4. Kestävyyskriteereiden mukaisen toiminnan todentamiseen liittyvät kysymykset
4.4 Massatasejärjestelmä osana alkuperäketjun hallintaa
RES-direktiivin 18 artiklassa vaaditaan, että jäsenmaat edellyttävät talouden toimijoilta sellaisen ainetasemenetelmän (mass-balance) käyttöä, joka
o sallii eri kestävyysominaisuudet omaavien raaka-aineiden tai biopolttoaineiden erien yhdistämisen
o edellyttää, että alakohdassa a tarkoitettujen erien kestävyysominaisuuksia ja kokoa koskevat tiedot ovat jatkuvasti liitettävissä seokseen
o edellyttää kaikkien seoksesta poistettujen erien kokonaisuuden kuvaamista siten, että sillä on samat kestävyysominaisuudet ja sitä on sama määrä kuin kaikkien seokseen lisättyjen erien kokonaisuudella.
Komission tiedonannossa (EC 2010b) todetaan, että massatasejärjestelmällä tarkoitetaan systeemiä, jossa ”kestävyysominaisuudet” säilyvät liitettyinä ”toimituksiin”.
Aine- tai massatasemenetelmää on sekä RES-direktiivissä että polttoaineiden laatu-direktiivissä ilmeisesti ajateltu lähinnä nesteiden sekoittamiseen ja sekoituksista toimi-tettavien erien kestävyysominaisuuksien (kasvihuonekaasujen ominaispäästöjen sekä muiden laadullisten kriteereiden) johdonmukaisen käsittelyn turvaamiseen ketjun jälji-tettävyyden varmistamiseen liittyvän menetelmän yhteydessä. Komission tiedonannossa vapaaehtoisista järjestelmistä (EC 2010b) massatasejärjestelmää on määritelty hieman tarkemmin. Siinä todetaan, että ”biopolttoaineiden tai bionesteiden tuotantoketjussa on tyypillisesti monta vaihetta pellolta polttoainejakeluun. Raaka-aine muutetaan usein ensin joksikin välituotteeksi ja sitten vasta lopputuotteeksi. Direktiivin vaatimusten noudattaminen on osoitettava suhteessa lopputuotteeseen. Tämän osoittamiseksi väittämät on tehtävä suhteessa käytettyyn raaka-aineeseen ja/tai käytettyihin välituotteisiin.”
Raaka-aineita tai välituotteita koskeva tieto tai niitä koskevat väittämät yhdistetään lopputuotteita koskeviin väittämiin ns. alkuperäketjumenetelmällä (chain of custody).
Alkuperäketju sisältää yleensä kaikki vaiheet raaka-ainetuotannosta polttoaineen saat-tamiseen kulutukseen. RES-direktiivissä alkuperäketjumenetelmäksi on vahvistettu aine-tasemenetelmä.
4. Kestävyyskriteereiden mukaisen toiminnan todentamiseen liittyvät kysymykset
85
Vaikka tiedonanto koskee ”vapaaehtoisia järjestelmiä”, on ilmeistä, että massataseen käyttölogiikan olisi oltava sama kansallisissa järjestelmissä. Tiedonannossa todetaan:
Vapaaehtoisessa järjestelmässä olisi edellytettävä, että ainetasemenetelmän to-dentaminen ja järjestelmän kriteereiden oikean noudattamisen toto-dentaminen suoritetaan samanaikaisesti. (Vapaaehtoisessa järjestelmässä ei tarvitse edellyttää tätä, jos se kattaa alkuperäketjusta ainoastaan yhden osan, esimerkiksi raaka-ainetuotannon sijainnin). Tähän olisi sisällyttävä ainetasejärjestelmän vaatimusten täyttämiseksi mahdollisesti käytetyn näytön tai järjestelmien todentaminen.
Ainetasejärjestelmä on järjestelmä, jossa ”erille” on osoitettu ”kestävyysominaisuuksia”.
Kestävyysominaisuuksiin voi sisältyä esimerkiksi seuraavaa:
o todisteet direktiivin kestävyyskriteereiden noudattamisesta
o ilmoitus siitä, että käytetyt raaka-aineet on saatu direktiivissä säädettyjen maa-sidonnaisten kestävyyskriteereiden mukaisesti
o kasvihuonekaasupäästöjä kuvaava luku
o kuvaus käytetyistä raaka-aineista (esim. oletusarvoa koskeva väittämä)
o seuraavanlainen ilmoitus: ”Tuotannolle on myönnetty X-tyypin todistus tunnus-tetussa vapaaehtoisessa järjestelmässä Y.”
Kestävyysominaisuuksiin olisi sisällyttävä tieto raaka-aineiden alkuperämaasta lukuun ottamatta bionesteitä, joiden osalta tätä ei vaadita (Polttoaineen laatudirektiivi 7a artiklan 1 kohdan a alakohta).
Jos kestävyysominaisuuksiltaan vaihtelevia eriä (tai eriä, joilla tällaisia ominaisuuksia ei ole) yhdistetään, kunkin erän koko ja kestävyysominaisuudet ovat liitettävissä seokseen.
Asiaan on annettu seuraavia täsmennyksiä komission ohjeessa (EC 2010b):
o Kun samat kestävyysominaisuudet omaavia eriä yhdistetään, vain erän kokoa mukautetaan sen mukaisesti. Kestävyysominaisuudet ovat todennäköisesti samat silloin, kun käytetään samoja raaka-aineita sekä ”oletusarvoja” tai ”alueellisia todellisia arvoja”.
o Jalostuksen tai hävikin tapauksessa erän koon mukauttamisessa on käytettävä asianmukaisia muuntotekijöitä.
o Näin ollen jos ominaisuuksiin sisältyy kasvihuonekaasupäästöjä kuvaavia eri lu-kuja, ne pidetään erillään; näistä luvuista ei voida laskea keskiarvoja kestävyys-vaatimusten täyttymisen osoittamiseksi.
Jos seos jaetaan, kuhunkin siitä erotettuun erään voidaan liittää mikä tahansa kestä-vyysominaisuusyhdistelmä (koot ilmoitettava), kunhan seoksesta erotettujen erien joukon kestävyysominaisuusyhdistelmien koot ovat samat kuin seoksessa. (Tämä tarkoittaa,
4. Kestävyyskriteereiden mukaisen toiminnan todentamiseen liittyvät kysymykset
86
että kun ”kestävyysominaisuutena” on raaka-aineen kuvaus, esimerkiksi ”rapsi”, kyseinen ominaisuus voi olla jotain muuta kuin mitä erä konkreettisesti sisältää, esimerkiksi rapsi- ja auringonkukkaöljyn sekoitusta.)
”Seos” voi olla missä muodossa tahansa, jossa erät tavallisesti ovat kosketuksessa keskenään, kuten kontissa, prosessointiin tai logistiikkaan liittyvässä laitoksessa tai pai-kassa (joka määritellään maantieteelliseksi sijaintipaikaksi, jolla on selkeät rajat ja jonka sisällä tuotteet voivat sekoittua).
Järjestelmän tase voi olla ajallisesti pysyväisluonteinen, jolloin ei saa ilmetä ”vajetta”, eli millään hetkellä ei saa esiintyä tilannetta, jossa seoksesta on otettu enemmän kestä-vää ainesta kuin sitä on lisätty. Vaihtoehtoisesti tase voidaan saavuttaa tarkoituksenmu-kaisen ajanjakson kuluessa ja todentaa se säännöllisesti. Molemmissa tapauksissa on oltava asianmukaiset järjestelyt, joilla taseen ylläpito varmistetaan.
o Käytäntöjen kehittämisen kannalta olisi toivottavaa, että komissio laatisi täsmen-tävän esimerkin siitä, miten ohjetta sovelletaan kaikkien kestävyyskriteereiden tapauksessa.
o Asiaa ei ole toistaiseksi määritelty riittävän yksiselitteisesti: Jos jokin erä ei täytä jotakin loogista kestävyyskriteeriä ennen sekoittamista, pitänee vastaavan ko-koinen sekoituksesta poistettava energiamäärä11 tulkita eräksi, joka ei täytä kes-tävyyskriteereiden vaatimuksia. Asia ei ole toistaiseksi täysin selvä, vaan se edellyttäisi täsmentävää linjausta, joka saattaa poiketa direktiivin tekstistä.
o Massatase (mass balance, joka suomenkielisessä käännöksessä mahdollisesti hie-man harhaanjohtavasti nimetty ainetaseeksi) on nähty ”todentamismenetelmänä”.
Massatase on kuitenkin tässä tarkoituksessa alkuperätietojen jäljittämisessä ja hal-linnassa sovellettava toimintamalli, jonka oikea toiminta tulee ”todentaa”.
RES-direktiivin artiklan 18 kohdassa 2 annetaan komissiolle raportointivelvoite liittyen massataseeseen perustuvan menetelmän toimivuuteen (18 artikla, 2. kohta). Lisäksi jä-senvaltiot velvoitetaan toteuttamaan toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että ”talouden toimijat toimittavat luotettavaa tietoa ja saattavat pyynnöstä jäsenvaltion käyttöön tietojen pohjana käytetyt lähtötiedot”.
Massataselogiikan sekä elinkaaren kattavan päästövähenemän määrittämisen kannalta on haasteellista, että 18 artiklan 3. kohdassa säädettyjä velvoitteita sovelletaan riippu-matta siitä, ovatko biopolttoaineet tai bionesteet yhteisössä valmistettuja vai tuotuja.
11 Vai massa – mitä tarkoitetaan erän koolla? Tässä tarkoitettaneen mahdollisesti energiaa ilmaistuna muodossa massa x, ko. erän tehollinen lämpöarvo massaa kohden.
4. Kestävyyskriteereiden mukaisen toiminnan todentamiseen liittyvät kysymykset
87
4.5 Muut mahdolliset alkuperäketjun hallintamallit ja