamme. Mutta tulevaisuuden arvoitukseksi jää, onko hyönteisillä käytännössä millaiset mahdollisuudet olla pysyvämpänä
osana suomalaisesta ruokakulttuuria. Ja jos Suomessa, ja muualla länsimaissa, aiotaan tulevaisuudessa kasvattaa hyönteisiä massatuotannolla, on sen kestävyyden ja eettisyyden haasteet otettava huomioon.
5 POHDINTAA