Tässä poikkileikkaustutkimuksessa ravintokuidun saannilla havaittiin edullinen ja tyydyttyneen rasvan saannilla epäedullinen yhteys glukoosi- ja insuliiniaineenvaihduntaan keski-ikäisillä ja vanhemmilla miehillä, joilla on glukoosiaineenvaihdunnan häiriö. Ravintokuidun saanti oli positiivisesti yhteydessä insuliiniherkkyyteen ja insuliinin eritykseen ja käänteisesti yhteydessä insuliiniresistenssiin sekä plasman glukoosi- ja insuliinipitoisuuksiin paastotilassa ja OGTT:ssa kahden tunnin kohdalla. Tyydyttyneen rasvan saanti oli positiivisesti yhteydessä paastoinsuliiniin, kahden tunnin glukoosi- ja insuliinipitoisuuksiin OGTT:ssa sekä insuliiniresistenssiin ja käänteisesti yhteydessä insuliiniherkkyyteen. Pääosa tuloksista säilyi tilastollisesti merkitsevinä, kun painoindeksi otettiin huomioon sekoittavana tekijänä. Tulokset ovat yhteneviä muissa samankaltaisissa tutkimuksissa saatujen tulosten kanssa.
Ravintokuitu
Useissa satunnaistetuissa ja kontrolloiduissa tutkimuksissa ravintokuidun saannin vaikutusta glukoosi- ja insuliiniaineenvaihduntaan on tutkittu vertailemalla täysjyväviljojen ja vähäkuituisten viljojen saannin vaikutusta glukoosi- ja insuliinivasteisiin (Keogh ym. 2007, Brownlee ym. 2010, Giacco ym. 2013, Giacco ym. 2014). Tutkimusnäytön perusteella ravintokuidun ja erityisesti täysjyväviljakuidun saanti vaikuttaa olevan edullisessa yhteydessä glukoosi- ja insuliiniaineenvaihduntaan (Nettleton ym. 2010, Heikkilä ym. 2014), vaikka joissakin tutkimuksissa edullisia vaikutuksia ei ole havaittu (Brownlee ym. 2010, Giacco ym.
2013). Sen sijaan kasvisten, hedelmien ja marjojen sisältämän kuidun saannin yhteys glukoosi- ja insuliiniaineenvaihduntaan ei ole yhtä selvä (Schulze ym. 2007). Aiemmissa poikkileikkaustutkimuksissa ravintokuidun ja täysjyväviljojen saanti on yhdistetty muuan muassa parantuneeseen insuliiniherkkyyteen, suurentuneeseen ensivaiheen insuliinin eritykseen ja plasman pienentyneeseen insuliinipitoisuuteen (Liese ym. 2005, Heikkilä ym.
2014). Kuten tässä tutkimuksessa, myös muissa poikkileikkaustutkimuksissa on huomioitu painoindeksi sekoittavana tekijänä ja havaittu usein yhteyksien heikentyvän. Lisäksi useissa tutkimuksissa on huomioitu fyysinen aktiivisuus ja muiden ravintoaineiden saanti sekoittavinä tekijöinä, joiden huomioiminen olisi saattanut parantaa myös tämän tutkimuksen luotettavuutta.
Nettletonin ym. (2010) tutkimuksessa huomioitiin myös geneettiset tekijät tutkittaessa täysjyväviljojen käytön vaikutuksia glukoosi- ja insuliiniaineenvaihduntaan.
Ravintokuidun saannin vaikutusten glukoosi- ja insuliiniaineenvaihduntaan on arveltu välittyvän monien eri mekanismien kautta. Aterian yhteydessä erityisesti liukeneva ravintokuitu voi muun muassa hidastaa glukoosin pilkkoutumisnopeutta ja täten edesauttaa hiilihydraattien tasaista imeytymistä ja sitä kautta plasman glukoosipitoisuuden maltillisempaa nousua aterian yhteydessä (Brennan 2005). Liukenemattoman ravintokuidun saannin tiedetään vaikuttavan edullisesti suoliston bakteeristoon ja sitä kautta mahdollisesti insuliiniherkkyyteen (Weickert ja Pfeiffer 2008). Toisaalta runsaasti ravintokuitua sisältävät ruoka-aineet sisältävät myös lukuisia muita yhdisteitä, joista suurella osalla tiedetään olevan terveyttä edistäviä vaikutuksia (Jakobs ja Tapsell 2007).
Glukoosi- ja insuliiniaineenvaihduntaan kohdistuvien edullisten vaikutusten lisäksi ravintokuidulla on monia muita tutkittuja terveyttä edistäviä vaikutuksia, joiden vuoksi eri maiden ravitsemussuosituksissa painotetaan riittävän kuidun saannin merkitystä (Pi-Sunyer 2005, Weickert ja Pfeiffer 2008). Suomessa hiilihydraateista saadaan keskimäärin hieman yli 40 E% kokonaisenergiasta (Koponen ym. 2018). Viime vuosina sakkaroosin saanti on pienentynyt, mutta ravintokuidun saanti jää edelleen suositusta selvästi pienemmäksi, etenkin miehillä. Tämä tutkimus tukee aiempaa tutkimusnäyttöä siitä, että hiilihydraattien laadun muuttaminen suosituksia vastaavaksi voisi vaikuttaa kansanterveyttä edistävästi.
Rasvat
Hiilihydraattien tavoin myös rasvan laatu näyttää olevan sen kokonaismäärää merkittävämpi tekijä glukoosi- ja insuliiniaineenvaihdunnan kannalta. Kuten tässä tutkimuksessa, myös useissa muissa poikkileikkaustutkimuksissa tyydyttyneen rasvan saannin on havaittu olevan epäedullisessa yhteydessä insuliiniaineenvaihduntaan (Heikkilä ym. 2014), esimerkiksi vähentyneeseen insuliiniherkkyyteen (Iggman ym. 2010). Toisaalta suuressa LIPGENE-tutkimuksessa tyydyttyneen rasvan saannin vähentämisellä ei havaittu yhteyttä insuliiniherkkyyteen, mutta tutkimuksen kesto oli verrattain lyhyt (12 vko), minkä arveltiin vaikuttavan tulokseen (Tierney ym. 2011). Satunnaistetuissa ja kontrolloiduissa interventiotutkimuksissa on muun muassa vertailtu eri määriä tyydyttyneitä ja tyydyttymättömiä rasvahappoja sisältävien ruokavalioiden vaikutuksia glukoosi- ja insuliiniaineenvaihduntaan (Due ym. 2008, Tierney ym. 2011, Schwingshackl ym. 2011). Due ym. (2008) havaitsivat sekä vähärasvaisen että runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja sisältävän
ruokavalion olevan epäedullisessa yhteydessä glukoosi- ja insuliiniaineenvaihduntaan ja runsaasti kertatyydyttymättömiä rasvahappoja sisältävän ruokavalion vaikuttavan plasman paastoglukoosi- ja insuliinipitoisuuksiin sekä insuliiniresistenssiin edullisesti. Schwingshackl ym. (2011) havaitsivat runsaasti kertatyydyttymättömiä rasvahappoja sisältävän ruokavalion olevan edullisessa yhteydessä HbA1c:n määrään.
Useissa erityyppisissä tutkimuksissa on myös tutkittu kuinka tyydyttyneiden rasvahappojen ja hiilihydraattien korvaaminen kerta- ja monityydyttymättömillä rasvahapoilla ruokavaliossa vaikuttaa glukoosi- ja insuliinivasteisiin (Gadgil ym. 2013, Schwab ym. 2014, Heer ja Egert 2015, Imamura ym. 2016). Tutkimuksissa on havaittu sekä tyydyttyneiden rasvahappojen että hiilihydraattien korvaamisen ruokavaliossa tyydyttymättömillä rasvahapoilla vaikuttavan edullisesti insuliiniherkkyyteen, plasman glukoosi- ja insuliinipitoisuuksiin sekä insuliiniresistenssin määrään. Kertatyydyttymättömien rasvahappojen edullisista vaikutuksista glukoosi- ja insuliiniaineenvaihduntaan on eniten näyttöä. Tässä tutkimuksessa kerta- ja monityydyttymättömien rasvahappojen saannilla ei sen sijaan havaittu yhteyttä glukoosi- ja insuliiniaineenvaihduntaan, mikä oli yllättävää huomioiden aiemmin tutkimusnäytön.
Tutkimustulokset n-3-rasvahappojen saannin yhteydestä glukoosi- ja insuliiniaineenvaihduntaan ovat ristiriitaisia. Joissakin tutkimuksissa n-3-rasvahappojen saanti on ollut edullisessa yhteydessä glukoosi- ja insuliiniaineenvaihduntaan ja niiden saannin on havaittu muun muassa parantavan insuliiniherkkyyttä (Iggman ym. 2010, Lankinen ym. 2011).
Tutkimuksissa edullisia vaikutuksia on havaittu sekä eläin- että kasvikunnan n-3-rasvahapoilla, vaikkakin niiden saantilähteet ovat jääneet joissakin tapauksissa epäselviksi. Toisaalta joissakin tutkimuksissa n-3-rasvahappojen päivittäisellä käytöllä kalaöljylisän muodossa tai n-3- ja n-6-rasvahappojen suhteen muuttamisella ei ole havaittu vaikutuksia glukoosi- ja insuliinivasteisiin (Griffin ym. 2006, Giacco ym. 2007). DHA-suplementaatio voi vaikuttaa glukoosiaineenvaihduntaan jopa epäedullisesti (Schwab ym. 2014). Tässä tutkimuksessa huomioitiin vain ruokavaliosta saatavat n-3-rasvahapot ja havaittiin niiden saannin olevan käänteisesti yhteydessä sekä kahden tunnin glukoosipitoisuuteen OGTT:ssa että glukoosin AUC:iin.
Ravinnon rasvahappojen vaikutukset glukoosi- ja insuliiniaineenvaihduntaan näyttävät välittyvän solukalvojen rasvahappokoostumuksen sekä muiden osin vielä tuntemattomien mekanismien kuten geenien ilmentymisen säätelyn välityksellä (Risérus 2008, Iggman ym.
2010). Solukalvojen rasvahappokoostumus voi vaikuttaa esimerkiksi glukoosin
kuljettajaproteiinien sijoittumiseen ja sitä kautta insuliinin sitoutumiseen.
Kertatyydyttymättömien rasvahappojen saannin edullinen vaikutus insuliiniherkkyyteen välittyy ilmeisesti maksan lipogeneesin inhiboimisen välityksellä.
Kansallisen FinTerveys -tutkimuksen (Koponen ym. 2018) mukaan alle 30 % suomalaisista käyttää suositeltavaa levitettä eli kasviöljypohjaista, vähintään 60 % rasvaa sisältävää, levitettä leivän päällä. Lisäksi tyydyttyneen rasvan osuus kokonaisrasvasta on suomalaisten ruokavaliossa suosituksiin nähden suuri ja täten rasvan laadussa on parantamisen varaa.