Tutkielman aineistoa analysoitaessa esiin nousi jatkuvasti uusia teemoja ja kysymyksiä, jotka osaltaan laajensivat tutkimusta. Tämä kertoo mielestäni siitä, kuinka laaja ja moniulotteinen tutkielman aihe on, ja kuinka monella eri tapaa sitä voidaan käsitellä ja tutkia. Lisätutkimuksen mahdollisuudet ovat täten valtavat. Entomofagian mahdollisuuksia analysoitaessa esille nousi merkittäviä haasteita ja kysymyksiä, jotka haluan ottaa tässä kohdassa tarkemmin esille.
Keskeisimmiksi haasteiksi nousivat hyönteisten kasvattamisen kestävyys ja eettisyys, suomalaisten ja muiden länsimaalaisten ällötys hyönteisiä kohtaan, kuluttajien vastaanotto hyönteisruualle, sekä hyönteisten markkinointi. Uusia haasteita nousee varmasti esille jatkuvasti hyönteiskeskustelun kiihtyessä ja kuluttajien mielenkiinnon herätessä. Voi myös olla, että tulevaisuudessa esille nousee riskejä, joita ei ole osattu ennustaa. Haasteiden tarkastelemisen jälkeen tuon esille niiden mahdollisia ratkaisuja, josta siirryn tulevaisuuden mahdollisiin skenaarioihin.
Ensimmäisenä haasteena on hyönteisten kasvattamisen kestävyys ja eettisyys. Kuten asiantuntijahaastatteluista kävi ilmi, ei hyönteisten syöminen ja kasvattaminen ole automaattisesti kestävää, vaan myös kasvattaminen on tehtävä kestävin menetelmin. Hyönteiset tarvitsevat kasvaakseen ravintoa, jonka tuottamiseen tarvitaan erikseen resursseja. Kuten asiantuntija 3 sanoi, jos hyönteisille syötetään samaa ravintoa, kuin broilerille, ei hyönteisten kasvattaminen ole välttämättä sen ekologisempaa. Esimerkiksi EntoCube Oy sanoo verkkosivuillaan kasvattavansa kotisirkat syömäkelpoisella ruokajätteellä ja korkealaatuisella rehulla (EntoCube Oy 2017). Yritys ei kuitenkaan kerro tarkemmin, minkälaista heidän käyttämänsä rehu on ja miten se on tuotettu. Ruokajätteen käyttäminen hyönteisten ravintona on puolestaan lähempänä kestävää elintarvikejärjestelmää, ja näin voitaisiin edistää kiertotaloutta. EntoCube-kasvatuskonttien sisällä toimii automatisoitu ilmastojärjestelmä, sillä hyönteiset tarvitsevat kasvaakseen oikeanlaisen lämpötilan ja olosuhteet. Tähän järjestelmään tarvitaan luultavasti myös energiaa, jonka alkuperä tulee ottaa huomioon, kun mietitään sitä, kuinka ekologisesti kestävää hyönteisten kasvatus on. Onko energia peräisin fossiilisista energianlähteistä vai uusiutuvista? Myös hyönteisten kasvattamisen todelliset kasvihuonepäästöjen määriä on haasteellista arvioida, ennen kuin kasvattaminen on saavuttanut
suuremman mittakaavan, kuten asiantuntija 2 totesi haastattelussaan. Epävarmuus siitä, minkälaisia vaikutuksia hyönteisten massakasvatuksesta on päästöjen kannalta, voi tuoda esille haasteita, kun mietitään hyönteisten massatuotannon kehittämistä niin Suomessa, kuin kansainvälisestikin. Thaimaassa hyönteisten, ja erityisesti sirkkojen, kasvatus on kuitenkin jo saavuttanut massatuotannon, joten voitaisiinko sen kautta tutkia enemmän hyönteisten aiheuttamia päästömääriä ja muita ympäristövaikutuksia?
Hyönteisten kasvattamisen eettisyys on yksi merkittävä kysymys, kun puhutaan hyönteisten massatuotannosta. Avoimeksi jää, miten hyönteisten hyvinvointi otetaan kasvatusolosuhteissa huomioon. Tarvitsevatko esimerkiksi kotisirkat jonkinlaisia virikkeitä kasvatuskontteihinsa, jotta ne voivat paremmin? Entä onko hyönteislajien kesken eroavaisuuksia siihen, miten tietoisia tai kipua tuntevia ne ovat? Tuntevatko hyönteiset ylipäätään kipua? Esimerkiksi Suomen Vihreä puolue on ollut hyönteisten syömistä vastaan juuri sen takia, että osa hyönteisistä on kognitiivisesti kyvykkäitä (Iltalehti 8.6.2017). Hyönteisten oikeuksien kysymykset voivat joidenkin mielestä tuntua liioitteluilta, jos mietitään, kuinka pieniä hyönteiset ovat ja niiden kasvatusta verrataan muiden yleisempien tuotantoeläinten, kuten sian tai broilerin, tietoisuuksiin ja kasvatusolosuhteisiin. Asia on kuitenkin otettava huomioon, jos aikaisemmat tutkimukset eivät selvästi osoita, että hyönteiset eivät tuntisi kipua tai etteivät ne olisi tietoisia. Esimerkiksi FAO:n raportissa Edible insects – Future prospects for food and feed security (van Huis ym. 2013) sanotaan, että on epävarmaa, kuinka paljon ja lajikohtaisesti hyönteiset tuntevat kipua, mutta joidenkin tutkimusten mukaan ainakin osa hyönteisistä omaisi jonkinlaisen kipuaistin. Hyönteiset ovat eläviä olentoja, joten niiden kasvatusolosuhteilla on merkitystä, kuten kaikkien muidenkin tuotantoeläinten. Toisaalta voi olla, ettei hyönteisruuan kulutukseen vaikuta se, miten hyönteiset voivat. Esimerkiksi Vinnarin (2010) mukaan suomalaiset syövät lihaa siitä huolimatta, että he tietävät minkälaisissa oloissa eläimet elävät.
Toisaalta taas Mononen ja Silvasti (2012) toteavat, että tuotantoeläinten hyvinvoinnista on tullut yksi ruuan uusista laatumääreistä. Miten eettiset kysymykset tulevat siis toimimaan hyönteisten kanssa?
Haasteista toisena on suomalaisten ja yleensäkin länsimaalaisten ällötys hyönteisiä kohtaan ja sen vaikutukset hyönteisruuan kulutukseen. Tämä liittyy osaltaan myös kuluttajien vastaanottoon ja hyväksyntään. Länsimaalaisten ihmisten ällötyksen ja inhon tuntemukset voivat olla suurena
syömisestä, oli joitakin henkilöitä, keitä ajatus ällötti. Erityisesti opiskelijoita ällöttivät karvaiset hämähäkit ja limaiset hyönteiset. Jos suomalaisten inhon ja ällötyksen tunteet hyönteisiä kohtaan ovat liian suuret ja ylittävät innokkuuden määrän, on niin sanotulla hyönteisbuumilla Suomessa haasteellinen tulevaisuus. Pihan (2017) mukaan ällötyksen tunteista voitaisiin päästä eroon aisti- ja opetusstrategioilla, mutta kuinka ne käytännössä toimisivat ja miten nopeaa muutos olisi?
Kauanko kestää, että ihmisten ällötys muuttuu? Entä ovatko strategiat jäljessä jos hyönteisruokaa saadaan jo nyt kaupoista?
Kolmantena haasteena on se, miten kuluttajat tulevat vastaanottamaan hyönteiset ruokana, kun kokonaisia hyönteisiä aletaan myymään elintarvikkeeksi Suomessa. Ovatko suomalaiset innoissaan kokeilemassa hyönteisruokaa vai eivät? Jos suuremmalla kaavalla suomalaiset eivät jostain syystä pidäkään hyönteisruuasta, voi se vaarantaa hyönteisten syömisen yleistymisen.
Vaikka tutkimukset ovat osoittaneet, että suomalaiset olisivat ”hyönteiskansaa” kiinnostuksensa vuoksi, ei se takaa, että Suomessa aletaan kuluttamaan hyönteisiä yleisemmin. Ihmiset saattavat olla aluksi kiinnostuneita maistamaan hyönteisruokaa, mutta on myös syytä pohtia sitä, miten kuluttajien mielenkiinto saadaan pidettyä yllä uutuudenviehätyksen jälkeen. Voidaan myös pohtia, mitkä ovat syynä siihen, että nyhtökauran innostus on lähiaikoina laskenut (Karjalainen 22.7.2017). Esille nousee tämän lisäksi hyönteisten syömisen turvallisuus, joka tuli ilmi opiskelijoiden kyselyssä. Vaikka opiskelijat eivät sinänsä olleet huolissaan hyönteisten syömisen turvallisuudesta, herätti se silti kysymyksiä. Suomalaisilla ei ole yleisesti tietoa hyönteisten syömisestä, mitä hyönteisiä voi syödä, miksi hyönteisiä syödään, tai miten hyönteisiä käytetään ruokana. Asia on eri, kuin nyhtökauran ja härkiksen kanssa, koska nämä kasviperäiset proteiinilähteet on tehty suomalaisille tutuista raaka-aineista. Hyönteiset eivät ole suomalaisille tuttuja raaka-aineita ruuanlaitossa, vaan niitä on päinvastoin perinteisesti pidetty tuholaisia, jotka halutaan mahdollisimman kauas ruuasta. Myös hyönteisten allergiapotentiaali on otettava huomioon, kuten asiantuntija 3 totesi. Esimerkiksi kalalle ja äyriäisille allergiset ihmiset eivät välttämättä voi syödä hyönteisiä (Entosense inc.). Haasteeksi jää, miten kuluttajat tulevat ylipäätään vastaanottamaan hyönteisruuan jos heillä ei ole riittävästi tietoa hyönteisten syömisestä?
Vaikka on suurelta osin kuluttajien omissa käsissä, mitä he kuluttavat, vaikuttaa ruuan markkinointi jonkin verran päätöksiin. Neljäntenä haasteena on siis se, miten hyönteisiä saadaan markkinoitua suomalaisille niin, että kuluttajat innostuvat ostamaan hyönteisruokaa kaupoista tai valitsemaan sitä lounasravintoloissa. Hyvän markkinoinnin tarve nousi esille
myös opiskelijoiden kyselyssä. Uutuudenviehätys on yksi asia, mikä voi saada ihmiset ostamaan hyönteisiä. Uutuudenviehätys saattaa vaikuttaa siihen, että ihmiset kokeilevat tuotetta, mutta mikä olisi pidemmän päälle markkinointikeinona hyönteisten kohdalla?
Markkinoidaanko hyönteisiä perustuen sen terveellisyyteen tai ympäristöystävällisyyteen tai mainostetaanko sitä maukkaana vaihtoehtona lihalle? On myös muistettava, että jos markkinat ovat kohdistettu tietylle ihmisryhmälle, saattaa se ohjata ainoastaan sen ihmisryhmän toimintaa.
Esimerkiksi, jos hyönteisiä markkinoidaan terveelliseksi ruuaksi, joka sisältää paljon proteiinia, kuitua ja hyviä rasvoja, voidaan sen kuluttaminen kohdentaa terveellisyyttä arvostaviin ihmisiin, kuten urheilijoihin. Miten Suomessa tullaan siis markkinoimaan hyönteisiä?
Fazer alkoi myymään marraskuun 2017 lopulla pääkaupunkiseudulla maailman ensimmäistä sirkkaleipää, joka sisältää kolme prosenttia kotisirkkoja (Acheta domesticus). Miten Fazer on lähtenyt markkinoimaan tätä uutuustuotettaan? Vaikka Fazer Leipomot Suomen toimitusjohtaja Markus Hellström ”hehkuttaa” sirkkaleipää Fazerin verkkosivuilla (Cision News 23.11.2017), ei omasta mielestäni sirkkaleipää ole markkinoitu kovinkaan näyttävästi. Fazer Leipomot Suomen innovaatiojohtaja Juhani Sibakov sanoo kuitenkin, että kotisirkat ovat muun muassa hyvä proteiinin ja hyvien rasvahappojen lähde, joten markkinointi on ainakin osittain terveysperäistä (emt.). Fazer Leipomo mainostaa myös olevansa innovatiivinen toimija, joka kehittää jatkuvasti tuotteitaan eteenpäin. Tämä kävi ilmi myös asiantuntijan 1 haastattelussa.
Innovatiivisuus voi näin olla myös yksi markkinointikeinoista. Fazer on innovatiivinen yritys, joka on ajan hermoilla, joten se haluaa olla yksi hyönteisruuan ensimmäisistä tuottajista Suomessa. Mutta miten kuluttajat päätyvät ostamaan sirkkaleipää myös jatkossa uutuudenviehätyksen ja innovatiivisen ajattelun jälkeen? Miksi kuluttajat ostaisivat hyönteisistä tehtyä leipää jos se maistuu samalta, kuin tavallinen leipä, joka ei sisällä hyönteisiä? Proteiinia voi lisätä leipään muillakin raaka-aineilla, eikä kolmen prosentin sirkkamäärä välttämättä tee leivästä paljoakaan proteiinipitoisempaa kuin tavallinen leipä. Kysymyksenä nousee myös esille se, mistä Fazerin käyttämät kotisirkat ovat peräisin ja miten ne on kasvatettu?