Pyhäjoen Sotaveteraanit ry Aaro Karsikko Kaarlo Nokela

UllaViirret VeikkoKudjoi

3 4 7

To i s e n p a i n o k s e n l i s ä s i v u t

J U K O S T A T A L V I S O T A A N

Monien suomalaisten miesten lailla isäni Antti Silvolakin sai kutsun talvisotaan. Kutsu tavoitti hä­

net metsästysretken jälkeen maanantaina joulukuun neljäntenä päivänä. Oli syntymäpäivä. Sitä ei erikoi­

sesti juhlittu. Omassa tajunnassa kävi ajatus, että 32 vuotta oli elämää eletty. V uodet olivat olleet työntäy­

teisiä, mutta muuten hän oli onnellinen. Hän omisti Lempin kanssa kolme tervettä lasta ja ehkä joskus enemmänkin.

El ä m ä o l i j o a s e t t u n u t. . .

Elämä oli jotenkin asettunut raiteilleen Kivinie­

men varusmiespalveluksen jälkeen: siitäkin oli jo kymmenen vuotta. Elämä oli vuosi vuodelta tullut paremmaksi. M etsätöitä tehtiin talvisin ja peltoa rai­

vattiin lisää, kesät olivat kasvulle suotuisia. Pellot antoivat runsaan sadon ja karja navetassa tuotti hyvin. Mistään ei varsinaisesti ollut puute, olihan talossa miehiä, joitten luodit kaatoivat riistaa, jota metsissä oli vielä silloin.

Nyt oli sopiva aika käydä metsällä. Sääkin oli suotuisa. Tuoreet jäljet näkyivät kosteassa uudessa lumessa. Silonvuoren alapuolella mies kohtasi toisen metsästäjän. Hän oli jo löytänyt verekset jäljet. Y h­

dessä arvailtiin riistan kulkureittej ä, vaanittiin j a edet­

tiin silmä tarkkana. Sakea lumisade haittasi näky vyyt- tä ja kostea lumi tarttui vaatteisiin. Liikkeellä olevat eläimet harhauttivat, eivätkä tulleet näkyviin.

Riemulan Kallekin oli pettynyt. Harvoin hän oli jäänyt toiseksi riistanajossa, mutta nyt näin oli käynyt j a miehet erkanivat Sauranevan maastosta omille teil­

leen. Enää ei ollut aikaa jahtia jatkaa, vaan toiset työt odottivat.

Radiosta oli kuultu Neuvostoliiton sotajoukon ylittäneen Suomen itärajan monesta kohdasta. Oli kuultu M ainilan laukauksista ja neuvotteluista, jota olivat päättyneet. Asioita ei ollut helppo saada aja­

tuksissa järjestykseen. Oli vain tehtävä käskyjen mukaan, kuten sotilasvala Suomen miehiltä edellytti.

Pä i v ä a i k a a v a l m i s t a u t u a

Yksi kokonainen päivä oli aikaa järjestää asioita.

Se tiesi pyörämatkaa kirkolle, j ossa piti käydä ilmoit­

tautumassa sekä tehdä kotiin j ääville muutamien päi­

vien tavaraostot. Vielä sai käydä olemassa yhden yön kotona, ennen kuin tarvitsi mennä Raaheen. Täysi­

näinen reppu oli pyörän satulassa kirkolta tullessa.

Kalle Riemula tavoitti hänet Kopiston kaupan luona jayhteinen matkajatkui Keskikylälle saakka. Kallekin oli saanut kutsun. M oottoripyörämies oli tuonut hä­

nellekin kirjeen, jossa ilmoitettiin kokoontumispaik­

ka. Itsenäisyyspäivänä piti olla Raahessa, jossa 3/

JR40: n kuudes komppania kokoontui.

Palj on oli metsän riistaa ammuttu j a saatu särvintä ruokapöytään. Nyt olisi ammuttava Stalinin liikkeelle saattamia miehiä. Voisiko kumpikaan tuollaiseenjah- tiin ryhtyä? Molemmat tiesivät kiväärin luotien tehon ja muistivat varusmiesaikana harjoitellun ampumis- suunnakin. Idästä tulevaa vihollista oli harjoituksissa osoiteltu. Joku alokas oli tuohtuneena arvostellut ampumasuuntaa. Ei idän suunnalta Suomea koskaan tulla uhkaam aan! Siellä on rauhantahtoinen valtakun­

ta ! M onet olivat nuorukaisen kanssa aivan eri mieltä.

Tunnettiin ai van tarkkaan itäisen naapurin j ohtaj at j a heidän laajentumishaluinen politiikkansa.

Kalle pyysi isäni kotinsa pihalle. Sovittiin huomi­

sesta päivästä, mentäisiin yhtä matkaa Raaheen.

Käytiin vielä aitassa, jossa sammiossa oli suolattua tummaalihaa. Kalle antoilihaakotiin viemisiksi. Tämä oli tarpeen. Kotiin jää vaimo ja kolme lasta. Niin ja se neljäskin on jo tulossa.

Tunnelma viimeisenä iltana oli haikea. Miten täs­

sä kaikesta selvitään. Lapset nukkuivat rauhallisesti tietämättä isälle tehdyistä suunnitelmista. Syntymä­

tön oli rauhaton. Hän ojenteli pieniäjaikojaan ahtaas­

sa tilassa. ”Laskettu aika on huhtikuun lopussa. Eh- ditköhän takaisin tai lomalle ennen kuin hän syntyy?

M inä kirjoitan kuulumisia, kun lähetät osoitteen.”

Muitakin huolia vaimolla oli miehellään kerrottavana, Oli ollut puhetta siitä, että pitäisi perheelle hankkia oma asunto tai maapaikka jostakin. Hiljainen mies kuunteli vaimonsa vuodatusta. Tuntui mukavalta pitää kättä vatsan päällä, sillä syntymättömän potkut tun­

tuivat ihan oikeasti.

Ko k o o n t u m i s p a i k k a a n

Viiden aikaan sisäinen kello herätti. Karja piti ruokkia j a lapsetkin vaativat hoitoa. Joulukuinen aamu oli pimeä. Öljylamppu antoi hiukan valoaan aamuas­

kareisiin. Paljoaei puhuttu. Kukin tiesi omat tehtävän­

sä. Mummu laittoi hellaan tulen, keitti kahvin miehille, jotka vielä olivat kotona. Kolme oli jo lähtenyt rinta­

3 4 8

To i s e n p a i n o k s e n l i s ä s i v u t

malle. Keneltäkään ei vielä ollut tullut viestiä siitä, m issä päin heidän joukkonsa taistelee.

Aamun valjetessa on lähdön aika. Kokoontumis­

paikkaan oh viisikymmentä kilometriä. Puolet siitä on matkaa autolle, joka vie Raaheen. Nyt vain lämpimät talvivaatteet ylle ja reppu kuntoon. Hiukan evästä ja varasukat sekä puhtaat alusvaatteet. Kumiteräsaap- paatjalkaanjapäällystakki ylle. Tavaroita eirepussa paljon ole, mutta niillä on pärjättävä.

Lapset käyvät vuorotellen isän sylissä. Kukaan ei tunteitaan näytä, on kiire omiin leikkeihin. V aim oja lapset tulevat vielä saattamaan pihalle ja matka Raa­

heen ja sieltä rintamalle alkoi.

Kokoontumispaikka oli Raahelan tiloissa, jonne alkoi kokoontua miehiä Raahen ympäristökunnista.

Miesten kutsuissa oli annettu sama päivämäärä, mutta kokoontuminen vei kolme päivää. Niukat varusteet jaettiin sotilaille. Sarkapuserojakokardi siviililakkiin löytyi jokaiselle. Aseeksi tuli kivääri mallia -39. V arus- teisiintuli vielä yksipohjaiset pieksut, jalkineet, joissa oli suksen siteeseen tarvittava kärki.

Uusi nahka tuoksui hyvälle ja aiheutti muistoja omista suutarintöistä. Viljami yleensä teki suutarin- työt, mutta kengän tekeminen oli isällekin tuttua.

Kengäkset, saapasvarret, pura, naskali, pikilanka ja lesti olivat tuttuja tavaroita. Olisi pitänyt tehdä itselle oikeat upokkaat ennen lähtöä. Ne olisivat paljon paremmat kuin pieksut tai kumiteräsaappaat.

Vielä oli aikaa keskustella tulevasta ja muistella viimeisten siviilipäivien tapahtumia. Suomen kohta­

losta ei keskusteltu, vaikka tulevaisuus oli epävarma.

M itä kaikki lähikuukaudet toisivat tulleessaan, oli vain arvailujen varassa. Ehkäjoku ihme, vaikka apua ulkomailta, tulisi Suomen miesten avuksi. Kalle Rie- mulan ei tarvinnut lähteä sotaan mukaan. Hän sai lääkäriltä luvan jäädä kotijoukkoihin.

O u l u s t a Pe l k o s e n n i e m e l l e

Viimein tuli tieto siitä, mihin Raahessa koottu kom ppania siirtyy. Autokuljetus vei komppanian Ouluun. Siellä muutamien päivien aikana koottiin majuri Perkasalon j ohtama Jalkaväkirykmentti 40, j o- hon kuului kolme komppaniaa. Miehet kalusteineen j a varusteineen lastattiin junaan ja junakuljetus lähti Kemijärvelle. Sieltä miehet siirtyivät autokuljetuk­

seen. Viisi linja-autoa kuljetti 16-17 päivän aikana koko rykmentin Pelkosenniemelle. Viimeinen kuljetus tuli hyvin myöhään 17. päivän iltana perille.

S allan rintamalla oli ollut vaiherikkaita päiviä Suo­

malaiset olivat joutuneet taistelemaan ylivoimaista

vihollista vastaan jo kaksi viikkoa ja perääntyneet viivyttäen ja taistellen rajalta Sallan teitä Saijaan, Savukoskelle j a Pelkosenniemelle saakka. Venäläisil­

lä oli runsaasti ajoneuvoja ja panssarivaunuja, jotka aiheuttivat kauhua Suomen sotilaissa. Suomalaisilla oli sitävastoin sukset ja nopealiikkeiset hiihtopartiot.

Ne yllättivät usein tieuran läheisyydessä olevat ve­

näläiset. Aluksi suomalaisilla oli vain pieniä raja- joukkoja ottamassa vastaan valiosotilaiden massii­

vista hyökkäystä. Irtautuminen asemista oli vaiva­

tonta, kun aseistus oli kevyt.

T a i s t e l u l ä h e t i k s iT o u r u l a l l e

Raahessa koottu komppania saapui Pelkosennie­

melle 17.12. Jolloin selvitettiin tilanne j a miesten teh­

tävät. Isäni joutui komppanianpäällikkö luutnantti Tourulan lähetiksi. Tehtävä oli outo, koska varus- miesaikainenkoulutusolikonekivääriryhmänjohtaja.

Luutnantti Tourulaoli Lapin miehiä jayhteistyö sujui kitkattomasti.

Telttamajoitukset komppania sai lähimaastosta.

Sodan äänet tulivat ensi kerran tajuntaan. Ammun­

nan ääni kuului etäältä, mutta pienempiä räjähdyksiä tuli myös selän takaa. Joku selitti tietävänä, että venäläinen ampuu räj ähtäviä luotej a ja luodit räj ähtä- vät puissa.

Suurin osa miehistä oli perheellisiä. He olivat taisteluharjoituksia tehneet kymmenen vuotta sitten.

Sodasta oli puhuttu ja sen tuloa arvailtu, mutta nyt oli tultu aivan etulinj aan, keskelle tulista taistelua. Kukin kuunteli tilannetta herkin korvin ja silmät tähyilivät pimenevää metsää ja sieltä kantautuvia ääniä. Onko­

han tämä todella nyt sitä häirintätulta, josta Kivinie­

messä kerrottiin, käy ajatuksissa.

Majoittuminen ja teltan pystyttäminen sujui luon­

tevasti riuskoilta miehiltä. Yhteen telttaan majoittui aina yksi joukkue. Ennen telttoihin menoa jaettiin kolmen päivän muonat. Säilykelihaa, sokeria, teetä ja vanikkaa saatiin leipälaukkuun laittaa. Pakki oli nyt tarpeen, sillä mitään kenttäkeittiötä ei komppanialla ole.

Miehet saivat runsaasti ammuksia, kranaatteja ja polttopullo oli panssareita varten. Perusaseena komp­

panian miehillä oli kivääri.

Aamulla tiedettiin mitä lähipäivät tuovat tulles­

saan. Lapin ryhmä oli W alleniuksen johdolla viivyt­

täen taistellut Salla-Savukoski-Pelkosenniemi -tien vaiheilla. Venäläiset olivat saavuttaneet 16.12. Pelko- senniemen lähialueet j a Lapin ryhmä oli saanut mää­

räyksen pysäyttää vihollisen etenemiseen. JR 40 oh

3 4 9

To i s e n p a i n o k s e n l i s ä s i v u t

tullut kolmen pataljoonan kanssa lisävoimiksi j a lyhy­

itten valmistelujen jälkeen kolme pataljoonaa aloitti hyökkäyksen. Vain yksi kom ppania 2/JR40 :n 6. komppania j äi reserviin. Se oli isäni komppania. Oli joulukuun 18. päivä.

Hyökkäys alkoi kahtena eri osastona. 1/JR40 kier­

si vihollisen joukot pohjoisesta ja asettui hyökkäys- muodostelmaan, Rykmentin kolmas pataljoona 3/JR40 asettui joen ylittäneistä vihollisia vastaan etelän suun­

nalta ja 2/JR40 lännen suunnalta.

Yön aikana venäläiset olivat kuljettaneet jo kaksi pataljoonaajoen länsirannalle, joten 3.pataljoonajou- tui taistelemaan kahta vihollispatalj oonaa vastaan.

Taistelu oli ankaraa ja kolmas pataljoona melkein saarretaan vihollisen hyökkäysvaunujen alle. Vähi­

tellen kuitenkin vihollisen selustaan hyökkäävä 1. pataljoona sai hyökkäyksensä alkamaan

ja sai haltuunsa vihollisen tykkipatteris- ton tuliasemat ja huoltokeskuksen.

Kun rintam asuunnassa taistelevat

2.pataljoona sai tilanteen hallintaan, vi­

hollinen huomasi saartamisen olevan tu- lossaja alkoi irtaantua sekasorron vallas­

sa. Sen suuntana oli Savukoski. Osa ve­

näläisistä pakeni metsän kautta ja suoma­

laiset tulittivat metsään pakenevia. Koko pitkän päivän kestänyt taistelu oli vienyt voimat miehiltä j a j oukot olivat haj allaan eikä takaa-ajoa saatu nopeasti käyntiin.

Pimeästä huolimattaj oukot kuitenkin saa­

tiin kokoon ja jalkaisin lähdettiin Savu­

koskea kohti. Vihollinen pysähtyi vasta Saijassa, jonne se kaivoi tuliasemat itsel­

leen. Erään tiedon mukaan venäläiset pe­

rääntyivät Sallaan asti ja tulivat sieltä takaisin Saijaan.

Iäkkäistä miehistä koottu JR40 tuli Pel- kosenniemelle erittäin kriittiseen aikaan Tästä rykm entistä on historian kirj oittaj a sanonut, että se oli huonosti varustettuja lähes kouluttamaton, vasta muodostettu

taistelu ja selustahyökkäys saivat aikaan venäläisten perääntymisen pakokauhun vallassa.

Aamulla 19.12. todettiin että suomalaiset olivat saaneet torjuntavoiton ja vihollisen eteneminen oli pysäytetty. Suurelta osalta tähän vaikutti JR 49, joka sopivalla hetkellä vastikään kotirintamalta koottuna toimi tehokkaasti.

Heikki Silvola Tämä katkelma on otettu Heikki Silvolan kiij oittamas- ta kirjasta, Isäni lähettinä ja lääkintämiehenä. Kirjas­

saan hän kertoo Pyhäjoen Liminkakylän Jukosta ko­

toisin olevan isänsä Antti Silvolan sotavuosista.

Lainaus Heikki Silvolan luvalla.

To i s e n p a i n o k s e n l i s ä s i v u t

V apaussota; K estilä osallistui Raahen ja Oulun valloitukseen.

Talvisota: Kestilä palveli sairaankantajana ja lää- kintämiehenä.

Jatkosota: Kestilä palveli am bulanssinkuljettajana ja kuorm a-autonkuljettajana. Hänet kotiutettiin -41 lopulla ikänsä perusteella, m utta kutsuttiin uudel­

leen palvelukseen kevättalvella -44. Hän osallistui sotatoimiin Uhtuan suunnalla. Heikki -23, Vieno -25, Aino -27, Esko -29. Kaija -33 ja Pekka -36.

Vapaussota: Lahnaoja oli m ukana 1918 vapausso­

dassa Lapissa Sallan suunnalla.

T alvisotajajatkosota:L ahnaojaosallistui kotirinta­

m alla aktiivisesti valvontatehtäviin 1939-44.

Lahnaoja on toim inut Pyhäjoen kunnanvaltuustos­

ella, kaatui 6.1.-42 Poventsassa M aaselässä.

Puoliso Lyyli o.s. Rautakoski, s. 24.5.-15 Rautiossa.

Lapset: U lla Sandra A m anda -42.

Talvisota:

Suni palveli puuseppänä suksi- verstaalla 5K/TäydP:ssa.

Jatkosota: Suni palveli puuseppänä ja kiväärimie- henä K/J ärK2: ssa YKS 1090: ssä sekä 2/SissiP2: ssa.

Hän osallistui M aaselän m aaston taisteluihin ja haavoittui 6.1.-42 M aaselässä. M atruusi Suni me­

nehtyi vam m oihinsa m atkalla sairaalaan. Suni oli muuttanut Kalajoelle 21.4. -41 ja hänet on haudattu Kalajoen sankarihautaan.

TUHKALA ERKKI

M aanviljelijä, s. 1.1.-17 Pyhäjo­

ella, kaatui 3.10. -44 Alatom ios- sa.

navan, Länsi-Kannaksen, M uo- laan, Heinjoen, Noskuan, V uok­

sen, Vuosalm en ja Tornion taisteluihin. Hän toimi kranaatinheittimen tulenj ohtaj ana j a haavoittui kaksi kertaa. Sotilasarvoltaan hän oli ylikersantti.Tuhkala on haudattu Pattijoen sankarihautaan.

3 5 1

In document Rannikolta rintamalle : sotavuodet 1918, 1939-40, 1941-45 [4/4] · DIGI (sivua 64-68)