Eurooppalainen standardisointijärjestö CEN ja Euroopan komission tiedonanto

Euroopan standardointijärjestössä CEN:ssä perustettiin keväällä 2008 työryhmä ”CEN TC 383, Kestävän kehityksen kriteerit biomassalle”. Työryhmän tarkoituksena oli laatia sarja eurooppalaisia standardeja kestävästi tuotetusta biomassasta liikenteen biopolttoaineille ja muille energiantuotannon sovelluksille. Standardien oli tarkoituksena toimia myös RES-direktiivin soveltamisohjeina. Euroopan komissio ei kuitenkaan myöntänyt tällaista mandaattia CEN:lle. Standardointityötä jatkettiin mutta suppeampana kuin alun perin oli ajateltu. Muun muassa epäsuorat vaikutukset jätettiin standardisointityön ulkopuolelle.

3. RES-direktiivin kestävyyskriteeristön keskeisten käsitteiden tulkintaan ja määritykseen liittyvät kysymykset

24

Tässä esitetty lähestymistapa pohjautuu toukokuussa 2010 saatavilla olleeseen CEN TC 383 standardiluonnokseen, jota päivitetään edelleen. Valmisteltavan standardin osasta 3, Biodiversiteetti ja ympäristönäkökulmat, laadittu luonnosversio (CEN/TC 383/WG 3) tarkastelee RES-direktiivin 17. artiklan raaka-aineen alkuperää koskevia kriteereitä.

Lähtökohtana on paikan tunnistaminen (location check), jossa tarkistetaan, onko ky-seessä oleva alue luonnonsuojelutarkoitukseen tarkoitettu tai biologisesti erityisen mo-nimuotoinen ei-luonnontilainen ruohikkoalue tai aiemmin kuivaamaton turvemaa-alue¹. Standardiluonnos tarjoaa ohjeet siihen, miten tulee edetä, jos paikan tunnistuksessa ha-vaitaan aineen olevan peräisin tällaisilta alueilta. Jos taas biopolttoaineen raaka-ainetuotantoon tarkoitettu alue on aarniometsää, luonnontilaista ruohoaluetta tai aluetta, johon on sitoutunut paljon hiiltä, seurataan RES-direktiiviä. Standardin lähtökohtana on todentaminen luotettavien dokumenttien avulla, joita ovat esimerkiksi kartat, maiseman arviointi, paikan päällä tapahtuva konsultointi, kolmannen osapuolen tuottama sertifi-ointi, viranomaisen selvitys tai oma selvitys. TC 383:n puitteissa todentamista tarkastel-laan erityisesti työryhmässä WG5, joka laatii tekstin kestävästi tuotettujen biomassojen jäljittämiselle ja vaatimustenmukaisuuden arvioinnille. Euroopan komissio on tiedonan-nossaan (EC 2010a) maininnut olevansa tietoinen CEN-standardointijärjestön työstä biologisesti monimuotoisten alueiden todentamisen osalta.

Standardiluonnoksen mukaan luonnonsuojelutarkoitukseen tarkoitettu alue ehdotetaan tunnistettavaksi kansainvälisten, alueellisten tai kansallisten karttojen tai muun luon-nonsuojelualueista saatavan parhaan tiedon avulla. Lisäksi tulisi tarkistaa, onko kysees-sä oleva alue Euroopan komission käytännön ohjeiden tiedonannon (EC2010a) mukai-nen harvinaisten, vaarantuneiden tai uhanalaisten ekosysteemimukai-nen tai lajien suojeluun tarkoitettu alue. Tiedonannossa ei kuitenkaan ole ainakaan vielä esitetty tällaista listaa.

Myös biologisesti erityisen monimuotoinen ei-luonnontilainen ruohikkoalue ehdotetaan tunnistettavaksi Euroopan komission käytännön ohjeiden tiedonannon avulla, joka tar-joaa tietoa (EC 2010a) ko. ruohikkoalueiden määritelmästä ja maantieteellisestä sijain-nista. Tiedonannon mukaan Euroopan komissio aikoo laatia vuoden 2010 aikana kritee-rit ja maantieteelliset rajat määkritee-rittääkseen, mitä ruohoalueita voidaan pitää biologisesti erityisen monimuotoisina. Komission tekemä konsultaatioasiakirjaluonnos on ollut kommentoitavana sidosryhmillä. Kommentteja on pyydetty asiakirjan määritystavoista sekä mahdollisista muista ehdotuksista määrittää biologisesti erityisen monimuotoiset ruohoalueet. Aiemmin kuivaamattomien turvemaiden kohdalla CENin standardiluon-noksen mukaan tulisi seurata kaksivaiheista lähestymistapaa: a) tunnistaa, tapahtuuko

1 Standardiluonnoksen mukaiset määritelmät turpeelle ja turvemaalle (Parish et al., 2008):

peat = fibric organic sedentarily accumulated material with virtually all of the organic matter allowing identification of plant forms consisting of at least 30 % (dry weight) of dead organic material,

peatland = area with or without vegetation with a naturally accumulated peat layer at the surface of at least 30 cm depth.

3. RES-direktiivin kestävyyskriteeristön keskeisten käsitteiden tulkintaan ja määritykseen liittyvät kysymykset

25

raaka-aineen tuotanto ja korjuu turvemaalla; b) jos näin on, tulee tunnistaa, oliko turve-maa aiemmin kuivaamatonta.

Luonnonarvoltaan arvokkaille alueilla on myös jo olemassa olevia eri sidosryhmien käyttämiä määritelmiä. Tällaisia ovat esimerkiksi High Conservation Value Area Con-sept (HCV 2010) ja The World Conservation Unionin suojelualueluokitukset (IUCN 2010). Lisäksi YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAOn (Food and Agriculture Or-ganization of the United Nations) Forest Resource Assessmentissä on annettu määritel-miä esimerkiksi suojelluille alueille ja biodiversiteetille (FAO 2005).

RES-direktiivin mukaan luonnonsuojelutarkoitukseen tarkoitetulla alueella voi-daan tuottaa biopolttoaineiden raaka-ainetta, mikäli voivoi-daan esittää näyttö siitä, että kyseisen raaka-aineen tuotanto ei haittaa tätä luonnonsuojelutarkoitusta. CENin stan-dardiluonnoksen mukaan biopolttoaineen raaka-ainetta voidaan tuottaa ko. alueella, mikäli voidaan osoittaa, että kyseisen raaka-aineen korjuu on välttämätöntä luonnonsuo-jelutarkoituksen toteutumiseksi. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi alueen hoitosuunni-telman avulla. Jos raaka-aineen korjuu ei ole välttämätöntä, voidaan sitä kuitenkin teh-dä, jos vaikutusarvioinnin avulla voidaan osoittaa, ettei luonnonsuojelutarkoitus vaaran-nu. Vaikutusarviointi aloitetaan tunnistamalla alueen luonnonsuojelutarkoituksen luon-ne ja sitä jatketaan arvioimalla tähän sopivat kriteerit, indikaattorit ja todenteet. Luon-nonsuojelutarkoituksen säilymistä voidaan arvioida esimerkiksi seuraavien kysymysten perusteella:

o Säilyykö ekosysteemien ja habitaattien yhtenäisyys?

o Aiheutuuko merkittäviä muutoksia maaperän eroosiossa, maan tiivistymisessä tai maaperän rakenteessa?

o Häiriintyykö ravinnetasapaino tai maaperän puskurointikyky?

o Aiheutuuko merkittäviä negatiivisia vaikutuksia veden määrään laatuun tai saa-tavuuteen?

Talouden toimijan tulee tarjota riittävästi tietoa vaikutuksista sekä luonnonsuojelu-alueesta että tuotantoyksiköstä, jotta luonnonsuojelutarkoituksen häiriintymättömyys voidaan arvioida ja todentaa. Standardiluonnoksessa on annettu esimerkki lomakkeesta (taulukosta), johon olennainen tieto voidaan koota.

RES:n mukaan ei-luonnontilaiselta ruohoalueelta ei saa hankkia raaka-aineita bio-polttoaineiden ja -nesteiden valmistukseen, ellei voida esittää näyttöä siitä, että raaka-aineen korjuu on tarpeen, jotta alue säilyisi ruohoalueena. CEN:n standardiluonnoksen mukaan biopolttoaineen raaka-ainetta voidaan tuottaa ko. alueella, mikäli voidaan osoit-taa, että kyseisen raaka-aineen korjuu on välttämätöntä nykyisen ruohoalueen aseman ylläpitämiseksi. Jos tarkastus osoittaa alueen olevan biologisesti erityisen monimuotoi-nen ei-luonnontilaimonimuotoi-nen ruohoalue, täytyy soveltaa CEN-standardiluonnoksessa esitettyjä ehtoja:

3. RES-direktiivin kestävyyskriteeristön keskeisten käsitteiden tulkintaan ja määritykseen liittyvät kysymykset

26 Tiedon hankkiminen korjuualueelta:

o Tarkasteltavasta alueesta täytyy hankkia tietoa raaka-aineiden korjuu-tiedoista ja ruohoalueen ominaispiirteistä.

Kriteeri ja indikaattorit todisteiden hankkimiseksi:

o Kriteeri: Monimuotoisen ei-luonnontilaisen ruohoalueen aseman säilyttä-minen. Voidaan saavuttaa eri tavoin riippuen saatavilla olevasta tiedosta. Tie-to voidaan hankkia sijaintipaikalta tai siihen verrattavissa olevasta paikasta.

o Indikaattorit:

 Indikaattori 1: lajikoostumus ei muutu.

 Indikaattori 2: olemassa oleva ohje tarpeellisista korjuualueen hoito-toimenpiteistä.

 Indikaattori 3: olemassa oleva ohje tarpeellisista korjuukäytännöistä ver-rattavissa olevasta monimuotoisesta ei-luonnontilaisesta ruohoalueesta.

 Indikaattori 4: olemassa olevaa tieteellistä kirjallisuutta tarpeellisista korjuukäytännöistä.

RES-direktiivin mukaan turvemaalta ei saa hankkia raaka-aineita biopolttoaineiden ja -nesteiden valmistukseen, ellei esitetä näyttöä siitä, että tämän raaka-aineen viljelyyn ja korjuuseen ei liity aiemmin kuivaamattoman maan kuivatusta. Komission tiedonannon (EC 2010a) mukaan poikkeus siis sallitaan, eli turvemaalta voidaan ottaa biomassan raaka-ainetta, jos a) maaperä oli kokonaan kuivatettu vuonna 2008 tai b) maaperän kui-vatusta ei ole tapahtunut vuoden 2008 jälkeen. Sen sijaan jos maaperä oli ainoastaan osittain kuivatettu vuonna 2008, myöhemmin tehty syvempi, aiemmin kokonaan kuivat-tamattomaan maaperään vaikuttava kuivatus rikkoisi kriteerin määritelmää. CEN-standardiluonnoksessa asetetaan ehdot, joilla direktiivin vaatimukset voidaan täyttää.

Kuivatustilanteen muutoksia tarkastellaan vaikutusarvioinnin avulla. Tarkastelua varten tarvitaan tietoa alueesta. Todisteita siitä, että korjuuseen ei liity kuivaamattoman maan kuivatusta, voidaan tarkastella kriteereiden ja niihin liittyvien indikaattoreiden avulla.

o Kriteeri 1: aiemmin kuivaamatonta maata ei olla kuivattamassa.

 Indikaattori: kuivatustyö ei ole ilmeistä.

o Kriteeri 2: ennen tammikuuta 2008 kuivatettuja alueita ei olla kasvattamassa.

 Indikaattori: uudet ojat tai muut kuivatukseen liittyvät rakennustyöt eivät ylitä syvyydessä tai laajuudessa aikaisempia ojia ja kuivatus-rakennelmia.

3. RES-direktiivin kestävyyskriteeristön keskeisten käsitteiden tulkintaan ja määritykseen liittyvät kysymykset

27

Standardiluonnoksessa esitetään tietopohjalomake paitsi luonnonsuojeluun tarkoitetuille alueille myös ei-luontaisille ruohoalueille ja aiemmin kuivaamattomille turvealueille.

3.1.2 Eräiden maiden tulkinnoista biomassan käytön kestävyyden