Oppaat, oraakkelit ja kanssakulkijat – arkistonhoitajan kuva tietopyyn- tietopyyn-nöissä

Postmodernistisen ajattelun myötä alettiin perinteinen näkemys arkistonhoitajasta neutraalina tiedonvartijana kyseenalaistaa ja epäiltiin, että yritys olla puolueeton oli tuomittu epäonnistu-maan. Arkistot alettiin nähdä osana valtarakennetta. Myös asiakirjan neutraalius kiistettiin:

asiakirjoilla nähtiin voivan olla niiden elinkaaren aikana lukuisia eri merkityksiä eri käyttäjille.

Postmodernistit peräänkuuluttivat arkistonhoitajan velvollisuutta tiedostaa roolinsa siinä, mitä ajastamme säilyy jälkipolville ja mitä jää piiloon.¹⁴⁷

Cook hahmottelee arkistojen roolin muutosta valtion hallinnollisia toimia tukevista tehtävistä historiantutkimusta ja suurta yleisöä palveleviksi laitoksiksi. Muutoksen myötä arkistoista on tullut merkityksellisiä kansalaisille identiteetin, historian ja kulttuurin, samoin kuin yksityisen ja kollektiivisen muistin rakentamisessa. Cook vaatikin arkistoammattilaisia ottamaan tämän huomioon ja rohkaisemaan kansalaisia käyttämään arkistoja laajemmassa mittakaavassa. Ar-kistot eivät olleet enää historiantutkijoiden ja muiden ammattilaisten "leikkikenttiä". Arkiston-hoitaja palvelee yhteiskuntaa (yhteisöä), ei valtiota, vaikka hän ehkä saakin palkkansa valti-olta.¹⁴⁸

Tayloria huolestutti kirjastojen tulevaisuus aikana, jolloin uusi teknologia alkoi muuttaa kirjas-totyöntekijöiden roolia. Artikkeli ilmestyi vuonna 1968, jolloin ensimmäiset tietotekniikan so-vellukset alkoivat ilmestyä kirjastoihin, ja toisaalta television pelättiin vievän lukijat kirjoilta.

Muutos herätti huolta kirjastoalan ammattilaisissa. Taylor hahmotteli kirjastoille kaksi tulevai-suutta: joko ne katoaisivat uuden teknologian myötä ja muuttuisivat tyystin toisenlaisiksi ul-koisten tekijöiden pakottamina tai ne hallitsisivat muutosta itse. Keskeistä Taylorin näkemyk-sessä oli vuorovaikutus kirjaston ja sen asiakkaiden välillä.¹⁴⁹

Taylorin mukaan kirjaston asiakkaat etsivät tietoa kahdella tavalla: he joko käyttivät kirjasto-työntekijän apua tai he etsivät sitä itse. Tietoa etsiessään heidän oli muotoiltava kysymys.

147 Henttonen 2015, 74–75.

148 Cook 2001, 18–19.

149 Taylor 1968, 178–179.

Taylor totesi, että kirjastotyöntekijöille oli muodostunut hienovaraisia taitoja heidän avustaes-saan asiakkaitaan näiden etsiessä tietoa tarvitsemastaan aiheesta. Tällaisessa kirjastotyöntekijän ja asiakkaan välisessä vuorovaikutustilanteessa yksi henkilö yrittää saada selkoa siitä, mitä toi-nen henkilö haluaa, vaikka jälkimmäitoi-nen ei itsekään tiedä sitä tarkasti.¹⁵⁰

Taylorin mallissa henkilölle syntyy tiedontarve, eräänlainen "vaje maailmankuvassa", jonka hän pyrkii täyttämään. Mallissa henkilö joko yrittää etsiä vastauksen ongelmaansa itse, kysyy ympäriltään olevilta henkilöiltä tai päättää mennä informaatiokeskukseen (information center), kuten kirjastoon. Jälkimmäisen valinnan tekemiseen liittyy useita tekijöitä, kuten asiakkaan aiemmat kokemukset informaatiokeskuksesta ja sinne pääsyn helppouden. Taylor huomauttaa, että helppous päästä informaation lähteille on merkittävämpi tekijä tiedon etsimisessä kuin tie-don laatu. Seuraavaksi tietie-dontarvitsija tekee uuden valinnan: hän päättää kysyä asiasta ammat-tilaiselta tai hän päättää etsiä tietoa itse. Tässä vaiheessa päätöksen teossa ratkaisevinta ovat hänen mielikuvansa henkilökunnasta, (sen tehokkuudesta) ja hänen aiemmat kokemuksensa.¹⁵¹ Karttoihin liittyvät tiedontarpeet olivat hyvin käytännön läheisiä, eikä kysymyksissä pohdittu aineiston todistusvoimaa tai -arvoa. Kysymyksissä on hyvin nähtävissä Taylorin mallin kol-mannen vaiheen kuvaus siitä, miten informaatiokeskuksen työntekijä – Taylorin mallissa kir-jastonhoitaja, tässä tutkielmassa arkistonhoitaja – on lähde itsessään, suoranainen oraakkeli, eikä vain lähteen luo vievä opas. Taylorin mallia voisikin tämän tutkielman aineiston perus-teella kehitellä eteenpäin tarkastelemalla, miten arkiston työntekijän rooli näyttäytyy kysymys-ten perusteella.

Aineiston perusteella tiedontarvitsijat voidaan jakaa kolmeen osaan tarkasteltaessa heidän ta-paansa suhtautua olettamaansa viestin vastaanottajaan eli Kansallisarkiston työntekijään. Näitä kolmea vastaanottajatyyppiä voidaan kutsua oraakkeliksi, oppaaksi ja kanssakulkijaksi. Yksin-kertaistettuna oppaalle esitetään kysymyksiä, joissa tiedustellaan, miten ja mistä jotain löytää.

Oraakkelilta puolestaan kysytään, mitä voi tehdä. Kanssakulkijana taas arkistonhoitajaan suh-taudutaan kuin tasavertaiseen kollegaan, jonka kanssa ongelmasta keskustellaan ja sitä pohdi-taan, eikä niinkään odoteta ylhäältä päin julistettavaa vastausta.

150 Taylor 1968, 179.

151 Taylor 1968, 181–182.

"Oppaille" esitetyissä tiedusteluissa näkyy mielenkiintoisella tavalla tie-metafora. Kysymysten muotoilussa puhutaan etenemisestä, eteenpäin pääsystä tai oikean polun löytämisestä. Ylipää-tään etsiminen ja löytäminen olivat vallalla olevia metaforia tiedontarpeisiin liittyen.

"[…] Tästä henkilöstä en löydä muuta tietoa kuin pelkän nimen. (X) Voisitteko ystävällisesti kertoa, miten pääsisin tästä eteenpäin? Tai saisinko tilattua teiltä tietoa ko. henkilöstä (X)? Minua kiinnostaisi myös tonttikartat (X) kotitilasta ja mahdollisesti myös hänen sisaruksiensa tiloista. Kertoisitteko, miten tässä asi-assa voisin edetä."¹⁵²

"[…] Löysin netistä hiljattain Malmströmin kartan. Nyt olen yrittänyt löytää sen uudelleen, mutta en ole onnistunut pääsemään oikealle polulle. Olen kiitollinen, jos saisin asiantuntija-apua kartan löytämiseksi.[…]"¹⁵³

"Oraakkelille" esitetyissä kysymyksissä painottuivat mitä- ja miten- kysymykset. Kysymykset olivat myös laajempia, ja kohdistuivat harvoin mihinkään tiettyyn karttaan vaan pikemminkin tiettyyn alueeseen. Kysymykset olivat usein muotoa "onko olemassa" tai "löytyykö". Näissä tietopyynnöissä silmiin pistää arkistolaitoksen käytäntöjen vähäinen tuntemus:

"Etsin tietoja Hailuodosta tehdyistä kartoista. Digitaaliarkistossa on pitäjän-kartta 1845. Olen eniten kiinnostunut sitä vanhemmista kartoista, mm. Stierwal-dista 186?, mutta myös koko 1800-luvun kartat kelpaavat. Voitteko kertoa, mitä karttoja löytyy arkistoistanne, ja miten ne ovat saavutettavissa. [...]Miten mah-dollisen edustajan olisi mahdollista kopioida karttaa, jos joku pystyy paikalle saapumaan?"¹⁵⁴

"Onko olemassa esim. peruskarttaa 1:25000 tai 1:50000 ennen toista maail-mansotaa (1900–1945), jossa näkyisi Kiteen Närsäkkälän kylä. Jos ei niin muut-kin mahd mittakaavat kiinnostaisivat."¹⁵⁵

Sähköpostilla lähestyttiin "oraakkelia" myös silloin, kun tekniikan kanssa oli ongelmia:

"Kysyisin löytyykö arkistosta seuraavia tietoja (en saanut tänään arkistohakua toimimaan lainkaan internetin kautta); Salon Halikossa sijaitsee Hajalan karta-non vanha puinen päärakennus. Tarkoitukseni olisi selvittää kenelle se on alun perin kuulunut ja rakennettu, ketä siellä on asunut?"¹⁵⁶

"Kanssakulkijoita " aineistossa lähestyttiin vain harvoin. Näissä tiedusteluissa oli selkeästi ha-vaittavissa asiakkaan kokeneisuus ja aiempi tietämys aiheesta. Tällaiset asiakkaat kykenevät omatoimiseen hakuun ja tiedon etsimisprosessiin erilaisista tietokannoista tai kirjallisuudesta, joten heillä on harvemmin tarvetta pyytää neuvoja arkistonhoitajilta. Asiakkaan ja kanssakul-kijan väliset viestiketjut olivat usein pitkiä, keskustelevampia ja epämuodollisempia kuin op-paan tai oraakkelin kanssa käydyt keskustelut. Yksi tällainen keskustelu liittyi Gadolinin Tu-run karttaan. Asiakkaalla oli hallussaan kartasta kaupunginarkiston myymä versio. Hän halusi tietää kartassa näkyvistä yksityiskohdista kuten tonttien omistajista ja etsi alkuperäistä karttaa:

" […] Mitäköhän tarkoittaa tuo neliökyynäreiden sarakkeet Foije ja Ofoije, mi-tattu/ei mitattu? Terv. [etunimi] PS. Lähetän tämän viestin varasähköpostiosoit-teestani, koska Soneran (vara)nettitikku ei suostu lähettää Elisan postilaatikosta, vastaanottaa kylläkin. Elisatikkuni jäi kaupunkiin ja minä olen nyt landella.

Sama"¹⁵⁷

Vastauksessa asiakkaalle arkistonhoitaja kertoi tontinomistajien luettelon löytyvän heidän ar-kistostaan. Hän myös lisäsi "foijen" ja "ofoijen" olevan pikemminkin Frije ja Ofrije. Asiakas vastasi:

"Huomenta, täytyy tulla katsomaan. Oletko paikalla torstaina tai perjantaina tällä viikolla? Jos et ole voitko laittaa luettelon varatuksi nimelläni, niin käyn katsomassa ja valokuvaamassa sivuja, kopioiminen tullee hieman tyyriiksi. Tar-kistin kartan kuvasta ja onhan se selvästi "r" eikä "o", en tiedä, miten niin sössi-sin."¹⁵⁸