Metsäbiomassaan liittyvät erityiskysymykset

Metsäbiomassa on jäte/tähde-luokituksen kannalta kaksijakoinen raaka-aine. Metsä-teollisuuden puunhankinnassa hakkuutähteelle ja kannoille ei ollut aiemmin teollista

3. RES-direktiivin kestävyyskriteeristön keskeisten käsitteiden tulkintaan ja määritykseen liittyvät kysymykset

56

käyttöä, vaan ne jätettiin hakkuualalle. Bioenergian tuotannon merkityksen kasvaessa metsäbiomassojen käyttö energiantuotannossa on kasvanut nopeasti: vuonna 2009 Suomessa käytettiin metsähaketta 5,4 miljoonaa kuutiometriä (Metla Metinfo Tilasto-palvelu 2010). Tähän saakka suurin osa metsäbiomassan laajamittaisesta energiakäytös-tä on kohdistunut päätehakkuiden hakkuuenergiakäytös-tähteeseen eli oksabiomassaan sekä ainespuu-korjuun ulkopuolelle jäävään runkopuuhun. Lisäksi kuusen kantojen nostoa tehdään muutamalla prosentilla päätehakkuualoista. Perinteisesti hakkuutähteellä ei ole ollut ns.

kantohintaa, vaan sen hyödyntämisestä on maksettu metsänomistajalle nimellinen kor-vaus joko suoraan rahana tai edullisempien metsänhoitotöiden muodossa. Tässä mielessä hakkuutähde voidaan määritellä jätteeksi tai tähteeksi, jolle ei ole ollut muuta teollista käyttöä. Metsän hakkuita tai harvennuksia ei tehdä hakkuutähteen synnyttämisen takia, joten ne syntyvät aidosti puunkorjuuprosessin ohessa. On kuitenkin syytä huomata, että metsätähteillä on palstalla ekologinen funktio ja niiden korjuulla erilaisia ekologisia vaikutuksia (Soimakallio et al. 2009).

Nuoren metsän kunnostus- ja harvennuskohteilta saatavan pieniläpimittaisen puun osalta tilanne on hieman erilainen verrattuna hakkuutähteeseen ja kantoihin. Pieniläpimittainen puu on perinteisesti kaadettu taimikon tai nuoren kasvatusmetsän harvennusten yhteydessä maahan eikä sitä ole hyödynnetty muualla kuin pienessä mittakaavassa polttopuuna koti-talouksissa. Tältä osin myös pieniläpimittainen puu on hakkuutähdettä, jota muodostuu metsänkasvatuksen ja -käsittelyn osana. Toisaalta energiapuuta voidaan korjata bioener-gian tuotantoon myös järeämmiltä harvennuskohteilta, jolloin korjuu kohdistuu teollisuu-den ainespuumitat täyttävään puustoon. Tällöin puuraaka-aineelle on olemassa vaihtoeh-toinen käyttömuoto, ja syntyy kilpailuasetelma sen hyödyntämiseksi eri tarpeisiin. Tosin yhdistetyssä aines- ja energiapuun korjuussa ainespuun läpimittavaatimuksia pienempi ja energian tuotantoon menevä latvakappale voidaan ajatella ainespuukorjuun sivutuotteeksi.

On todennäköistä, että metsäbiomassaa tullaan hankkimaan hyvin monenlaisista kohteista, myös metsäteollisuuden ainespuuksi kelpaavista leimikoista, mikäli Suomen metsistä halutaan korjata tavoitteiden vaatima 13,5 miljoonaa kuutiometriä metsäbiomassaa energian tuotantoon.

Yksinkertaisin vaihtoehto toimijoiden kannalta olisi luokitella kaikki kestävyyskriteerit täyttävä ja energian tuotantoon menevä metsäbiomassa samaan luokkaan. Vaikka jäte/

tähde-luokitus olisikin helpoin vaihtoehto kasvihuonekaasupäästöjen todentamista ja todellisten arvojen laskentaa ajatellen, sen käyttö ei ole mielekästä, sillä osa energiapuu-jakeesta tulee jatkossa kohteista, joissa voitaisiin tuottaa kuitupuuta tai metsähaketta samasta raaka-aineesta. Yksi vaihtoehto olisi käyttää kahta eri luokitusta metsäbiomas-soille, eli jäte/tähde-luokitusta hakkuutähteille sekä kannoille ja viljelty puu -luokitusta runkopuuta sisältävälle metsäbiomassalle. Käytännössä kahden eri luokituksen käyttä-minen saattaisi olla toimijoille hankalaa sekä laskennan että todentamisen kannalta: käy-tännön raaka-aineen hankinnassa metsäbiomassaerät sekoittuvat jo toimitusketjun alku-vaiheissa, kun erilaisia energiapuueriä haketetaan ja kuljetetaan välivarastoon tai

käyttö-3. RES-direktiivin kestävyyskriteeristön keskeisten käsitteiden tulkintaan ja määritykseen liittyvät kysymykset

57

paikalle. Mikäli alkuperään pohjautuvia eri luokituksia halutaan käyttää, biomassaerät tulee dokumentoida jo korjuuvaiheessa siten, että tieto alkuperästä ja korjattavasta mää-rästä säilyy toimitusketjun eri vaiheissa sekä tilanteessa, jossa biomassaerät siirtyvät toimittajalta eteenpäin toisen omistajan haltuun. Tämä puolestaan saattaa aiheuttaa yli-määräisiä toimenpiteitä toimijoille.

Käytännön kannalta järkevin vaihtoehto saattaisi olla viljelty puu -luokituksen sovel-taminen kaikelle laadulliset kestävyyskriteerit täyttävälle ja energiantuotantoon mene-välle metsäbiomassalle. Koska kaikki lignoselluloosapohjainen raaka-aine lasketaan ns.

kaksoislaskennan piiriin, viljellyn puun luokitus ei juuri vaikuta kansallisten uusiutuvien tavoitteiden saavuttamiseen verrattuna tilanteeseen, jossa metsäbiomassa luokiteltaisiin jätteeksi tai tähteeksi. Direktiivissä esitetään kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksen arvioidut tyypilliset arvot ja oletusarvot sekä jätteestä tai tähteestä että viljellystä puusta tuotetuille biopolttoaineille. Esimerkiksi Fischer-Tropsch-dieselin osalta kasvihuone-kaasujen vähennysarvoksi esitetään 95 prosenttia jätepuusta tuotettuna ja 93 prosenttia viljellystä puusta tuotettuna. Vaikka jäte/tähde-luokitus onkin ”kasvihuonekaasupääs-tösäästö”-arvoltaan tehokkaampi, ero viljelty puu -luokitukseen on kokonaisuutta ajatel-len pieni, ja molemmat oletusarvot ovat selvästi yli RES-direktiivissä asetettujen rajojen (35–60 %:n päästövähennys). Direktiivissä esitettyjen oletusarvojen soveltuvuus Suo-men metsäbiomassalle on hiilivarantomuutosten huomioimisen tai huomiotta jättämisen vuoksi epäselvää ja vaatinee lisäselvityksiä tai -ohjeistusta (ks. luku 3.3.6).

Käytännössä viljelty puu -luokituksen käyttäminen vaatii metsänkasvatuksen proses-sien (mm. taimituotanto, maanmuokkaus, istutus, lannoitus) ja siitä aiheutuvien kasvi-huonekaasupäästöjen huomioon ottamisen laskennassa. Tämä ei kuitenkaan liene on-gelma, sillä tietoa metsätalouden toimenpiteiden kasvihuonekaasupäästöistä on kohtuul-lisen hyvin saatavilla. Lisäksi viljelty puu -luokituksella luotaisiin metsäbiomassojen käytölle ja tulevaisuuden metsäbiomassatuotannolle pohjaa ja parempi hyväksyttävyys yhtenä merkittävänä puutavaralajina. Intensiivinen metsäbiomassojen kasvatus voi olla tulevaisuudessa merkittävä vaihtoehto kansallisten uusiutuvien energialähteiden käyttö-tavoitteiden saavuttamiseksi.

Olennainen kysymys metsäbiomassajakeiden osalta on se, aiheuttaako eri luokitusten käyttäminen ja sen myötä todentamisen hankaloituminen toimijoille ja yhteiskunnalle sellaisia ponnisteluja ja kustannuksia, että kaikki metsäbiomassa olisi parempi luokitella samaan viljelty puu -luokkaan kuin kahteen eri luokkaan. Vastaavasti voidaan myös kysyä, aiheuttaako viljelty puu -luokituksen käyttö jäte- tai tähdeluokituksen täyttävän metsäbiomassan aktuaalisten kasvihuonekaasupäästöjen laskennan osalta ylimääräisiä ja ehkä perusteettomia rasitteita toimijoille heikentäen siten hakkuutähteen ja kantojen käytettävyyttä bioenergian tuotannossa.

3. RES-direktiivin kestävyyskriteeristön keskeisten käsitteiden tulkintaan ja määritykseen liittyvät kysymykset

58