Päästövähenemäkriteerin täyttymisen todentaminen todellisiin tuotantoketjuihin

perustuen

RES-vaatimuksissa ja laskentamenetelmissä on yksinkertaistuksia ja eroja suhteessa muihin tuotekohtaisten kasvihuonekaasupäästöjen määritysohjeisiin ja elinkaari-laskentamenetelmiin ja standardeihin nähden (vrt. hiilijalanjälkilaskenta PAS 2050 -standardiin BSI 2008a ja b, elinkaarilaskentaan, ISO 14040 ja ympäristöselostejärjes-telmiin, SFS-ISO 14025, päästökaupassa sovellettaviin tarkkailu- ja raportointiohjeisiin, nk. MRG2 (EC 2007b) sekä IPCC:n päästöinventaarioiden laskentaohjeisiin, IPCC 2003 ja 2006). Moninkertaisen raportoinnin ongelmaa olisi syytä pyrkiä välttämään järjestelmiä ja laskentasääntöjä mahdollisuuksien mukaan harmonisoimalla. Toisaalta on selvää, että biopolttoaineet ja bionesteet edellyttävät juuri niille sopivia laskentaoh-jeistuksia eivätkä yleiset standardit ole riittävän spesifejä RES-direktiivin päästövä-henemälaskennan tavoitteiden kannalta.

Todentamisen kannalta on ongelmallista, ettei taustalla ole selkeää ja yksikäsitteistä pääs-töjen laskentasäännöstöä (vrt. EC 2007b). Vastaavana vaatimusasiakirjana on pidettävä RES-direktiivin liitettä V sekä sitä täydentävää tiedonantoa (EC 2010a) ja komission pää-töstä maaperän hiilivarantojen laskentaa koskevista ohjeista (EC 2010c). Nämä eivät kui-tenkaan ohjeista laskentaa riittävästi yksityiskohtaisesti, joten tulkintaongelmat ovat toden-näköisiä tämän raportin luvun 3 valossa. Todentajien tulisi kuitenkin käytännön tilanteissa voida kiistattomasti verrata polttoaineiden toimittajien raporttien tietosisältöä vaatimusasia-kirjoihin.

Liite V ei linkity olemassa oleviin ohjeisiin tai standardeihin prosesseissa tarvittavien fossiilisten polttoainepäästöjen päästökertoimien osalta. Päästövähenemälaskentaa voi-taneen pitää nk. vertailuväitteenä (ks. ISO 14025, tyypin 3 ympäristöselosteet), jossa

4. Kestävyyskriteereiden mukaisen toiminnan todentamiseen liittyvät kysymykset

109

systeemirajauksen sisäistä järjestelmää verrataan fossiilisia ketjuja koskeviin tietoihin (tai asetettuihin kriteereihin, referenssiarvoihin, fossil comparator). Näin ollen standar-din SFS-ISO 14025 rakenne ja tietosisältö voivat auttaa toimijoita luomaan tarvittavat sisäiset prosessit tietojen tuottamiseksi.

Päästövähenemätulosten vertailukelpoisuus ja eri toimijoiden (ja heidän tuotteittensa) oikeudenmukainen kohtelu voi vaarantua, jos käytettyjä määritysmenetelmiä ei harmoni-soida esimerkiksi EPD-järjestelmässä eli -ympäristöselosteohjelmassa hahmoteltujen tuo-teryhmäsääntöjen (PCR) avulla riittävästi. Lähteen Usva et al. (2009) luvussa 4 on hah-moteltu järjestelmää (CFP-system), jonka avulla voitaisiin tuottaa sertifioituja hiilijalan-jälkitietoja toimialariippumattomasti todellisiin monitoroituihin tietoihin pohjautuen.

Mikäli velvoitteet koskevat valmisteverovelvollista polttoaineen markkinoille toimit-tajaa, nousee esiin käytännön ongelma siitä, miten tulevan lain soveltamisalaan kuuluva polttonesteen valmistaja voisi velvoittaa tuotantoketjun ylävirran toimijat monitoroi-maan tarvittavat prosessien input/output-tiedot, jotta päästövähenemän osoittamisessa tarvittava välilliset päästöt sisältävä elinkaarilaskelma voitaisiin tehdä ja alistaa toden-tamiselle. Alkuperätietojen, massataseiden ja suorien ilmakehäpäästöjen oikeellisuuden todentaminen olisi ilmeisesti suoritettava ”moduuleittain”. Vasta sen jälkeen laskenta lopputuotteelle voidaan tehdä.

Mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja:

o selkeät vaatimukset materiaalien hankintasopimuksiin (välituotteisiin liitettäisiin ympäristöselosteet, joiden tuotekohtaista kasvihuonekaasupäästötietoa olisi mahdollista käyttää alavirran prosessin tuotannon ominaispäästöjen laskennassa – modulaarinen etenemismalli)

o ylävirran toimijoille asetettava liittymisvelvoite johonkin vaatimukset täyttävään (kansainväliseen) sertifiointiohjelmaan, jolloin loppukäyttäjä ei olisi (yksin) vas-tuussa kaikkien prosessimoduuleiden ja yritysten tietojen oikeellisuudesta.

Lisäksi olisi arvioitava, onko todentajalla lakisääteisiä valtuuksia ja käytännön mahdol-lisuuksia tarkastaa ylävirran prosesseja muualla kuin polttoaineen toimittajan tiloissa.

Miten toimitaan ulkomailla sijaitsevien prosessien päästötietojen todentamiseksi? To-dennäköinen toimintamalli lienee se, että hyväksyntää hakeva polttoaineen toimittaja velvoitetaan hankkimaan ja saattamaan tarvittavat tiedot todentajan tarkastettavaksi.

Soveltamisalan rajaus ylävirran prosesseihin nähden onkin keskeinen lainsäädännössä täsmennettävä juridinen lähtökohta (asiaa on käsitelty luvussa 4.2).

Todentaja ei käytännössä voi tarkastaa monimutkaisen ja dataintensiivisen elinkaari-laskelman kaikkia lähtötietoja. Siksi todentamislogiikaksi ehdotetaan riskiperustaista lähestymistapaa, jossa todentajan on otettava riittävästi (haluttua varmuustasoa vastaava määrä) näytteitä toimittajan tiedoista. Todentajan strategia- ja riskitarkastelut ohjaisivat otospohjaista näytteenottoa tiedoista (ks. EA 2010 ja EMV 2009).

4. Kestävyyskriteereiden mukaisen toiminnan todentamiseen liittyvät kysymykset

110

Toiminnanharjoittajan velvollisuuksiin kuuluisi todentamisessa tarvittavien tietojen saattaminen todentajan arvioitavaksi. Todentaja ei kuitenkaan itse tekisi päästölaskelmia mutta käyttäisi asianmukaisia kontrollilaskelmia ja -menetelmiä toimittajan esittämien laskelmien ja tietojen oikeellisuuden varmistamiseksi.

Todentaja ei konsultoi toimittajia laskelmissa tai menetelmien valinnassa eikä auta hakemusten teossa. Tämä on olennaista todentajan kolmannen osapuolen roolin säilyt-tämiseksi ja riippumattomuuden turvaamiseksi. Todentaja ainoastaan tarkastaa toimitta-jan tuottamien tietojen vaatimustenmukaisuuden ja osoittaa mahdolliset puutteet, virheet ja tulkintavirheet.

Ohjetta tai standardia siitä, miten todellisiin (monitoroituihin) kasvihuonekaasupääs-tötietoihin pohjautuva elinkaarilaskelma käytännössä todennettaisiin kansainvälisissä olosuhteissa, ei ole toistaiseksi tiedossa. Saatavilla olevien standardien määrittelyt ovat hyvin yleisluontoisia päästökauppajärjestelmän kvantitatiiviseen todentamismekanis-miin verrattuna. Seuraavat periaatteet saattavat kuitenkin olla kehityskelpoisia:

o Tuotantovaiheiden prosessien suorat päästöt ilmakehään todennettaisiin moduuli kerrallaan – pistokokein alkuperäketjun massatasetietojen todentamisen yhtey-dessä.

o Yksikköprosessien loppu- ja välituotteiden välillisiä päästöjä ei voi todentaa viimeisestä moduulista käsin. Välilliset päästöt voidaan saada vain määritetyksi laskelmin ylävirran moduulien input–output-tiedoista (huom. toimijat saattavat luovuttaa tietoja todentajalle mutta eivät välttämättä alavirran asiakkaille).

o Laskennan topologiakuvaus ja systeemirajaus validoitaisiin erikseen tuotteiden ja välituotteiden ominaispäästötietojen (tuotespesifikaatioiden) perusteella las-kentaohjelmistoa hyödyntäen (ohjelmisto voi olla monimutkainen validoinnin kannalta).

Koska kokemuksia tällaisesta prosessista ei ole ja ohjeistus on toistaiseksi hyvin puut-teellinen, tulisi asiaa pilotoida käytännössä toimivan konseptin kehittämiseksi. Ainakin niiden prosessien osalta, jotka kuuluvat myös päästökauppalain soveltamisalaan, tulisi selvittää, missä määrin voitaisiin hyödyntää EMV:n todentajaohjetta (EMV 2009).

Vaatimusmäärittely tulisi harkita pidettäväksi RES-direktiivien oletusarvojen tarkkuus-tasoa vastaavana ja siirtyä vasta kokemusten karttuessa ja toisaalta päästövähenemävaa-timusten kiristyessä vähitellen todellisten monitoroitujen tietojen käyttöön, jotka alistet-taisiin kolmannen osapuolen todennettavaksi. Kestävyyskriteeristön toimeenpanon al-kuvaiheessa vaatimukset täyttynevät monin paikoin oletusarvoihin pohjautuvan lasken-nan kautta. Keskeinen periaate kuitenkin on, että päästövähenemän määrittämisen todel-listen ja tarkkojen tietojen perusteella tulisi aina olla sallittua.

4. Kestävyyskriteereiden mukaisen toiminnan todentamiseen liittyvät kysymykset

111

Kansallista toimeenpanoa valmisteltaessa on huolehdittava, että järjestelmästä ei tule syrjivä niitä toimijoita kohtaan, joille ei toistaiseksi suoraan direktiivistä löydy oletusar-voja, vaikka ne täyttäisivätkin muut alkuperävelvoitteisiin liittyvät kestävyyskriteerit.

4.16 Polttoainetoimitukseen liittyvä sertifikaatti ja