(Lyytikäinen, Rysti, Savikko & Viljamaa 2016, 34)
Espoossa strategisen johtamisen ja johtamisjärjestelmän kehittämisellä on pyritty aikaan-saamaan Espooseen malli, joka vahvistaa valtuuston ja kaupunginhallituksen roolia strate-gisena johtajana, selkiyttää strategiakokoisuutta ja parantaa strategian ohjausvaikutusta.
Strategia, paikallisesti paremmin tunnettu nimellä Espoo-tarina toimii paitsi visiona asetta-malla kunnan toiminnalle pitkän aikavälin tavoitteet myös eräänlaisena suunnan näyttäjänä kuntalaisille. Strategiaan on sisällytetty visio, toiminta-ajatus ja arvot, jotka yhdessä strate-gian kanssa muodostavat ajatuksen siitä millaiseksi Espoon halutaan kehittyvän. Kaupun-kitasoinen strategia mahdollistaa puolestaan toimiala- ja tulosyksikkötasoisen strategia-työskentelyn. (Mäkelä 2011.)
Espoon sosiaali- ja terveystoimen toimialalla strategia luo rakenteen kaikelle mittaamiselle (Kuva 2.). Espoon sosiaali- ja terveystoimessa tavoitteet ja mittarit on koottu niin sanot-tuun ”strategiatimanttiin”. Timantin kulmat ovat ’Palvelujen laatu, vaikuttavuus ja turval-lisuus’, ’Hyvä taloudenpito ja tuottavuus’, ’Henkilöstön hyvinvointi, työn sujuvuus’ sekä
’Asiakkaan palvelukokemus ja osallisuus’. Toiminnan jatkuvaa parantamista ja muiden kannustavista esimerkeistä oppimista pidetään arvokkaana ja tärkeänä. Olennaisina lähtö-kohtina sosiaali- ja terveystoimen toiminnassa ovat asiakasarvo ja hukan poistaminen.
(SOTET strategiajulkaisu 2016, 8.)
KUVA 2. Espoon sote-palvelujen "timantti” (Sotet strategiajulkaisu 2016, 8)
Espoon sosiaali- ja terveystoimen toimialatasolla toimiva johtoryhmä katsastaa strategiati-mantin mukaisesti kootun tuloskorttimittariston säännöllisesti kuukausittain palaverinsa yhteydessä. Tämä niin sanottu ”värjöttely” eli seinätaulupalaveri on laajentunut Espoon sosiaali- ja terveystoimessa johtamisen toimintatapana tulosyksikkötasoille ja on nyt laajentumassa työyksikkötasoille. (SOTET strategiajulkaisu 2016, 8.)
Organisatorisesti Vanhustenpalveluiden tulosyksikköön kuuluu Espoon sairaalan, Kotihoi-don ja PitkäaikaishoiKotihoi-don palvelualueet sekä Seniorineuvonta ja palveluohjaus Nestori.
(Taulukko 3.) Vanhusten palvelujen tulosyksikön keskeisenä tavoitteena on edistää ikäihmisten terveyttä ja omatoimisuutta siten, että he voivat asua omassa kodissaan tai kodinomaisissa asumispalveluissa. Aiemmin mainitun laatusuosituksen lisäksi
kohdeorganisaation toimintaa säätelee monet lait ja asetukset asettaen toiminnalle erilaisia velvoitteita, joiden toteutumista seurataan säännöllisesti mittareiden avulla. (Espoo 2017.)
TAULUKKO 3. Espoon sosiaali- ja terveystoimen organisaatiokaavio (Espoo 2017)
Vanhusten palvelujen visiossa ”espoolaiset ikääntyneet asuvat turvallisesti ja toimintaky-kyisesti kotona sekä elävät täyttä elämää. Olemme edelläkävijöitä uudistamassa sosiaali- ja terveyspalvelujen kenttää”. Toimialatasoisen strategiatimantin tavoin Vanhustenpalve-luissa on tavoitteet visualisoitu strategiatimanttiin. Espoon Vanhusten palveluiden strate-gia on kuvattuna kuvaan 3.
KUVA 3. Espoon vanhusten palvelujen "timantti"
Vanhusten palveluiden toiminnassa läpileikkaavina periaatteina ovat asiakas- ja
perhelähtöisyys, ennaltaehkäisyyn panostaminen, kotona asumisen ensisijaisuus, asiakkaan valinnanvapauden lisääminen, oman työn kehittäminen ja johtamisen oikeudenmukaisuus sekä monituottajamalli (Espoo 2017).
5. TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA TAVOITE
Tutkielman tarkoituksena on kartoittaa kohdeorganisaation johdon strategiseen ja taktiseen päätöksentekoon liittyviä tietotarpeita.
Tutkimuskysymys:
Mitä tietoa organisaation johto tarvitsee päätöksenteossa?
Tutkielman tavoitteena on tunnistaa kohdeorganisaation tietotarpeet hyödynnettäväksi Vanhustenpalvelujen raportoinnissa sekä tarjota elementtejä tietotarpeiden tunnistamiseen toteutettaessa tuloskorttimittariston tietotarpeiden määrittelyä kohdeorganisaation muissa tulosyksiköissä.
6. TUTKIMUKSEN TOTEUTUS
6.1. Menetelmälliset valinnat
Tiedonhallinnan keskeiset entiteetit, ulottuvuudet; tieto, toiminta, menetelmät ja toimijat sekä niiden väliset yhteydet muodostavat tiedonhallinnan tietoperustan. Saranto ja Kuu-sisto-Niemi ovat kehittäneet käsitteellisen mallin, tiedonhallinnan paradigman (Kuva 4.), joka jäsentää sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan tutkimuksen teoreettisia ja me-todologisia lähtökohtia. Malli käsitteellistää tiedonhallinnan monitieteisen tutkimuksen kentän ja kuvaa tieteenalan keskeiset ilmiöt ja tutkimuskohteet; millaisia kysymyksiä ai-heesta tulee kysyä tai tutkia sekä kuinka kysymykset esitetään ja tieteelliset tutkimustulok-set tulkitaan. Toimijat näkökulmassa ovat sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja käyttävät tai tuottavat henkilöt tai yhteisöt. Tieto nähdään paradigmassa hierarkkisena jatkumona da-tasta viisauteen. Toiminta tarkoittaa palvelujen suunnittelua, toteutusta, käyttöä ja arvioin-tia. Menetelmät ovat toiminnassa syntyneiden tietojen käsittelyyn, tallentamiseen ja välittä-miseen liittyviä teknisiä ja sosiaalisia toimintatapoja. (Saranto, Kuusisto-Niemi 2012, 142-143.)
KUVA 4. Tutkielman asettuminen sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan paradig-maan (mukaillen Saranto, Kuusisto-Niemi 2012, 142.)
Tiedonhallinnan tutkimus kohdistuu mallin ulottuvuuksien ohella myös niiden välisiin suh-teisiin. Toimintaan ja menetelmiin kohdistuvat tutkimukset ovat ensisijaisesti tieto- ja vies-tintätekniikan käytön arviointia ja kehittämistä. Tiedon ja toiminnan tutkimus tuottaa toi-mintaprosessien tiedonhallinnan tutkimusta. Tiedonhallinnan osaaminen ja tiedolla johta-minen ovat kohteena toimijoiden ja menetelmien väliin sijoittuvissa tutkimuksissa. Tiedon ja toimijoiden tutkimuksessa kehitetään tietorakenteita ja -malleja. (Saranto, Kuusisto-Niemi 2012, 142-143.) Tämä tutkielma etsiessään vastauksia kysymykseen, mitä tietoa or-ganisaation johto tarvitsee päätöksenteossa, sijoittuu sosiaali- ja terveydenhuollon tiedon-hallinnan paradigmassa toimijat ja tieto-entiteettien yhdistelmään (Kuva 4.). Kuusisto-Niemi toteaa, että tiedontuotannon tulee liittyä kiinteästi palvelutoiminnassa tarvittavaan tietoon tietotarpeiden määrittelyn toimiessa tiedonhallinnan prosessin alkupisteenä (Kuu-sisto-Niemi 2016, 240).
Tutkimusmetodi tarkoittaa käytäntöjä ja operaatioita, joiden avulla tutkija tekee havaintoja tutkittavasta ilmiöstä. Se määrittelee säännöt, joiden avulla tutkija tutkimusongelman rat-kaistakseen muokkaa ja tulkitsee ilmiöstä tehtyjä havaintoja. Jotta tutkimusongelma saa-daan ratkaistua tutkimuksen kuluessa, tutkimusmetodin on oltava yhtenevä tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen kanssa. (Alasuutari 2011, 82.)
Tämä tutkielma on laadullinen tapaustutkimus. Laadullinen tutkimusote sopii tutkittavan ilmiön eli johdon tietotarpeiden kartoittamiseen, sillä laadullinen tutkimus ei pyri tilastolli-siin yleistyktilastolli-siin vaan kuvaamaan, ymmärtämään ja antamaan teoreettisesti mielekkään tul-kinnan tutkittavasta ilmiöstä. Teemahaastattelu aineistonkeruumenetelmänä suosii ihmistä tiedon keruun välineenä. Tässä tutkielmassa tutkitaan sitä, mitä tietotarpeita henkilöt näke-vät tarvitsevansa päätöksenteon tueksi. Teemahaastattelulla tutkittavien oma näkökulma saadaan esiin monipuolisesti. (Esim. Hirsjärvi, Hurme 2015, 47; Kylmä, Juvakka 2007, 28.) Kohdeorganisaation strategiatimanttia on hyödynnetty haastatteluissa tavoitteet kuvaavana ja toiminnan suuntaa näyttävänä näkökulmana.
Tapaustutkimuksessa tutkittavat tapaukset ovat ainutkertaisia, ja niitä tutkitaan omassa eri-tyisessä ympäristössään. Vanhustenpalvelujen tulosyksikkö valikoitui kohdeorganisaa-tioksi osin satunnaisesti, osin siksi että tutkielman tekijä halusi tällä tavalla osaltaan toimia
edistäen siellä tehtävää arvokasta työtä ikäihmisten laadukkaan hoidon ja palvelun toteutta-misessa. Pyrkimyksenä oli myös saada muodostettua kokonaisvaltainen kuva yhdestä orga-nisaation palasesta. Tutkielman aineisto jäi kooltaan hieman kaavailtua pienemmäksi. Laa-dullisessa tutkimuksessa aineiston laatu kuitenkin korvaa määrää. (Eskola, Suoranta 2008, 18.) Tutkimusasetelman kytkeytyminen aikaisempaan teoriapohjaan muodostaa perustan, jolta analyysit ja tulkinnat tehdään tapaustutkimuksen johtopäätelmissä. Tuloksissa pyri-tään ymmärtämään ja tulkitsemaan syvällisesti yksittäisiä tapauksia niiden erityisessä kon-tekstissa. (Hirsjärvi, Hurme 2015, 58.)
6.2. Aineiston kerääminen
Tutkielman aineisto on kerätty teemahaastattelun avulla. Teema-aiheluettelo muodostaa teemahaastattelussa keskustelua ohjaavan kiintopisteen toimien haastattelijan muistilistana.
Puolistrukturoitu teemahaastattelu sopii Hirsjärven ja Hurmeen mielestä hyvin käytettä-väksi tilanteissa, joissa ei ole täyttä varmuutta, miten selvästi tutkittava ilmiö ylipäätään on tiedostettu tai miten motivoituneita haastateltavat ovat paneutumaan tutkittavaan asiaan kiireisen työnsä keskellä. (Hirsjärvi, Hurme 2015, 47-49.)
Laadullisessa tutkimuksessa haastatellaan valittuja yksilöitä (Metsämuuronen 2005, 177).
Tutkielman kohderyhmää haettaessa kantavana ajatuksena oli saada näkyviin organisaation osakokonaisuuden tietotarpeet. Kohderyhmäksi valikoitui Espoon sosiaali- ja terveystoi-men Vanhustenpalvelujen tulosyksikön johto, lähinnä tutkielman tekijän henkilökohtai-sesta mielenkiinnosta toimia omalta osaltaan ikäihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi.
Haastattelupyyntö (Liite 2.) lähetettiin sähköpostitse viidelle henkilölle sen jälkeen, kun tutkielman tekemiseen oli saatu tutkimuslupa toimialan kehittämisyksiköstä.
Tutkimussuunnitelma lähetettiin haastattelupyynnön liitteenä, jotta haastatteluihin pyydetyillä oli mahdollisuus etukäteen tutustua asiaan ja haastattelussa käytettävään teemarunkoon. Haastattelujen toteutusajankohtana, huhti-toukokuussa 2017 yksi palve-lualueen päälliköistä oli juuri vaihtumassa, eikä uusi päällikkö ollut haastattelujen toteu-tusaikaan vielä aloittanut työssään.
Laadullisessa haastattelussa korostui haastateltavien kokemukset tutkittavasta tilanteesta sekä kyky ja halukkuus keskustella aiheesta. Teemahaastatteluissa pyrittiin saamaan esiin
haastateltavien tiedon tarpeita eli merkityksellisiä vastauksia tutkimuksen tarkoituksen ja tutkimuskysymysten mukaisesti. (Esim. Tuomi, Sarajärvi 2009, 75.) Teemahaastattelussa edetään tiettyjen etukäteen valittujen teemojen ja niihin liittyvien tarkentavien kysymysten varassa. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina. Haastattelutilanteissa oli näin mah-dollista sovittaa keskustelu kunkin haastateltavan tapaan viestiä, tehdä tarkentavia kysy-myksiä ja antaa haastateltavan laajentaa vastaustaan välillä vähän ohikin varsinaisesta tee-masta. Haastateltaville tarjottiin mahdollisuus tuoda esiin tutkimusongelmaan liittyviä seikkoja laajasti kannustaen heitä tuomaan esiin oman kokemusmaailmaansa. Teemahaas-tattelu sopiikin tilanteisiin, joissa tiedetään, että tutkimukseen pyydetyt haastateltavat ovat kokeneet tutkimusongelmassa ilmaistun tilanteen. Haastattelussa saatu tieto on aina sidok-sissa siihen tutkimusympäristöön, josta tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita. (Kylmä, Ju-vakka 2007, 79-80.)
Teemahaastattelurunko (Liite 1.) on rakennettu mukaillen Wetherben (1991) tutkimukses-saan kehittämää haastattelurunkoa. Aiheeseen ja tutkielman tekoon tutustuessani etsin kan-sainvälisestä e-aineistosta tietoa siitä, miten tiedon tarpeita on tutkittu. Vilma Vuori (2006) on tarkastellut artikkelissaan ”Methods of Defining Business Information Needs” kirjalli-suuden pohjalta tietotarpeiden kartoituksessa käytettyjä erilaisia menetelmiä. Wetherbe on yhdistänyt mallissaan kolme erilaista menetelmää (Taulukko 4.), mikä monipuolisuutensa ansiosta vaikutti toimivalta rakenteelta tutkielmaani.