Rakentamiseen ja kotitalouksiin kohdistuvat toimenpiteet

Kansallisesti on käynnissä lukuisia toimenpiteitä ja ohjelmia rakennusten ja asumisen energiatehokkuuden parantamiseksi. Rakennussektoriin ja kotitalouksiin kohdistuvilla ohjaustoimenpiteillä pyritään sekä energiatehokkuuden parantamiseen että päästöjen vähentämiseen ja uusiutuvan energian käytön lisäämiseen. Nämä keinot vaikuttavat sekä päästökauppaan kuuluviin että sen ulkopuolelle jääviin rakennussektorin toimialoi-hin. Rakennussektorin säästötavoitteet kohdistuvat pääpiirteissään ympäristöhallinnon toimialaan, kun taas kotitalouksiin sekä energiantuotantoon ja -toimittamiseen liittyvät toimenpiteet ovat Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnan alla.

Työ- ja elinkeinoministeriö asetti laaja-alaisen toimikunnan valmistelemaan uusia energiasäästötoimia kansallisten energiasäästötavoitteiden toteuttamiseksi. Energiate-hokkuustoimikunta tarkasteli kaikkia yhteiskunnan osa-alueita. Toimikunnan työ tulok-sena saatiin 125 energiatehokkuuteen liittyvää toimenpidekorttia, jotka ajoittuvat vuosi-en 2009-2020 väliselle ajalle. Toimikunnan ehdottamat toimvuosi-enpiteet edellyttivät jatko-valmisteluja, joissa arvioitiin toimeenpanotapa ja otettiin huomioon energiatehokkuuden lisäksi muut kuten terveyteen, kustannuksiin ja toteutettavuuteen liittyvät vaikutukset.

(Valtioneuvoston periaatepäätös 2010; Energiatehokkuustoimikunta 2009)

Toimenpidekorteista 52 on suunnattu rakentamiseen ja 22 kotitalouksiin. Rakenta-miseen liittyvät toimenpiteet kohdistuvat neljään ryhmään: uudisrakentaminen, korjaus-rakentaminen, yhdyskuntarakentaminen ja kaavoitus sekä käyttö ja ylläpito, joiden toi-menpidekortit painottuvat säädös-, talous- sekä toiminnalliseen menetelmä- ja informaa-tio-ohjaukseen. Kotitalouksiin liittyvät toimenpidekortit liittyvät kuluttajaperusteiseen ohjaukseen säädösohjauksen sijasta. (Energiatehokkuustoimikunta 2009)

Vuonna 2010 Ympäristöministeriö kutsui Sitran ja Tekesin kanssa laajan asiantunti-jajoukon kartoittamaan parhaat keinot energiaviisauden edistämiseksi rakennetun ympä-ristön kannalta. Työn tuloksena syntyi toimintaohjelma ERA17 – Energiaviisaan raken-netun ympäristön aika 2017, jonka päätavoitteena on saavuttaa Suomelle asetetut ener-giatehokkuustavoitteet kolme vuotta etuajassa eli vuonna 2017. Toimintaohjelma kan-nustaa olemaan energiatehokkuuden ja vähäpäästöisyyden kärkimaa. Toimintaohjelma sisältää 31 toimenpide-ehdotusta, jotka jakautuvat viiteen eri ryhmään: maankäyttöön,

hajautettuun energiantuotantoon, rakentamisen ohjaukseen, kiinteistöjen käyttöön ja omistukseen sekä osaamiseen. (Ympäristöministeriö 2010a)

Rakentamisen ohjaus

Rakentamisen ohjaus sisältää seitsemän toimenpide-ehdotusta, joista merkittävin on rakentamismääräysten portaittainen kiristäminen. Rakentamismääräysten asteittaista kiristymistä kuvataan ”tiekartalla”, joka mahdollistaa säännösten ja määräysten enna-koinnin toimintaympäristössä. Rakentamismääräykset perustuvat yhteiseurooppalaiseen rakennusten energiatehokkuutta koskevaan säätelyyn. Lähtökohtana on rakennusten energiatehokkuusdirektiivin kansallinen toimeenpano sekä kokonaisenergiatarkastelun ja eri lämmitysmuotojen ympäristövaikutusten sisällyttäminen rakentamismääräyksiin.

Uudisrakentamisen energiatehokkuutta on ohjattu lämpöhäviöihin liittyvillä vähim-mäisvaatimuksilla. Vuonna 2010 uudisrakentamisen energiatehokkuutta parannettiin 30

% kiristämällä lämpöhäviövaatimuksia. Vuonna 2012 parannettiin uudisrakennusten energiatehokkuutta 20 % aikaisempaan määräystasoon verrattuna. Samalla uudisraken-tamiselle asetettiin vaatimuksia kokonaisenergiatehokkuudesta, jossa eri energiamuodot on painotettu poliittisesti päätetyillä energiamuotokertoimilla. Kokonaisenergiatarkaste-lun tavoitteena on asettaa parempi vertailumahdollisuus eri rakennusten välille. Vuonna 2014 on odotettavissa vaatimuksia omavaraistuotannon vähimmäistasoon, joka tarkoit-taa uusiutuvien energialähteiden tai lämpöpumppujärjestelmien käyttöä. Vähimmäistaso voidaan saavuttaa esimerkiksi kaukolämmöllä ja -kylmällä, joka on tuotettu käyttämällä uusiutuvia energialähteitä. Myös uusi energiatehokkuusdirektiivi on tarkoitus saattaa voimaan. Vuonna 2015 todennäköisesti esitetään nollaenergiarakentamista koskevat tekniset kuvaukset lähinnä suosituksina sekä malli rakennusten ympäristövaikutusten ohjauksesta. Elinkaarilaskentamalli, johon on sisällytetty myös rakennusmateriaalien ja -tuotteiden valmistuksen ympäristövaikutukset, on tarkoitus ottaa käyttöön vuonna 2016. Tavoitteena on myös, että nollaenergiarakentaminen on todettu turvallisesti mah-dolliseksi. (Ympäristöministeriö 2010a)

Rakentamismääräyksissä osoitetaan vain energiatehokkuuden vähimmäisvaatimus.

Uudisrakentamisen ohjaukseen liittyy myös muita elementtejä. Rakentamisen ja kiin-teistönpidon palvelutuottajien pätevyys uusissa matala- ja nollaenergiarakentamisessa varmistetaan eri laatujärjestelmillä, joista vastaa FISE Oy ja RALA ry. Rakennusval-vonnassa toteutetaan ennakoivaa laadunohjausta, jonka tavoitteena on kehittää raken-nusvalvonta selkeäksi palveluorganisaatioksi. (Ympäristöministeriö 2010a)

Toimintaohjelma sisältää myös erilaisia kannustimia energiatehokkaaseen rakenta-miseen ja käyttöön. Energia-avustusten lisäksi muutoksia on tulossa muun muassa kau-kolämmön ja sähkön hinnoitteluun. Tarkoituksena on kehittää hinnoittelumalleja siihen suuntaan, että kuluttaja hyötyisi nykyistä enemmän säästäessään energiaa. (Motiva 2011; Ympäristöministeriö 2010a)

Uudisrakentamista ohjataan myös veromuutosten avulla. Rakennuksen kiinteistöve-roa tullaan todennäköisesti porrastamaan rakennuksen energiamuodolla painotetun ko-konaisenergiatehokkuuden ja lämmitystavan perusteella. Toteutusvaihtoehtoja nähdään

toistaiseksi useita: porrastus voi perustua energiatehokkuusluokkaan, ja se voidaan to-teuttaa yhdellä tai useammalla tasolla tai porrastus voidaan toto-teuttaa vapauttamalla energiatehokas tai korjattu rakennus kiinteistöverosta määräajaksi. (Ympäristöministe-riö 2010a)

Kotitalouksien ohjaus

Asumiseen liittyvää energiankäyttöä on pääsääntöisesti ohjattu valistus- ja tiedotusoh-jelmien kautta. Yksi merkittävä ohjauskeino on energiatehokkuussopimusjärjestelmä, joka on laajentunut myös kiinteistöalalle. Kiinteistöalan energiatehokkuussopimuksen tavoitteena on edesauttaa energian loppukäytön tehokkuutta ja energiapalveluja koske-van direktiivin vuodelle 2016 asettaman 9 % ohjeellisen energiansäästötavoitteen saa-vuttamista kiinteistöalalla verrattuna kehitykseen ilman toimia. Kiinteistöalan energia-tehokkuussopimus koskee asuin- ja toimitilarakennuksia ja sopimuksen osapuolia ovat Ympäristöministeriö, Työ- ja elinkeinoministeriö sekä Asunto-, toimitila- ja rakennutta-jaliitto RAKLI ry. (Motiva 2012)

Asuinkiinteistöalalle on laadittu myös oma energiansäästösopimus, jonka tavoittee-na oli pienentää asuinkiinteistökantavoittee-nan energiankulutusta eri keinoilla 15 % vuoteen 2012 mennessä. Tärkeimmät työkalut koostuvat energiakatselmustoiminnasta sekä kulu-tusseurannan hyödyntämisestä. Sopimukseen liittyneet asuinkiinteistöalan yhteisöt si-toutuvat teettämään energiakatselmuksia kiinteistöissään. Energiakatselmuksessa selvi-tetään kiinteistön energiankulutusjakauma, jota voidaan verrata toiseen saman ikäiseen kiinteistöön. Vertailun perusteella voidaan arvioida eri kiinteistöjen energiansäästömah-dollisuuksia. Vuoden 2009 energiansäästösopimuksen vuosiraportista selviää, että vuonna 2008 energiansäästöä kertyi noin prosentti sopimuksen piirissä olevasta vuotui-sesta energiankäytöstä. Tällä hetkellä asuinkiinteistöalalla ei ole voimassa olevaa ener-giansäästösopimusta. (Motiva 2012)

Kotitalouksien sähkönkäyttöä ohjataan uusien palvelujen avulla kuten esimerkiksi uusilla energian hinnoittelumenetelmillä. Kotitalouksien kulutuksen joustolla on osal-taan tarkoitus pienentää kotitaloussektorin kulutusta sekä energiayhtiöiden tarvitsemaa tuotantokapasiteettia. Energiatehokkuusdirektiivin ja kansallisten toimintaohjelmien mukaan kulutuksen jousto saavutetaan energian reaaliaikaisella mittauksella, jonka yh-teydessä energiayhtiöt tarjoavat asiakkailleen tuntipohjaisia tariffeja. Dynaaminen hin-noittelumenetelmä kannustaa tehon leikkauksiin ja energian varastointiin myös asuinra-kennuksissa. (Ympäristöministeriö 2010a)

Työ- ja elinkeinoministeriön esittelystä Valtioneuvosto hyväksyi muutoksen sähkö-markkinalakiin sähköntoimituksen selvityksestä ja mittauksesta, joka edellyttää etäluet-tavien tuntimittareiden asentamista kaikkiin sähkönkäyttöpisteisiin vuoden 2013 lop-puun mennessä. Asetuksen tavoitteena on myös, että tuntilukemien tulee olla asiakkai-den hyödynnettävissä vuoasiakkai-den 2012 alusta lukien ja tuntihinnoiteltuja tuotteita tulisi olla heti hyödynnettävissä mittariasennuksen jälkeen. Asiakkaalla olisi oikeus hyödyntää kulutustietoa ilman erillistä korvausta. Kulutustietoja voitaisiin hyödyntää muiden

pal-velutarjoajien välillä täsmällisen laskutuksen perusteena tai kulutustietojen seurannan järjestämiseksi. (Pekkarinen 2009; Työ- ja elinkeinoministeriö 2009).

Reaaliaikaisen sähkön hinnoittelun odotetaan syntyvän markkinaehtoisesti edellä mainitun asetusmuutoksen seurauksena. Dynaamisessa hinnoittelussa sähkön loppu-käyttäjä voi kulutuksen suuruudesta riippumatta ohjata tai antaa ohjata kulutustaan vält-tääkseen korkeita hintoja. Yksinkertaisimmillaan kysyntäjousto toimii ilman erityisiä sopimuksia eri osapuolten välillä tariffien ja rakennusautomaatiojärjestelmän ohjaama-na. (Ympäristöministeriö 2010a)

Kotitalouslaitteiden energiatehokkuutta ohjataan ekologisella suunnittelulla, jolla pyritään parantamaan kotitalouslaitteiden energiatehokkuutta jo niiden suunnitteluvai-heessa. Suunnittelun vaatimukset koskevat usein laitteen käytönaikaista energiankulu-tusta. Euroopan komission ecodesign-direktiiviä (2009/125/EY) ja energiamerkintädi-rektiiviä (2010/30/EU) toimeenpanee Suomessa ekosuunnittelulaki. Ekosuunnittelulaki sisältää tuoteryhmäkohtaisen ekologisen suunnittelun ja energiamerkinnän säännösten lisäksi niihin liittyvää tarkastustoimintaa ja valvontaa koskevat säännökset. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2012)