Rakennusliike Skanska Oy:n tavoitteena on olla johtava ympäristötehokas rakentaja ja projektikehittäjä. Ympäristöperiaatteissa painotetaan energian kulutuksen merkitystä, ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja energiatehokkaita materiaaleja. Kuvassa 4.2 on esi-tetty Skanskan energiankäytön tiekartta vuoteen 2020 asti. Kuvassa pystyakselilla kuva-taan ostoenergian määrää ja vaaka-akselilla aikaa. Sinisellä viivoituksella kuvakuva-taan por-taittain kiristyvien määräysten ja säädösten tasoa. Sinisellä katkoviivalla osoitetaan ERA17-toimintaohjelman mukaista tasoa. Vaaleanvihreällä viivalla kuvataan Skanskan sisäistä vähimmäistasoa ja tummanvihreällä viivalla tavoitetasoa.
Kuva 4.2 Skanskan ostoenergian käytön tiekartta, jossa näkyy myös lainsäädännön ja ERA-17 -toimintaohjelman ura. (Skanska 2012)
Skanskan ympäristötehokasta suunnittelua ja rakentamista kuvataan osittain Skanskan väripaletin avulla. Väripaletin eri väreillä kuvataan energiatehokkuuden astetta neljässä eri energiatehokkuutta kuvaavassa osa-alueessa: energia, hiilijalanjälki, materiaalit sekä vesi. Vaniljan väri kuvaa voimassaolevien määräysten säädösten mukaista rakentamista, vihreä väri kuvaa määräystasoa parempaa ja syvänvihreä väri kuvaa ratkaisua, jossa on huomioitu tulevaisuuden kiristyviä ympäristötehokkuustavoitteita ja -määräyksiä.
Kuva 4.3 Skanskan ympäristötehokkuuden väripaletti. (Skanska 2012)
Talonrakennusprojekti on paletin asteikolla vihreä, kun kaksi osa-aluetta neljästä on määräyksiä parempia, joista toinen on energiatehokkuus. Projekti on syvänvihreä, kun kolme osa-aluetta neljästä on syvänvihreiden määritysten mukaisia, joista edelleen yh-den on oltava energiatehokkuus. Väripalettia voidaan käyttää strategisten päämäärien ja tavoitteiden asettamiseen, yksittäisen hankkeen ympäristötavoitteiden määrittelyssä yhdessä asiakkaan kanssa sekä ympäristötehokkuuden kehittymisen seurantaan.
Ympäristöministeriön asetus rakennusten energiatodistuksesta astuu voimaan kesä-kuun ensimmäinen päivä vuonna 2013. Uuden asetuksen voimaantulon myötä energia-tehokkuusluokkien asteikko tiukentuu aikaisempaan lainsäädäntöön verrattuna. Energia-tehokkuudelle on asetettu minimiraja, joka on ehto rakennusluvan myöntämiselle.
Asuinkerrostalojen luokka-asteikko muuttui kuvan 4.4 mukaisesti, jossa vasemmalla puolella on vanha luokka-asteikko ja oikealla voimaan tuleva asteikko. Asuinkerrosta-lon E-luku saa olla enintään 130 kWh/m2 eli vähintään C-luokka, jotta rakennuslupa voidaan myöntää. Uuden asetuksen mukaista asteikkoa ei voida suoraan verrata van-haan. E-luvun laskenta perustuu energiamuotokertoimilla painotettuun ostoenergianku-lutukseen lämmitettyä nettoalaa kohden, kun ET-lukulaskenta perustuu suunnittelurat-kaisun mukaisen käyttön energiankulutukseen bruttopinta-alaa kohden. Asuinkerrosta-lon ET-luokan ollessa lähellä A-luokan rajapintaa, saa se E-luvun luokitteluasteikossa C-luokan (Mäki 2012).
Vanhassa luokitteluasteikossa Skanskan omaperustaisessa asuintuotannossa tavoitel-tiin 100 kWh/brm2, joka vastaa A-luokkaa. Uudessa E-luvun mukaisessa luokitteluas-teikossa tavoitellaan 110 kWh/m2, joka vastaa C-luokkaa. Toisin sanoen Skanskan ta-voitteena on saavuttaa määräystasoa 15 % parempi energiatehokkuus omaperusteisessa asuintuotannossa. (Skanska 2012)
Kuva 4.4 Asuinkerrostalon luokka-asteikot kahdessa eri energiatodistusmallissa.
Uudessa luokitteluasteikossa A-luokka tarkoittaa lähes nollaenergiarakentamista. Lähes nollaenergiarakennuksessa primäärienergiankulutus on noin 30-60 kWh/m2, riippuen rakennuksen sijainnista. Kansallisesti Suomessa ei ole vielä vahvistettu, mitä tarkoite-taan lähes nollaenergiarakentamisella. Rakennus voidaan luokitella lähes nollaener-giarakennukseksi, vaikka sen ostoenergiankulutus ei olisikaan lähellä nollaa. Rakennus voi siis myös ostaa uusiutuvaa energiaa. (Airaksinen 2013)
A-luokkaan pääseminen edellyttää omavaraistuotantoa, sillä jo pelkästään primää-rienergiakertoimilla painotettu standardikäytön mukainen sähköenergiankulutus ja käyt-töveden lämmitysenergiakulutus aiheuttaa A-luokkaa suuremman energiankulutuksen.
Voimaan tulevaa luokitteluasteikkoa ei todennäköisesti tarvitse kalibroida uudestaan, vaikka määräystaso tulee kiristymään, sillä asteikon raja-arvot ovat melko vaativat. Tu-levaisuudessa luokitteluasteikkoa on mahdollista porrastaa jakamalla A-luokka useam-paan osaan. (Kurnitski 2012; Airaksinen 2013)
E-lukulaskenta perustuu standardikäyttöön, jolloin käytönaikaisia energiatehokkuus-toimenpiteitä ei voida ottaa huomioon. Näin ollen energiamittauksen aiheuttamaa epä-suoraa energiatehokkuutta ei voida huomioida E-lukulaskennassa. E-luvun mukaista laskennallista kulutusta ei siis voida käyttää suoraan rakennuksen kulutuksen arvioin-tiin, vaan arviokulutus tulee määrittää oikeilla suunnitteluparametreilla ja laskennan tulee perustua sijaintipaikkakunnan säätietoihin. Tämän jälkeen tavoitekulutusta tulisi seurata kalibroimalla laskenta todellisilla säätiedoilla ja käytöllä. (Kurnitski, 2012; Ai-raksinen 2013)
5 KULUTUSTOTTUMUKSET
Kappaleessa 2.1 rakennuksen energiankulutus jaettiin kahteen eri vaiheeseen kulutus-päätöksen ajankohdan perusteella. Suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa päätetään kiin-teistön tekniset ominaisuudet, joiden perusteella voidaan arvioida kokonaisenergianku-lutusta standardikäytön perusteella. Kun rakennus siirtyy käyttövaiheeseen, kuluttajan toiminnot konkretisoituvat. Kuluttaja ei enää pysty vaikuttamaan esimerkiksi vaipan lämpöhäviöihin, koska tämä kulutuspäätös on tehty jo aikaisemmassa vaiheessa. Kulut-tajalla on kuitenkin useita energiankulutukseen liittyviä valintoja tehtävänä, jotka voivat poiketa laskentavaiheen standardikäytöstä. Toisin sanoen asukkailla on suuri vastuu rakennuksen käytönaikaisessa energiankulutuksessa.
Rakennuksen energiatehokkuustoimenpiteiden seurausten arvioimisessa tulisi ottaa huomioon myös kuluttajista riippuva kulutus. Raskaat kulutustottumukset heikentävät energiatehokkaan rakennuksen tehostustoimenpiteiden merkitystä, jolloin kuva vääris-tyy. Vastaavasti energiatehokkaassa asuinkerrostalossa, jossa myös asukkaiden toiminta on energiatehokasta saadaan tehostustoimenpiteestä liian hyvä kuva. Kuluttajat voivat muuttaa käyttäytymistään parannustoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen riippuen siitä, miten he kokevat sen.
Kuluttajan yksittäisen kulutuspäätöksen tekemiseen vaikuttaa usein monia seikkoja, joita on teknisesti vaikea arvioida. Kuluttajan päätöksentekoon vaikuttaa voimakkaasti kulutustottumukset, jotka usein ovat seurausta kuluttajan luonteenpiirteistä, ajatusmaa-ilmasta sekä elämäntilanteesta (Jackson 2005). Toisaalta yksittäisen päätöksen tekemi-seen voivat vaikuttaa kuluttajasta riippumattomat asiat, kuten esimerkiksi tilanteen va-kavuuden aiheuttamat toiminnot, jolloin kuluttaja joutuu tekemään päätöksen omasta tahtotilasta poiketen. Yksittäisen kulutuspäätöksen tekeminen voi todellisuudessa olla hyvin kompleksinen prosessi, jonka lopputulosta on vaikea ennustaa.
Kulutustottumukset ovat kuitenkin merkittävässä asemassa päätöksen tekemisessä, jolloin kuluttajien luonteiden analysointi on tarpeellista. Tässä kappaleessa arvioidaan kuluttajien energiankulutukseen vaikuttavia luonteenpiirteitä sosiokulttuurisessa arvo-verkossa. Tarkastelu on rajattu ainoastaan kuluttajaominaisuuksiin, sillä tilanteeseen vaikuttavia ulkoisia tekijöitä on vaikea arvioida. Kulutusluonteisiin voidaan pyrkiä vai-kuttamaan eri ohjauskeinojen avulla. Tässä kappaleessa esitetään eri kulutuspalautekei-noja, jotka ovat osoittautuneet tehokkaiksi energiaa säästäviksi toimenpiteiksi eri tutki-muksissa. (Pyrko et al. 2011)
Energiatehokkaan kulutuspäätöksen tekeminen ei ole yksiselitteistä, koska kulutta-jilla on erilaiset lähtökohdat. Näin ollen energian tuhlausta ei voida yleispätevästi määri-tellä. Oleellista kuluttajan kannalta olisi ymmärtää, mikä toiminto muodostaa lisäarvoa.
Mikäli kulutuspäätös ei tuota lisäarvoa, tehty päätös kuluttaa energiaa turhaan. Kappa-leen lopussa käsitellään kuluttajalähtöisesti arvon muodostumista sekä arvioidaan ener-gian turhaa kuluttamista eli hukkaa.